Yleistä
Yhdenvertaisuusvaltuutetusta annetun lain mukaan valtuutettu antaa kerran neljässä vuodessa eduskunnalle kertomuksen yhdenvertaisuuden toteutumisesta. Lain mukaan kertomuksessa käsitellään myös ihmiskauppaa ja siihen liittyviä ilmiöitä. Yhdenvertaisuusvaltuutettu toimii Suomen kansallisena ihmiskaupparaportoijana. Valtuutetulle on säädetty myös uusi tehtävä naisiin kohdistuvan väkivallan raportoijana 1.1.2022 alkaen.
Nyt käsiteltävä eduskuntakertomus on yhdenvertaisuusvaltuutetun toinen. Kertomuksessa käsitellään valtuutetun toiminnan ja toimivallan eri puolia — yhdenvertaisuutta, syrjintää, ulkomaalaisten oikeuksien toteutumista, ihmiskaupan vastaista toimintaa ja maastapoistamisen täytäntöönpanon valvontaa. Tässä kertomuksessa ei vielä käsitellä valtuutetun uuteen, naisiin kohdistuvan väkivallan raportoijan tehtävään liittyviä havaintoja.
Kertomuksen ensimmäisessä luvussa käsitellään valtuutetun työtä yhdenvertaisuuden edistämiseksi ja syrjintään puuttumiseksi. Luvussa nostetaan esiin valtuutetun keskeisiä havaintoja ja huomioita yhdenvertaisuudesta ja syrjinnästä sekä lainsäädännön toimivuudesta. Havaintoja ihmiskaupasta ja ihmiskaupan vastaisesta toiminnasta käsitellään luvussa kaksi ja luvussa esitetään myös suosituksia muun muassa ihmiskaupan uhrien oikeussuojan parantamiseksi. Kolmannessa luvussa käsitellään ulkomaalaisten aseman ja oikeuksien toteutumista muun muassa lapsen oikeuksien näkökulmasta sekä nostetaan esiin keskeisiä ulkomaalaislainsäädännön uudistamistarpeita. Kolmannessa luvussa käsitellään myös valtuutetun havaintoja maastapoistamisen täytäntöönpanon valvonnan työstä ja esitetään suosituksia erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien palautettavien aseman parantamiseksi. Kertomuksen lopussa on eduskunnalle annettavat suositukset, joiden avulla voidaan parantaa perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista Suomessa.
Lakivaliokunta keskittyy lausunnossaan ihmiskauppaa koskevaan jaksoon 2 ja sen osalta erityisesti rikosvastuun toteutumista koskevaan jaksoon 2.3. Lisäksi valiokunta kiinnittää kertomukseen liittyen huomiota eräisiin oikeusturvaa ja oikeussuojan saatavuutta koskeviin kysymyksiin.
Yhdenvertaisuusvaltuutetun tehtävät on määritelty yhdenvertaisuusvaltuutetusta annetussa laissa (1326/2014). Lain mukaan yhdenvertaisuusvaltuutetun tehtävänä on muun muassa valvoa yhdenvertaisuuslain (1325/2014) noudattamista. Yhdenvertaisuuslain mukaan ketään ei saa syrjiä iän, alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, poliittisen toiminnan, ammattiyhdistystoiminnan, perhesuhteiden, terveydentilan, vammaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Lähtökohta kaikkien ihmisten yhdenvertaisuudesta on tärkeä. On myös tärkeää, että yhdenvertaisuusvaltuutettu valvoo yhdenvertaisuuslain toteutumista laajasti valvontatehtävään sovellettavan lainsäädännön mukaisesti.
Ihmiskauppa
Ihmiskauppaa koskevia kysymyksiä on käsitelty aiemmissa kansallisen ihmiskaupparaportoijan kertomuksissa vuosilta 2010 (K 17/2010 vp) ja 2014 (K 19/2014 vp). Ensimmäisessä kertomuksessa käsiteltiin 1) ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmää, 2) ihmiskaupan uhrien maassa oleskeluun ja maasta poistamiseen liittyviä menettelyjä sekä 3) rikosprosessia ja ihmiskauppaa koskevien säännösten soveltamista ja tulkintaa. Lakivaliokunta on vuoden 2010 raportista antamassaan lausunnossa (LaVL 16/2010 vp) keskittynyt toimialansa mukaisesti viimeksi mainittuun osa-alueeseen. Toisesta kertomuksesta antamassaan lausunnossa (LaVL 21/2014 vp) lakivaliokunta keskittyi niin ikään erityisesti rangaistussäännöksiin ja rikosprosessiin liittyviin suosituksiin. Myös ensimmäistä yhdenvertaisuusvaltuutetun eduskuntakertomusta koskevassa lausunnossaan (LaVL 21/2018 vp) lakivaliokunta keskittyi ihmiskauppaa koskeviin kysymyksiin. Edellä todetun mukaisesti lakivaliokunta keskittyy myös nyt käsiteltävän kertomuksen osalta erityisesti ihmiskauppaa koskevaan jaksoon ja omaan toimialaansa liittyen siltä osin rikosvastuun toteutumista koskeviin kysymyksiin.
