Lakialoitteessa ehdotetaan sotilasvammalain 6 §:n 4 momentin muuttamista siten, että Suomen sodissa vuosina 1939—1945 palvelleella henkilöllä on oikeus pykälässä mainittuihin palveluihin ja korvauksiin työkyvyttömyysasteesta riippumatta. Tällä hetkellä sotilasvammalain tässä pykälässä tarkoitettuihin palveluihin ja korvauksiin on oikeutettu sellainen vahingoittunut tai sairastunut henkilö, jonka työkyvyttömyysaste on vähintään 20 prosenttia. 

Suomen vuosina 1939—1945 käymissä sodissa palveli noin 700 000 sotilasta. Välittömästi rintamaa tukevissa tehtävissä palveli lisäksi 95 000 naista. Kaatuneiden määrä oli noin 94 000 henkeä, ja pysyvästi vammautui saman verran. Veteraaneja on tänä päivänä elossa enää alle 20 000 henkilöä. Sodissa palvelleiden henkilöiden työ satavuotisjuhlavuottaan viettävän itsenäisen Suomen eteen on korvaamatonta, joten on perusteltua laajentaa sotilasvammalain määrittelemiin etuuksiin oikeutettujen joukkoa kattamaan kaikki Suomen sodissa vuosina 1939—1945 palvelleet henkilöt. Heidän keski-ikänsä on tällä hetkellä jo yli 90 vuotta, joten heidän asemansa parantamiseksi tehtävillä lakimuutoksilla on kiire. Lisäksi veteraanien määrä vähenee, mutta samanaikaisesti korkean iän seurauksena hoitotarve kasvaa. Tästä johtuen laitoshoidon palveluita tarvitaan nykyistä enemmän suhteessa veteraanien määrään ja sosiaali- ja terveydenhuollon avopalvelujen sekä vanhustenhuollon tarve lisääntyy. Poistuman ja ikääntymisen seurauksena muuttuneen hoitotarpeen johdosta vuodelta 1948 peräisin olevan sotilasvammalain haitta-asteluokittelu ja lain 6 §:n 20 prosentin työkyvyttömyysaste ei ole enää perusteltua vuosina 1939—1945 Suomen sodissa palvelleiden henkilöiden kohdalla.