Perinteisesti teollisuuden metsänomistajilta ostamasta puusta suurin osa ostettiin hankinta- tai käteiskaupoilla. Tämä tarjosi työtä metsänomistajille, ajomiehille ja metsureille. 1980-luvulla alkanut voimakas metsätöiden koneellistaminen ja erityisesti puutavaran ostajien suosima ostopolitiikka johtivat siihen, että puukauppojen puumääristä valtaosa tehdään pystykaupoin ja hankintakauppojen osuus tuli lähes marginaaliseksi. Eräät ostoyhtiöt suhtautuivat myös kielteisesti käteiskauppoihin. Tällä hetkellä erityisesti tukkipuussa hankinta- ja käteiskauppojen hinnat ovat madaltuneet lähes pystykauppahintojen tasolle, ääriesimerkkinä jopa pystykauppahintojen alapuolelle.

Seurauksena on ollut metsänomistajien itse tai toimeksiannosta myyntiin toimittamien puumäärien raju vähentyminen. Ainoastaan energiapuun korjuussa ja metsien hoitotoimissa syntyneen harvennuspuun osalta on toimivia hankintapuun markkinoita.

Hankintapuun ja käteiskauppoihin tulevan myyntipuun tarve tulee voimakkaasti korostumaan lähitulevaisuudessa Venäjän tuontipuun ehtyessä tai tyrehtyessä Suomen puumarkkinoilla. Hankinta- ja käteiskaupoin myytävän puun avulla aktivoitaisiin metsien hoitoa, hyödynnettäisiin metsävarallisuutta, saataisiin työ- ja yrittäjätuloja sekä edistettäisiin ekologista ja ympäristöystävällistä metsien käsittelyä. Hankinta- ja käteiskaupoin voisivat myös pienten metsäkiinteistöjen omistajat tarjota puutaan omatoimisesti myyntiin, eikä metsälöiden omistajia tarvitsisi syyllistää pienistä metsäomaisuuksistaan, kuten nyt suuruuden yksipuoliset ihannoitsijat tekevät. Puuhuollon edistämiseksi on tarpeen lisätä hankinta- ja käteiskaupoin tapahtuvaa puumyyntiä verotuksen alentamisella puukaupassa esim. 70 % myyntiverosta. Tämä veronalennus tekisi hankinta- ja käteiskaupoin myyntiin tulevan puun valmistuksen kannattavaksi. Veronalennus olisi oikea myös siksi, että nyt myyntiin tuleva puu on lähes kokonaan kasvanut pinta-alaverotuksen aikana.