LAKIALOITE 81/2007 vp

LA 81/2007 vp - Erkki Pulliainen /vihr 

Tarkistettu versio 2.0

Laki luonnonvaraisten tuotteiden keräämisen rajoittamisesta eräissä tapauksissa annetun lain 1 §:n muuttamisesta

Eduskunnalle

Laki luonnonvaraisten tuotteiden keräämisen rajoittamisesta eräissä tapauksissa (332/1955) säädettiin alun perin Lapin ja siellä erikoisesti Pohjois-Lapin tilanteita ja olosuhteita silmällä pitäen. "Etelästä" tulleet (turisti)marjanpoimijat saattoivat kerätä hillat raakoina ja tekivät näin paikalliselle väestölle mahdottomaksi toimeentulon lisän saamisen tästä arvokkaasta uusiutuvasta luonnonvarasta. Lappilaisille itselleenhän ei hillojen raakana poimimisessa olisi ollut mitään järkeä. Lakia on sovellettu käytäntöön joitakin kertoja. Ratkaisuvalta toimenpiteisiin ryhtymisessä on laissa annettu ministeriölle, käytännössä maa- ja metsätalousministeriölle.

1950-luvulta 2000-luvulle on tapahtunut merkittävä muutos marjojen kaltaisten luonnontuotteiden keräilyssä. Bisnestahot ovat erikoisesti uudella vuosituhannella operoineet maahan suuria määriä ulkomaalaisia kerääjiä. Tästä koitunut uusi tilanne ei ole ollut täysin ongelmaton.

On sinänsä erinomainen asia, että marjat ja muut vastaavat keräilytuotteet otetaan luonnosta oikea-aikaisesti talteen, kun satoa on kerättäväksi saakka tarjolla. Runsaan sadonkin kesinä kokonaisuutena arvioiden suuri(n) osa marja- ja sienisadosta jää nytkin keräämättömänä soille ja metsiin.

Paikallisen väestön kannalta tilanne on ongelmallinen lähinnä sellaisessa tapauksessa, että muualta tuotetut kerääjät ohjataan kymmen- tai peräti satapäisenä lähellä toisiaan kulkevana joukkona asumusten lähituntumaan niin, ettei paikalliselle väestölle jää heidän keräilynsä jälkeen mitään kerättävää.

Kuvattu tilanne voidaan yksinkertaisesti välttää sillä, että kesän tilanteen mukaan lääninhallitus päättää marjojen poiminnan rajoitusalueista. Tätä varten lääninhallituksessa pitää olla jo keväällä valmiina luettelo rajoitusta asuntonsa lähiympäristöön kaiken varalta hakeneista syrjäseutujen asukkaista ja kohtuullisista rajoitusalueista. Päätös voidaan näin tehdä muutamassa päivässä, kun tilanne sitä vaatii. Rajoitusalueet ovat olleet näin menetellen hyvissä ajoin niiden tiedossa, jotka marjanpoimijoita Suomeen välittävät, ja myös syrjäseutujen asukkaat tietävät omat oikeutensa.

Lakia sovellettaisiin ehdotuksen mukaan Lapin läänin ohella myös Kainuun maakunnassa. Päätöksen siis tekisi voimassa olevasta laista poiketen lääninhallitus. Ongelmallisiksi koettuja tilanteita on ollut viime vuosina erikoisesti Itä-Lapissa ja Kainuussa.

Edellä olevan perusteella ehdotan,

että eduskunta hyväksyy seuraavan lakiehdotuksen:

Laki

luonnonvaraisten tuotteiden keräämisen rajoittamisesta eräissä tapauksissa annetun lain 1 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan luonnonvaraisten tuotteiden keräämisen rajoittamisesta eräissä tapauksissa 17 päivänä kesäkuuta 1955 annetun lain (332/1955) 1 § seuraavasti:

1 §

Sellaisilla alueilla Lapin läänissä ja Kainuun maakunnassa, joilla metsämarjojen tai muiden niihin verrattavien luonnonvaraisten tuotteiden keräilyllä valtion maalta on paikallisen väestön toimeentulon kannalta huomattava merkitys, voi lääninhallitus, kun sanotun väestön etu sitä vaatii, päätöksellään kieltää muilta mainitun keräilyn.

_______________

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

_______________

Helsingissä 28 päivänä syyskuuta 2007

  • Erkki Pulliainen /vihr