Tausta ja keskeiset ehdotukset
Uudessa 1.1.2016 voimaan tulevassa isyyslaissa (11/2015) palautetaan avioliiton ulkopuolella ennen nykyisen isyyslain voimaantuloa 1.10.1976 syntyneiden lasten kanneoikeus isyyden vahvistamiseksi. Samalla kumotaan nykyinen isyyslain voimaanpanosta annettu laki (701/1975), johon sisältyy kyseisten lasten kanneoikeutta rajoittava säännös (7 §). Uudistuksen seurauksena ennen isyyslain voimaantuloa avioliiton ulkopuolella syntyneet asetetaan samaan asemaan lain voimaantulon jälkeen avioliiton ulkopuolella syntyneiden kanssa.
Avioliiton ulkopuolella ennen 1.10.1976 syntyneet lapset saavat samalla takautuvasti myös samansisältöisen perintöoikeuden kuin aviolapset tai mainitun päivämäärän jälkeen avioliiton ulkopuolella syntyneet lapset. Lainsäädännön taannehtivia vaikutuksia on kuitenkin rajoitettu siten, että tällaista oikeutta ei pääsääntöisesti ole isänpuoleisen perittävän jälkeen, jos perittävä on kuollut ennen 31.1.2012. Sääntelyyn sisältyy joustavuutta tapauskohtaisten olosuhteiden huomioon ottamiseksi, mutta oikeus perintöön on joka tapauksessa saatettava voimaan perintökaaren 16 luvun 1 §:ssä säädetyssä määräajassa eli viimeistään kymmenen vuoden kuluessa perittävän kuolemasta. Uudistus on säädetty perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella (PeVL 46/2014 vp).
Lainsäädännön taannehtivien vaikutusten seurauksena jo toimitettujen perinnönjakojen peräyttämiset ajankohtaistuvat aiempaa useammin. Voimassa olevassa lainsäädännössä ei ole täsmällisiä säännöksiä tällaisia tilanteita varten. Tämän vuoksi eduskunta antoi lakivaliokunnan mietinnön pohjalta (LaVM 16/2014 vp) uuden isyyslain hyväksyessään lausuman, jossa edellytetään hallituksen ryhtyvän kiireellisesti valmistelemaan esityksen perinnönjaon peräyttämistä ja palautusvastuuta koskevaksi täydentäväksi sääntelyksi niitä tapauksia varten, joissa avioliiton ulkopuolella ennen 1.10.1976 syntyneellä lapsella on perintöoikeus. Esitys edellytettiin annettavaksi eduskunnan käsiteltäväksi hyvissä ajoin niin, että ehdotetut muutokset voivat tulla samanaikaisesti voimaan uuden isyyslain kanssa.
Hallituksen esityksessä on kyse kyseisen eduskunnan lausuman toteuttamisesta. Saamansa selvityksen perusteella lakivaliokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena sekä kannattaa siihen sisältyvien lakiehdotusten hyväksymistä jäljempänä esitetyin huomioin ja muutosehdotuksin. Sääntely on yleistä, mikä merkitsee sitä, että sitä sovelletaan muissakin kuin lausumassa tarkoitetuissa uuden isyyslain takautuvan sääntelyn aiheuttamissa tilanteissa. Valiokunta pitää ratkaisua perusteltuna.
Esityksessä luodaan aineellinen ja menettelyllinen sääntely perinnönjaon oikaisemiseksi tilanteessa, jossa perillisen tai yleistestamentin saajan oikeus perintöön on sivuutettu aiemmin toimitetussa perinnönjaossa. Perintökaareen (40/1965) ehdotetaan lisättäväksi tätä koskeva uusi 23 a luku. Perustuslakivaliokunta on esityksestä antamassaan lausunnossa katsonut, että ehdotettu sääntely on perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuussäännösten ja 15 §:n omaisuuden suojan kannalta ongelmatonta (PeVL 7/2015 vp). Sen arvioidaan myös täyttävän sääntelyn täsmällisyydelle ja tarkkarajaisuudelle asetettavat vaatimukset.
