Ehdotus neuvoston asetukseksi
Tausta
Euroopan yhteisöjen komissio teki 15.12.2005 ehdotuksen
asetukseksi tuomioistuimen toimivallasta, sovellettavasta lainsäädännöstä,
tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta
ja yhteistyöstä elatusapuun liittyvissä asioissa (KOM(2005)
649 lopullinen). Oikeus- ja sisäasioiden neuvostossa
5.—6.6.2008 päätettiin poliittisten suuntaviivojen
antamisesta neuvotteluille. Nykyisen puheenjohtajamaan
tavoitteena on saavuttaa asetusehdotuksesta poliittinen
yhteisymmärrys 24.10.2008 pidettävässä oikeus-
ja sisäasiain neuvostossa.
Neuvottelutavoitteet ja niiden saavuttaminen
Seuraava arvio siitä, miten valtioneuvoston ja lakivaliokunnan
asettamat neuvottelutavoitteet on saavutettu, perustuu jatkokirjelmän
lähettämisen aikana saatavilla olleeseen asiakirjaan (JUSTCIV
198 13583/08) ja puheenjohtajan päätelmiin
yksityisoikeuskomiteassa 3.10.2008.
Yhteensopivuus Haagissa tehtyjen sopimusten kanssa
Tavoitteena on, että asetuksen ja Haagin kansainvälisen
yksityisoikeuden konferenssissa valmisteltavan globaalisen yleissopimuksen
tulee toimia kitkattomasti yhdessä. Sen sijaan, että asetusehdotus
sisältäisi lainvalintaa koskevia säännöksiä,
saatetaan voimaan Haagissa hyväksytty pöytäkirja
elatusvelvoitteisiin sovellettavasta laista. Lisäksi
Haagissa tehty yleissopimus on otettu huomioon myös keskusviranomaisten
yhteistyötä ja oikeusapua koskevissa säännöksissä siten,
että yhteistyön ja oikeusavun taso vastaa vähintään
sitä, mistä on Haagissa sovittu. Mainittujen välineiden
yhteensopivuutta koskevat neuvottelutavoitteet on kaikin osin saavutettu.
Elatusapuvelvoitteiden täytäntöönpanoa
koskevat tavoitteet
Tavoitteena on, että asetusehdotuksen elatusvelvoitteiden
täytäntöönpanoa koskevat säännökset
turvaavat täytäntöönpanon humaanisuuden
ja velkojan oikeuden saada maksu velalle annetusta vakuudesta. Asetusehdotuksessa
elatusvelvoitteiden täytäntöönpano
jää suuremmassa määrin täytäntöönpanevan
valtion kansallisen lain varaan kuin komissio oli ehdottanut. Suomen
ongelmallisina pitämät säännökset
suoraveloituksesta ja pankkitilin jäädyttämisestä sekä elatusapusaatavan
etuoikeudesta on poistettu asetusehdotuksesta. Neuvottelutavoitteet
on siten myös tältä osin saavutettu kokonaisuudessaan.
Keskusviranomaisen palvelut elatusvelvolliselle
Tavoitteena on, että asetuksessa tarkoitetun keskusviranomaisen
tulee tarjota riittävät palvelut paitsi elatusapuun
oikeutetulle myös elatusvelvolliselle, jonka elatusvastuu
on esimerkiksi olosuhteiden muuttumisen vuoksi käynyt liialliseksi.
Elatusvelvollinen voi asetusehdotuksen mukaan tehdä hakemuksen
aikaisemmin tehdyn elatusapupäätöksen
muuttamisesta ja hakemuksen sellaisen toisessa valtiossa tehdyn
päätöksen tunnustamisesta, jolla lykätään
tai rajoitetaan aikaisemmin tehdyn elatusapua koskevan päätöksen
täytäntöönpanoa kohdevaltiossa.
Hakemuksen vastaanotettuaan kohdevaltion keskusviranomainen on velvollinen
tarjoamaan hakijalle eräitä asetusehdotuksessa
täsmennettyjä palveluita (41 artikla). Neuvottelutulos
on hyväksyttävä.
Pohjoismaisen, elatusapujen perintää koskevan
sopimuksen soveltamisen jatkuminen Suomen ja Ruotsin välillä
Tavoitteena on, että asetuksen voimaantulosta huolimatta
pohjoismaisen, elatusapujen perimistä pakkotoimin koskevan
sopimuksen soveltamista voitaisiin jatkaa myös
Suomen ja Ruotsin välisissä suhteissa rinnakkain
asetuksen kanssa. Neuvostolle esitettävään
puheenjohtajamaan asiakirjaan on tulossa säännös,
jonka mukaan asetus ei estä Suomea ja Ruotsia soveltamasta
vuoden 1962 sopimusta, koska se tunnustamisen, täytäntöönpanokelpoisuuden
ja täytäntöönpanon osalta sisältää asetusta
yksinkertaisemmat ja nopeammat menettelyt sekä turvaa hakijalle
paremman oikeusavun.
Elatusapujen perinnän mahdollisimman suuri maksuttomuus
Tavoitteena on, että elatusavun perintä olisi
asetuksen mukaan mahdollisimman pitkälti maksutonta.
Asetuksen tulisi turvata hakijan oikeus saada tarvittaessa elatusapua
myös tilanteissa, joissa elatusapu on vahvistettu sopimuksella.
Asetusehdotuksen mukaan pyynnön vastaanottavan jäsenvaltion
on tarjottava maksuton oikeusapu kaikissa tapauksissa,
joissa on kyse alle 21-vuotiaan lapsen oikeudesta saada elatusapua
vanhemmaltaan. Muissa tapauksissa oikeusapuun sovelletaan vastaanottavan
valtion kansallisia säännöksiä oikeusavusta,
kuitenkin niin, että henkilö, joka on alkuperävaltiossa
saanut oikeusavun, on siihen ilman muuta oikeutettu myös
vastaanottavassa valtiossa vireillä olevassa asiassa, joka
koskee päätöksen tunnustamista
tai täytäntöönpanoa. Suomi pyrki
saamaan asetukseen periaatteen, jonka mukaan oikeusavun
automaattinen jatkuvuus täytäntöönpanossa
olisi turvattu myös silloin, kun hakija olisi saanut alkuperävaltiossaan
oikeusavun mutta menettelyn maksuttomuuden vuoksi ei ollut oikeusapua
tarvinnut. Tämä ehdotus ei tullut hyväksytyksi.
Sosiaaliviranomaisten perintävaltuus
Tavoitteena on pyrkiä siihen, että sosiaaliviranomaisen
periessä laiminlyötyä elatusapua sillä olisi
asetuksen mukaan yhtä laaja perintävaltuus kuin
sillä on kansallisesti elatusturvalain (671/1998)
mukaan. Tätä kansallista erityispiirrettä ei
ollut mahdollista saada asetukseen. Asetusehdotus lähtee
samalla tavoin kuin uusi Haagin yleissopimus ja nykyisin voimassa
oleva vuoden 1973 yleissopimuskin siitä, että julkinen viranomainen
perii omaa saatavaansa. Tämä ei kuitenkaan estä sosiaaliviranomaisia
perimästä koko saatavaa, mikäli tähän
on saatu elatukseen oikeutetulta valtakirja. Asetusehdotus on siten tältäkin
osin hyväksyttävissä.