Yksittäisillä tiloilla metsävahingot
myrskyn seurauksena tuhosivat sukupolvien yli ulottuvien metsätaloussuunnitelmien
tavoitteet vuosikymmeniksi. Esim. tilanteissa, joissa myrsky on
tuhonnut 60-vuotiaan kasvatusmetsän, joka normaalisti olisi
hakkuukypsä tukkimetsä 90-vuotiaana
30 vuoden kuluttua, tähän tavoitteeseen voisi
päästä myrskytuhon jälkeen uuden
metsän kasvatuksessa vasta vuoden 2100 vaiheilla. Täten
koko tila kokee arvon alenemisen vahingon seurauksena.
Huomattavaa on se, että esim. 60-vuotiaan metsän
odotusarvolla tukkipuut joudutaan tuhosta riippuen usein pääosin
myymään kuitu- ja energiapuuna murto-osalla siitä arvosta,
mitä tukkipuusta olisi voitu saada.
Esimerkiksi Keski-Suomessa Konnevesi, Äänekosken
pohjoisosa, Viitasaari, Uurainen, Kannonkoski ja läntinen
Keuruu kärsivät pahimmat vahingot. Yksityisillä tiloilla
koetaan hätää. Metsäkeskusten
kommenttien mukaan on vielä vaikeaa arvioida myrskyn lopullisia
tuhoja, mutta maakunnittain ne voivat olla useita miljoonia euroja.
Pahimmillaan metsän- ja maanomistajista tulee nyt metsämaanomistajia.
Joidenkin kohdalla saattaa olla, että koko tilan puusto
on kaatunut. Puut ovat kaatuneet kapeilta, suikalemaisilta alueilta.
Tuhojen kartoittaminen ja kaatuneiden puiden raivaus kestävät
arvioiden mukaan useita viikkoja.
Puun laatu kärsii, koska puut ovat katkeilleet keskeltä ja
taipuneet. Tämä merkitsee sitä, että puun
pilaantuminen käynnistyy varsin nopeasti. Puuhun tulee
myös rakenteellisia vaurioita. Korjattavan puutavaran laatu
heikentyy. Keskeltä katkennut tai vääntynyt
puu on esimerkiksi sahatavarana huonoa halkeilun vuoksi.
Myrskypuiden osalta markkinoiden vastaanottokykyä on
vielä hankalaa arvioida. Arviot myrskytuhojen suuruudesta
ja laajuudesta tarkentuvat kaiken aikaa. Puut on korjattava nopeasti,
sillä puu alkaa lämpimällä ja
kostealla säällä sinistyä nopeasti.
Yksittäisten metsänomistajien kohdalla on useissa
tapauksissa kyse lähes koko metsäomaisuuden tuhosta.
Tämä on erittäin merkittävä asia,
koska metsätalous on sukupolvien yli ulottuvaa toimintaa.
Tällöin yksittäisen tilan tulevaisuuden
suunnitelmat ja investoinnit voivat vaikeutua. Usein tilan metsäomaisuus
on ollut vakuutena pankkilainoille, ja ongelmia voi tulla, kun vakuus
on myrskytuhon vuoksi alentunut. Erityisesti nuorten metsä-
ja maatilayrittäjien kohdalla luottamus tulevaisuuteen
voi horjua. Maatilojen investoinnit ovat vaarassa vaikeutua, ja
henkisesti tuhon kohdanneille tilanne on suuri rasite. Kysymys on
viljelijäyrittäjän henkisestä jaksamisesta
ja työn jatkumisesta.
Suurin osa tuhoutuneista metsistä ei todennäköisesti
ole ollut vakuutettua. Vaikka vakuutuksia olisi ollutkin, on kyseenalaista,
voidaanko niiden kautta korvata vahinkoja, jotka liittyvät kasvutappioihin.
Näin on erityisesti silloin, kun myrsky on tuhonnut keskenkasvuista
metsää. Useimmissa tapauksissa myrskytuhoalueet
joudutaan hakkaamaan paljaiksi, ja tällöin metsänomistajalla
on vain taimikon perustamis- ja hoitokustannuksia tulevien vuosikymmenten
aikana odotettujen metsätulojen asemesta. Myrskyn kohdanneet
metsänomistajat kokevat, että koko elämäntyö menee
hukkaan.
Tässä tilanteessa valtion olisi varsin perusteltua
tulla pahimman menetyksen kohdanneiden avuksi. On hyvä,
että maa- ja metsätalousministeri on esittänyt
ilmaisten taimien antamista uuden metsän istutukseen. Välttämätöntä olisi myös
alentaa myrskytuhopuiden myyntiverotusta esimerkiksi puoleen normaalista
puun myyntiverosta. Puiden arvo on alentunut myrskyvaurioiden vuoksi.
Myös muita tukitoimia tulisi harkita. Elämänuskon
palauttaminen myrskytuhon kokeneiden kohdalla on tärkeää.
Täysarvovakuutuskaan ei korvaa metsätaloudellisia
menetyksiä, koska korvaukset määräytyvät
puihin kohdistuneen vahingon tapahtumahetken mukaisen arvon perusteella.