Ehdotetulla direktiivillä korvataan aiempi neuvoston puitepäätös 2002/475/YOS, jota on muutettu neuvoston puitepäätöksellä 2008/919/YOS. Ehdotuksen mukaan direktiiviin ensinnäkin siirretään korvattavassa puitepäätöksessä jo oleva laaja terrorismirikoksia koskeva sääntely. Korvattavaksi ehdotettavassa vuoden 2002 puitepäätöksessä asetetaan jo nykyisin velvollisuus kriminalisoida terrorismirikokset, terroristiryhmään liittyvät terrorismirikokset ja terroritoimintaan liittyvät rikokset sekä yllytys ja avunanto niihin ja niistä joidenkin yritys (1—4 artikla). Lisäksi puitepäätöksessä on määräyksiä seuraamuksista (5 artikla), rangaistusta lieventävistä erityisistä olosuhteista (6 artikla), oikeushenkilöiden vastuusta (7 artikla), oikeushenkilöihin kohdistuvista seuraamuksista (8 artikla), tuomiovallasta ja syytteeseenpanosta (9 artikla) sekä uhrien suojelusta ja auttamisesta (10 artikla).
Direktiiviehdotuksen mukaan jäsenvaltiot velvoitetaan kriminalisoimaan vuoden 2002 puitepäätökseen verrattuna eräitä uusia tekoja. Näitä ovat terrorismiin liittyvän koulutuksen vastaanottaminen (8 artikla), matkustaminen ulkomaille terrorismitarkoituksessa mukaan lukien sellaisen matkustamisen järjestäminen ja muu edistäminen (9 ja 10 artikla) sekä terrorismin rahoittaminen mukaan lukien matkustamisrikoksen rahoittaminen (11 artikla). Vuoden 2002 puitepäätös velvoittaa kriminalisoimaan ainoastaan terroristiryhmän toiminnan rahoittamisen. Direktiiviehdotuksen 22 ja 23 artiklassa ovat puitepäätöstä laajemmat ja yksityiskohtaisemmat määräykset terrorismin uhrien suojelusta, auttamisesta ja oikeuksista.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan Suomen lainsäädäntö vastaa jo pitkälti direktiiviehdotuksen velvoitteita.
Saadun selvityksen mukaan Euroopan unionissa on keväällä 2015 valmistuneesta sisäisen turvallisuuden agendasta lähtien noussut esiin yhtenä terrorismin vastaisena toimenpiteenä vuoden 2002 puitepäätöksen päivittäminen. Asian etenemiseen ovat vaikuttaneet viime vuosina tehdyt vakavat terrori-iskut. Direktiiviehdotuksen uusien kriminalisointien taustalla ovat tarve panna täytäntöön kansainvälisiä standardeja ja velvoitteita sekä kasvava terrorismin uhka. Lisäksi ehdotuksen perusteluissa todetaan, että rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä neuvoston puitepäätöksen 2001/220/YOS korvaamisesta tehty Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/29/EU ei sisällä säännöksiä erityisistä toimenpiteistä terrorismin uhreille.
Uusia rikoksia koskevat kriminalisointivelvoitteet perustuvat YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmaan 2178(2014) ja erityisesti päätöslauselman kriminalisointivelvoitteita Euroopan neuvoston alueella toteuttavaan Euroopan neuvoston ulkoministerien 19 päivänä toukokuuta 2015 hyväksymään lisäpöytäkirjaan terrorismin ennaltaehkäisyä koskevaan Euroopan neuvoston yleissopimukseen (SopS 49/2008). Päätöslauselma on suoraan YK:n jäsenvaltioita velvoittava. Direktiiviehdotuksen perusteluissa viitataan terrorismin rahoittamista koskevan kriminalisoinnin laajentamisen osalta myös OECD:n yhteydessä toimivan rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen vastaisen toimintaryhmän (Financial Action Task Force eli FATF) terrorismin rahoittamista koskevaan suositukseen numero 5.
Saamansa selvityksen perusteella lakivaliokunta pitää direktiiviehdotusta lähtökohtaisesti tarpeellisena ja suhtautuu siihen myönteisesti. On perusteltua, että Euroopan unionin lainsäädäntöä muutetaan vastaamaan kansainvälisiä standardeja. Myös kasvava terrorismin uhka edellyttää lainsäädännön ajantasaisuuden arviointia. Komission ehdotukset ovat pääosin kannatettavia, mutta eräitä yksityiskohtia on vielä tarpeen jatkoneuvotteluissa arvioida huolellisesti, kuten valtioneuvoston kannassa todetaan.
