Perustelut

Yleistä

Tuomioistuinten ja eräiden oikeushallintoviranomaisten suoritteista perittävistä maksuista annettua lakia (701/1993, jäljempänä tuomioistuinmaksulaki) ehdotetaan muutettavaksi siten, että käräjäoikeudessa käsiteltävien ns. summaaristen velkomusasioiden oikeudenkäyntimaksun suuruus porrastetaan asian vireilletulotavan mukaan. Lisäksi ehdotetaan eräitä muutoksia julkisissa hankinnoissa perittävää oikeudenkäyntimaksua koskevaan sääntelyyn sekä ehdotetaan oikeudenkäyntimaksuja korotettavaksi vastaamaan rahan arvon nousua.

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella lakivaliokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä muuttamattomana jäljempänä todetuin huomautuksin.

Sähköisen asioinnin edistäminen

Tuomioistuinmaksulain 3 §:n 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että yksipuolisella tuomiolla ratkaistussa oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 3 §:n mukaisessa riita-asiassa, jota koskevat tiedot on toimitettu suoraan käräjäoikeuden tietojärjestelmään, oikeudenkäyntimaksu on 25 prosenttia alempi kuin käytettäessä perinteistä haastehakemusta, jonka tiedot on erikseen syötettävä järjestelmään.

Ehdotetun sääntelyn tavoitteena on lisätä sähköistä asiointia käräjäoikeuksissa ja tehostaa niiden toimintaa. Asian käsittelyyn tarvittava työmäärä ja käsittelystä aiheutuvat kulut ovat alhaisemmat, kun kantaja käyttää sähköistä haastehakemusta. Haastehakemus voitaisiin toimittaa oikeusministeriön asiointiportaalin tai Kansalaisen asiointitili -palvelun kautta tai nykyisinkin käytössä olevaa ns. Santra-yhteyttä käyttäen.

Esitys liittyy laajempaan kokonaisuuteen, jolla pyritään edistämään sähköistä asiointia ja sähköistä asioiden käsittelyä tuomioistuimissa ja valtionhallinnossa. Joulukuun 2010 alusta voimaan tuleva oikeushallinnon valtakunnallista tietojärjestelmää koskeva sääntely luo yleiset edellytykset sähköisen asioinnin parantamiselle (lait 372—410/2010). Sen kanssa samanaikaisesti voimaan tulevalla lailla sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetun lain muuttamisesta (924/2010) mahdollistetaan koneellisen allekirjoituksen käyttö sähköisenä viestinä lähetettävissä tuomioistuimen toimituskirjoissa. Lisäksi kesäkuun 2010 alusta voimaan tulleella oikeudenkäymiskaaren muutoksella (362/2010) säädettiin puhelintiedoksianto yleiseksi tiedoksiantotavaksi yleisissä tuomioistuimissa ja laajennettiin myös muiden sähköisten välineiden käyttömahdollisuuksia tiedoksiannoissa.

Lakivaliokunta suhtautuu myönteisesti sähköisen asioinnin kehittämiseen. Sen avulla voidaan nopeuttaa asioiden käsittelyä ja tehostaa palveluja. Samalla lakivaliokunta korostaa, että sähköistä asiointia ja sähköisiä palveluja kehitettäessä tulee kiinnittää erityistä huomiota kansalaisen oikeusturvaan. Tietotekniikan ja tietoturvan tulee olla riittävällä tasolla ennen uusien menettelyjen käyttöönottoa. On myös otettava huomioon, ettei kaikilla ole yhtäläisiä mahdollisuuksia tai taitoja käyttää verkkopalveluja tai muita sähköisiä välineitä.

Perustuslakivaliokunta ei ole pitänyt oikeudenkäyntimaksun porrastamista vireillepanotavan mukaan valtiosääntöoikeudellisesti ongelmallisena edellyttäen, että ero maksujen välillä on kohtuullinen eikä se estä asian vireillepanoa myös muulla tavoin. Perustuslakivaliokunnan mielestä kantajilla, joilla ei ole omasta takaa mahdollisuutta sähköisen asiointiliittymän käyttöön, tulee olla mahdollisuus käyttää käräjäoikeuksissa olevia asiakaspäätteitä henkilökunnan opastuksella.

Lakivaliokunnan käsityksen mukaan sähköisen asioinnin kehittämisellä voidaan pitemmällä aikavälillä aikaansaada merkittäviä kustannussäästöjä. Sähköisen asiointiliittymän käyttöönoton voidaan arvioida ainakin alkuvaiheessa lisäävän käräjäoikeuksien henkilöstön koulutuksen ja asiakkaille annettavan järjestelmän käyttöönottoon liittyvän neuvonnan tarvetta. Tämä on tärkeää ottaa voimavaratarpeita arvioitaessa huomioon.

Oikeudenkäyntimaksun etukäteinen perintä

Hallituksen esityksen perusteluista (s. 9/II ja 17) ilmenee, että asiointiliittymän kautta vireille- pantujen asioiden käsittelymaksun maksaminen olisi edellytyksenä asian käsittelyyn ottamiselle. Menettelyä on esityksessä perusteltu sillä, että se ensinnäkin vähentäisi haastehakemuksen toimittamisen helpottumisen mukanaan tuomia haittoja edistämällä vakaata harkintaa ennen asian vireillepanoa ja vähentämällä halukkuutta jättää haastehakemuksia häirintätarkoituksessa. Toiseksi sillä vältyttäisiin siltä ongelmalta, että oikeudenkäyntimaksua jouduttaisiin kantajan maksukyvyttömyyden tai -haluttomuuden takia myöhemmin perimään ulosottotoimin. Kolmanneksi etukäteinen perintä olisi käytännöllistä kantajan kannalta, koska kirjauduttuaan pankkitunnuksillaan asiointiliittymään oikeudenkäyntimaksun maksaminen olisi vaivatonta. Lakiehdotukseen ei sisälly säännöstä etukäteismaksusta, vaan siitä olisi tarkoitus säätää valtioneuvoston asetuksella.

