Aloitteessa ehdotetaan säädettäväksi uusi laki vanhusasiainvaltuutetusta. Lisäksi ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista annettuun lakiin (980/2012, seur. vanhuspalvelulaki) ehdotetaan lisättäväksi säännös valvontaviranomaisesta, jona toimisi vanhusasiainvaltuutettu.
Aloitteen tarkoituksena on vanhusasiainvaltuutetun viran perustaminen. Valtuutettu tehtävänä olisi valvoa vanhuspalvelulain noudattamista sen mukaan kuin sanotussa laissa säädetään. Vanhusasiainvaltuutettu olisi vanhuspalvelulain toteutumiseksi sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä.
Vanhusasiainvaltuutettua koskevan lain tavoitteena on tehostaa, syventää ja laajentaa vanhuspalvelulain toteutumista. Selkeä osoitus merkittävästä tarpeesta sääntelyn uudistamiseen lähtee järjestelmällisestä oikeussääntelyn noudattamattomuudesta. Vanhuspalvelulaki tuli voimaan kesällä 2013, ja sitä on uudistettu eräin muutoksin. Sääntelyn toteutumisessa on esiintynyt vaikeuksia ja puutteita. Vanhuspalvelulain seurannan yhteydessä on havaittu, että terveyttä ja hyvinvointia edistävien palvelujen kohdentamisessa on parannettavaa. Ikääntyneiden henkilöiden kattava palvelutarpeiden arviointi ja palvelutarpeisiin vastaaminen vaatii niin ikään monipuolista erityisosaamista. (Vanhuspalvelulain (980/2012) toimeenpanon seuranta. Kunnille, kuntayhtymille ja yhteistoiminta-alueille suunnatun kyselyn 2013, 2014 ja 2016 seurantatulokset. THL)
Ikääntyneiden määrä myös kasvaa tulevaisuudessa. Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan yli 65-vuotiaiden osuus väestöstä kasvaa peräti 26 prosenttiin vuoteen 2030 ja 29 prosenttiin vuoteen 2060 mennessä. Väestöennusteen tehtävä on tarjota päättäjille työkaluja sen arvioimiseksi, tarvitaanko toimia, joilla kehitykseen voidaan vaikuttaa. (Suomen virallinen tilasto (SVT): 30.10.2015).
Laissa asetettujen tavoitteiden vajaan toteutumisen rinnalla ikääntyneiden kohdalla on ilmennyt muitakin epäkohtia, joita julkisen päätöksentekijän on pyrittävä korjaamaan vaikuttamalla eri toimijoiden käyttäytymiseen.
Jo vuonna 2002 tehdyn laajan kyselytutkimuksen mukaan yli 75-vuotiaista jopa yli kolmannes kärsii yksinäisyydestä. Vuoden 2018 Eriarvoisuutta käsittelevän Juho Saaren työryhmän loppuraportissa todetaan, että yksinäisyys on eräs tärkeimmistä hyvinvointia ja terveyttä alentavista tekijöistä (Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 1/2018, s. 19). Yhteiskunnan päätökset ja toimintatavat ja iäkkäiden heikko asema yhteiskunnassa voivat osaltaan lisätä yksinäisyyden tunnetta ja kaventaa hyvinvointia (Uotila 2011: Vanhuus ja yksinäisyys. Tutkimus iäkkäiden ihmisten yksinäisyyskokemuksista, niiden merkityksistä ja tulkinnoista). Eläkeläisköyhyys ja ylivelkaantuneisuus ovat jatkuvasti kasvava ongelma. Vanhuspalvelulaitoksiin kohdistuvat tiukat henkilöstömitoitukset ja säästöpaineet voivat johtaa vanhusten avohoidon vähentymiseen kunnassa, joten kotona asumisen ja hoitamisen edellytykset asettavat vaatimuksia, joihin lainsäätäjän on varauduttava. Perustana on, että ikääntynyttä pidetään kunnioitusta ja arvostusta ansaitsevana ihmisenä.
Edellä kerrotuin perustein on tärkeää, että Suomessa on jatkossa viranomainen, joka puolustaa ikäihmisten asemaa yhteiskunnassa, puuttuu ikääntyvien henkilöiden kohdalla esiintyviin epäkohtiin ja epäoikeudenmukaisuuksiin ja on perehtynyt heidän asioihinsa syvällisesti.
Ehdotettavan uuden vanhusasiainvaltuutettua koskevan lain sääntelytapa vastaisi vakiintuneita, lainlaadintaa kyseisellä oikeuden- ja elämänalalla koskevia periaatteita ja käytäntöjä. Lakiehdotuksen rakenteellisina suuntaviivoina toimii tällä perusteella yhdenvertaisuusvaltuutetusta annetun lain (1326/2014) kirjoittamistapa.