Väestön ikääntymistä ja ikärakenteen muutosta pidetään yhä merkittävänä haasteena suomalaiselle yhteiskunnalle, vaikka eliniän piteneminen onkin yksi ihmiskunnan suurista saavutuksista, josta on syytä olla iloinen. Viimeisimpien tilastojen mukaan vuoden 2025 alussa Suomessa asui noin 5,64 miljoonaa ihmistä, ja vähintään 70-vuotiaita oli elokuussa noin 1 000 148 eli noin 18 prosenttia väestöstä. Eliniän kasvu johtuu monista tekijöistä: hyvästä koulutustasosta, säännellyistä työoloista, riittävästä vapaa-ajasta, terveellisemmistä elintavoista, laadukkaasta terveydenhuollosta ja sosiaaliturvasta. Yhä useammalla iäkkäällä on elämää edessään jopa 20—30 vuotta eläkkeelle jäämisen jälkeen. Suuri osa heistä haluaa asua omassa kodissaan niin pitkään kuin arki sujuu, elämä tuntuu merkitykselliseltä ja toimintakyky säilyy. Siksi on entistä tärkeämpää tukea iäkkäiden hyvinvointia ja edellytyksiä asua kotona. Tämä on myös yhteiskunnalle kustannustehokas ratkaisu: panostamalla varhaiseen tukeen ja ennalta ehkäiseviin palveluihin voimme edistää ikäihmisten toimintakykyä, osallisuutta ja turvallista elämää kotona. 

Vaikka iäkäs henkilö ei sairastaisi perussairautta, fyysinen suorituskyky heikkenee väistämättä ajan myötä. Ikääntymiseen liittyviä yleisiä terveyshaasteita ovat muun muassa tapaturmat, unihäiriöt ja mielenterveyden ongelmat. Myös terveyden taustalla voi olla huomaamattomia riskitekijöitä, kuten diabetes, kohonnut verenpaine tai infektiot, jotka voivat johtaa vakaviin terveysongelmiin ja laajempien hoitotoimenpiteiden tarpeeseen, ellei niitä tunnisteta ajoissa. Näennäisesti toimintakykyinen ja aktiivinen iäkäs ihminen voi samalla kokea kotonaan yksinäisyyttä, masennusta tai turvattomuutta. Näitä ikääntyneiden terveyteen ja arjessa selviytymiseen liittyviä riskejä voidaan ehkäistä ennalta ehkäisevillä terveystarkastuksilla, varhaisella tuella, asiantuntijoiden tarjoamalla ohjauksella sekä riittävällä tiedolla. 

Tällä hetkellä hyvinvointialueilla ei ole velvollisuutta tarjota lakialoitteessa esitettyä palvelua. Toiset hyvinvointialueet ovat kuitenkin vapaaehtoisesti ottaneet käyttöön seniorineuvolapalveluja iäkkäille asukkailleen. Palvelu on monin paikoin toteutettu kutsumalla koko ikäluokka terveystarkastuksiin sekä keskustelemaan tukitarpeista, toimintakyvystä ja asumisesta. 

Kokemukset osoittavat, että aikuisten neuvola on tukenut ikääntyvää väestöä ja samalla ehkäissyt raskaampien ja kalliimpien hoitomuotojen tarvetta. Neuvolakäynneillä on arvioitu asiakkaan fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen tilanne sekä annettu tarvittaessa yksilöllistä neuvontaa ja jatko-ohjeita. Palvelu on ollut erittäin suosittu: siihen on osallistunut noin yhdeksän kymmenestä kutsutusta. Elämäntilanteen kokonaisarviointi siirtymävaiheessa työelämästä eläkkeelle on osoittautunut toimivaksi ja hyödylliseksi. Käytännön kokemusten perusteella aikuisten neuvolatoiminta on sekä yksilön hyvinvoinnin että kansantalouden näkökulmasta vaikuttavaa ja kustannustehokasta. 

Suomessa vallitsee laaja yksimielisyys siitä, että vanhuspalveluja on kehitettävä ja parannettava. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen keskeisenä tavoitteena on varmistaa yhdenvertainen hoito koko maassa riippumatta asuinpaikasta tai sosioekonomisesta asemasta. Hyvinvointialueilla on kuitenkin merkittäviä haasteita vastata niille määrättyihin sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen tehtäviin samalla, kun käytettävissä olevat resurssit ovat rajalliset. Tästä syystä ennalta ehkäisevien palvelujen vahvistaminen on erityisen tärkeää, sillä niillä voidaan pitkällä aikavälillä vähentää raskaampien ja kalliimpien hoitomuotojen tarvetta. 

Kun hyvinvointialue saa varhaisessa vaiheessa kattavan käsityksen iäkkään väestön hyvinvoinnista ja tuen tarpeesta, voidaan tehdä suunnitelmallista ja pitkäjänteistä kehittämistyötä. Yksilöllinen hoitosuunnitelma sekä oikeaan tietoon perustuva laajempi palvelurakenne- ja varautumissuunnitelma helpottavat koko hyvinvointialueen toimintaa ja parantavat palvelujen laatua. 

Kun iäkkäiden toimintakykyä ja kognitiivisia taitoja tuetaan ja ylläpidetään varhaisessa vaiheessa, voidaan laajemman hoivan ja raskaampien palvelujen tarvetta siirtää myöhemmäksi. Jokaisella ikääntyneellä on oikeus yhdenvertaisiin mahdollisuuksiin saada laadukkaita palveluja ja asianmukaista hoitoa asuinpaikasta tai elämäntilanteesta riippumatta.