Ylivelkaantuminen on kasvava yhteiskunnallinen ongelma. Maksuhäiriömerkintöjen ja ulosotossa olevien henkilöiden määrä on viime vuodet ollut jatkuvasti korkealla tasolla. Yksi syy ylivelkaantumiseen on korkeariskisten kulutusluottojen yleistyminen. Korkeat vuosikorot yhdistettynä järjestelypalkkioihin nostavat pikavippien kustannukset korkeiksi. Viime vuosina tehdyillä muutoksilla ja korona-aikana käytössä olleilla väliaikaisilla laeilla on pystytty jossain määrin hillitsemään ylisuurien korkojen ja muiden kustannusten perimistä, mutta tehokasta ratkaisua ylivelkaantumisen hillitsemiseen ei ole löytynyt.
Maksuhäiriömerkintöjen määrä on ollut pitkään kasvussa. Viime aikoina on ollut havaittavissa, että merkinnät kasaantuvat entistä enemmän samoille henkilöille. Vuoden 2020 lopulla maksuhäiriömerkinnän saaneita henkilöitä oli lähes 400 000. Pikavipit ja niiden takaisinmaksun laiminlyönti aiheuttavat merkittävän osan uusista maksuhäiriömerkinnöistä. Pikavipit soveltuvat harvinaisen huonosti velkojen uudelleenjärjestelyyn, minkä vuoksi sosiaalisen luototuksen menetelmiä ja käyttöä tulisi nykyisestä lisätä.
Ylivelkaantumiseen on puututtu korona-aikana pikavippien tarjontaa ja niiden korkoja sääntelemällä. Suoramarkkinointikielto ja kymmenen prosentin korkokatto olivat voimassa 1.7.2020—30.9.2021. Korko- ja kulukattoa koskeva uusi sääntely tuli voimaan syyskuun 2019 alusta. Saatujen kokemusten perusteella on perusteltua kieltää pikavippien suoramarkkinointi pysyvästi.
Luotonantajalla on velvollisuus arvioida kuluttajan luottokelpoisuus luoton myöntämistä harkitessaan. Monista muista Euroopan maista poiketen Suomessa ei ole vielä otettu käyttöön positiivista luottorekisteriä.
Aluehallintoviraston tehtävänä on yhdessä Kilpailu- ja kuluttajaviraston kanssa valvoa pikavippiyhtiöiden toimintaa. Laki eräiden luotonantajien rekisteröinnistä velvoittaa pikavippiyhtiöitä rekisteröitymään Etelä-Suomen aluehallintoviraston ylläpitämään luotonantajarekisteriin. Rekisteristä käyvät ilmi kaikki ne toimijat, joilla on oikeus harjoittaa pikavippien myöntämistä Suomessa. Rekisteriä olisi mahdollista käyttää hyväksi markkinointikiellon valvomisessa.
Markkinoinnilla on keskeinen vaikutus pikavippien kysyntään. Pikavippejä markkinoidaan eri medioissa hyvin voimakkaasti. Pikavippilainoja otetaan myös usein ns. heräteostoksina, minkä vuoksi markkinoinnilla on erityisen korostunut merkitys. Tämän vuoksi useissa Euroopan maissa on lainsäädännön keinoin vaikutettu pikavippien markkinointiin. Hollannissa sääntelyssä on menty pisimmälle kieltämällä pikavippien markkinointi kokonaan.
Kuluttajansuojalain (38/1978) 2 luku koskee kuluttajahyödykkeiden markkinointia. Lain 7 luvussa säädetään kuluttajaluotoista. Lakiteknisesti pikavippien markkinointikiellosta olisi perustelluinta säätää kuluttajaluottoja koskevassa 7 luvussa. Kuluttajansuojalain 7 luvun 8 pykälässä säännellään kuluttajaluoton mainonnassa annettavia tietoja.
Kuluttajansuojalain 7 luvun uusi 8 a § koskisi eräiden korkeariskisten kuluttajaluottojen markkinointikieltoa. Säännöksen tarkoituksena on kieltää kuluttajan kannalta korkeariskisten vakuudettomien kulutusluottojen markkinointi. Finanssivalvonnalle annettaisiin toimivalta määritellä, millaisten ominaisuuksien luottotuotteet ovat kuluttajan kannalta niin korkeariskisiä, että niitä ei saisi markkinoida kuluttajille. Toimivallan käyttöä ohjattaisiin säädösperäisesti määrittelemällä laissa, että kielletyllä kuluttajan kannalta korkeariskisellä vakuudettomalla kuluttajaluotolla tarkoitetaan esimerkiksi luottotuotetta, jota markkinoidaan kuluttajalle nopeasti ja helposti myönnettävänä luottona, jonka myöntäminen tapahtuu ilman vähäistä laajempaa kuluttajan maksukyvyn arviointia. Sen sijaan tavanomaisten vakuudettomien kulutusluottojen, kuten luottokorttien, markkinointia säännöksellä ei kielletä.