Yksityiskohtaiset perustelut

1. Laki ulosottolain muuttamisesta

4 luku. Ulosmittaus

1 §. Maksuvelvoitteen täytäntöönpano.

Perustelujen (s. 34/I) mukaan luvun 1—4 § sisältävät määritelmäsäännöksiä, jotka soveltuvat koko ulosottolain soveltamisalalla. Ehdotettu pykälä ei kuitenkaan nyt sisällä siihen luontevasti kuuluvaa panttioikeuden määritelmää, vaan vasta ehdotetusta 4 luvun 21 §:n 3 momentista ilmenee, että panttioikeus-termi on tarkoitettu kattamaan paitsi varsinaisen panttioikeuden myös sellaisen pidätysoikeuden, jonka haltijalla on oikeus pitää vakuus hallussaan.

Lakivaliokunta ehdottaa, että pykälää täydennetään lisäämällä siihen edellä esitetyn sisältöinen uusi 4 momentti.

6 §. Maksuaika.

Pykälässä säädetään ulosottomiehen mahdollisuudesta myöntää velalliselle maksuaikaa. Pykälän 2 momentin mukaan ulosottomies ei saa antaa maksuaikaa, jos perittävänä on lapsen elatusapu.

Lakivaliokunnan mielestä ehdotetun 2 momentin sanamuoto on etenkin 1 momentti huomioon ottaen tulkittavissa niin, että maksuajan myöntämistä koskeva kielto on ehdoton. Perusteluista (s. 41/I) ilmenee tarkoituksena kuitenkin olevan, että hakijan suostumuksella maksuaikaa voitaisiin myöntää myös tällöin. Valiokunta ehdottaa momenttia täsmennettäväksi tämän mukaisesti.

8 §. Ulosmittauksen kohde.

Pykälä sisältää säännökset siitä, mihin ulosmittaus voi kohdistua ja mitä kaikkea toimitettu ulosmittaus käsittää. Pykälän 1 momentin mukaan ulosmittaus kattaa myös ulosmittauksen jälkeen erääntyvän tuoton. Ehdotettua säännöstä on valiokuntakäsittelyn aikana pidetty epäselvänä sen suhteen, tarkoittaako säännöksessä mainittu tuotto brutto- vai nettotuottoa. Tämä seikka ei selviä myöskään esityksen perusteluista. Vertailukohtana voidaan kuitenkin viitata konkurssilain (120/2004) 17 luvun 6 §:ään, jonka perusteluissa nimenomaisesti ilmaistaan tuotolla tarkoitettavan nettotuottoa (ks. HE 26/2003 vp, s. 157/I). Tätä vastaavasti lakivaliokunta pitää selvänä, että nyt esillä olevassa säännöksessä tuotolla tarkoitetaan nettotuottoa.

14 §. Keinotekoinen järjestely.

Pykälässä säädetään niistä edellytyksistä, joilla omaisuus voidaan ulosmitata huolimatta väitteestä, että omaisuus kuuluu sivulliselle. Pykälän 3 momentin mukaan ulosottolain 3 luvun 64—68 §:ssä olevia tietojenantovelvollisuutta koskevia säännöksiä voitaisiin soveltaa myös tässä pykälässä tarkoitettua sivullista koskeviin tietoihin.

Valiokuntakäsittelyn aikana on ilmennyt ehdotettua säännöstä pidettävän epäselvänä sikäli, että siitä ei selvästi käy ilmi, missä vaiheessa ulosottomies voi ryhtyä tiedustelemaan sivullista koskevia tietoja epäillessään keinotekoisen varallisuusjärjestelyn olemassaoloa. Lakivaliokunnan mielestä tällainen tiedustelu ei erityisesti sivullisen oikeusturva huomioon ottaen voi tapahtua kovin kevein perustein. Siksi valiokunta ehdottaa momenttiin lisättäväksi säännöksen, jonka mukaan ulosottomies saa tiedustella pykälässä tarkoitettua sivullista koskevia tietoja, jos hänellä on perusteltua syytä epäillä, että kyseessä on keinotekoinen järjestely.

20 §. Ulosmittauskieltojen voimassaolo.

Pykälän mukaan saman luvun 19 §:ssä säädetyt ulosmittauskiellot ovat tietyin edellytyksin voimassa kaksi vuotta varojen haltuunsaamisesta laskettuna. Pykälän perusteluista (s. 55/I) käy kuitenkin ilmi, että enimmäisaika ei koske 19 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettua luovutuskelvotonta omaisuutta, koska luovutuskelvottomuus ei riipu määräajan kulumisesta. Lakivaliokunta ehdottaa pykälän alkuosaa täsmennettäväksi tämän mukaisesti.

