LISÄTALOUSARVIOALOITE 2/2006 vp

LTA 2/2006 vp - Päivi Räsänen /kd ym.

Tarkistettu versio 2.1

Määrärahan osoittaminen varsinaiseen kehitysyhteistyöhön

Eduskunnalle

Suomen hallitus on sitoutunut hallitusohjelmassaan ja vuonna 2004 hyväksymässään kehityspoliittisessa ohjelmassaan mahdollistamaan Suomen kehitysyhteistyövarojen nousun YK:n suosittamalle 0,7 prosentin BKTL-tasolle vuonna 2010. Muista Pohjoismaista Norja, Tanska ja Ruotsi ovat jo aikapäiviä sitten saavuttaneet 0,7 prosentin tavoitteen ja ovat jopa sen ylittäneet. Jotta Suomi etenisi uskottavasti tavoitteensa saavuttamiseksi, hallituksen olisi tullut noudattaa Holkerin selvitysryhmän vuonna 2003 asettamaa aikataulua, jonka mukaan kehitysapu nousisi tasaisesti saavuttaen 0,55 prosentin tason vuonna 2007 ja 0,7 prosentin tason vuonna 2010. Hallituksen sopima kehyspäätös ei ole tämän aikataulun mukainen, vaikka pääministeri Vanhanen itse vakuutti puheessaan Helsinki-konferenssin päätöstilaisuudesssa, ettei tästä sitoumuksesta ole luovuttu. Holkerin ehdottamaa 0,55 prosentin tasoa vuonna 2007 ei ole mahdollista saavuttaa tasaisin nostoin, sillä aikataulusta ollaan jo merkittävästi jäljessä, mutta 0,7 prosentin taso vuonna 2010 on kuitenkin mahdollinen.

Hallitus esitti kehitysyhteistyövarojen nostamista vuonna 2006 0,42 prosenttiin bruttokansantuotteesta ja kokonaismäärärahaksi 670,8 miljoonaa euroa. Viime vuonna kehitysavun osuus oli 0,39 prosenttia BKT:sta. Jotta määrärahojen nosto tapahtuisi tasaisesti vuoden 2010 tavoitetta kohti, osuuden tulisi kuitenkin olla tänä vuonna 0,45 prosenttia. Tämä olisi edellyttänyt vuoden 2006 osalta arviolta 48 miljoonan euron lisäystä hallituksen esittämiin kehitysyhteistyövaroihin.

Jotta kehitysyhteistyövarojen nostot tapahtuisivat laadukkaasti, niiden tulisi olla tasaisia ja suunnitelmallisia. Hallituksen kehyspäätöksessä määritellystä linjasta poikkeaminen tuottaa aina ongelmia jälkimmäiseen, mutta ne eivät ole ylitsepääsemättömiä. Mikäli määrärahoja ei ensi vuonna pystytä laadukkaasti käyttämään kahdenväliseen kehitysyhteistyöhön, voidaan väliaikaisesti lisätä monenvälisen yhteistyön osuutta ja siirtää painopistettä kahdenväliseen hallitussa ja suunnitellussa aikataulussa. Siten suomalaisen kehitysyhteistyön laatu pysyy korkealla tasolla.

Tutkimusten mukaan kansalaisten enemmistö on valmis kantamaan nykyistä suurempaa vastuuta maailman köyhistä. Kehitysyhteistyöllä voidaan merkittävästi parantaa juuri köyhimpien maiden sekä heikoimmassa asemassa olevien — lasten ja naisten — tilannetta. Maailmanlaajuisen hädän lievittämiseksi tulee kehitysyhteistyön voimavaroja tavoitteellisesti nostaa.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että eduskunta ottaa valtion vuoden 2006 lisätalousarvioon momentille  24.30.66 lisäyksenä 24 000 000 euroa varsinaiseen kehitysyhteistyöhön kohdennettuna kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyöhön.