ALOITTEEN PERUSTELUT

Täysi korvaus petoeläinvahingoista edistää luonnonsuojelua

Maasuurpetojen (karhu, susi, ahma, ilves) aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen on vuodesta 2000 lähtien sovellettu omavastuuosuuden periaatetta. Sen mukaan korvausta maksetaan vain siltä osin kuin vahingon määrä on yli 250 euroa. Samaksi vahinkotapahtumaksi katsotaan kaikki hakijalle aiheutuneet, kunkin asetuksen piiriin kuuluvat yhden kalenterivuoden aikana arvioidut vahingot (Valtioneuvoston asetus petoeläinvahinkojen korvaamisesta 277/2000). Vahinkojen tarkastamisesta aiheutuneita kustannuksia voidaan periä vahinkoa kärsineeltä enintään 100 euroa.

Vahingon kärsijät pitävät yleisesti omavastuuosuuden perimistä epäoikeudenmukaisena ja perusteettomana. Yleensä omavastuun tarkoituksena on kannustaa potentiaalisia vahingon kärsijöitä toimimaan niin, että vahinkojen todennäköisyys pienenisi. Mahdollisuudet petojen aiheuttamilta vahingoilta suojautumiseen ovat kuitenkin vähäiset. Porojen suojaaminen petoja vastaan on käytännössä mahdotonta ja kotieläinten suojelu vaikeaa ja kallista. Vahingot ja samalla omavastuusta aiheutuvat taloudelliset seuraukset ovat erityisen suuret alueilla, joille on muodostunut petotihentymiä, mihin vahinkojen kärsijät eivät ole voineet vaikuttaa. Omavastuun periminen lisää vihamielisyyttä petoja ja vastustusta niiden kantojen suurentamista kohtaan.

Vuotuinen omavastuuosuus on henkilökohtainen. Porotaloudessa yleisissä perheyrityksissä porot ovat yleensä usean perheenjäsenen nimissä. Jokainen vahinkoja kärsinyt perheenjäsen joutuu siten kantamaan omavastuun, jolloin yhdessä hoidettavaan porokarjaan kohdistuva taloudellinen rasitus moninkertaistuu perheyrityksissä.

Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto, Paliskuntain yhdistys ja Suomen luonnonsuojeluliitto ovat esittäneet maa- ja metsätalousministeriölle (aloite 10.9.2001), että maasuurpetojen aiheuttamien vahinkojen omavastuuosuudesta luovuttaisiin. Samalla ne esittivät, että valtio vastaisi petovahinkojen tarkastamisesta aiheutuneista kustannuksista eikä niistä enää perittäisi tarkastusmaksua vahinkoa kärsineiltä.

Luonnonvarainneuvoston kannanotto 2002

Luonnonvarainneuvoston mielestä omavastuun poistaminen olisi taloudellisesti ja sosiaalisesti oikeudenmukaista ja edistäisi maasuurpetojen suojelua ja niiden kantojen hoidon tavoitteiden toteuttamista (Suomen maasuurpetokannat ja niiden hoito. Suurpetotyöryhmän raportti 1996). Luonnonvarainneuvosto katsoo, että petovahinkoihin sovellettavasta omavastuuosuudesta ja petojen aiheuttamiin vahinkoihin liittyvän tarkastusmaksun perimisestä on luovuttava. Valtion tulee korvata vahingot täysimääräisinä.

Metsästyslain 87 §.

Ehdotamme petoeläinvahinkojen osalta nykyisen omavastuuperiaatteen poistamista. Lisäksi esitämme, että vahinkojen arvioimisesta aiheutuneet kulut korvataan petoeläinvahinkoina. Tämän mukaan metsästyslain 87 §:ssä säädettäisiin: "Riistaeläimiin kuuluvien hirvieläinten aiheuttamat vahingot korvataan talousarvion rajoissa valtion varoista valtioneuvoston asetuksella erikseen säädettävällä tavalla. Riistaeläimiin kuuluvien karhun, suden, ahman, ilveksen, hallin ja itämeren norpan maataloudelle, metsätaloudelle, kalastukselle, liikenteelle sekä kotieläimille ja viljellyille eläimille aiheuttamat vahingot korvataan kokonaisuudessaan talousarvion rajoissa valtion varoista. Karhun, suden, ahman ja ilveksen aiheuttamat henkilövahingot ja muullekin kuin edellä tarkoitettuun omaisuuteen sisältyvälle irtaimistolle aiheuttamat vahingot korvataan myös ilman omavastuuosuutta niin ikään talousarvion rajoissa valtion varoista. Erityisestä syystä voidaan valtioneuvoston asetuksella säätää, että muunkin kuin edellä mainitun riistaeläimen aiheuttamat vahingot korvataan valtion varoista."

Voimassa olevan petoeläinvahinkoja koskevan asetuksen 20.1 §:n mukaan korvausta ei suoriteta vahingon arvioimisesta hakijalle aiheutuneista kustannuksista. Asetuksen 20.2 §:n mukaan korvausta suoritetaan vahingosta vain siltä osin, kuin vahingon määrä on suurempi kuin 250 euroa. Samaksi vahinkotapahtumaksi katsotaan tällöin kaikki petoeläinten hakijalle samana kalenterivuonna aiheuttamat vahingot. Euromääräinen rajoitus ei koske henkilövahinkojen korvaamista. (VNA petoeläinvahinkojen korvaamisesta [A: 9.3.2000, SK:277/2000]).

Esitämme tämän säännöksen poistamista asetuksesta.