PERUSTELUT

Psykologisessa avohoidossa puutteita

Tutkimustiedot suomalaisten mielenterveyden tilasta ovat huolestuttavia. Masennuksesta on tullut kansantauti, ja masennuslääkkeiden käyttö on lisääntynyt räjähdysmäisesti. Tästä huolimatta valtaosa masentuneista jää tutkimusten mukaan ilman asianmukaista hoitoa, johon kuuluisi yhtenä vaihtoehtona myös psykoterapia. Psyykkistä hoitoa tarvitsevista lapsista alle puolet saa tarvitsemaansa apua. Lasten sijaishuollon tarve on kasvanut.

Mielenterveyden häiriöiden ehkäisy, mielenterveyspalvelujen kehittäminen ja resurssien turvaaminen on välttämätöntä. Mielenterveystyön painopiste on siirtynyt psykiatrisesta laitoshoidosta psykososiaaliseen avohoitoon ilman, että avohoidon resursseja olisi riittävästi lisätty. Avohoidon kehittämisessä tarvitaan nyt uutta luovia ratkaisuja ja kaikkien voimavarojen tehokasta hyödyntämistä. Mielenterveyden avohoidon kehittämisessä tarvitaan julkisen sektorin palveluja täydentäviä resursseja. Vaikeaa avohoidon tilannetta voitaisiin osaltaan helpottaa, mikäli psykologien antama hoito saataisiin sairausvakuutuskorvausten piiriin.

Psykologit toimivat Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen luvalla ja valvonnassa. Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä (559/1994) tuli voimaan noin kymmenen vuotta sitten. Psykologit ovat laillistettuja terveydenhuollon ammattihenkilöitä, joiden peruskoulutus on ylempi korkeakoulututkinto, jonka kesto on noin kuusi vuotta. Psykoterapeutin ja neuropsykologin jatkokoulutukset kestävät lisäksi kolmesta kuuteen vuoteen. Olisi johdonmukaista todeta psykologit myös sairausvakuutuslainsäädännön tarkoittamiksi asianmukaisen koulutuksen saaneiksi hoidon antajiksi.

Lyhytaikaisia kriisihoitoja ei ole riittävästi saatavilla

Vuodenvaihteen tsunami ja liikenteen suuronnettomuudet ovat tuoneet yleiseen tietoisuuteen kriisihoidon merkityksen. Riittävän ajoissa saatu psykologinen hoito edistää merkittävästi toipumista erilaisista vaikeista elämänkriiseistä. Tällaisia kriisejä voivat olla esimerkiksi onnettomuudet, omaisen menetys tai rikoksen uhriksi joutuminen. Psykologisella hoidolla voidaan edistää merkittävästi myös ihmisten toipumista vaikeiden sairauksien hoidossa. Asianmukaisella ja oikein ajoitetulla hoidolla vähennetään yhteiskunnalle aiheutuvia kokonaiskustannuksia.

Julkinen sektori ei pysty tyydyttämään tämäntyyppisen hoidon tarvetta. Nykyisten säädösten perusteella ei lyhytkestoisia kriisihoitoja eikä fyysisen sairauden tai onnettomuuden seurauksena tarvittavaa psyykkistä apua korvata. Sairausvakuutuslain perusteella on voitu korvata vain laillistettujen psykologien tekemät lääkärin määräämät tutkimukset, mutta ei hoitoa.

Psykoterapia-asiakkaat eriarvoisessa asemassa

Maassamme on tällä hetkellä runsaat 1 800 nimikesuojattua psykoterapeuttia, jotka ovat sekä Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen hyväksymiä että Kelan palveluntuottajarekisterissä. Näistä psykoterapeuteista suurimman ryhmän muodostavat psykologit. Psykologien antamaa psykoterapiaa voidaan korvata asiakkaille vain rajoitetusti ns. harkinnanvaraisena Kelan kuntoutuksena. Vuonna 2003 psykologi-terapeuteilla oli kuntoutuslain perusteella runsaat 5 000 yksityistä asiakasta.

Kuntoutuslain mukainen harkinnanvarainen psykoterapia on tarkoitettu opiskelu- tai työkyvyn säilyttämiseksi tai ylläpitämiseksi tarvittavaan kuntoutukseen. Sen ulkopuolelle jäävät muut elämänkriisit, perheongelmat, lyhyemmät hoidot sekä vanhukset kokonaisena väestöryhmänä. Lisäksi harkinnanvaraisen kuntoutuksen määrärahat ovat tarpeisiin nähden riittämättömät.

Sairausvakuutuksen kautta voidaan nykyisin korvata vain lääkärien antamaa psykoterapiaa. Kela käyttää vuosittain noin 3,6 miljoonaa euroa lääkärien antamien psykoterapioiden sairausvakuutuskorvauksiin. Sen sijaan vastaavan psykoterapiakoulutuksen saaneen psykologi-psykoterapeutin hoidosta ei makseta sairausvakuutuksesta korvausta. Asiakkaiden kannalta tilanne on epäoikeudenmukainen. Vastaavanlaista tilannetta ei liene minkään muun korvattavan hoitomuodon kohdalla. Koska lääkärin antamia psykoterapiapalveluja ei monilla alueilla ole lainkaan tai riittävästi saatavilla, tuloksena on alueellinen eriarvoisuus palvelujen saatavuudessa.

Uudistusta on kiirehditty eduskunnassa ja muualla

Monet tahot ovat kannattaneet ja kiirehtineet lakialoitteessa esitettyä asiaa jo vuosien ajan.

Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta on valtioneuvoston kuntoutusselontekoa koskevassa mietinnössään jo vuonna 1998 kiirehtinyt selvitystä psykologien antaman hoidon saattamisesta sairausvakuutuskorvauksen piiriin (StVM 37/1998 vp — VNS 1/1998 vp). Myös valtiovarainvaliokunta esitti budjettimietinnössään harkittavaksi psykologien antaman hoidon saattamista sairausvakuutuskorvauksen piiriin (VaVM 58/1998 vp — HE 105/1998 vp). Kilpailuvirasto on toimittanut sosiaali- ja terveysministerille aloitteen, jossa pyydettiin saattamaan psykoterapiapalveluita tarjoavat palvelujen tuottajat keskenään tasavertaiseen asemaan. Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Stakes on arvioinut, että nykytilanne ei ole johdonmukainen eikä oikeudenmukainen, ja katsoo, että Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen hyväksymän psykoterapeutin antama lääkärin määräämä psykoterapia tulisi korvata sairausvakuutuslain perusteella terapeutin pohjakoulutuksesta riippumatta. Lukuisat kansanedustajat tekivät asiasta lakialoitteen LA 112/2000 vp, jota ei ehditty käsitellä viime vaalikaudella. Viimeksi vuonna 2004 eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta totesi sairausvakuutuslain kokonaisuudistuksen yhteydessä, että mm. psykologien sisällyttämistä sairausvakuutuslaissa tarkoitettujen ammattihenkilöiden luetteloon on tarpeen arvioida uudelleen (StVM 25/2004 vp — HE 50/2004 vp). Myös potilas- ja omaisjärjestöt, kuten esim. Suomen Mielenterveysseura, Mielenterveyden Keskusliitto ja Suomen lääkinnällisen kuntoutuksen yhdistys, ovat ottaneet myönteisen kannan asiaan.

Lakitekniset muutokset

Lakialoitteessa sairausvakuutuslain 3 luvun 3 §:n uudeksi 4 momentiksi ehdotetaan lisättäväksi seuraava säännös: "Lääkärin määräämänä psykologisena hoitona korvataan laillistetun psykologin antama hoito". Lain 3 luvun 5 §:ssä säädetään, että lääkärin määräämä tutkimus ja hoito korvataan saman määräyksen perusteella enintään 15 tutkimus- ja hoitokerralta. Lakialoitteessa ehdotetaan lisättäväksi 3 luvun 5 §:n uudeksi 4 momentiksi seuraava säännös: "Kun laillistetulla psykologilla on lisäksi psykoterapeutin tai neuropsykologin koulutus, lääkärin määräämä hoito korvataan saman määräyksen perusteella enintään 160 hoitokerralta." Enintään 160 käyntikerran korvaaminen vuodessa on jo nykyään voimassa oleva käytäntö Kelan sairausvakuutuksesta korvaamien psykoterapioiden osalta silloin, kun hoidon antaja on lääkäri. Muutosten esitetään tulevan voimaan 1.1.2006 alkaen.

Ehdotuksen taloudelliset vaikutukset

Uudistus ei lisäisi kansantalouden tai terveydenhuollon kokonaiskustannuksia. Riittävän varhainen, asiakkaan tarpeiden mukainen psykologinen hoito ehkäisee vakavien sairauksien puhkeamista ja kehittymistä ja tätä kautta vähentää sairaus- ja eläkemenoja. Kuuden viime vuoden aikana psyykkisten ongelmien aiheuttamat sairauspoissaolot ovat kaksinkertaistuneet. Psyykkiset syyt muodostavat jo yli 50 % alle 55-vuotiaitten ennenaikaisten työkyvyttömyyseläkkeiden perusteista. Kelan maksamien sairauspäivärahojen on ennakoitu kasvavan 630 miljoonasta eurosta yli 900 miljoonaan euroon vuosina 2003—2009. Psyykkisen työ- ja toimintakyvyn säilyminen ja työstä poissaolojen väheneminen sekä työurien piteneminen toisivat välittömiä säästöjä sekä valtiolle että työnantajille.

Oikein kohdistettu psykologinen hoito helpottaisi myös julkisen sektorin lääkärien työtä ja voisi vähentää tarpeettomia lääkärissäkäyntejä ja lääkekuluja. Uudistus vähentäisi osaltaan painetta julkisen terveydenhuollon virkojen lisäämiseen. Psyyken lääkkeitä käyttää runsaat 700 000 suomalaista, ja määrä on kasvussa. Psyyken lääkkeiden Kelalle aiheuttamat kustannukset ovat reilusti yli 100 miljoonaa euroa vuodessa. Uudistus tuottaisi välitöntä säästöä Kelalle psyyken lääkkeiden kulujen kasvun hidastumisena.

Uudistuksen toteuttamiseen varattaisiin vuoden 2006 talousarviossa 5 miljoonaa euroa. Psykologit voisivat tuottaa vuositasolla nykyisten palvelujen lisäksi noin 110 000 sairausvakuutuksesta korvattavaa neuvonta- ja hoitokäyntiä vuodessa. Noin puolet käynneistä olisi lyhytkestoista neuvontaa ja hoitoa ja puolet käynneistä pidempikestoista psykoterapiaa tai neuropsykologista kuntoutusta. Tällä tavoin voitaisiin tuottaa lisää palveluja noin 8 000 ihmiselle/perheelle.