LAKIALOITE 43/2007
vp
LA 43/2007
vp - Anna-Maja Henriksson /r ym.
Tarkistettu versio 2.0
Suomennos
Laki toimeentulotuesta annetun lain 11 §:n ja sosiaali-
ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annetun lain
18 §:n muuttamisesta
Eduskunnalle
ALOITTEEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ
Aloitteessa ehdotetaan, että lapsilisälain (796/1992)
7 §:n 3 momentin mukaan lapsilisään
yksinhuoltajan lapsesta maksettava korotus sisällytettäisiin
sellaisten tulojen luetteloon, joita ei oteta huomioon vahvistettaessa
henkilön käytettävissä olevia
tuloja toimeentulotuesta annetun lain (1412/1997)
mukaan (jäljempänä toimeentulotukilaki).
Aloitteessa ehdotetaan edelleen, että kuntien ja valtion
välistä kunnallisen sosiaali- ja terveydenhuollon
kustannusjakoa, josta säädetään
sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta
annetun lain (733/1992) 18 §:n
1 momentissa, muutetaan siten, että valtion osuutta korotetaan
0,07 %.
PERUSTELUT
Sen jälkeen kun Vanhasen II hallituksen puolueet
sopivat lapsilisän yksinhuoltajakorotuksen nostamisesta
10 eurolla lasta kohden, kysymys siitä, että korotus
ei saisi vastaavassa määrin vaikuttaa toimeentulotuen
suuruuteen, tuli jälleen ajankohtaiseksi. Kymmenen euron
korotuksella on tarkoitus auttaa lapsia kaikkein heikoimmassa taloudellisessa
asemassa olevissa perheissä, joihin yksinhuoltajaperheet
usein kuuluvat. Mainitut perheet ovat myös useimmin riippuvaisia
toimeentulotuesta. Jos yksinhuoltajakorotus pienentää toimeentulotukea,
korotus ei lainkaan auta näitä lapsiperheitä vaan
toimii sen sijaan tulonsiirtona suoraan kunnille.
Toimeentulotukilain 2 §:n mukaan jokaisella, joka ei
voi saada toimeentuloaan turvatuksi ansiotyöllään
tai yrittäjätoiminnallaan, toimeentuloa turvaavien
etuuksien avulla, muista tuloistaan tai varoistaan tai elatusvelvollisen
henkilön huolenpidolla, on oikeus toimeentulotukeen. Lain
11 §:n mukaan toimeentulotuen suuruuteen vaikuttavia tuloja
ovat kyseisen henkilön ja perheenjäsenten kaikki
käytettävissä olevat tulot lukuun ottamatta
ns. etuoikeutettuja tuloja, jotka on lueteltu tyhjentävästi
pykälän 2 momentissa. Näitä ovat
mm. vähäisiksi katsottavat avustukset ja ansiotulot,
eräät kulukorvaukset ja edut kuten äitiysavustus,
eläkkeensaajien hoitotuki, vammaistuki ja lapsen hoitotuki.
Lisäksi 1.1.2002 käynnistettiin kolmivuotinen
kokeilu, jonka aikana vähintään 20 % ansiotuloista,
kuitenkin enintään 100 euroa taloutta kohden kuukaudessa,
jätetään ottamatta huomioon käytettävissä olevia
tuloja laskettaessa. Edellä sanottu merkitsee sitä,
että muut sosiaalituet ja -etuudet, mm. lapsilisä kokonaisuudessaan,
ovat huomioon otettavaa tuloa henkilön tuloja laskettaessa. Tämä puolestaan
merkitsee, että jos esim. lapsilisää korotetaan,
toimeentulotuella elävät perheet eivät
saa tästä korotuksesta mitään
hyötyä, koska tulojen lisäys vaikuttaa
samalla toimeentulotuen määrään.
Lapsilisälain 7 §:n 3 momentin mukaan yksinhuoltajavanhempien
lapsista maksetaan nykyisin korotusta, joka on 36,60 euroa kuukaudessa
lasta kohden. Tätä korotusta nostetan 1.1.2008
lukien 10 euroa lapselta. Selvitykset osoittavat, että koko
väestöön verrattuna juuri yksinhuoltajalapsiperheiden
reaalitulot ovat kehittyneet heikoimmin yhteiskunnassamme. Näiden
perheiden talous ei esim. uuden vuosikymmenen alussa vielä ollut
saavuttanut 1990-luvun alun yleistä tasoa. Tämän
tuloksena näillä perheillä on muita lapsiperheitä suurempi
alttius joutua toimeentulotuen varaan. On kohtuutonta, että juuri
köyhimmät perheet eivät hyödy
lapsilisän tai yksinhuoltajakorotuksen mahdollisesta nostamisesta.
Edellä mainittujen ongelmien osittaiseksi korjaamiseksi
aloitteessa ehdotetaan, että luetteloa tuloista, joita
ei oteta huomioon, täydennettäisiin yksinhuoltajien
lapsista lapsilisään maksettavalla korotuksella.
Edellä mainitun kaltainen muutos aiheuttaisi puolestaan
kunnille lisämenoja maksettavien toimeentulotukien kustannusten
kohoamisena. Kuntien ei tule yksin kantaa tästä menolisäyksestä aiheutuvaa
taakkaa, vaan valtion tulee korvata se kokonaisuudessaan. Tästä johtuen
myös lakia sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta
ja valtionosuudesta on muutettava. Valtion osuutta sosiaali- ja
terveydenhuollon kustannuksista ehdotetaan näin ollen korotettavaksi
siten, että se vastaisi arvioitua menolisäystä eli
8,7 miljoonaa euroa, mikä tehtyjen laskelmien mukaan merkitsisi
0,07 prosentin korotusta. Tästä johtuen kuntien
osuutta ehdotetaan pienennettäväksi samassa määrin.
Edellä olevan perusteella ehdotamme,
että eduskunta hyväksyy seuraavat lakiehdotukset:
1.
Laki
toimeentulotuesta annetun lain 11 §:n muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
lisätään toimeentulotuesta
30 päivänä joulukuuta 1997 annetun lain
(1412/1997) 11 §:n 2 momenttiin,
sellaisena kuin se on osaksi laeissa 49/2005,
1218/2005 ja 583/2007, uusi 7 kohta seuraavasti:
11 §
Huomioon otettavat tulot
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Tuloina ei kuitenkaan otetan huomioon:
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
7) lapsilisälain (796/1992)
7 §:n 3 momentin mukaan yksinhuoltajan lapsesta lapsilisään
maksettavaa korotusta.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
_______________
Tämä laki tulee voimaan
päivänä
kuuta 20
.
_______________
2.
Laki
sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta
annetun lain 18:n
muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta
ja valtionosuudesta 3 päivänä elokuuta 1992
annetun lain (733/1992) 18 §:n
1 momentti, sellaisena kuin se on laissa 1327/2006,
seuraavasti:
18 §
Kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon käyttökustannusten
valtionosuus
Kunnallisen sosiaali- ja terveydenhuollon kustannukset jakautuvat
vuonna 2007 kuntien ja valtion kesken siten, että kuntien
osuus tämän lain mukaan määräytyvistä kustannuksista
on 66,05 prosenttia ja valtion osuus 33,95 prosenttia.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
_______________
Tämä laki tulee voimaan
päivänä
kuuta 20
.
Helsingissä 7 päivänä kesäkuuta
2007
- Anna-Maja Henriksson /r
- Ulla-Maj Wideroos /r
- Mats Nylund /r
- Mikaela Nylander /r
- Christina Gestrin /r
- Håkan Nordman /r
- Thomas Blomqvist /r