Lakivaliokunta kiinnittää erityisesti huomiota siihen, että direktiiviehdotuksen 9 artiklan säännökset terrorismitarkoituksessa tapahtuvan ulkomaille matkustamisen kriminalisoinnin osalta ovat päätöslauselmaa ja lisäpöytäkirjaa laajemmat kattaen myös matkustamisen maahan, joka on rikoksentekijän kansalaisuus- tai asuinvaltio. Laajennuksen myötä kriminalisointivelvoitteen piiriin tulevat näin ollen kotimaahansa palaavat henkilöt. Ehdotettua laajennusta puoltaa Suomeen matkustavien henkilöiden Suomen alueella muodostama terrorismin uhka. Toisaalta kyseessä on pitkälle ulottuva valmistelutyyppinen rikos, jolla on liittymäkohtia myös perustuslain 9 §:ssä tarkoitettuun liikkumisvapauteen koskien jokaisen oikeutta lähteä maasta sekä Suomen kansalaisen oikeutta palata Suomeen. Direktiiviä koskevat neuvottelut ovat vasta alkuvaiheessa. Saadun selvityksen mukaan artiklan suhdetta muun muassa perus- ja ihmisoikeuksiin vielä arvioidaan, minkä vuoksi valtioneuvoston kanta on vielä jossain määrin avoin. Näin ollen valiokunta yhtyy valtioneuvoston näkemykseen siitä, että artiklaa tulee vielä tarkastella direktiivistä neuvoteltaessa. Matkustamisrikokselle on aihetta löytää sisältö, joka on toisaalta tarkoituksenmukainen sekä toisaalta perus- ja ihmisoikeuksien ja kansainvälisten kriminalisointivelvoitteiden vaatimukset täyttävä. Valiokunta edellyttää, että eduskuntaa informoidaan asiasta uudelleen, kun kanta täsmentyy ja ennen kuin asiasta lopullisesti päätetään.
Direktiiviehdotuksen 17 artiklan 3 kohdassa asetetaan puitepäätöksen tavoin terroristiryhmän johtamiselle ankarat vähintään 15 ja kahdeksan vuoden enimmäisrangaistusvaatimukset. Artiklassa 15 puolestaan laajennetaan niiden rikosten piiriä, joiden rangaistavuudelta ei saa edellyttää terrorismirikoksen tekemistä, kattamaan 4 artiklan a kohdan mukaisen terroristiryhmän johtamisen. Valtioneuvoston kannan mukaisesti valiokunta katsoo rikosoikeudellisen suhteellisuusperiaatteen puhuvan sen puolesta, että tällainen laajentaminen ei ole perusteltua. Direktiiviehdotus ei tosin ole täysin selvä siltä osin, koskevatko 17 artiklan 3 kohdan mukaiset enimmäisrangaistukset myös sellaista terroristiryhmän johtamista, jonka yhteydessä ei tehdä terrorismirikosta. Suomessa terroristiryhmän johtaminen on rangaistava rikoslain 34 a luvun 3 §:n mukaan niin, että rangaistavuuden edellytyksenä on terroristisessa tarkoituksessa tehdyn rikoksen tekeminen tai terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmistelun tekeminen ryhmän toiminnassa. Valiokunta yhtyy valtioneuvoston näkemykseen siitä, että mikäli neuvottelujen edetessä ilmenee, että myös terroristiryhmän johtamisen osalta ollaan luopumassa edellyttämästä terrorismirikoksen tekemistä, enimmäisrangaistuksia tulee neuvotteluissa tarkastella suhteellisuusperiaatteen valossa.
Oikeusministeriö on 3.2.2016 päivätyssä asiakirjassa toimittanut lisäselvitystä neuvotteluissa esiin nousseista uusista ehdotuksista. Tällainen on erityisesti terrorismirikosten tekemiseen julkisesti yllyttävien verkkosivustojen vastaiset toimet. Direktiiviin on ehdotettu artiklaa, joka vastaa lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston torjumisesta tehdyn direktiivin (2011/92/EU) säännöksiä koskien lapsipornografiaa sisältävien verkkosivujen poistamista ja pääsyn estämistä lapsipornografiaa sisältäville verkkosivuille.
Verkkosivustojen vastaisia toimia koskeva artiklaehdotus koostuu kahdesta elementistä, joista toinen koskee terrorismirikoksen tekemiseen yllyttävien sivustojen poistamista ja toinen pääsyn estämistä tällaisille sivuille. Saadun selvityksen mukaan Suomen voimassaoleva lainsäädäntö on käytännössä yhdenmukainen sivustojen poistamista koskevan ehdotuksen kanssa. Sen sijaan Suomen lainsäädännössä ei ole säännöksiä terrorismiin yllyttäville verkkosivuille pääsyn estämisestä. Lapsipornografiarikosten osalta vastaavankaltaista sääntelyä sisältyy lapsipornografian estotoimista annettuun lakiin (1068/2006). Sivustoille pääsyn estämistä koskevan elementin osalta ehdotus on harkinnanvarainen, kuten sen esikuvana olevan direktiivin (2011/92/EU) säännös. Näin ollen verkkosivustolle pääsyn estämistä koskevaa ehdotusta voidaan arvioida direktiivin täytäntöönpanovaiheessa. Lakivaliokunta kuitenkin toteaa, että ehdotettu artikla on varsinkin sananvapauteen liittyvänä perus- ja ihmisoikeusherkkä. Terrorismirikoksiin yllyttävä aineisto ei myöskään välttämättä ole, erityisesti tutkinnan alkuvaiheessa, aina rinnastettavissa lapsipornografia-aineistoon lainvastaisuuden ilmeisyyden osalta.