Työsopimuslainsäädäntö on juuri käynyt läpi kokonaisuudistuksen. Uusi työsopimuslaki (55/2001) tuli voimaan 1.6.2001. Uudistuksessa perhevapaita koskevat säännökset siirrettiin sellaisinaan uuden työsopimuslain 4 lukuun. Luvussa säädetään myös osittaisesta hoitovapaasta, jolla tarkoitetaan vanhemman oikeutta työajan palkattomaan lyhennykseen sen vuoden loppuun, jonka aikana lapsi aloittaa peruskoulun. Osittaisen hoitovapaan käyttäminen perustuu työnantajan ja työntekijän väliseen sopimukseen. Työnantaja voi painavista syistä kieltäytyä sopimasta osittaisesta hoitovapaasta. Osapuolet voivat sopia osittaisen hoitovapaan yksityiskohtaisista järjestelyistä, kuten lyhennetyn työajan pituudesta, lyhennyksen sijoittamisesta sekä osittaisen hoitovapaajärjestelyn kestoajasta. Mikäli osapuolet eivät pääse sopimukseen osittaisen hoitovapaan toteuttamistavasta, työntekijällä on oikeus saada osittaista hoitovapaata pääsääntöisesti lyhentämällä vuorokautinen työaika kuudeksi tunniksi.

Lasten ja nuorten ongelmat ja häiriökäyttäytyminen ovat Suomessa saavuttamassa hälyttävät mittasuhteet mm. oppimis- ja mielenterveysongelmien sekä päihteiden käytön muodossa. Tukemalla vanhemmuutta tuetaan myös heidän kasvatustyötään ja lasten hyvinvointia. Vanhemmuuden tukeminen puolestaan vaatii yhteiskunnallisia päätöksiä ja julkista arvostusta. Vanhempien lasta ja lapsuutta kunnioittavia arvovalintoja tulisi tukea siten, ettei lapsuus jää markkinavetoisten arvojen varjoon. Yksi tällainen tukimuoto on juuri osittainen hoitovapaa, jolla voidaan parantaa perhe- ja työelämän yhteensovitusta ja lisätä lasten ja vanhempien yhdessäoloaikaa. Molempien vanhempien ollessa kokopäiväisessä ansiotyössä on lapsi usein kokopäiväisessä päivähoidossa, mutta jo kouluikäisenä hän viettää iltapäiviään yksin ilman aikuisen ohjausta ja valvontaa. Lapsia jätetään tutkimusten mukaan liian varhain ja liikaa yksin ja heiltä vaaditaan siten liikaa itsenäisyyttä. Järjestäytyneen ja kysyntää vastaavan kouluikäisten iltapäivätoiminnan puuttuminen on aiheuttanut tilanteen, jossa myös vastuuntuntoiset vanhemmat ovat joutuneet jättämään lapsiaan yksin hämmästyttävän moniksi tunneiksi iltapäivisin. Tietoisuus yksinolon haitoista ei auta, jos perheet eivät pysty iltapäivätoiminnan puuttuessa taloudellisista syistä itse esim. palkkaamaan hoitajaa kotiin. Tämä on arkipäivää liian monessa perheessä.

Koulujen iltapäivätoiminnan laajentaminen ala-asteella on tärkeä osa ratkaisua lasten tilanteen parantamiseksi. On myös tutkittava mahdollisuudet pidentää ala-asteen oppilaiden koulupäivää harrastustyyppisissä aineissa. Nämä ratkaisut ovat tärkeitä, mutta eivät poista välttämättä täysin lasten yksinolon ongelmaa. Siksi perheille on tarjottava myös se vaihtoehto, että jompikumpi vanhemmista tekee lyhyempää työpäivää.

Vammaisen tai lapsen pitkäaikaiseen sairauteen tai kuntoutukseen liittyvät asiat vievät usein paljon aikaa vanhemmilta. Monet vanhemmat jäävät lapsen vammaisuuden tai pitkäaikaissairauden vuoksi pois töistä kokonaan. Useille vanhemmille voi olla kuitenkin parempi vaihtoehto, että he pystyisivät työskentelemään lyhyempää työpäivää ja säilyttämään tuntuman työelämään. Nykyisin tätä vaihtoehtoa ei käytännössä välttämättä ole tarjolla.

Työnantajille osittaisen hoitovapaan laajeneminen ei aiheuta merkittäviä lisäkustannuksia, koska työajan lyhennyksiä voidaan osaksi korvata työn tehostamistoimilla ja töiden uudelleenjärjestelyillä. Julkishallinnossa tehtyjen arvioiden mukaan osittaisesta hoitovapaasta ei useimmiten aiheudu lainkaan lisäkustannuksia. Siltä osin kuin työaikaansa lyhentävän työntekijän sijaan ei palkata lisätyövoimaa, koituu järjestelystä vähäisiä verotulojen menetyksiä.

Näistä syistä tulisi osittaista hoitovapaata laajentaa siten, että vanhemmilla olisi oikeus työajan palkattomaan lyhennyksen eli ns. osittaiseen hoitovapaaseen sen kalenterivuoden loppuun, jona lapsi täytää 12 vuotta, tai 18 vuotta, kun lapsi on vammainen tai pitkäaikaissairas.