Yleisperustelut
Yleistä
Hallituksen esityksessä tarkoitetun yleissopimuksen
tarkoituksena on tukea sopimuspuolten toimia terrorismirikosten
ennalta ehkäisemiseksi. Tähän on pyritty
mm. velvoittamalla sopimuspuolet säätämään
rangaistaviksi julkinen yllytys terrorismirikokseen, värväys
terrorismiin ja koulutus terrorismiin. Valiokunta pitää yleissopimusta
onnistuneena ja tasapainoisena kokonaisuutena. Yleissopimus
on osoitus siitä, että tehokkaita terrorisminvastaisia
toimia voidaan toteuttaa ihmisoikeuksia kunnioittavalla tavalla.
Valiokunnan mielestä on tärkeää,
että Suomi osallistuu kansainväliseen yhteistyöhön
terrorismirikosten torjumiseksi. Valiokunta puoltaa yleissopimuksen
ja lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin huomautuksin
ja muutosehdotuksin.
Terrorismirikoksen täyttymistä koskeva rangaistavuuden
edellytys
Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että rikoslain
34 a luvun 4 §:ssä säädetystä terroristiryhmän
toiminnan edistämisen tunnusmerkistöstä poistetaan
edellytys, jonka mukaan teko on rangaistava vain, jos terroristiryhmän
toiminnassa tehdään terroristisessa tarkoituksessa
tehty rikos taikka sen rangaistava yritys tai valmistelu. Tällaista
liittännäisyysvaatimusta ei ehdoteta otettavaksi
myöskään esityksessä ehdotettuun uuteen
rangaistussäännökseen, joka koskee koulutuksen
antamista terrorismirikoksen tekemistä varten.
Mainittu liitännäisyysvaatimus lisättiin
aikoinaan rikoslain 34 a luvun 4 §:ään
eduskuntakäsittelyssä. Perustuslakivaliokunta
katsoi tuolloin sääntelyn täsmällisyyden
kannalta olevan tärkeää liittää terroristiryhmän
toimintaan osallistumisen rangaistavuus siihen, että ryhmän
toiminnan voidaan todeta edistyneen vähintään
terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmistelun
asteelle (PeVL 48/2002 vp,
s. 3/II). Perustuslakivaliokunta ei kuitenkaan
katsonut, että tällaisen liitännäisyysvaatimuksen
puuttuminen lakiehdotuksesta olisi vaikuttanut sen säätämisjärjestykseen.
Lakivaliokunta ehdotti mietinnössään
liitännäisyysvaatimuksen lisäämistä rangaistussäännökseen
perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaisesti (LaVM 24/2002 vp, s. 6/I).
Tuolloin täytäntöönpantavana
ollut EU:n puitepäätösNeuvoston
13.6.2002 tekemä puitepäätös
terrorismin torjumisesta (2002/475/YOS). ei
lakivaliokunnan käsityksen mukaan estänyt liitännäisyysvaatimuksen
ottamista lakiin.
Nyt käsillä oleva tilanne eroaa kuitenkin EU:n
puitepäätöksen täytäntöönpanosta.
Voimaan saatettavan yleissopimuksen 8 artiklassa on näet
nimenomainen määräys, jonka mukaan teon
katsominen yleissopimuksen 5—7 artiklassa tarkoitetuksi
rikokseksi ei edellytä, että terrorismirikos
tosiasiallisesti tehdään. Valiokunnan mielestä 8
artikla edellyttää liitännäisyysvaatimuksesta
luopumista ainakin niiltä osin kuin hallituksen esityksessä ehdotetut
rangaistussäännökset koskevat yleissopimuksessa
tarkoitettuja rikoksia. Valiokunnan mielestä rangaistussäännökset
ovat ilman tällaista liitännäisyysvaatimustakin
riittävän täsmällisiä.
Valiokunta toteaa, että vastaavanlaista liitännäisyysvaatimusta
ei nykyisinkään sisälly terrorismin rahoittamista
koskevaan rangaistussäännökseen (rikoslain
34 a luvun 5 §).
Yleissopimuksen voimaansaattaminen ei sinänsä edellytä,
että liitännäisyysvaatimus poistetaan
niistäkin terroristiryhmän toiminnan edistämisenä rangaistavista
teoista, joista yleissopimuksessa ei ole määräyksiä.