Säännöksiä sovelletaan, jos perinnönjako on toimitettu eikä perillinen tai yleistestamentin saaja ole ollut osapuolena kyseisessä perinnönjaossa. Käytännössä ei ole epätavallista, että pesän osakkaat eivät ole toimittaneet perinnönjakoa, vaan jäämistö on jäänyt kuolinpesän yhteishallintaan. Tällaisessa tapauksessa perillisen tai yleistestamentin saajan tulee vaatia kuolinpesän jakamista. Jos kuolinpesä taas on esimerkiksi jaettu vain osittain, perillinen tai yleistestamentin saaja voi hakea osittain toimitetun perinnönjaon oikaisua ja muilta osin usein vaatia kuolinpesän jakamista. Tilanteet voivat käytännössä vaihdella.
Esityksessä pyritään siihen, että perinnönjaon oikaisusta ja siihen liittyvästä omaisuuden palautusvelvollisuudesta sovitaan osapuolten kesken. Lakivaliokunta pitää tätä perusteltuna sekä asianosaisten että tuomioistuinten kannalta. Sellaisessa tapauksessa, jossa ei päästä sopimukseen, oikaisua vaativalla on kuitenkin oltava asianmukaiset oikeusturvakeinot. Tältä osin ehdotetaan, että oikaisua vaativa voi hakea tuomioistuimelta pesänselvittäjän määräämistä huolehtimaan omaisuuden palauttamisesta kuolinpesälle perinnönjaon oikaisua varten. Kuolinpesään voidaan määrätä myös pesänjakaja toimittamaan oikaisujako. Valiokunnalla ei ole huomauttamista näihin ehdotuksiin.
Lähtökohta on, että perinnönjaossa omaisuutta saaneiden tulee palauttaa aiemmin toimitetussa perinnönjaossa saamansa omaisuus perinnönjaon oikaisua varten. Tarkoituksena on, että oikaisua vaativa saatetaan siihen asemaan, joka hänellä olisi ollut, jos hän olisi ollut mukana aiemmin toimitetussa perinnönjaossa. Lakivaliokunta pitää lähtökohtaa perusteltuna. On kuitenkin tilanteita, joissa palautusvelvollisuuden toteuttaminen on haasteellista tai jopa mahdotonta, esimerkiksi sen vuoksi, että perintönä saatu omaisuus on voinut sulautua osaksi saajansa omaisuutta tai omaisuus ei enää ole tallella. Valiokunnan näkemyksen mukaan tällaiset tilanteet on otettu esityksessä asianmukaisesti huomioon.
Joissakin tilanteissa palautusvelvollisuus voi kuitenkin johtaa kohtuuttomuuksiin. Tällaisia tilanteita varten esitykseen sisältyy palautusvelvollisuuden sovittelua koskeva säännös (1. lakiehdotuksen 8 §). Sovittelun harkinnassa voidaan ottaa muun muassa huomioon, onko palautusvelvollinen omaisuuden saadessaan tiennyt tai olisiko hänen pitänyt tietää oikaisua vaativan oikeudesta jäämistöön (1 mom. 1 kohta) samoin kuin omaisuuden saamisesta palautusvaatimuksen esittämiseen kulunut aika (1 mom. 2 kohta). Niin ikään harkinnassa tulee ottaa huomioon palautusvelvollisen ja oikaisuvaatimuksen esittäjän taloudelliset olosuhteet ja palautusvelvollisuuden toteuttamisen vaikutukset heidän toimeentuloonsa (1 mom. 3 kohta). Valiokunta pitää perusteltuna myös sitä, että säännös mahdollistaa edellä mainittuihin seikkoihin verrattavien muiden seikkojen huomioon ottamisen (1 mom. 4 kohta). Hallituksen esityksen perusteluissa esimerkkinä tällaisesta tilanteesta mainitaan se, että palautusvelvollinen on maksanut saamastaan omaisuudesta perintöveroa, jota ei verolainsäädännön mukaan enää voida palauttaa hänelle, eikä este verotuksen uudelleentoimittamiselle ole johtunut palautusvelvollisen omasta toiminnasta (s. 19). Sellaiset poikkeukselliset tilanteet, joissa perintöverotusta ei enää voida oikaista perintö- ja lahjaverolain perusteoikaisusäännöksillä, voidaan siten ottaa huomioon sovittelusäännöksen nojalla. Lakivaliokunta katsoo, että säännöstä voidaan soveltaa esimerkiksi myös tuloverotusta koskeviin vastaaviin tilanteisiin.
