Kaadettaessa lunta mereen aiheutetaan ympäristölle vakavaa haittaa. Auratun lumen mukana mereen päätyy mm. roskia, muovia, asfalttihiukkasia sekä autojen renkaista irtoavaa kumirouhetta. Suomen ympäristökeskuksen tutkimuksen mukaan lumen sijoittaminen mereen tai vesistöihin aiheuttaa roskaantumista ja toimii mikromuovien reittinä vesistöön tai mereen. 

Helsingissä Itämereen päätyy lumen mukana normaalilumisena talvena useita tuhansia kiloja roskaa ja arviolta yli viisikymmentämiljoonaa mikromuovipartikkelia. Kaduilta aurattu lumimassa sisältää myös mm. kaduille heitettyjä roskia, eläinten jätöksiä sekä ympäristömyrkyksi luokiteltavia tupakantumppeja. Mereen lumen mukana päätyvät jätteet, muovit ja muut haitalliset aineosat kulkeutuvat merivirtojen mukana laajalle alueelle eivätkä välttämättä häviä merestä koskaan. 

Helsinki on Suomen ainoa kaupunki, jossa lunta tällä hetkellä kaadetaan mereen. Esimerkiksi Espoo, Turku ja Oulu ovat kieltäneet sen ympäristönsuojelulain nojalla annetuissa ympäristönsuojelumääräyksissä. Tarvitaan kuitenkin kategorinen lumen mereen kaatamisen kielto koskemaan myös Helsinkiä, koska ympäristönsuojelulain 18 §:n 3 momentti on sen aikaisemmin sallinut. Lumen kaataminen mereen on kiellettyä myös esim. muissa Pohjoismaissa. 

Asiantuntijoiden mukaan lumi pitäisi kaataa maa-alueille tai hävittää muilla keinoin, esimerkiksi sulattamalla. Kaupunki perustelee lumen kaatamista mereen muun muassa sillä, että lumen kuljettaminen muualle aiheuttaisi hiilidioksipäästöjä. Perustelu ei ole kestävä. Ei Itämeren puhtautta ja hiilidioksipäästöjä voi asettaa tällä tavoin vastakkain. 

Suomen lainsäädännössä lumen kaataminen mereen ei ole tällä hetkellä selkeästi kielletty. Ympäristönsuojelulain 18 §:n 2 momentti kieltää jätteen laskemisen mereen Suomen aluevesille tai talousvyöhykkeelle, mutta 3 momentti sallii poikkeuksena lumen kaatamisen mereen. Tässä lakialoite poistaisi tuon poikkeuksen.