Perustelut

Asetusehdotus yksityisoikeuden alalla määrättyjen suojelutoimenpiteiden vastavuoroisesta tunnustamisesta on osa komission esittämää lainsäädäntökokonaisuutta, jolla pyritään vahvistamaan rikoksen uhrien oikeuksia Euroopan unionissa. Ehdotus myös täydentää Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2011/99/EU eurooppalaisesta suojelumääräyksestä, jossa on kysymys rikosoikeuden alan lainsäädäntöinstrumentista.

Lakivaliokunta on aiemmassa lausunnossaan pitänyt tervetulleena, että Euroopan unionissa on ryhdytty laaja-alaisesti toimenpiteisiin rikoksen uhrin aseman parantamiseksi (LaVL 12/2011 vp). Nyt käsillä oleva yksityisoikeuden alan asetusehdotus on Suomen kannalta erittäin tärkeä, sillä edellä mainittua direktiiviä eurooppalaisesta suojelumääräyksestä ei sovelleta kuin rikoskytkentäisissä tapauksissa. Suomessa taas lähetysmiskielto voidaan määrätä paitsi tilanteissa, joissa on liityntä rikokseen tai rikosepäilyyn, myös tilanteissa, joissa tällaista liityntää ei ole. Ehdotuksen tarkoittaman asetuksen myötä myös jälkimmäisenä mainitut lähestymiskiellot, joilla ei ole kytkentää rikokseen, liikkuisivat vapaasti rajojen yli ja tunnustettaisiin muissa unionin jäsenvaltioissa. Valtioneuvoston kirjelmästä ilmenee, että tämänhetkinen luonnos asetusehdotukseksi poikkeaa komission alkuperäisestä asetusehdotuksesta siinä, että sen mukaan tunnustamisjäsenvaltion toimivaltainen viranomainen ei anna vaaraa aiheuttavalle henkilölle tietoa suojelutoimenpiteen tunnustamisesta niissä tapauksissa, joissa suojeltutoimenpidettä ei ole tarpeen mukauttaa tunnustamisjäsenvaltiossa. Tämä merkitsee sitä, että edellä mainituissa tapauksissa vaaraa aiheuttava henkilö ei tule tietoiseksi siitä, missä valtiossa suojelutoimenpide tunnustetaan ja missä se näin ollen tulee voimaan. Suomen kansallisessa lainsäädännössä sen sijaan lähestymiskiellosta annetaan aina tieto vaaraa aiheuttavalle henkilölle. Vaaraa aiheuttavan henkilön oikeusturvaa ei asetusehdotuksessa siten ole aivan yhtä hyvin otettu huomioon kuin kansallisessa lainsäädännössä. Edellä mainittu lopputulos koskee kuitenkin vain sellaisia tapauksia, joissa ei ole tarpeen mukauttaa suojelutoimenpidettä tunnustamisjäsenvaltiossa, ja tällaisia tapauksia arvioidaan olevaan vain pieni osa suojelutoimenpiteistä. Saadun selvityksen mukaan myöskään neuvottelutilanne ei ole Suomen kannalta edullinen, sillä muilla jäsenvaltioilla ei vaikuttaisi olevan tässä suhteessa ongelmaa asetusehdotuksen kanssa. Edellä esitetyistä syistä valiokunta on päätynyt valtioneuvoston tavoin katsomaan, että tämänhetkisen asetusluonnoksen artiklat voidaan viime kädessä hyväksyä.