Viimeksi julkaistu 19.4.2021 19.14

Lakialoite LA 7/2017 vp 
Mikko Kärnä kesk ym. 
 
Lakialoite laiksi kaivoslain 182 §:n muuttamisesta

Eduskunnalle

ALOITTEEN PÄÄASIALINEN SISÄLTÖ

Kaivoslaissa (621/2011) säädettiin kullankaivuuseen liittyvien kaivospiirioikeuksien lakkauttamisesta yhdeksän vuoden siirtymäkauden jälkeen. Tässä esityksessä esitetään siirtymäkautta pidennettäväksi aiemmasta yhdeksästä vuodesta viiteentoista vuoteen. 

Kysymyksessä ei ole tehdyn päätöksen peruminen, vaan ainoastaan siirtymäajan pituuden muuttaminen. Lakia valmisteltaessa talousvaliokunta esitti loppumietinnössään siirtymäkauden sopivaksi pituudeksi 15 vuotta ja perusteli esityksensä hyvin. Tuolloisen talousvaliokunnan mukaan laissa päätetty yhdeksän vuoden siirtymäaika oli liian lyhyt. Valiokunta totesi, että siirtymäaikaa pidentämällä saadaan aikaan asiallinen ja ympäristöhaitat minimoiva toiminnan alasajo hätäilyn ja äkkipysähdyksen sijaan. 

PERUSTELUT

Kaivospiirien lakkauttamisella puututaan aikanaan pysyväksi oletettuun oikeuteen. Tämä oikeuden poistaminen aiheuttaa taloudellisia tappioita kullankaivuuyrittäjille, jotka ovat investoineet yritykseensä luottaen sen toiminnan jatkuvuuteen. Jatkoajan pidentäminen parantaisi yrittäjien omaisuudensuojaa. 

Päätöksen jälkeen kullankaivuuta on nopeutettu, ja useimmat kaivospiirin haltijat ehtivät hyödyntämään kaivospiirinsä kultavarannot nykyisen yhdeksän vuoden siirtymäajan puitteissa. Kaikki eivät tähän kuitenkaan kykene. Erityisen kipeästi lyhyt siirtymäaika koskettaa niitä kaivajia, jotka kaivavat piirillään pääsääntöisesti ilman konevoimaa.  

Niille, jotka eivät ehdi hyödyntää omaa aluettaan, syntyy tilanne, jossa investointeihin otettua velkaa jää maksamatta, kun yritystoiminta joudutaan kaivospiirien lakkauttamisen takia lopettamaan. 

Kaikkiaan kaivospiirejä, joita asia koskettaa, on 27. Näistä 5—10 hyötyy jatkoajan pidentämisestä. Enintään kolmanneksella kaivajista jää kaivettavaa nykyisen siirtymäkauden jälkeen. 

Hyväksymällä tämä lakiesitys annettaisiin kultamaiden veteraaneille ja Lapin legendoille mahdollisuus saattaa oma elämäntyönsä loppuun. 

Asiaa arvioitaessa on huomattava, että kaivamisen nopeuttaminen äkkilopun lähestyessä voi johtaa omien kultavarantojen ryöstöhyödyntämiseen. Vastuullinen ja huolellinen työ saattaa väistyä, kun lopettamisuhka lähenee. Tällöin turvallisuuteen ja ympäristönäkökulmiin pohjautuva työtapa saattaa heiketä taloudellisen uhan alla. 

Paras ratkaisu sekä yrittäjille että ympäristölle olisi, mikäli toiminta lakkautettaisiin hyvässä järjestyksessä mahdollisimman pienillä taloudellisilla vaurioilla. Pidempi jatkoaika ei myöskään mahdollista kaivualueiden laajentamista. Ainoastaan olemassa olevat alueet kaivettaisiin tarkemmin ja kaikki kulta kerättäisiin talteen ammattitaidolla ja -ylpeydellä. 

