Luonnollisella henkilöllä, kuolinpesällä ja näiden muodostamalla verotusyhtymällä sekä yhteisetuudella on oikeus tehdä metsävähennys maatilana pidettävältä kiinteistöltä saamastaan metsätalouden pääomatulosta.

Metsävähennyksen määrä on enintään 40 prosenttia verovelvollisen metsävähennykseen oikeuttavasta metsästä verovuonna saadun metsätalouden pääomatulon määrästä. Verovelvollisella on oikeus omistusaikanaan vähentää metsävähennyksenä enintään 50 prosenttia metsän hankintamenosta.

Metsän hankintamenona pidetään metsän osuutta kiinteistön hankintamenosta. Jos kiinteistön omistusoikeus siirtyy edelleen vastikkeettomalla saannolla, verovelvollisella on sama oikeus metsävähennyksen tekemiseen kuin edellisellä omistajalla olisi ollut.

Metsävähennys tehdään verovelvollisen vaatimuksesta, ja hänen tulee sitä vaatiessaan esittää selvitys sen edellytyksistä. Verovuonna tehtävän metsävähennyksen on oltava vähintään 1 500 euroa. Tämä edellyttää, että verovelvollinen on saanut verovuonna vähintään 3 750 euron suuruisen metsätalouden pääomatulon. Jos verovuoden metsätalouden pääomatulo jää tätä pienemmäksi, metsävähennystä ei voi tehdä.

Aloitteessa esitetään poistettavaksi tuloverolain metsävähennystä koskeva vuotuinen verovelvolliskohtainen vähimmäismäärä. Metsävähennys tulisi mahdolliseksi myös niissä tapauksissa, joissa verovelvollisen verovuonna tehtävä metsävähennys jää alle 1 500 euron.

Metsävähennyksen verovuosikohtaista vähimmäismäärää ei voida perustella verotuksen yksinkertaistamistavoitteella. Se ei alun alkaenkaan ollut järkevästi perusteltavissa. Metsävähennyksen vähimmäismäärää koskevalla säännöksellä ei ole myöskään mainittavaa fiskaalista merkitystä.

Esitetty vähimmäismäärän poistaminen on lainsäädäntöteknisesti helposti toteutettavissa.