Valiokunta katsoo kuitenkin, ettei ole kriminaalipoliittisia perusteita
asettaa terroristiryhmän toiminnan edistämistä ja
muita samankaltaisia rikoksia liitännäisyysvaatimuksen
suhteen eri asemaan riippuen siitä, pohjautuvatko säännökset
nyt kysymyksessä olevaan yleissopimukseen vai EU:n puitepäätökseen.
Siksi valiokunta ehdottaa, että liitännäisyysvaatimus
hallituksen esityksen mukaisesti poistetaan paitsi värväyksestä ja
koulutuksesta terrorismiin myös muista terroristiryhmän
toiminnan edistämisenä rangaistavista teoista.
Valmistelutyyppisiä tekoja koskevista rangaistussäännöksistä
Yleissopimuksen tarkoittamat kriminalisointivelvoitteet koskevat
valmistelutyyppisiä tekoja. Samantapaisia rikoksen valmistelua
tai edistämistä koskevia rangaistussäännöksiä on
viime vuosina otettu rikoslakiin enenevässä määrin erityisesti
EU:n puitepäätösten täytäntöönpanemiseksi
ja muiden kansainvälisten velvoitteiden voimaansaattamiseksi.
Yksinomaan kansalliseen valmisteluun perustuvassa rikoslainsäädännössä on
sen sijaan perinteisesti suhtauduttu pidättyväisesti
valmistelutyppisiä tekoja koskeviin rangaistussäännöksiin.
Myöskään viime vuosikymmeninä toteutetussa
rikoslain kokonaisuudistuksessa valmistelutyyppisten tekojen kriminalisointia
koskeviin ongelmiin ei ole juuri kiinnitetty huomiota.
Edellä kuvattu kehityskulku näyttää johtaneen
siihen, että rikoksen valmisteluksi katsottavien
tekojen rangaistavuus on pistemäistä ja kriminaalipoliittisesti
arvioituna epäjohdonmukaista. Tätä kuvaa
se, että esimerkiksi maksuvälinepetoksen valmistelu
sekä huumausainerikoksen valmistelu ja jopa huumausainerikoksen
valmistelun yritys on säädetty rangaistavaksi,
kun toisaalta esimerkiksi murhan tai törkeän ryöstön
valmistelua ei ole säädetty rangaistavaksi.
Oikeusministeriössä on parhaillaan vireillä rikoslain
kokonaisuudistuksen loppuunsaattamiseen tähtäävä hanke.
Valiokunta pitää tarpeellisena, että joko
sen yhteydessä tai erillisenä hankkeena selvitetään,
ovatko rikoslainsäädäntöön
nykyisin sisältyvät valmistelutyyppisiä tekoja
koskevat rangaistussäännökset johdonmukaisia
ja vastaavatko ne riittävästi vakavien rikosten
torjunnan asettamia vaatimuksia. Valiokunta ehdottaa asiaa koskevan
lausuman hyväksymistä (Valiokunnan lausumaehdotus).
Yksityiskohtaiset perustelut
2.2 Laki rikoslain 34 a luvun muuttamisesta
1 §. Terroristisessa tarkoituksessa tehdyt rikokset.
Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että pykälän
1 momentin 1 kohtaan lisätään julkinen kehottaminen
rikokseen, törkeä julkisrauhan rikkominen ja ydinenergian
käyttörikos. Tällöin näiden
rikosten rangaistusasteikko olisi vankeutta vähintään
neljä kuukautta ja enintään kolme vuotta,
jos rikos on tehty terroristisessa tarkoituksessa siten, että teko
on omiaan aiheuttamaan vakavaa vahinkoa jollekin valtiolle
tai kansainväliselle järjestölle.
Valiokunta ehdottaa pykälään kahta
muutosta. Ensiksikin valiokunta ehdottaa, että julkinen
kehottaminen rikokseen lisätään 1 momentin
1 kohdan sijasta sen 2 kohtaan. Tällöin enimmäisrangaistus
terroristisessa tarkoituksessa tehdystä julkisesta kehottamisesta
rikokseen olisi kolmen vuoden asemesta neljä vuotta vankeutta,
mikä valiokunnan mielestä paremmin vastaa rikoksen
laatua. Neljän vuoden enimmäisrangaistus mahdollistaa
myös sen, että rikoksen estämiseksi,
paljastamiseksi ja selvittämiseksi voidaan poliisilain
(493/1995) ja pakkokeinolain (450/1987)
säännösten mukaisesti käyttää mm.
teknistä kuuntelua ja televalvontaa.
