Vuonna 2007 on esitetty, että kuntalakia muutettaisiin
siten, että Ruotsin mallin mukainen kunnanosahallinto voitaisiin
toteuttaa myös Suomessa. Tällöin todettiin,
että laillisesti kunnanosavaltuustojen perustamiselle ei
ole estettä, mutta Ruotsin mallin mukainen laaja määräysvalta
koskien jopa mm. kansanterveyttä ei ole mahdollista. Laillista
estettä ei siis ole, ja jo tapahtuneet ja tulevat suuret
kuntaliitokset korostavat Ruotsin kunnanosavaltuustojen takana olevan
lähidemokratian merkitystä myös Suomessa.
Kunnallisen itsehallinnon muotoutuminen erityisesti 1860-luvulta
lähtien on antanut kuntalaisille mahdollisuuden vaikuttaa
asioihin paikallisella tasolla. Tuloksena oli usean uuden kunnan
perustaminen 1930-luvulle saakka. Tätä heijastaa
myös perustuslain 121 §, jonka mukaan
kuntien hallinnon tulee perustua asukkaiden itsehallintoon. Näin
jo perustuslain mukaan kuntalaisten itsehallinto, ei valtuustojen
itsehallinto, on kunnallisen päätöksenteon
perusta. Näin 1976—1995 voimassa ollut kuntalaki
pyrkikin kehittämään kuntalaisten omaa
kunnanosahallintoa esim. tunnustamalla kunnanosavaltuuston
osaksi kunnan osa-aluehallintoa. Kuitenkin kunnanosavaltuustot jäivät
lähinnä lain kuolleeksi kirjaimeksi, koska silloisissa
kunnissa näille ei ollut vielä selvää tarvetta
ja tehtävää.
Myöskään Keuruulla kahden taajaman
kuntana ei syntynyt kunnanosavaltuustoja tänä aikana,
mutta jo 1960-luvulla syntyi Haapamäelle kunnanhallituksen
Haapamäen jaosto. Tästä muodostui 1977
kunnanvaltuuston valitsema Haapamäen jaosto. Kuitenkaan
lähidemokratian toteutuminen ei kokenut merkittävää läpimurtoa muualla
Suomessa, eikä valtakunnan tasolla 1995 uudistetussa kuntalaissa
enää tunnettukaan termiä kunnanosavaltuusto.
Kunnille jäivät varsin vapaat kädet lähidemokratian
järjestämisen suhteen. Uudistetun kuntalain 27 §:n
mukaan kunnan valtuustot velvoitettiin huolehtimaan, että kunnan
asukkailla ja palvelujen käyttäjillä on
edellytykset osallistua ja vaikuttaa kunnan toimintaan mm. järjestämällä kunnan osa-aluetta
koskevaa hallintoa ilman tarkempaa velvoitetta lähidemokratian
järjestämiseen.
Monet kuntalaiset tuntevatkin, että valta kunnissa
on keskittynyt. Paikallisena esimerkkinä Haapamäen
jaosto lakkautettiin 1990-luvulla, mikä on näkynyt
taajaman kielteisenä kehityksenä. Lähidemokratian
kehittämiselle on selvä tarve. Käytännössä yhä harvemmalla
on mahdollisuutta vaikuttaa kunnallisdemokratiassa. Henkinen ja
fyysinen kuilu päätöksenteon ja kuntalaisten
välillä tulee kasvamaan. Kunnanvaltuutetut tulevat
olemaan enimmäkseen kuntakeskuksista.
Lähidemokratialle on paikka yhdentyvässä kuntarakenteessa
tukemassa kuntademokratiaa ja perustuslain takaamaa kuntalaisten
oikeutta päätöksentekoon kunnassa. Laillisesti
tähän antaa siis mahdollisuuden jo nykyisessä kuntalaissa
määritelty mahdollisuus kunnalle järjestellä kunnan
osa-aluetta koskevaa hallintoa 27 §: n mukaisesti. Jo nyt
yhdentyneissä kunnissa vanhoihin kuntiin onkin perustettu
eri nimillä toimivia aluehallintoelimiä.
Perinteiden ja tunnesiteiden säilymisen kannalta olisi
hyvin toivottavaa, jos kuntaliitostilanteissa ne seurakunnat, jotka
ovat toimineet liitettävien kuntien alueilla, voisivat
muodostaa itsenäisten kirkkoherrakuntien hallinnollisen
seurakuntayhtymän. Nyt kuntaliitostilanteissa seurakunnat
ovat usein täydellisesti yhdistyneet tai muodostuneet kappeliseurakunniksi.
Tämän käytännön ongelma
on se, että aiemmin itsenäiset seurakunnat menettävät
perinteitään ja toimintamahdollisuuksiaan. Lisäksi
vaarana on, että toiminta tulee liian keskusjohtoiseksi,
ja tästä kärsii itse seurakunnallinen
toiminta ja paikallisidentiteetti. Näillä tekijöillä on
paljon enemmän merkitystä kuin mitä viime
aikojen kuntaliitoksissa on haluttu ymmärtää.
Kuntalain 27 §:ään, joka
koskee kuntien yleistä velvoitetta kunnanosahallinnon kehittämisestä,
tulisi lisätä velvoite, että kuntaliitosten yhteydessä itsenäisyyden
menettävien kuntien kohdalla näin syntyneen kunnan
kunnanvaltuuston tulee valita kyseisten kuntien asukkaista aluelautakunnat.
Tämä valintatapa on yhdenmukainen kuntalain 18 §:n
kanssa. Aluelautakuntien tehtävistä päätettäisiin
kunnallisilla päätöksillä, jolloin
paikalliset olosuhteet tulisivat otetuiksi huomioon. Vastaavasti
jo tehtyjen kuntaliitosten osalta tulisi olla ohjeellista, että entisten
kuntien alueille muodostettaisiin aluelautakunnat. Tästä voitaisiin
poiketa vain kunnanvaltuuston päätöksellä.
Samoin, jos kunnassa on useampia taajamia tai osa-alueita kuntakeskuksen
lisäksi, kuten esimerkiksi Haapamäki Keuruun kaupungissa,
tulisi näissä tilanteissa kannustaa kuntia muodostamaan
lähidemokratian edistämiseksi aluelautakuntia.