Yleisperustelut

Yleistä

Valvotussa koevapaudessa vanki sijoitetaan vankilan ulkopuolelle teknisin välinein tai muulla tavoin valvottavaksi enintään kuusi kuukautta ennen ehdonalaista vapauttamista tai vapauttamista koko rangaistuksen suorittamisesta. Valvotun koevapauden tarkoituksena on edistää vangin hallittua ja suunnitelmallista vapauttamista ja sijoittumista yhteiskuntaan. Valvottu koevapaus on ollut käytössä vuodesta 2006 lähtien, ja kokemukset siitä ovat olleet myönteisiä.

Hallituksen esityksessä ehdotetaan lain säätämistä valvotusta koevapaudesta. Lakiin kootaan valvottua koevapautta koskevat säännökset, joita sisältyy nykyisin eri lakeihin sekä asetustasolle. Samalla sääntelyä täsmennetään. Tavoitteena on parantaa vankien yhdenvertaista kohtelua, sillä vankiloiden käytännöt valvotun koevapauden myöntämisessä ja toimeenpanossa ovat vaihdelleet. Lisäksi hallituksen esitykseen sisältyy kaksi keskeistä muutosehdotusta. Ensimmäinen koskee sähköisen valvonnan käyttöönottoa valvottuun koevapauteen sijoitetun valvonnassa ja toinen seksuaalirikollisten lääkehoitoa valvotun koevapauden edellytyksenä.

Lakivaliokunta pitää ehdotettua sääntelyä tarpeellisena ja perusteltuna sekä puoltaa sen hyväksymistä jäljempänä selvitetyin huomautuksin ja muutosehdotuksin. Hallituksen esityksen lähtökohta on, että valvottua koevapautta koskeva sääntely vastaa asiallisesti niin pitkälti kuin on mahdollista vuonna 2011 voimaan tullutta valvontarangaistusta koskevaa sääntelyä. Valiokunta pitää tätä perusteltuna, sillä valvontarangaistukseen ja valvottuun koevapauteen liittyy yhtäläisyyksiä siitä syystä, että molemmat suoritetaan vapaudessa. Valvottuun koevapauteen ja valvontarangaistukseen liittyy kuitenkin myös eroavaisuuksia, jotka on sääntelyssä tärkeä ottaa huomioon. Esimerkiksi sen vuoksi, että valvottu koevapaus ajoittuu rangaistusajan loppuun ja sen tarkoitus on helpottaa vangin sijoittumista yhteiskuntaan, voi valvotun koevapauden sisällössä ja toimeenpanossa olla valvontarangaistusta enemmän joustavuutta. Valiokunnan näkemyksen mukaan hallituksen esityksen valmistelussa tällaisiin eroihin on kiinnitetty asianmukaista huomiota.

Valvotun koevapauden sisältö ja valvonta

Valvotun koevapauden sisältönä on koevapauteen sijoitetulle yksilöllisesti määrätty toimintavelvoite, johon voi sisältyä esimerkiksi työtä, opiskelua ja kuntoutusta. Toiminnan tulee ylläpitää tai edistää koevapauteen sijoitetun toimintakykyä ja sosiaalisia valmiuksia. Lisäksi valvottuun koevapauteen liittyy asunnossapysymisvelvoite. Toimeenpanosuunnitelmassa määriteltäisiin ne ajat, joina koevapauteen sijoitettu voi poistua asuntonsa ulkopuolelle. Koevapauteen sijoitetun valvomiseksi Rikosseuraamuslaitos tekee valvontakäyntejä koevapauteen sijoitetun asuntoon ja paikkaan, jossa hän osallistuu toimintaan. Myös päihteettömyysvelvoite kuuluu valvottuun koevapauteen. Päihteettömyyttä valvotaan puhalluskokein sekä virtsa-, sylki- ja verinäyttein.

Ehdotus sähköisen valvonnan mahdollistamisesta merkitsee sitä, että koevapauteen sijoitetun kehon ylle esimerkiksi nilkkaan tai ranteeseen kiinnitetään teknisiä laitteita, jollainen olisi esimerkiksi radiotaajuustekniikan käyttöön tai satelliittipaikannukseen perustuva jalkapanta. Sähköinen valvonta tehostaa valvotun koevapauden valvontaa, sillä tekninen valvonta tapahtuu nykyisin muun muassa matkapuhelimen avulla. Vastaavanlainen sähköinen valvonta on otettu käyttöön valvontarangaistuksessa, jota koskeva sääntely on tullut voimaan vuonna 2011. Sähköistä valvontaa koskeva muutos ulotetaan tässä yhteydessä myös vankilan ulkopuoliseen toimintaan osallistumisen ja vankilan ulkopuoliseen laitokseen sijoittamisen valvontaan.