Eräitä ulosmittauskieltoja koskevan, nyt esillä olevan luvun 19 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan ulosmitata ei saa muun muassa pysyvästä haitasta suoritettavaa korvausta. Ulosmittauskielto olisi ehdotuksen mukaan voimassa kaksi vuotta. Lakivaliokunta toteaa, että pysyvänä haittana on tarkoitettu korvattaviksi sellaiset henkilövahingon seuraukset, joiden voidaan korvauksen määräämishetken tietämyksen perusteella arvioida vaikuttavan vahinkoa kärsineen elämänlaatua heikentävästi hänen loppuelämänsä ajan (ks. HE 167/2003 vp, s. 35/II). Tähän nähden lakivaliokunta ei pidä kohtuullisena, että ulosmittauskiellon voimassaolo myös tällaisen korvauksen osalta rajoittuisi kahteen vuoteen. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa, että mainittua korvausta koskeva ulosmittauskielto säädetään pysyväksi.

21 §. Erottamisetu.

Pykälä sisältää säännökset siitä, mitä omaisuutta velallinen saa säilyttää ulosmittauksen ulkopuolella. Hallituksen esityksen perustelujen (s. 55/II) mukaan tarkoituksena on, että erottamisetu koskee nykyiseen tapaan vain luonnollisia henkilöitä. Vaikka tämä seikka on sinänsä pääteltävissä ehdotetun 1 momentin sisällöstä, valiokunta ehdottaa, että momentin alkuun selvyyden vuoksi lisätään sanottua rajausta koskeva maininta.

Pykälän 3 momentti sisältää panttioikeuden määritelmän. Koska valiokunta on edellä ehdottanut, että kyseinen määritelmä sisällytetään luvun 1 §:ään, se on poistanut määritelmän tästä momentista.

25 §. Ulosmittausjärjestyksestä poikkeaminen.

Pykälässä säädetään niistä edellytyksistä, joilla voidaan poiketa 24 §:ssä säädetystä ulosmittausjärjestyksestä. Ehdotetun 1 momentin 4 kohdan mukaan tämä tulee kyseeseen muun muassa silloin, jos ulosmittausjärjestyksen noudattaminen aiheuttaa suorituksen olennaista viivästystä. Perusteluista (s. 59/II) ilmenee, että 24 §:ssä säädetystä järjestyksestä on tarkoitettu voitavan poiketa myös silloin, jos järjestyksen noudattaminen omaisuuteen kohdistuvan hukkaamisvaaran vuoksi olennaisesti vaarantaisi suorituksen saamisen. Valiokunta ehdottaa kohtaa täydennettäväksi tämän mukaisesti.

27 §. Ulosmittauksen voimaantulo ja maksukielto.

Pykälässä säädetään siitä, milloin ulosmittaus eri tilanteissa tulee voimaan. Valiokunta on tarkistanut pykälän 3 momentissa olevan valtuutussäännöksen sanamuotoa osoittamaan, että nyt säädettävä laki jo sisältää asianmukaiset, asetuksenantajan toimivaltaa rajoittavat perussäännökset maksukiellon sisällöstä.

48 §. Suojaosuus.

Pykälässä säädetään palkan ulosmittauksessa velalliselle jätettävästä suojaosuudesta ja sen määrän tarkistamisesta.

Edellä yleisperusteluissa esittämistään syistä lakivaliokunta ehdottaa, että velalliselle itselleen laskettava suojaosuus muutetaan pykälän 1 momentissa 19,50 euroksi päivässä.

Ehdotetun 3 momentin mukaan suojaosuuden määrä tarkistettaisiin "kohtuullisin välein" noudattaen soveltuvin osin, mitä kansaneläkeindeksistä annetussa laissa (456/2001) säädetään. Yleisperusteluissa esittämäänsä viitaten valiokunta ehdottaa, että suojaosuuksien indeksitarkistukset tehdään oikeusministeriön asetuksella vuosittain.

49 §. Määräajoin maksettava palkka.

Pykälässä säädetään siitä, miten määräajoin maksettavasta palkasta ulosmitattava osuus määräytyy. Pykälän 1 momentin mukaan ulosmitattava määrä perustuu velallisen palkan suuruuteen. Korkeimpien tulojen kohdalla ulosmitattavasta määrästä säädettäisiin tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Viime kädessä ulosmitattava palkan osuus määräytyisi 2 momentin mukaan kuitenkin oikeusministeriön vahvistaman taulukon perusteella.

