Lapsilisä on historiallisesti ensimmäinen laaja toimeentuloturvan muoto Suomessa. Se on ollut alusta lähtien niin sanottu universaali etuus, jota maksetaan kaikista lapsista vanhempien varallisuudesta riippumatta. Ainoastaan kaikkein köyhimmille — eli suurimmassa tarpeessa oleville — lapsilisää ei makseta. 

Muutos tapahtui vuonna 1994, jolloin Ahon hallitus nosti toimeentulotuen lapsikorotusta, mutta poisti lapsilisän etuoikeuden, minkä vuoksi lapsilisä vähennetään perheen toimeentulotuesta. Toimeentulotukiperheet ovatkin menettäneet sen jälkeen kaikki lapsilisien korotukset. 

THL:n mukaan yksinhuoltajamiehistä 16,4 ja yksinhuoltajanaisista 25,9 prosenttia sai toimeentulotukea vuonna 2013. Kahden vanhemman ja lapsien kotitalouksissa vastaava luku oli 4,9 prosenttia. Vuonna 2013 toimeentulotukea saavien kotitalouksien ja henkilöiden määrä lisääntyi THL:n mukaan 2,9 prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna. 

Toimeentulotuen tarve on edelleen lisääntymässä. Toimeentulotukea saavia kotitalouksia oli vuonna 2014 koko maassa noin 253 000 ja toimeentulotukea saavien kotitalouksien määrä lisääntyi vuonna 2014 arviolta 3,1 prosenttia vuoteen 2013 verrattuna.  

Asialla on kansantaloudellista merkitystä. Lapsilisän turvaaminen myös toimeentulotukea saaville perheille vahvistaa kotimaista ostovoimaa ja työllisyyttä. Lapsilisä tulee muuttaa etuoikeutetuksi tuloksi myös yksinkertaisesti köyhyyden vähentämiseksi. Lapsilisien reaaliarvon laskiessa köyhät perheet joutuvat turvautumaan toimeentulotukeen. 

Perustuslain 6 §:n mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä ja lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä. Perustuslain 19 § puolestaan takaa kaikille oikeuden perustoimeentulon turvaan muun muassa lapsen syntymän perusteella. Tämä tulee turvata myös toimeentulotukea saavien lasten ja perheiden osalta.