PERUSTELUT

Kuntoutusrahaan on oikeus kuntoutusrahalaissa (611/1991) säädetyin edellytyksin aikana, jona kuntoutuja on kuntoutuksen takia estynyt tekemästä omaa tai toisen työtä. Kuntoutusrahaa voi saada ammatillisen ja terveydellisen kuntoutuksen sekä näihin liittyvän koulutuksen ajalta. Kuntoutusrahaan oikeuttavan kuntoutuksen tarkoituksena tulee olla kuntoutujan työelämässä pysyminen, työelämään palaaminen tai sinne tulo. Kuntoutusraha ammatilliseen kuntoutukseen sisältyvässä koulutuksessa toimii yleisimmillään ensimmäisen ammatin saamiseksi niillä, joilla sen hankkiminen terveydellisten syiden vuoksi on vaikeaa, tai ammatin vaihtamiseksi terveydellisten syiden vuoksi.

Lain nykyinen muoto, jossa kuntoutuspäätöksen antamisen ja kuntoutuksen alkamisen väliseltä ajalta sekä kuntoutusjaksojen väliseltä ajalta saa alennettua kuntoutusrahaa, ei kannusta kuntoutujaa aloittamaan tai jatkamaan kuntoutusta. Tämän lain ongelmatilanteet tulevat selkeimmin esille kuntoutusrahalla tutkintoon opiskelevien koulutukseen liittyvien loma-aikojen osalta, jolloin kuntoutusrahalla elävä joutuu tulemaan toimeen 20 % pienemmällä tulolla. Monen kuntoutujan entisestäänkin pienissä kuntoutusrahoissa tämä tekee ison loven hänen toimeentuloonsa. Loma-aikoina kuntoutusrahaa pääasiallisena toimeentulonaan käyttävät joutuvat turvautumaan viimesijaisen toimeentuloturvan apuun.

Kuntoutusrahalla opiskelevan kuntoutujan toimeentulon turvaamiseksi ja työmahdollisuuksia parantavan opiskelun motivoimiseksi kuntoutuspäätöksen antamisen ja kuntoutuksen alkamisen välisen ajan sekä kuntoutusjaksojen välisen ajan alennettu kuntoutusraha on poistettava nykyisestä laista ja määrättävä kuntoutusraha täysimääräisenä myös näiltä ajoilta.