Polttoaineverolain 5 §:n mukaan valmistevero ja huoltovarmuusmaksu määrätään 15 celsiusasteen lämpötilassa olevalle tuotteelle EU-direktiivin suosituksen mukaisesti. Suomen keskilämpötila on noin 8 celsiusastetta eli selvästi alhaisempi kuin laissa on esitetty.

Todellinen keskilämpötila ja laissa mainittu korkeampi lämpötila aiheuttavat bensiinikauppiaille lämpötilahävikin, mikä johtaa siihen, että kauppiaat joutuvat maksamaan valmisteveroa todellisuutta suuremmasta bensiinimäärästä. Kun keskiarvokauppias (1 300 000 litraa/vuosi) tilaa polttoainekuorman, se voi olla lähes minkä lämpöistä tahansa, keskimäärin 18—28 astetta. Polttoaineen lämpötila laskee kuormaa kuljetettaessa noin 3 astetta eli 4 680 litraa. Säiliötä täytettäessä polttoaineen lämpötila laskee noin 4 astetta eli 2 600 litraa/5 kk. Kauppiaan ostaman polttoaineen lämpötila laskee vielä säiliössä noin 5:een asteeseen. Pahimmillaan kauppias saattaa joutua maksamaan tuotteen jopa 28-asteisena ja saa siitä myyntitulot 5-asteisena. Kauppias maksaa tuotteen hinnasta veron öljy-yhtiölle. Veron osuus hävikistä on noin 7 astetta eli 8 266,44 euroa ja tuotehukka on noin 10 920 litraa. Kun otetaan huomioon sekä bensiinin että dieselin lämpötilahävikki, on eräiden tutkimusten mukaan kauppiaan maksamasta kuormasta vuoden aikana hävinnyt ilmaan noin 26 240 litraa ja noin 25 279,71 euroa.

Nykyinen järjestelmä siirtää lämpötilahävikin kokonaan kauppiaiden vastuulle, jotka maksavat veron 15 celsiusasteen mukaan. Todellisuudessa vuoden keskimääräinen toimituslämpötila on 8 celsiusastetta. Lainmuutoksella myös öljy-yhtiöt joutuisivat osavastuuseen lämpötilahävikistä.

On huomioitava, ettei EU-direktiivi estä kansallisesti laskemasta veroa todellisen lämpötilan mukaan. Kussakin EU-maassa voidaan kansallisesti asettaa omat verorajat, minkä lisäksi Suomelle ja muille maille (Ruotsi) on myönnetty poikkeuslupia muutenkin arktisten tai poikkeuksellisten olosuhteiden takia.