PERUSTELUT

Maassamme on tällä hetkellä jäljellä noin 36 000 Suomen sotien rintamalla palvellutta miestä ja naista. Heistä sotainvalideja on alle 6 000. Sotainvalidien tuen saamisen ehtoja on hiljalleen lievennetty veteraanipoliittisen ohjelman 2010—2015 mukaisesti. Viimeisimpänä heidän laitoshoitonsa korvattavuuden rajaa laskettiin vuoden 2013 alusta 20 prosentin haitta-asteeseen. Tuen laajentaminen ei kuitenkaan ole ollut riittävän nopeaa kohderyhmän nopeaan ikääntymiseen, määrän vähenemiseen ja kunnon heikentymiseen nähden.

Sotaveteraanien keski-ikä on jo 90 vuotta, ja vuonna 2015 vain yhden heistä ennakoidaan enää kuuluvan ikäryhmään alle 85 vuotta. Ikääntymisen myötä sotainvalidien väliset terveyserot kaventuvat, samoin terveyserot suhteessa muihin sotaveteraaneihin. Tähän nopeasti harvenevaan ryhmään kuuluvien osalta tuen kriteerejä voitaisiin lieventää nykyistä nopeammin ilman merkittävää määrärahan suurentamisen tarvetta. Sotilasvammakorvauksien vuotuinen määrä supistuu sotainvalidien poistuman myötä, ja tästä tulevat säästöt on käytettävä kokonaisuudessaan tuen kriteerien lieventämiseen.

Sotainvalidien ja veteraanien palveluista ei tule säästää, vaan niitä on parannettava pikaisesti. Myös sotiemme muiden veteraanien tukipalveluihin on löydyttävä varat, samalla kun sotainvalidien palvelujen korvattavuuden haitta-asterajat poistetaan asteittain nopealla aikataululla.

Veteraaniliittojen kyselyssä 90 % vastaajista asui edelleen kotona. Kotona selviämisen tukeen on sekä tarvetta että tilausta. Siksi lain 6 §:n 4 momentissa määriteltyjen kotona selviämistä edistävien palvelujen korvattavuuden rajaa on laskettava.

Sotainvalidien määrän vähentyessä on tärkeää huolehtia heidän palveluistaan kunniakkaasti loppuun saakka. Tällä hetkellä lain 17 §:n määrittämä hautausavustuksen myöntämisen raja on 20 prosentin työkyvyttömyysaste. Tämä on laskettava pikaisesti samoin 10 prosenttiin.