Nykytilanne ja oikeudelliset ongelmat
Venäjän hyökättyä kansainvälisen oikeuden vastaisesti Ukrainaan Suomen valtio on tukenut Ukrainaa ja sen asevoimia monin eri tavoin. Myös julkisen vallan ulkopuolisten toimijoiden halukkuus tukea hyökkäyksen kohteeksi joutunutta maata on ollut korkea. Vastauksessaan kirjalliseen kysymykseen (KKV 469/2024 vp) myös sisäministeri Rantanen toteaa, että on selvää, että Ukrainaa on voitava tukea sekä valtiovallan toimesta että vapaaehtoisena kansalaistoimintana.
Nykytilanteessa Suomen lain tulkinta rajoittaa kuitenkin kansalaisyhteiskunnan mahdollisuuksia tukea kansainvälisen oikeuden perusteella laittoman hyökkäyksen kohteeksi joutunutta itsenäistä valtiota, vaikka sillä Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan mukaan on oikeus kollektiiviseen puolustautumiseen. Rahankeräyslakia sovelletaan Suomessa hyvin tiukasti, eikä avustusjärjestöillä ole lain nykytulkinnan mukaan oikeutta kerätä varoja tai lahjoittaa materiaalia esimerkiksi sotilaallisille toimijoille. Parhaan mahdollisen puolustuskyvyn varmistamiseksi on tärkeää, että julkisen vallan ulkopuolisilla toimijoilla on riittävät edellytykset toimittaa apua nopeasti ja kohdennetusti.
Rahankeräyslainsäädännön tarkoituksena on aina ollut tukea yleishyödyllisten yhteisöjen ja säätiöiden varainhankintaa niiden harjoittamaa yleishyödyllistä toimintaa varten. Nykyisessä lainsäädännössä tästä perusperiaatteesta säädetään rahankeräyslain (86/32019) 6 §:ssä, jonka mukaan luvanvarainen rahankeräys saadaan järjestää varojen hankkimiseksi yksinomaan yleishyödylliseen toimintaan. Rahankeräyslain 2 § sisältää yleishyödyllisen toiminnan määritelmän. Laissa yleishyödyllisellä toiminnalla tarkoitetaan toimintaa yleistä sosiaalista, sivistyksellistä tai aatteellista tarkoitusta varten taikka muuta yleistä kansalaistoimintaa. Samansisältöiset rahankeräyslainsäädännön perusperiaatteet lain tarkoituksesta ja sallitusta keräystarkoituksesta sisältyivät myös aikaisempaan vuonna 2006 säädettyyn rahankeräyslakiin (255/2006) ja vuonna 1980 säädettyyn rahankeräyslakiin (590/1980). Vaikka yleishyödyllisen toiminnan määritelmää voidaan lain perusteluiden mukaisesti pitää muotoilultaan suhteellisen avoimena, sen soveltamiskäytäntöä voidaan pitää vakiintuneena.
Rahankeräyksiä ei ole mahdollista järjestää valtion lakisääteisten tehtävien rahoittamiseksi. Rahankeräyslailla oikeus rahankeräyksiin on rajattu eräin poikkeuksin yleishyödyllisille yhteisöille ja säätiöille. Tämä mahdollistaa kansalaisyhteiskunnan toiminnan rahoittamisen julkisin rahankeräyksin ja rahankeräyksillä hankittujen varojen suuntautumisen yleishyödylliseen toimintaan. Tätä jakoa korostavat tuoreet hallinto-oikeuden päätökset, joiden mukaan Ukrainan asevoimien materiaalisessa tukemisessa ja kouluttamisessa ei ole kyse yleishyödyllisyydestä vaan toiminnasta, joka kuuluu valtion lakisääteisiin, budjettivaroin rahoitettaviin tehtäviin.
Ongelmana on erityisesti se, että rahankeräyslain 2 §:ssä yleishyödyllisyys on määritelty tulkinnanvaraiseksi eikä 6 §:ssä ole säädetty poikkeusta, joka mahdollistaisi laittoman hyökkäyksen kohteeksi joutuneen maan laajan tukemisen kansalaisyhteiskunnan toimesta. Avustusjärjestö voi kerätä varoja esimerkiksi ambulanssien hankintaan, mutta niiden lahjoittaminen rintamalla toimiville lääkintämiehille ei ole sallittua. Suomessa tulisi olla mahdollisuus toimia samalla tavoin kuin monissa muissa EU-maissa, joissa kansalaisilla ja järjestöillä on laajemmat oikeudet tukea itsenäisen valtion puolustusvoimia ja humanitaarista toimintaa konfliktialueilla oikeutetussa puolustautumisessa.
