Niin sanotut pikalainat, joita kuluttaja voi saada matkapuhelimensa välityksellä lähettämällä tekstiviestin luotonantajalle, ovat ongelmallisia. Ensinnäkin ne houkuttelevat harkitsemattomaan lainanottoon ja toiseksi lainat on suunnattu ryhmälle, joka ei aina pysty hallitsemaan talouttaan. Kauppa- ja teollisuusministeriön selvitys 10/2006 osoittaa, että suurin osa pikalainanottajista on nuoria, jotka ottavat lainaa nautintoaineisiin, ruokaan ja muiden lainojen takaisinmaksuun.

Nykyinen lainsäädäntö sallii poikkeuksia luottoa koskevien tietojen antamisesta, jos lainasumma on 1 000 markkaa (168,20 euroa) tai jos laina-aika on lyhyempi kuin kolme kuukautta. Edellä mainitussa tapauksessa luoton todellista vuosikorkoa ei tarvitse ilmoittaa. Lainsäätäjän tahto on kuitenkin säätäessään kuluttajasuojalain 6 lukua rahoituspalveluiden etämyynnistä ja 7 lukua kulutusluotoista ollut, että kuluttajalla on riittävästi aikaa harkita luoton ottamista siten, että hän tietää mihin sitoutuu. Kuluttajavirasto on pikalainanantajille antamissaan suosituksissa ottanut kantaa siihen, että lainan todellinen vuosikorko ja muut kustannukset on aina ilmoitettava. Kuluttajavirasto valvoo, että luotonantajat noudattavat suosituksia.

Ottaen huomioon pikalainojen kohderyhmän sekä kuluttajaviraston kannan tietoihin, jotka olisi aina annettava lainaa myönnettäessä, on perusteltua määrätä luotonantajalle pakolliseksi tietojen antaminen todellisesta vuosikorosta ja muista lainakustannuksista riippumatta lainan suuruudesta tai takaisinmaksuajan pituudesta. Näin ollen kuluttajansuojalakia tulee muuttaa siten, että luotonantaja on aina velvollinen ilmoittamaan lainan todellisen vuosikoron sekä muut kustannukset. Tämä saavutetaan kumoamalla kulutusluottoja koskevat poikkeussäännökset lain 7 luvun 4 §:ssä. Kumoaminen johtaa myös lain 7 luvun 4 a §:n muuttamiseen, koska se sisältää viittauksen poikkeussäännöksiin.