Perustuslakivaliokunta toteaa lausunnossaan, että oikeudenkäyntimaksun etukäteismaksun asettaminen edellytykseksi asian käsittelyyn ottamiselle rajoittaa perustuslaissa turvattua oikeutta saada asiansa käsitellyksi tuomioistuimessa eikä siitä voida säätää asetuksella. Esityksessä ei ole esitetty perusoikeuden rajoittamiselle sellaista hyväksyttävää perustetta, että siitä voitaisiin säätää myöskään lailla. Oikeudenkäyntimaksun etukäteinen perintä koskisi ainoastaan asiointiliittymän välityksellä konekielisesti toimitettuja haastehakemuksia, ei sen sijaan ns. Santra-yhteyden käyttäjiä, jotka ovat perintätoimistoja. Perustuslakivaliokunnan mukaan hallituksen esityksessä ei ole tuotu esille perustuslain kannalta hyväksyttäviä perusteita myöskään sille, että nämä kantajat asetettaisiin asian käsittelyyn ottamisen suhteen eri asemaan.

Julkisia hankintoja koskevat oikeudenkäyntimaksut

Tuomioistuinmaksulakiin ehdotetaan lisättäväksi 3 a §, jonka mukaan markkinaoikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa peritään julkisia hankintoja koskevissa asioissa oikeudenkäyntimaksu myös silloin, jos muutoksenhakuasia poistetaan käsittelystä antamatta pääasiassa ratkaisua tai asia jätetään tutkimatta. Ehdotettu säännös merkitsee poikkeusta voimassa olevan lain 3 §:n 3 momenttiin, jonka mukaan tällaisissa tapauksissa tuomioistuimessa ei peritä oikeudenkäyntimaksua. Lisäksi lain 3 §:n 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että jos markkinaoikeus ei myönnä puitejärjestelyyn perustuvassa hankinnassa käsittelylupaa, peritään puolet oikeudenkäyntimaksusta. Ehdotukset perustuvat julkisten hankintojen oikeussuojajärjestelmän uudistamista valmistelleen työryhmän mietintöön.

Markkinaoikeudessa käsiteltävien hankinta-asioiden määrä on kasvanut voimakkaasti viime vuosina, ja kasvun arvioidaan jatkuvan. Tämä on vaatinut huomattavia työvoimalisäyksiä markkinaoikeuteen ja merkinnyt siten valtiontaloudellisia lisäkustannuksia. Markkinaoikeus on kyennyt tehostamaan ratkaisutoimintaansa, ja aikaisempina vuosina syntynyt jutturuuhka on saatu purettua. Saadun arvion mukaan, jos saapuvien hankintavalitusten määrä jatkaa vuosittaista kasvuaan, markkinaoikeus on vaarassa ruuhkautua uudelleen.

Markkinaoikeudessa käsitellään muitakin kuin julkisiin hankintoihin liittyviä asioita. Niitä esitetty säännös ei koskisi. Lakivaliokunnan saaman selvityksen mukaan hankinta-asioissa valituksia, jotka vedetään pois, on suhteettoman paljon. Näiden asioiden tutkiminen markkinaoikeudessa ennen kuin ne on poistettu käsittelystä vaatii työtä, mikä puoltaa maksun perimistä. Tällaisesta valituksesta aiheutuu oikeudenkäyntiasiassa vaivaa myös muutoksenhakijan vastapuolelle. Julkisia hankintoja koskevalla poikkeuksellisella maksuvelvollisuudella voidaan arvioida olevan muutoksenhakijan harkintaa lisäävä ja siten perusteettomien valitusten määrää vähentävä vaikutus. Samalla lakivaliokunta kuitenkin tähdentää, että oikeudenkäyntimaksuilla ei saa estää tehokkaan oikeussuojan toteutumista hankinta-asioissa.

Lakiehdotuksen 3 §:n 2 momentissa on kysymys tilanteesta, jossa markkinaoikeus ei myönnä käsittelylupaa, toisin sanoen se hylkää käsittelylupahakemuksen. Tällöin peritään ainoastaan puolet pykälän 1 momentissa tarkoitetusta oikeudenkäyntimaksusta. Pykälän yksityiskohtaisten perustelujen mukaan (s. 15/II) maksu vastaisi korkeimmassa oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa perittävää oikeudenkäyntimaksua valituslupa-asiassa tilanteessa, jossa valituslupaa ei myönnetä.

Tähän liittyen lakivaliokunta kiinnittää huomiota 3 a §:n yksityiskohtaisten perustelujen yhteydessä (s. 16/I) esitettyyn tulkintaan, jonka mukaan, jos julkisista hankinnoista annetussa laissa (348/2007) tarkoitetussa käsittelylupa-asiassa käsittelylupahakemus peruutetaan tai se jätetään tutkimatta, oikeudenkäyntimaksua perittäisiin lain 3 §:n 2 momentin mukaisesti puolet 1 momentissa säädetystä maksusta. Lakivaliokunta ei yhdy esitettyyn tulkintaan, vaan katsoo, että tällaisessa tilanteessa tulee sovellettavaksi edellä mainittu 3 §:n 3 momentin pääsääntö, jonka mukaan, jos asia muussa tuomioistuimessa jää sillensä tai raukeaa taikka jää tutkimatta, oikeudenkäyntimaksua ei asianomaisessa tuomioistuimessa peritä.