Lakivaliokunta pitää ehdotettua perusratkaisua sinänsä onnistuneena. Sen mielestä ehdotettu valtuus antaa valtioneuvoston asetus, jolla 1 momentin 3 kohtaa täsmennettäisiin, on kuitenkin varsin vaikeaselkoinen. Tähän vaikuttaa osaltaan se, että valtuus on ehdotuksessa tavallaan hajautettu kahteen eri momenttiin. Hallituksen esityksen perustelujen (s. 81/I) mukaan tarkoituksena on valtioneuvoston asetuksella säätää progressiivisesta asteikosta, jossa ulosmitattava määrä nousisi suhteellisen suurin välein yhdestä kolmasosasta aina puoleen nettopalkasta. Sääntelyn selkeyttämiseksi valiokunta ehdottaa, että viittaus valtioneuvoston asetukseen poistetaan 1 momentin 3 kohdasta ja että 2 momentin valtuussäännöstä täsmennetään sen perustelujen mukaisesti.

Samaisen 2 momentin mukaan ulosmitattava määrä lasketaan 1 momentin mukaisesti. Lopullisesti tämä ns. säännönmukainen määrä määräytyisi kuitenkin oikeusministeriön vahvistaman taulukon perusteella. Saadun tiedon mukaan taulukon laatimisessa on ilmennyt ongelmia, jotka saattaisivat merkittävästi vaikeuttaa sen soveltamista. Tästä syystä valiokunta ehdottaa, että taulukkoa koskevat säännökset poistetaan pykälästä.

Käytännön toiminnan helpottamiseksi oikeusministeriö on ilmoittanut laittavansa Internetiin yleisesti käytettäväksi laskurin palkan ulosmittauksen toimittamista varten. Valiokunta pitää ministeriön ratkaisua hyvänä, koska tällaisen apuvälineen tarjoaminen helpottaa erityisesti niiden pienten työnantajien asemaa, joilla ei itsellään ole käytettävissä tietokoneohjelmaa työntekijän palkasta ulosmitattavan määrän laskemiseksi. Samalla mainittu laskuri auttaa myös ulosottovelallisia valvomaan, että pidätys heidän palkastaan on oikein laskettu.

Näiden käytännön toimien lisäksi valiokunta korostaa, että nyt säädettävän lain 4 luvun 58 §:n 3 momentin mukaan ulosottomiehen tulee pyynnöstä tai havaitessaan tilanteen muutoin niin vaativan neuvoa palkan maksajaa maksukiellon noudattamisessa. Tämän neuvontavelvollisuuden tärkeyttä tulee painottaa ulosottomiehille annettavassa koulutuksessa.

54 §. Elatusapu.

Pykälässä säädetään palkasta ulosmitattavasta määrästä silloin, kun peritään lapselle maksettavaa elatusapua indeksikorotuksineen. Sen 2 momentti sisältää säännökset palkan ulosmittauksessa noudatettavien ajallisten helpotusten soveltumisesta tällaisessa elatusavun ulosmittauksessa. Ehdotetun säännöksen mukaan velalliselle voitaisiin antaa vapaakuukausia vain erityisen painavasta syystä. Vastaavasti tällöin ei voitaisi lainkaan soveltaa 51 §:n 2 momentin mukaista mahdollisuutta lykätä palkan ulosmittausta, kun velallinen pitkän työttömyyden jälkeen jälleen työllistyy.

Lakivaliokunta pitää ehdotettuja säännöksiä velallisen kannalta tarpeettoman tiukkoina. Valiokunnan käsityksen mukaan esimerkiksi kielto käyttää palkan ulosmittauksen lykkäysmahdollisuutta silloin, kun ulosmittaus toimitetaan juoksevan tai erääntyneen elatusavun perimiseksi, ei ole omiaan kannustamaan velallista aktiivisesti etsimään itselleen työtä. Viime kädessä tällainen tilanne ei valiokunnan mielestä ole myöskään velallisen elatuksen varassa olevan lapsen edun mukainen. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa säännöstä muutettavaksi niin, että ehdotetun pykälän soveltamisalalla velalliselle voitaisiin antaa vapaakuukausia, kun siihen on painava syy. Lisäksi valiokunta ehdottaa, että velallinen voisi samanlaisella edellytyksellä saada hyväkseen myös 51 §:n 2 momentissa tarkoitetun palkan ulosmittauksen lykkäyksen.

