PERUSTELUT

Avioliittolakia (234/1929) muutettiin laajasti 1.1.1988 voimaan tulleella lailla (411/1987). Silloin säädettiin mm. uusi 25 §, jonka 1 momentin mukaan puolisoilla on oikeus saada avioero harkinta-ajan jälkeen. Edelleen 2 momentissa säädetään, että puolisoilla on oikeus saada avioero ilman harkinta-aikaa, jos he ovat asuneet erillään keskeytyksettä viimeiset kaksi vuotta. Esimerkiksi sovittelusta ei ole säädöksiä. Avioerojen määrä on kohonnut erittäin korkealle tasolle viime vuosina. Virallisen tilaston mukaan kehitys on ollut seuraava (vuosikeskiarvot):

Viime vuosina avioliittojen ja avioerojen määrän kehitys on ollut seuraava:

1980-luvun puolivälin jälkeen avioerojen vuosittainen määrä on kasvanut noin 30 %.

Avioliitto on sekä molempien puolisoiden, lasten että koko yhteiskunnan kannalta eheyttävä ja suositeltava yhteisen elämisen muoto. Erityisesti lasten kannalta avioero aiheuttaa monenlaisia henkisiä, taloudellisia ja muita ongelmia ja on osatekijänä myöhempienkin elämänvaiheiden vaikeuksiin. Avioerojen määrää voidaan vähentää kehittämällä perhepolitiikkaa ja sosiaaliturvaa sekä avioliitto- ja perhekasvatusta. Monien kristillisten ja muiden järjestöjen avioliittoleiritoiminta on tuottanut hyvää tulosta. Kun noin 85 % Suomen kansalaisista kuuluu kristillisiin kirkkoihin ja seurakuntiin, on perusteltua käyttää näiden vahvaa kokemusta, koulutettua henkilöstöä ja toimivaa organisaatiota avioerosovittelussa. Valtaosa avioliitoista solmitaan ns. kirkollisina avioliittoina, joten myös avioliittojen hoito ja avioerojen vähentämiseen tähtäävä toiminta sopii hyvin seurakunnille, joilla voidaan katsoa olevan eräänlainen tulosvastuu vihkimistoiminnastaan.

Avioliittoja tukevan toiminnan kehittämisen rinnalle tulee luoda lakisääteinen sovittelujärjestelmä. Tästä on perusteltua ottaa asianmukainen säädös avioliittolakiin siten, että sovittelu olisi pakollista aina ennen avioerohakemuksen käsittelyyn ottamista. Sovittelu tulisi säätää sen seurakunnan tehtäväksi, johon molemmat puolisot kuuluvat. Jos puolisot kuuluvat eri seurakuntiin, kuuluisi tehtävä sille seurakunnalle, jonka alueella puolisoiden viimeinen yhteinen koti on ollut. Jos kumpikaan tai toinen puolisoista ei kuulu mihinkään seurakuntaan tai jos puolisot kuuluvat eri kirkon tai uskonnollisen yhdyskunnan seurakuntaan eivätkä puolisot erikseen toisin sovi, tulisi tehtävä säätää kunnallisen perheneuvonnan vastuulle. Seurakunnalla tässä tarkoitetaan evankelisluterilaisen ja ortodoksisen kirkon sekä uskonnonvapauslain nojalla rekisteröityneen ja vihkimisoikeuden omaavan uskonnollisen yhdyskunnan seurakuntaa. Seurakunnille aiheutuvista kustannuksista tulee sopia ja päättää erikseen.

Lakialoite vähentäisi avioeroja jonkin verran. Avioerojen määrän väheneminen toisi välillisiä säästöjä myös yhteiskunnalle monin eri tavoin. Mm. lasten asema paranisi ja elatusvelvollisuusongelmat vähenisivät.