Seksuaalirikollisten lääkehoito

Hallituksen esityksessä ehdotetaan lääkehoidon mahdollistamista seksuaalirikollisille osana seuraamusjärjestelmää. Ehdotetun sääntelyn mukaan valvotun koevapauden ehdoksi voidaan asettaa, että vanki sitoutuu noudattamaan hänelle seksuaalirikoksen uusimisen ehkäisemiseksi määrättyä lääkehoitoa. Lisäksi siihen voidaan liittää tukevia hoitomuotoja, kuten psykoterapiaa ja ryhmäterapiaa. Lääkehoitoa sekä siihen mahdollisesti liitettyä muuta hoitoa jatketaan valvotun koevapauden jälkeen ehdonalaisessa vapaudessa. Lääkehoidon edellytyksenä on vangin suostumus lääkehoitoon ja hoidon valvontaan. Suostumus on annettava kirjallisesti, ja ennen sen antamista Rikosseuraamuslaitoksen lääkärin on selvitettävä vangille lääkehoidon vaikutukset. Lisäksi vangille on selvitettävä lääkehoidon lopettamisesta aiheutuvat seuraamukset. Koevapauteen sijoitettu voi peruuttaa suostumuksensa lääkehoitoon ilmoittamalla siitä Rikosseuraamuslaitokselle.

Lääkehoidolla pyritään vaikuttamaan henkilön seksuaaliseen käyttäytymiseen ja näin vähentämään seksuaalirikoksen uusimisriskiä ja turvaamaan muiden ihmisten henkilökohtaista koskemattomuutta. Perustuslakivaliokunta on esityksestä antamassaan lausunnossa katsonut, että seksuaalirikoksilla voidaan loukata erittäin vakavasti uhrin ruumiillista koskemattomuutta ja seksuaalista itsemääräämisoikeutta. Perustuslakivaliokunnan mukaan seksuaalirikosten uusimisriskiä vähentäville, vangin suostumusta edellyttävälle lääkehoidolle, muulle hoidolle ja hoidon valvonnalle on perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävät perusteet ja ne selvästi vahvistavat henkilökohtaisen koskemattomuuden suojaa.

Lakivaliokunta pitää erittäin tärkeänä, että seksuaalirikosten uusimisriskiä pyritään vähentämään mahdollisimman monin keinoin. Vankeinhoidossa on nykyisin käytössä seksuaalirikollisille tarkoitettu muutos- ja kuntoutusohjelma, STOP, jota järjestetään Riihimäen vankilassa. Ohjelman tavoitteena on vankeusaikana muuttaa seksuaalirikoksiin syyllistyneiden ajattelu- ja toimintatapoja niin, etteivät he enää jatkossa syyllistyisi seksuaalirikoksiin. Lisäksi Rikosseuraamuslaitoksessa kehitellään parhaillaan uutta yksilöohjelmaa seksuaalirikoksista tuomituille. Hallituksen esityksestä ilmenee niin ikään, että seksuaalirikollinen voi jo nykyisinkin oma-aloitteisesti hakeutua lääkehoitoon, mutta tämä on ollut harvinaista (s. 7/II ja 8/I).

Ehdotetun sääntelyn mukaan lääkehoito ja siihen mahdollisesti liitettävä muu hoito toteutetaan valvotun koevapauden ja ehdonalaisen vapauden täytäntöönpanon aikana. Ehdotetut uudistukset merkitsevät lisäkeinoa, jolla seksuaalirikosten uusimisriskiä voidaan vähentää vankeusajan jälkeen ja näin entisestään tehostaa riskin vähentämistä. Valiokunta pitää lisäkeinon käyttöönottoa tärkeänä ottaen huomioon, että nykyisin seksuaalirikoksista tuomittu vanki, joka ei pääse valvottuun koevapauteen, vapautuu aikanaan ehdonalaiseen vapauteen ilman lääkehoitoa ja valvontaa. Koska seksuaalirikosten uusimisen ehkäisemisen voidaan arvioida olevan tehokkaampaa, kun lääkehoitoon yhdistetään muuta hoitoa ja tukea, valiokunta pitää tärkeänä, että mahdollisimman monissa tapauksissa lääkehoidon tukena käytetään muita hoitomuotoja. Tämä kuitenkin edellyttää, että muita hoitomuotoja on käytännössä saatavilla. Valiokunta painottaakin sen merkitystä, että muiden hoitomuotojen saatavuudesta huolehditaan. Lisäksi, jotta seksuaalirikosten uusimista voidaan ehkäistä mahdollisimman pitkäjänteisesti, on tärkeää, että henkilön tukeminen jatkuisi valvotun koevapauden ja ehdonalaisen vapauden jälkeen. Tällaisen tukemisen mahdollisuuksia ja toteuttamistapoja tulisikin jatkossa vielä arvioida.