65 §. Muu elinkeinotulo.

Pykälään sisältyvät säännökset niistä edellytyksistä, joilla luonnolliselta henkilöltä ulosmitattavan muun kuin toistuvan elinkeinotulon tai yhteisöltä ulosmitattavan elinkeinotulon määrää saadaan rajoittaa. Pykälän perustelujen mukaan sen nojalla voitaisiin rajoittaa myös oikeushenkilön julkisyhteisöltä saaman tuen ulosmittausta. Asian merkityksen vuoksi lakivaliokunta ehdottaa, että tästä otetaan pykälään nimenomainen säännös.

68 §. Periminen maksukiellon saajalta.

Pykälän 1 momentissa säädetään ulosottomiehen oikeudesta ulosmitata maksukiellon saajalta määrä, jonka tämä on maksukiellon vastaisesti jättänyt maksamatta. Momentin viimeisen virkkeen mukaan ulosmittauksen toimittaminen edellyttää, että maksukiellon saajan maksuvelvollisuus on selvä. Lakivaliokunnan mielestä maksukiellon saajalle ei tällaisissa selvissä tilanteissa ole enää tarpeen antaa mahdollisuutta vedota siihen, että hän ei ole saanut maksukieltoa tiedoksi juuri ulosottolain 3 luvun 40 ja 41 §:ssä säädetyllä tavalla. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa, että "todisteellisesti"-sana korvataan momentin alussa ilmaisulla "todistettavasti".

73 §. Yhteisomistusesineen ulosmittaus.

Valiokunta on selventänyt pykälän 1 momenttia kielellisesti.

5 luku. Myynti

9 §. Valtion korvausvastuu.

Pykälässä säädetään siitä, missä tapauksissa ja millä edellytyksillä valtio vastaa niistä vahingoista, joita myytyyn omaisuuteen kohdistuvan oikeuden haltija saattaa ulosottomenettelyn vuoksi kärsiä.

Pykälän 3 momentin ensimmäisen virkkeen mukaan pykälän soveltamisalaan kuuluvissa tapauksissa korvaus määrätään ulosottomiehen tuottamuksesta riippumatta noudattaen, mitä vahingonkorvauslaissa säädetään. Hallituksen esityksen perustelujen (s. 119/II) mukaan viittaus vahingonkorvauslakiin tarkoittaa lähinnä sitä, että korvausta voitaisiin sovitella. Valiokunnan mielestä säännöksen sanamuoto on samalla kuitenkin ymmärrettävä niin, että sovellettavaksi ei tule vahingonkorvauslain 3 luvun 2 §:n 2 momenttiin sisältyvä säännös valtion korvausvastuun rajoittamisesta julkista valtaa käytettäessä aiheutetuista vahingoista.

Momentin toisen virkkeen mukaan valtiolla on oikeus saada suorittamansa määrä vahingon aiheuttajalta. Säännöksen sanamuoto synnyttää vaikutelman, että vahingon aiheuttajaksi katsottava henkilö olisi vahingosta ankarassa vastuussa. Saadun tiedon mukaan tätä ei kuitenkaan ole tarkoitettu, mihin myös säännöksen perustelut (s. 120/I) osittain viittaavat. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa, että myös momentin toisen virkkeen loppuun lisätään viittaus vahingonkorvauslakiin.

10 §. Velallisen velvollisuus antaa tietoja.

Pykälän mukaan velallinen on kysyttäessä velvollinen ulosottomiehelle ilmoittamaan myytävään omaisuuteen kohdistuvat käyttöoikeudet ja muut oikeudet, saatavat sekä esitetyt väitteet paremmasta oikeudesta.

Ehdotettu säännös koskee nyt vain velvollisuutta ilmoittaa tietyistä myytävään omaisuuteen kohdistuvista oikeuksista ja saatavista. Lakivaliokunnan mielestä on käytännön syistä tärkeää, että ehdotettu velallisen myötävaikutusvelvollisuus ulotetaan koskemaan myös omaisuuden tosiasiallisia ominaisuuksia ja käyttökelpoisuutta. Tällöin velallinen on velvollinen ilmoittamaan esimerkiksi rakennuksessa mahdollisesti havaitsemistaan homevaurioista. Valiokunta ehdottaa pykälän loppuun lisättäväksi tällaista tiedonantovelvollisuutta koskevan säännöksen. Samalla valiokunta huomauttaa, että säännöksellä ei ole tarkoitus asettaa velalliselle erityistä selvittämis- tai selonottovelvollisuutta omaisuuden ominaisuuksista tai sen käyttöön vaikuttavista seikoista vaan että säädettävä tietojenantovelvollisuus koskee vain velallisen tiedossa olevia seikkoja.

