Vakuutusyhtiöissä ja eläkelaitoksissa tehdään ihmisten elämään keskeisesti vaikuttavia päätöksiä. Työtapaturmia ja työkyvyttömyyseläkkeitä koskevassa päätöksenteossa lääkärin arviolla asiasta on keskeinen merkitys. Toisin kuin lääketieteellisen koulutuksen saaneilla asiantuntijoilla yleensä, on vakuutusyhtiöiden ja eläkelaitosten palveluksessa olevat lääkärit vapautettu velvollisuudesta allekirjoittaa kirjalliset lausunnot ja muut lääkintölailliset todistukset sanoilla "minkä kunniani ja omantuntoni kautta vakuutan".  

Terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain (559/1994) 23 §:ssä säädetään, että laillistetun lääkärin ja hammaslääkärin on, antaessaan lääkintölaillisia todistuksia ja lausuntoja sekä muita todistuksia, jotka on tarkoitettu esitettäväksi tuomioistuimelle tai muulle julkiselle viranomaiselle, vahvistettava ne sanoilla "minkä kunniani ja omantuntoni kautta vakuutan". Kuten edellä on todettu, vakuutusyhtiöiden ja eläkelaitoksen palveluksessa olevat lääkärit on pääosin vapautettu tästä muualla työskenteleviä lääkäreitä koskevasta velvollisuudesta. 

Sosiaali- ja terveysvaliokunta on lausunnossaan (StVM 11/2004 vp) todennut, että on tarkoituksenmukaisuussyistä perusteltua, ettei asian valmistelussa laitoksen lääkärin esittämiä kannanottoja edellytetä kirjattavaksi asiakirjoihin noudattaen edellä mainitun ammattihenkilölain 23 §:ssä säädettyjä lausuntojen muotovaatimuksia. Valiokunta kuitenkin painotti, että eläkeyhtiön lääkäri osallistuu päätöksen valmisteluun lääkärikoulutuksensa ja ammatillisen osaamisensa perusteella. Vakuutusyhtiön asiantuntijalääkäri esittää eläke- ja muiden asioiden ratkaisemiseen liittyvät arvionsa nimenomaan lääkärin ominaisuudessa ja vastaa antamistaan arvioista ammatinharjoittamisvastuunsa perusteella. Valiokunta myös korosti, että eläkelaitoksen asiantuntijalääkäreiden toiminta on tärkeä osa sitä menettelyä, johon luottamus eläkejärjestelmän toimeenpanoon perustuu. 

Koko sosiaalivakuutusjärjestelmän uskottavuuden kannalta lääkäreiden antamilla lausunnoilla ja todistuksilla on keskeinen merkitys. Vakuutusyhtiöiden ja eläkelaitosten lääkäreille asetettu erivapaus lääketieteellisiä kannanottoja ja lausuntoja koskien on omiaan lisäämään epäluuloja koko järjestelmää kohtaan. Samalla käytäntö vähentää vakuutuspäätösten uskottavuutta ja on omiaan lisäämään vakuutetun kokemaa epäoikeudenmukaisuutta. Vakuutusyhtiöiden ja eläkelaitosten omien lääkäreiden ja ulkopuolisten asiantuntijalääkäreiden lausunnot tulee asettaa jatkossa muodollisesti yhtäläiseen asemaan. Tämän vuoksi vakuutusyhtiöiden ja eläkelaitosten omien lääkäreiden oikeus olla noudattamatta lausunnoissaan ja muissa kannanotoissaan terveydenhuollon ammattihenkilöstöstä annetun lain mukaisia muotosäännöksiä tulee poistaa.