Nyt käsiteltävän kertomuksen mukaan ihmiskaupan vastainen toiminta Suomessa on kehittynyt viimeisten vuosien aikana paljon. Rikostutkintojen, tuomioiden, tunnistettujen uhrien ja ihmiskaupan vastaisessa toiminnassa mukana olevien tahojen määrä on kasvanut moninkertaiseksi. Kertomuksen ja yhdenvertaisuusvaltuutetulta saadun selvityksen mukaan rikosvastuun toteutumista ja rikosprosessia tulee kuitenkin tehostaa ihmiskaupan torjunnan osalta.
Kertomuksen mukaan suurin osa ihmiskaupasta ja siihen liittyvästä hyväksikäytöstä jää piiloon. Ihmiskauppa on taloudellisesti kannattava rikos, josta hyötyy järjestäytynyt rikollisuus. Esitutkintaviranomaiset eivät pysty selvittämään kaikkia ihmiskaupparikoksia. Ihmiskauppaan syyllistyneistä henkilöistä vain pieni osa jää kiinni ja kantaa rikosoikeudellisen vastuun tekemistään rikoksista. Kertomuksessa kuvataan rikosvastuun toteuttamisen eri ongelmakohtia. Kertomuksessa nousevat esiin muun muassa koulutukseen, osaamiseen ja resurssien vahvistamiseen liittyvät kysymykset. Kertomuksessa nostetaan esiin myös esitutkintayhteistyön kehittäminen niin syyttäjien kanssa kuin moniviranomaisyhteistyön muodossa.
Kertomuksessa kiinnitetään myös huomiota siihen, että oikeusministeriö selvittää mahdollisuutta esitutkintalain muutokseen, jonka mukaan ihmiskaupan mahdollisiin uhreihin kohdistuvat tutkintatoimenpiteet olisi mahdollisuuksien mukaan annettava tähän tehtävään erityisesti perehtyneille tutkijoille ja tutkinnanjohtajille.
Kertomuksessa tuodaan esiin, että rikosvastuun tehostamiseksi Helsingin poliisilaitoksella keskitettiin ihmiskaupparikosten tutkintaa talousrikosten torjuntaan vuonna 2020. Vuoden 2021 alussa aloitti vahvemmin resursoitu valtakunnallinen ihmiskaupparikosten tutkintaan erikoistunut ryhmä. Ryhmän tavoitteena on toimia tiiviissä yhteistyössä keskusrikospoliisin, poliisilaitosten nimettyjen ihmiskaupparikostorjunnan asiantuntijoiden sekä muiden viranomaisten ja yhteistyötahojen kanssa. Poliisilaitosten vastuulla ovat edelleen paikallisten ihmiskaupparikosten paljastaminen ja tutkiminen, ja tutkintaryhmä puolestaan tutkii laajemmat, valtakunnalliset ihmiskaupparikokset. Tutkintaryhmä voi tukea poliisilaitoksia tutkinnoissa. Vastauksena poliisin tutkintaryhmälle Etelä-Suomen syyttäjäalueelle on perustettu ihmiskauppaan perehtyneiden erikoissyyttäjien ryhmä.
Rikosvastuun toteutumisen tehostamiseksi yhdenvertaisuusvaltuutettu esittää suosituksinaan, että 1) ihmiskauppatutkinnat annetaan mahdollisuuksien mukaan tähän perehtyneille tutkijoille ja tutkinnanjohtajille, 2) poliisia on edelleen koulutettava ihmiskaupan tunnistamiseksi jo tutkinnan alkuvaiheessa ja 3) ihmiskauppaan erikoistuneen tutkintaryhmän resurssit on vakinaistettava.
Lakivaliokunta pitää ihmiskauppaan liittyvän rikosvastuun toteutumista tärkeänä. Kertomuksessa selostetun mukaisesti esitutkinnan ja syytteen etenemisellä on merkitystä myös uhrin auttamisen kannalta. Kertomuksessa todetuin tavoin rikosvastuun toteutuminen edellyttää koko viranomaisketjun toimivuutta. Valtuutetun esittämät suositukset ovat tärkeitä, ja ne on perusteltua ottaa huomioon arvioitaessa eri keinoja rikosvastuun toteutumisen tehostamiseksi. Lisäksi valiokunta huomauttaa, että ihmiskauppaan liittyvä ilmiö on parhaillaan erittäin ajankohtainen. Lakivaliokunta on turvallisuusympäristön muutosta koskevaa ajankohtaisselontekoa käsittelevässä lausunnossaan (LaVL 14/2022 vp) kiinnittänyt huomiota siihen, että Ukrainasta on Venäjän hyökkäyksen seurauksena paennut miljoonia ihmisiä. Suomeen heitä arvioidaan saapuvan useita kymmeniä tuhansia. Sotaa paenneet siviilit, erityisesti naiset ja lapset, ovat haavoittuvassa asemassa ja olosuhteiden johdosta alttiita ihmiskaupalle sekä työperäiselle ja seksuaaliselle hyväksikäytölle.