15 §. Arvon selvittäminen ja esineen kunnostus.

Pykälän 1 momentin mukaan ulosottomiehen tulee ennen myyntiä tarkastaa omaisuuden kunto ja selvittää sen arvo, kun myytävänä on kiinteistö tai arvokasta irtainta omaisuutta.

Lakivaliokunnan huomiota on kiinnitetty siihen, että esimerkiksi taide-esineitä myytäessä saattaa tilanne muodostua sellaiseksi, ettei kotimaasta ole saatavissa luotettavaa arviota myytävän kohteen hinnasta. Tällaisia poikkeuksellisia tilanteita ajatellen ehdotetussa säännöksessä asetetaan ulosottomiehelle valiokunnan mielestä liian ehdoton toimintavelvollisuus. Siksi valiokunta ehdottaa säännöstä muutettavaksi niin, että myytävän omaisuuden käypä arvo tulee selvittää, jos se on mahdollista.

23 §. Vähimmäishinta.

Pykälän 1 momentin mukaan ulosottomies ei saa hyväksyä korkeinta tarjousta kiinteistön tai arvokkaan irtaimen omaisuuden huutokaupassa, jos hän arvioi, että tarjous alittaa selvästi omaisuuden käyvän hinnan paikkakunnalla ja että aiheutuvat lisäkulut huomioon ottaen korkeampi kertymä voidaan saada uudessa myynnissä.

Momentin ehdotettu sanamuoto mahdollistaa sen, että omaisuus saadaan myydä selvään alihintaankin, jos ulosottomies katsoo, että ennuste paremman kertymän saamisesta uudessa myynnissä on aiheutuvat lisäkulut huomioon ottaen huono. Valiokunnan mielestä tämä ei ole velallisen kannalta kohtuullista, eikä sitä ilmeisesti ole myöskään tarkoitettu. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa, että 1 momentista poistetaan sen viimeinen sivulause. Koska poistettava säännös on kuitenkin sinänsä tarpeellinen harkittaessa uuden myynnin toimittamista, valiokunta ehdottaa sen sijoittamista 3 momenttiin mainittuun asiayhteyteen.

Valiokunnan ehdottamasta muutoksesta seuraa, että pykälän soveltamisalaan kuuluvan omaisuuden myynti selvästi alle paikkakunnalla käyvän hinnan ei ole sallittua sen paremmin ensimmäisellä kuin toisellakaan myyntiyrityksellä. Samalla valiokunta kuitenkin huomauttaa, että omaisuuden käyväksi hinnaksi katsottava arvo ei ensimmäisellä ja toisella myyntiyrityksellä ole välttämättä aina sama. Myyntiyritysten väliaikana voi esimerkiksi käydä ilmi, että tiedot omaisuuden kunnosta olivat ensimmäisen myyntiyrityksen tapahtuessa virheellisiä. Tällaiset muutokset vaikuttavat luonnollisesti myös 1 momentin soveltamiseen.

Pykälän 2 momentti sisältää erityissäännökset jalometalleista ja arvopapereista. Perustelujen mukaan (s. 132/II) niiden on kuitenkin tarkoitettu koskevan myös mm. vanhoja rahoja ja muita vakiintuneita keräilykohteita. Valiokunta ehdottaa, että momenttia selvennetään kielellisesti tätä tarkoitusta vastaavaksi.

34 §. Alin hyväksyttävä tarjous.

Pykälän 1 momentin mukaan alimman hyväksyttävän tarjouksen tulee irtaimen omaisuuden huutokaupassa peittää täytäntöönpanokulut ja mahdollinen myyntimaksu sekä pantin tai pidätysoikeuden haltijan saatava etuoikeutetulta määrältä, jos tällä on oikeus pitää vakuus hallussaan tai jos panttauksesta on tehty hallintaa vastaava kirjaus.

Säännös on valiokuntakäsittelyn aikana osoittautunut tulkinnanvaraiseksi. Hallituksen esityksen perusteluista (s. 142/II) käy kuitenkin selvästi ilmi, että alimmalla hyväksyttävällä tarjouksella ei suojata muita saatavia kuin niitä, joiden vakuutena on käteispantti tai siihen rinnastuva pidätysoikeus taikka käteispantin luonteinen kirjaus. Tämän tarkoituksen selventämiseksi valiokunta ehdottaa, että "vakuus"-sana korvataan "omaisuus"-sanalla ja että hallintaa vastaavaa kirjausta koskevaa kohtaa täsmennetään samalla tavoin.