Perinnönjaon oikaisusta aiheutuvien kustannusten korvaaminen valtion varoista
Jos omaisuuden palauttamisesta ja oikaisujaosta ei päästä sopimukseen, kuolinpesän osakkaat vastaavat kuolinpesän virallisselvitykseen ja toimitusjakoon liittyvistä kustannuksista (perintökaaren 19 ja 23 luku). Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on tämän vuoksi tuotu esiin, että perintökaareen lisättävään uuteen lukuun tulisi sisällyttää erityissäännös omaisuuden palauttamisesta ja perinnönjaon oikaisuun liittyvästä menettelystä aiheutuneiden tarpeellisten ja kohtuullisten kustannusten korvaamisesta valtion varoista. Säännöstä sovellettaisiin sellaisissa tapauksissa, joissa isyys vahvistetaan avioliiton ulkopuolella ennen 1.10.1976 syntyneen lapsen osalta takautuvan lainsäädännön perusteella.
Hallituksen esityksestä ilmenee, että valtio on vahingonkorvauslain (412/1974) 3 luvun 2 §:n mukaan tietyin edellytyksin velvollinen korvaamaan julkista valtaa käytettäessä virheen tai laiminlyönnin johdosta aiheutuneen vahingon (s. 8). Niin ikään siitä ilmenee, että jos valtioon kohdistuva vahingonkorvausvaatimus perustuu valtion viranomaisen virheeseen tai laiminlyöntiin taikka toimintaan, josta valtio vastaa tahallisuudesta tai huolimattomuudesta riippumatta, sen käsittelyyn sovelletaan valtion vahingonkorvaustoiminnasta annettua lakia (978/2014). Esityksessä katsotaan, että tarvetta säätää tätä laajemmasta valtion vahingonkorvausvastuusta perinnönjaon oikaisemisesta aiheutuneiden kustannusten osalta ei ole.
Ottaen huomioon, että oikeus korvaukseen voi siten tapauskohtaisen harkinnan perusteella syntyä edellä mainittujen jo voimassa olevien yleisten säännösten nojalla, valiokunta ei pidä valtion korvausvastuuta koskevan erityissäännöksen sisällyttämistä perintökaareen tarpeellisena. Tietoisuus valtion erityisestä kuluvastuusta saattaisi myös lisätä tuomioistuimiin tehtävien pesänselvittäjähakemusten määrää, kun palautusvelvollisella ei ole menettelystä henkilökohtaista kuluriskiä. Tämä voisi vesittää esityksen tavoitteen edistää perinnönjaon oikaisuja sovintoteitse ja siten vaikeuttaa oikaisua vaativan oikeuksien toteutumista yhdenvertaisella tavalla avioliiton ulkopuolella 1.10.1976 jälkeen syntyneiden lasten kanssa. Erityissäännös myös lisäisi valtion kustannuksia, vaikka tarkkaa arviota kustannusten suuruudesta ei voida esittää. Tämä johtuu siitä, että tarkkoja tietoja siitä, minkä verran takautuvasti palautetun kanneoikeuden nojalla nostettavia isyyskanteita ja näihin perustuvia perinnönjaon oikaisuja tulee olemaan, ei ole saatavilla.