Suostumalla lääkehoitoon seksuaalirikoksesta tuomittu vanki saa itselleen edun pääsemällä vankilasta valvottuun koevapauteen. Samalla hänen on kuitenkin sitouduttava paitsi valvotun koevapauden velvoitteisiin myös lääkehoitoon, jota tulee jatkaa ehdonalaisen vapauden aikana. Valvottu koevapaus ja ehdonalainen vapaus yhdistettyinä lääkehoitoon on tuomitun kannalta vaativa järjestely, sillä käytännössä tuomittu joutuu sitoutumaan lääkehoitoon ja valvontaan pitkäksi ajaksi, jopa useaksi vuodeksi. Hallituksen esityksessä arvioidaankin, että lääkehoitoon osallistuisi vuosittain 10 vankia. Tämä on pieni osa niistä vangeista, jotka on tuomittu vankeuteen seksuaalirikoksesta.

Ehdotetun sääntelyn mukaan lääkehoitoon suostuminen ei ole ehdoton edellytys valvottuun koevapauteen pääsemiseksi. Valiokunnan mielestä lähtökohta kuitenkin on, että jos seksuaalirikoksesta tuomittu vanki kieltäytyy lääkehoidosta, hän jatkaa rangaistuksensa suorittamista vankilassa. Valvottuun koevapauteen ilman lääkehoitoa tulisi siten päästää vain poikkeuksellisesti ja edellyttäen, että kaikki muut valvotun koevapauden edellytykset täyttyvät.

Lääkehoitoa koskevan säännöksen (2. lakiehdotuksen 4 §:n 1 momentti) sanamuoto on varsin yleinen ja avoin, minkä vuoksi on mahdollista tulkita, että lääkehoitoa voidaan antaa kenelle tahansa tuomitulle riippumatta siitä, kuinka suuri seksuaalirikoksen uusimisriski heillä on. Hallituksen esityksen perusteluista kuitenkin ilmenee, että lääkehoitoa on tarkoitus määrätä vangeille, joilla arvioitaisiin olevan vähintään keskisuuri seksuaalirikoksen uusimisriski (s. 49/I). Myös perustuslakivaliokunta on pitänyt sääntelyn oikeasuhtaisuuden kannalta olennaisena, että lääkehoitoa annetaan vangille, jolla on vähintään keskisuuri seksuaalirikoksen uusimisriski. Lakivaliokunta yhtyy tähän linjaukseen, sillä vähäriskisissä tapauksissa lääkehoidon haitat voivat olla hyötyjä suuremmat ja hoidolla voi olla päinvastaisiakin vaikutuksia. Edellä esitetty huomioon ottaen voidaan katsoa, että jos kyse on vangista, jonka seksuaalirikoksen uusimisriski on vähäinen, lääkehoitoa voitaisiin käyttää valvotun koevapauden ehtona lähinnä sellaisissa tapauksissa, joissa vanki itse hakeutuu lääkehoitoon.

Ehdotetun sääntelyn mukaan lääkehoitoon ja siihen mahdollisesti liitettävään muuhun hoitoon sitoutuminen voidaan ottaa huomioon harkittaessa ehdonalaista vapauttamista elinkautisesta vankeudesta (1. lakiehdotuksen 2 c luvun 10 §) samoin kuin harkittaessa koko rangaistusta suorittavan ehdonalaista vapauttamista (1. lakiehdotuksen 2 c luvun 12 §). Elinkautisvankien ja koko rangaistusta suorittavien vankien ehdonalaisen vapauttamisen edellytykset ja vapauttamisharkinnassa noudatettava menettely ovat tiukat. Valiokunta pitää perusteltuna, että sellaisessa tapauksessa, jossa ehdonalaisen vapauden edellytykset muutoinkin täyttyvät, voidaan lisäksi ottaa huomioon tuomitun sitoutuminen lääkehoitoon. Tämä mahdollistaa sen, että lääkehoitoa voidaan antaa vangeille, jotka ovat toistuvasti syyllistyneet vakaviin seksuaalirikoksiin. Toisaalta valiokunta katsoo, että seksuaalirikoksen uusimisriskin vähentämiseen tulisi nyt puheena olevien vankien kohdalla kiinnittää aivan erityistä huomiota. Tämän vuoksi olisi aiheellista arvioida, voidaanko tällaisten vankien seksuaalirikosten uusimisriskin ehkäisemistä vielä entisestään tehostaa nyt ehdotetun lääkehoidon lisäksi.

Voimaantulo ja seuranta

Hallituksen esityksen mukaan ehdotetut lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.3.2013. Hallituksen esityksen käsittely on kuitenkin tuolloin ollut eduskunnassa vielä kesken. Lakivaliokunnan oikeusministeriöltä saaman tiedon mukaan ehdotetut lait voivat tulla voimaan aikaisintaan 1.1.2014.

Lääkehoidolla pyritään ehkäisemään seksuaalirikosten uusimisriskiä. Tavoite on hyvin tärkeä, minkä vuoksi uudistuksen toimivuutta ja tehokkuutta tulee seurata.