49 §. Valvomaton ja ehdollinen saatava sekä keskeneräinen kirjaus.

Pykälän 3 momentti koskee keskeneräisten kirjausten merkitsemistä asianosaisluetteloon. Sen mukaan merkintää ei tehdä, jos kiinnitystä koskeva hakemus on jätetty lepäämään ulosmittauksen, turvaamistoimen tai konkurssin vuoksi. Maakaaren (540/1995) 16 luvun 6 ja 7 §:stä kuitenkin ilmenee, että konkurssi ei ole peruste kiinnityshakemuksen lepäämään jättämiselle. Tämän vuoksi valiokunta on poistanut momentista viittauksen konkurssiin.

85 §. Autokiinnityksen kuolettaminen.

Ehdotetun pykälän mukaan kiinnitys, joka kohdistuu myytyyn autoon, tulee kuolettaa.

Säännös on osoittautunut epäselväksi. Sitä on 5 luvun 72 §:n 1 momentissa oleva viittaus huomioon ottaen tulkittu niin, että ehdotettu sääntely edellyttäisi aluksen ja ilma-aluksen huutokaupassa kiinnitystä koskevien velkakirjojen luovuttamista ostajalle samaan tapaan kuin myytäessä kiinteistö. Saadun selvityksen mukaan tätä ei kuitenkaan ole tarkoitettu, vaan tarkoituksena on, että myytyyn alukseen tai autoon kohdistuvat, rauenneita panttioikeuksia koskevat kiinnitykset kuoletetaan. Tämän vuoksi lakivaliokunta ehdottaa pykälän muotoilemista uudelleen tämän mukaisesti. Samalla pykälän otsikkoa on muutettava vastaamaan sen uutta sisältöä.

6 luku. Jako ja tilitys

4 §. Varojen kohdentaminen saatavan osille.

Pykälän mukaan ulosottomiehen on kohdennettava kertyneet varat ensin kunkin saatavan korolle, sen jälkeen pääomalle ja viimeksi kuluille, jolleivät asianosaiset ole 4 luvun 60 §:n mukaisesti muuta sopineet.

Kuten pykälän perusteluissa (s. 179/I) todetaan, tämä järjestys vastaa kauppakaaren 9 luvun 5 §:ssä olevaa säännöstä. Niin ikään perusteluissa viitataan siihen, että suoritusten kohdentaminen ensin pääomalle on yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain (57/1993) 25 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla toteutettava yksi velkajärjestelyn keino.

Ehdotetussa 4 luvun 60 §:ssä säädetään velallisen ja hakijan tekemästä kirjallisesta maksusopimuksesta. Mainitun pykälän 2 momentin mukaan tällöin voidaan sopia esimerkiksi siitä, miten varat kohdennetaan hakijan saataville tai saatavan osille. Valiokunta katsoo, että ulosottomiehen tulisi pyrkiä edistämään tällaisia sopimuksia erityisesti silloin, kun juuri koronmaksuvelvollisuuden suuruuteen puuttumalla voidaan olennaisesti vaikuttaa velallisen taloudellisen tilanteen kohentumiseen. Tällaiseen sopimukseen pyrkimiseen ulosottomiestä velvoittaa valiokunnan mielestä jo ulosottolain 1 luvun 19 §:n säännös, jonka mukaan hänen tulee sopivalla tavalla edistää asianosaisten välistä sovinnollisuutta ulosottoasiassa.

Valiokunta on hallituksen esitystä käsitellessään kiinnittänyt erityistä huomiota nyt esillä olevassa pykälässä säänneltävään varojen kohdentamiseen saatavan eri osille. Kysymys on sekä velkojien että velallisten kannalta yhteiskunnallisesti merkittävä, minkä lisäksi se monin tavoin koskettaa velkasuhteiden oikeudellisen sääntelyn perusteita. Tämän vuoksi valiokunta pitää välttämättömänä, että oikeusministeriö ulosottolain kokonaisuudistuksen neljännen vaiheen käsittelyn yhteydessä esittää valiokunnalle selvityksen siitä, onko nyt hyväksyttävää pykälää perusteltua joissakin suhteissa muuttaa pitkäaikaisten velkaongelmien helpottamiseksi. Samalla valiokunnalle tulee esittää arvio mahdollisten muutosten oikeudellisista ja taloudellisista vaikutuksista.