Vapaaehtoisen maanpuolustuksen perinne ja kansallinen turvallisuus
Suomella on vahva perinne vapaaehtoisen maanpuolustuksen ja kansalaisyhteiskunnan osallistumisesta kriisiaikojen tukitoimintoihin. Historiallisesti esimerkiksi Lotta Svärd -järjestö ja muut vapaaehtoiset maanpuolustusorganisaatiot ovat tukeneet Suomen puolustusta monin tavoin. Nykyinen lainsäädäntö ei kuitenkaan mahdollistaisi vastaavaa kansalaisaktiivisuutta tilanteessa, jossa Suomen itsenäisyys tai turvallisuus olisi uhattuna.
On kohtuutonta, että suomalaiset eivät voisi sodan syttyessä Suomessa kerätä rahaa esimerkiksi omien sotilaidensa tukemiseen. Tällä hetkellä lain tulkinta tarkoittaa, ettei rahankeräyksellä voitaisi hankkia edes suojavälineitä tai ensiaputarvikkeita Suomen Puolustusvoimille, reserviläisille tai varusmiehille. Lainsäädännön on oltava linjassa kansallisen turvallisuuden tarpeiden kanssa ja mahdollistettava vapaaehtoinen tuki maanpuolustukselle.
Kansainvälinen vertailu ja EU:n käytännöt
Useissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa kansalaisilla ja järjestöillä on mahdollisuus tukea Ukrainan asevoimia rahankeräyksillä. Tämän mahdollistamiseksi kyseisten maiden lainsäädäntöä on joko tulkittu Suomea väljemmin tai muutettu vastaamaan paremmin nykyistä turvallisuuspoliittista tilannetta.
Tällä hetkellä Suomessa tulkitaan rahankeräyslakia niin tiukasti, että edes ensiaputarvikkeiden lahjoittaminen hyökkäyksen kohteeksi joutuneen valtion sotilasjoukoille ei ole sallittua. On perusteltua yhdenmukaistaa lainsäädäntöä niin, että Suomi ei ole poikkeus muiden Euroopan maiden joukossa. Lakialoitteen yhtenä keskeisenä tavoitteena onkin saattaa sääntelymme vastaamaan verrokkimaiden lainsäädäntöä.
Lakimuutoksen tarve ja ehdotus
Tämä lisäys takaisi, että humanitaarinen ja maanpuolustuksellinen tuki voidaan katsoa lailliseksi osana yleishyödyllistä toimintaa silloin, kun kohdemaa on kansainvälisen oikeuden mukaan hyökkäyksen kohteena. Lakimuutos selkeyttäisi rahankeräysten lainmukaisuutta ja poistaisi nykyisen tulkintaepävarmuuden.
Rahankeräyslain muutoksella voidaan varmistaa, että Suomi ei estä kansalaisyhteiskunnan eettisesti perusteltua toimintaa kansainvälisen oikeuden mukaisesti hyökkäyksen kohteeksi joutuneiden valtioiden tukemiseksi. Lakimuutos olisi linjassa kansallisen turvallisuuden, kansainvälisen oikeuden ja Euroopan unionin joidenkin muiden jäsenvaltioiden käytäntöjen kanssa, ja se mahdollistaisi Suomen kansalaisten ja järjestöjen aktiivisen osallistumisen demokraattisten arvojen puolustamiseen.
Julkisessa keskustelussa huolena on esitetty, että rahankeräyslain avaaminen voisi mahdollistaa rahan keräämisen myös laillisesti ja eettisesti ongelmallisille konfliktien osapuolille. Aloitteessa ongelma on ratkaistu rajaamalla muutos tarkoin. Varojen kerääminen olisi vastedes sallittu vain, jos kohteena oleva valtio on Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan tai kansainvälisen oikeuden tarkoittaman laittoman aseellisen hyökkäyksen kohteena, oikeutettu näin kollektiivisen puolustautumiseen ja valtioneuvosto on todennut asian.