Vaikutukset ympäristöön ja luontoarvoihin pysyisivät nykytilaan verrattuna saman suuruisina ja jopa vähenisivät. Liiallinen kiirehtiminen olisi ongelmallista erityisesti kaivospiirien vesijärjestelyjen osalta. Siirtymäajan pidentämisestä ei olisi kenellekään mitään haittaa, eikä sillä heikennettäisi kenenkään oikeuksia. 

Lakiehdotus ei aiheuta mitään kustannuksia. Päin vastoin, nopea lakkauttaminen vanhan lain mukaisesti lisäisi työttömyyttä ja synnyttäisi uusia menoeriä. Valtio hyötyisi myös taloudellisesti, mikäli kaivospiireillä sijaitseva kulta voitaisiin hyödyntää täysimääräisesti.  

Lemmenjoen kaivospiirien kullankaivuutoiminnan suora työllisyysvaikutus on noin 15 henkilötyövuotta. Välilliset vaikutukset, kuten kultaan ja sen kaivuuseen liittyvä matkailu sekä kultaan liittyvä korutuotevalmistus, ovat noin kaksi kertaa tätä suuremmat. Kyseisiltä kaivospiireiltä tuotetaan kultaa noin 25 kg vuodessa. Määrä ei ole kansallisesti erityisen merkittävä, mutta kulta osataan jalostaa paikallisesti ja siitä saadaan markkinoilla maailmanmarkkinahintaan verrattuna moninkertainen hinta. Näin rakennettu parin miljoonan euron liikevaihto on paikallistaloudessa erittäin merkittävä tekijä. 

Tällä lakiehdotuksella perinteikäs ja noin 150 vuotta jatkunut, ilman mitään tukia itsensä rakentanut ja ilman mitään tukia itsensä elättävä pieni sekä perinteikäs elinkeino saisi hieman lisäaikaa sopeutuakseen maailman muutoksiin. 

Ponsiosa 

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että eduskunta hyväksyy seuraavan lakiehdotuksen: 

Laki kaivoslain 182 §:n muuttamisesta 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti 
muutetaan kaivoslain (621/2011) 182 §:n 2 momentti seuraavasti: 
182 § 
Kaivosoikeuden raukeaminen, muuttaminen, peruuttaminen ja siirto 
 Muuttamaton osa säädöstekstistä on jätetty pois 
Kaivosoikeus, jonka nojalla harjoitetaan kullanhuuhdontaa, raukeaa kuitenkin viidentoista vuoden kuluttua tämän lain voimaantulosta. Tällaisen kaivosoikeuden haltijalla on etuoikeus kullanhuuhdontalupaan, jos lupahakemus tehdään tämän lain 34 §:ssä säädetyllä tavalla ennen kaivosoikeuden raukeamista. 
 Muuttamaton osa säädöstekstistä on jätetty pois 
 Voimaantulopykälä tai –säännös alkaa 
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 2017. 
 Lakiehdotus päättyy 
Helsingissä 2.3.2017 
Mikko Kärnä kesk 
Johanna Ojala-Niemelä sd 
Markus Lohi kesk 
Hannu Hoskonen kesk 
Niilo Keränen kesk 
Aila Paloniemi kesk 
Ville Tavio ps 
Juha Pylväs kesk 
Martti Mölsä ps 
Petri Honkonen kesk 
Antti Kurvinen kesk 
Teuvo Hakkarainen ps 
Juho Eerola ps 
Matti Semi vas 
Pertti Hakanen kesk 
Eerikki Viljanen kesk 
Jari Leppä kesk 
Elsi Katainen kesk 
Kari Kulmala ps 
Timo V. Korhonen kesk 
Kimmo Kivelä ps 
Markus Mustajärvi vas 
Lasse Hautala kesk 
Toimi Kankaanniemi ps 
Jari Ronkainen ps 
Ari Jalonen ps 
Mikko Savola kesk 
Katri Kulmuni kesk 
Rami Lehto ps 
Joakim Strand 
Esko Kiviranta kesk 
Harri Jaskari kok