5 §. Jakopäätös ja sen sitovuus.

Pykälän 1 momentin mukaan kertyneet varat kohdennetaan erillisen jakoluettelon mukaan, jos myyntiä varten on laadittu asianosaisluettelo. Jakoluettelo perustuu tällöin asianosaisluetteloon. Jollei viimeksi mainittua luetteloa ole laadittu, ulosottomies tekee jakopäätöksen merkitsemällä kohdennustiedot ulosoton tietojärjestelmään.

Lakivaliokunta ehdottaa jäljempänä 10 luvun 5 §:ää muutettavaksi niin, että siinä tarkoitetun valituksen määräajan laskemisen yhtenä alkuajankohtana olisi jakoluettelon tiedoksisaaminen. Tämän vuoksi nyt esillä olevan pykälän 1 momenttiin on tarpeen lisätä säännös velvollisuudesta antaa jakoluettelo tiedoksi asianosaisille.

12 §. Jakoilmoitus.

Pykälän 1 momentin mukaan ulosottomiehen tulee pyynnöstä antaa kertymän jakamisesta ilmoitus velkojalle. Valiokunta on edellä ehdottanut 5 §:n 1 momenttiin lisättäväksi säännöksen, jonka mukaan jakoluettelo tulee antaa tiedoksi asianosaisille. Tällöin näillä ei enää myöhemmin ole tarvetta erikseen tiedustella kertymän jakamista. Sen vuoksi valiokunta ehdottaa, että nyt esillä olevan 1 momentin soveltamisala rajoitetaan koskemaan vain niitä tapauksia, joissa jakoluetteloa ei ole laadittu. Käytännössä suurin osa näistä tapauksista koskee toistuvaistulon, kuten palkan, ulosmittausta.

15 §. Tilityksen keskeytys.

Pykälässä säädetään niistä edellytyksistä, joilla ulosottomiehen on muutoksenhaun turvaamiseksi keskeytettävä tilitys. Pykälän 3 momentin mukaan tilitys on keskeytyneenä kolme viikkoa keskeytysvaatimuksen esittämisestä tai erityisestä syystä ulosottomiehen määräämän tätä pitemmän ajan.

Lakivaliokunta on kiinnittänyt huomiota siihen, että 1 momentin 4 kohdan mukaan ulosottomies voi tietyin edellytyksin keskeyttää tilityksen myös omasta aloitteestaan. Hallituksen esityksen perusteluista (s. 186/I) ilmenee, että keskeytysaika laskettaisiin tällöin keskeytystarpeen havaitsemisesta. Valiokunnan mielestä keskeytyksen voimassaolosta on myös näissä tilanteissa oikeusturvasyistä tarpeen säätää nimenomaisesti. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa momenttia täydennettäväksi säännöksellä, jonka mukaan tilitys on näissäkin tapauksissa pääsääntöisesti keskeytyneenä kolme viikkoa siitä, kun ulosottomies on päätöksellään todennut 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetun keskeytysperusteen olemassaolon.

18 §. Tilitysmenettely.

Pykälä sisältää valtuutussäännöksiä. Sen toisen virkkeen mukaan oikeusministeriö antaa määräyksiä ulosottoviranomaisten maksuliikkeen järjestämisestä ja kirjanpidosta.

Lakivaliokunta pitää pykälän toista virkettä tarpeettomana, koska sen mielestä on selvää, että ministeriö voi toimialallaan antaa tällaisia hallinnon sisäisiä määräyksiä ilman laissa olevaa valtuutustakin. Tämän vuoksi valiokunta on poistanut mainitun virkkeen.

10 luku. Muutoksenhaku ulosottomiehen menettelyyn

5 §. Valituksen määräajan laskeminen eräissä tapauksissa.

Pykälässä säädetään määräajasta valituksen tekemiselle niissä tapauksissa, joita luvun 4 § ei kata. Pykälän 2 momentti ehdotetaan 6 lukuun tehtävien muutosten vuoksi muutettavaksi siten, että määräaika valituksen tekemiseen kertyneiden varojen jaosta laskettaisiin siitä, kun 6 luvun 5 §:ssä tarkoitettu jakoluettelo on tehty tai kohdennustiedot on talletettu ulosoton tietojärjestelmään.