Oikeusturva ja oikeussuojan saatavuus
Edellä todetun mukaisesti lakivaliokunta kiinnittää huomiota eräisiin oikeusturvaa ja oikeussuojan saatavuutta koskeviin kysymyksiin, joita on tuotu esiin yhdenvertaisuusvaltuutetun kertomuksessa.
Kertomuksessa (s. 15) tuodaan esiin, että yhdenvertaisuuslain mukaan syrjinnän uhrilla on oikeus saada hyvitystä viranomaiselta, työnantajalta tai koulutuksen järjestäjältä tai tavaroiden tai palveluiden tarjoajalta, jos syrjinnän kieltoa on rikottu. Kertomuksen mukaan hyvityksen hakemisesta on tehty Suomessa erityisen vaikeaa. Uhrin on itse haastettava syrjintään syyllistynyt käräjäoikeuteen ja vaadittava hyvitystä silloinkin, kun yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta on jo todennut, että syrjintää on tapahtunut. Uhrin ei kuitenkaan useimmiten kannata vaatia hyvitystä käräjäoikeudessa, koska riskinä on, että uhri voi joutua maksamaan huomattavat vastapuolen oikeudenkäyntikulujen korvaukset, jos hän häviää vaatimuksen oikeudessa.
Edellä todetun perusteella yhdenvertaisuusvaltuutettu esittääkin kertomuksessaan suosituksenaan, että yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnalla tulee olla mahdollisuus määrätä hyvitys katsoessaan henkilön tulleen syrjityksi. Yhdenvertaisuuslaki ei sinällään kuulu lakivaliokunnan toimialaan. Lakivaliokunta pitää kuitenkin muun muassa oikeussuojan saatavuuteen, prosessin kestoon ja kuluriskiin liittyen perusteltuna selvittää ja arvioida edellä mainittua suositusta yhdenvertaisuuslain uudistuksen yhteydessä.
Yhdenvertaisuusvaltuutetulta saadun selvityksen mukaan työelämän syrjintä on edelleen laaja, rakenteellisen syrjinnän ongelma, jossa kuitenkin syrjinnän uhrin oikeussuojakeinot ovat käytännössä heikommat kuin muilla elämänalueilla.
Yhdenvertaisuusvaltuutetun kanta on, että yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan sekä yhdenvertaisuusvaltuutetun toimivalta tulee laajentaa työelämän syrjintäasioiden käsittelyyn. Valtuutetulta saadun selvityksen mukaan tällä hetkellä työsuojelun valvontalain asettama varsin korkea kynnys työsuojeluviranomaisen sitovalle hallintopäätökselle aiheuttaa, että syrjinnän uhrin ainoa oikeussuojakeino yhdenvertaisuuslain nojalla on käytännössä hyvityskanteen ajaminen käräjäoikeudessa. Prosessi on vaativa, ja siihen sisältyy huomattava kuluriski uhrille. Tältä osin uhrit ovat syrjintäperusteen osalta erilaisessa asemassa: sukupuolen vuoksi syrjityt voivat viedä asiansa tasa-arvovaltuutetun käsittelyyn ja saada valtuutetulta perustellun kannanoton ja/tai viedä asian yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakuntaan, jossa käsittely on kevyempää kuin käräjäoikeudessa ja osapuolille maksutonta.
Valtuutetulta saadun selvityksen mukaan valvontaviranomaisten painotukset ovat erilaisia: työsuojeluviranomaisen toimivallassa painottuu työnantajan toimenpiteiden valvonta, kun vuorostaan yhdenvertaisuusvaltuutetun ja yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan toimivallassa painottuu uhrin oikeussuoja. Työsuojeluviranomaisen sekä yhdenvertaisuusvaltuutetun ja yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan rinnakkaiset toimivallat täydentäisivät valtuutetun näkemyksen mukaan toisiaan.
Edellä todettuun liittyen yhdenvertaisuusvaltuutettu esittää suosituksenaan, että yhdenvertaisuusvaltuutetun ja yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan toimivalta laajennetaan työelämän syrjintätapauksiin. Lakivaliokunta pitää muun muassa oikeussuojan saatavuuteen, kustannuksiin ja kuluriskiin liittyvistä syistä yhdenvertaisuusvaltuutetun suositusta huomionarvoisena. Asiaa on perusteltua selvittää.
Yhdenvertaisuusvaltuutetun kertomuksessa kiinnitetään oikeusturvaan liittyen huomiota myös ulkomaalaislain mukaisiin menettelyihin, erityisesti maastapoistamispäätöksen täytäntöönpantavuuteen ja riskiin palautuskiellon loukkauksesta. Lakivaliokunta pitää tärkeänä, että oikeusturvasta huolehditaan myös ulkomaalaislain mukaisissa menettelyissä.
Lakivaliokunta korostaa lisäksi yleisesti, että oikeusturvan toteutumisessa ja oikeussuojan saatavuudessa ovat keskeisessä asemassa koko oikeusturvaa toteuttava viranomais- ja tuomioistuinketju sekä sen riittävä resursointi samoin kuin menettelyjen kesto ja kustannukset asianosaisille.