Lakivaliokunnan mielestä valitusajan alkamisen sitominen jakoluettelon valmistumiseen ei ole asianosaisten oikeusturvan kannalta hyvä ratkaisu, koska tällöin asianosainen ei välttämättä lainkaan saa tietoa siitä, että valitusaika on alkanut kulua. Velkojalla saattaa kuitenkin olla hyvinkin suuri intressi valvottavanaan juuri niissä tapauksissa, joissa jakoluettelo nyt säädettävän lain mukaan on laadittava. Näistä syistä valiokunta ehdottaa momenttia muutettavaksi niin, että valitusaika alkaa näissä tapauksissa kulua siitä, kun asianosainen on saanut jakoluettelon tiedoksi.

Voimaantulo- ja siirtymäsäännös

Voimaantulo- ja siirtymäsäännöksen 6 momentti sisältää säännökset siitä, miten nyt säädettävää lakia sovelletaan palkan ja muun toistuvaistulon ulosmittaukseen vanhan ja uuden lain rajakohdissa. Momentin kolmannen virkkeen mukaan säädettävän lain 4 luvun 49 §:n 1 momentin 3 kohtaa ryhdytään soveltamaan kolmen vuoden kuluttua lain voimaantulosta ja silloin myös vireillä olevissa asioissa. Kyseisen kohdan mukaan palkkaa ja muuta toistuvaistuloa voidaan ulosmitata normaalia enemmän, jos velallisen saama toistuvaistulo on suurempi kuin neljä kertaa kyseiselle velalliselle laskettavan suojaosuuden määrä. Tällöinkin toistuvaistulosta voidaan kuitenkin ulosmitata enintään puolet.

Mainittu 4 luvun 49 §:n 1 momentin 3 kohdan säännös koskee vain suurituloisimpia velallisia. Säännöksen tarkoituksena on ankaroittaa hyvätuloisten velallisten ulosmittausta. Valiokunta puoltaa tämän säännöksen hyväksymistä asiasisällöltään hallituksen esittämässä muodossa. Valiokunta myös yhtyy hallituksen esityksen perusteluista (s. 191/II) ilmenevään käsitykseen, jonka mukaan velallisilla on oikeutettu odotus siitä, että heille lainsäädännön muuttuessa tarvittavin siirtymäaikajärjestelyin turvataan kohtuulliset mahdollisuudet suunnitella taloudenpitonsa muuttuvia olosuhteita vastaavaksi. Valiokunnan mielestä ehdotettu kolmen vuoden siirtymäaika on kuitenkin tähän nähden tarpeettoman pitkä, minkä vuoksi se ehdottaa siirtymäajan lyhennettäväksi kahteen vuoteen.

Momentin viimeinen virke koskee suojaosuutta koskevien indeksitarkistusten laskemista. Valiokunta on edellä ehdottanut 4 luvun 48 §:n 3 momenttia muutettavaksi siten, että suojaosuuden määrä tarkistetaan vuosittain oikeusministeriön asetuksella. Näin meneteltäessä nyt esillä oleva siirtymäsäännös käy tarpeettomaksi, minkä vuoksi valiokunta on poistanut sen.

2. Laki ulosottomaksuista annetun lain muuttamisesta

3 §. Maksujen suuruus.

Pykälässä säädetään ulosottomaksuina perittävien eri maksulajien suuruuden määräytymisestä. Hallituksen esityksessä ehdotetaan muutettavaksi vain pykälän 2 momenttia.

Edellä yleisperusteluissa esittämäänsä viitaten lakivaliokunta ehdottaa myös pykälän 1 momenttia muutettavaksi siten, että siinä säädetään pienimmäksi taulukkomaksuksi 2,50 euroa, kun peritty saaminen tai sen osa on enintään 14 euroa.

5 §. Maksuttomat suoritteet.

Pykälän 4 momentin mukaan taulukkomaksun perintää ei jatketa sen jälkeen, kun velalliselta on peritty toistuvaistulon ulosmittauksessa edeltäneen kolmen vuoden aikana taulukkomaksuja yhteensä vähintään 27 kuukauden ajalta. Edellä yleisperusteluissa esittämäänsä viitaten lakivaliokunta ehdottaa, että vapautus myönnetään jo silloin, kun taulukkomaksuja on peritty edeltäneen kahden vuoden aikana vähintään 18 kuukauden ajalta.

Johtolause.

Koska valiokunta on edellä ehdottanut myös 3 §:n 1 momenttia muutettavaksi, on johtolausetta vastaavasti tarkistettava.