Toiseksi valiokunta ehdottaa, että 1 momentin
1 kohtaan sisältyvää viittausta rikoslain 24
luvun 4 §:ssä tarkoitettuun törkeään
julkisrauhan rikkomiseen supistetaan kohdistumaan vain mainitun
pykälän 2 kohtaan. Hallituksen esityksen perusteluista
(s. 11/II) ilmenevin tavoin yleissopimus koskee
vain sellaisia Suomessa törkeänä julkisrauhan
rikkomisena rangaistavia tekoja, jotka on tehty kansainvälistä suojelua
nauttivia henkilöitä vastaan. Tällaisia
henkilöitä vastaan tehdyistä teoista
säädetään rikoslain 24 luvun
4 §:n 2 kohdassa. Valiokunta katsoo, ettei muuntyyppisiä törkeitä julkisrauhan rikkomisia
ole aiheellista tässä yhteydessä sisällyttää terroristisessa
tarkoituksessa tehtyjen rikosten luetteloon, kun yleissopimuksen
voimaansaattaminen ei sitä edellytä eikä siihen
ole esitetty olevan muitakaan perusteita.
4 §. Terroristiryhmän toiminnan
edistäminen.
Jäljempänä 4 b §:n
perusteluissa selostettavista syistä valiokunta ehdottaa,
että 4 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu
värväys terrorismirikoksen tekemiseen
erotetaan itsenäiseksi rikostunnusmerkistöksi,
joka sijoitetaan uuteen 4 b §:ään.
Tämän seurauksena 4 §:n 1 momentista
on poistettava sen 1 kohdassa oleva säännös.
Samalla momentin muiden kohtien numerointi muuttuu.
4 b §. Värväys
terrorismirikoksen tekemiseen. (Uusi)
Yleissopimuksen 6 artiklan 1 kappaleessa määritellään
"värväys terrorismiin" siten, että sillä tarkoitetaan
toisen henkilön taivuttamista tekemään
terrorismirikos tai osallistumaan terrorismirikoksen tekoon taikka
liittymään yhteenliittymään
tai ryhmään tarkoituksena myötävaikuttaa
siihen, että kyseinen yhteenliittymä tai ryhmä tekee
yhden tai useamman terrorismirikoksen.
Artiklan 2 kappaleen mukaan kunkin sopimuspuolen on ryhdyttävä tarvittaviin
toimenpiteisiin säätääkseen
1 kappaleen määritelmän mukaisen oikeudenvastaisen
ja tahallisen värväyksen terrorismiin
valtionsisäisen lainsäädäntönsä nojalla
rangaistavaksi teoksi.
Hallituksen esityksen perusteluissa on todettu (s. 10/II),
että 6 artiklan 1 kappaleen mukaiseen rikokseen voidaan
syyllistyä ensinnäkin rikoslain 5 luvun 5 §:n
mukaisella yllytyksellä. Lisäksi on todettu, että rikoslain
34 a luvun 4 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan terroristiryhmän toiminnan
edistämiseen syyllistyy se, joka värvää tai
yrittää värvätä väkeä terroristiryhmää varten
edistääkseen terroristiryhmän saman luvun
1 tai 2 §:ssä tarkoitettua rikollista
toimintaa tai tietoisena siitä, että hänen
toimintansa edistää sitä. Hallituksen
esityksessä on katsottu yleissopimuksen voimaansaattamisen
terrorismiin värväyksen osalta edellyttävän
vain sitä, että rikoslain 34 a luvun 4 §:stä poistetaan
lisäedellytys, jonka mukaan värvääminen
on rangaistavaa vain, jos terroristiryhmän toiminnassa
tehdään saman luvun 1 §:ssä tarkoitettu
rikos tai sellaisen rikoksen rangaistava yritys taikka 2 §:ssä tarkoitettu
rikos.
Valiokunta toteaa, että yleissopimuksen 6 artiklan
1 kappaleen mukaan värväys terrorismiin tarkoittaa
paitsi terroristiryhmän toiminnan edistämistä väkeä värväämällä myös
yksittäisen henkilön taivuttamista tekemään
terrorismirikos. Tällainen terroristiryhmän
toimintaan liittymätön värväysteko
voi hallituksen esityksessä todetuin tavoin tulla rangaistavaksi
yllytyksenä. Rikoslain 5 luvun 5 §:n mukaan yllytyksen
rangaistavuus edellyttää kuitenkin sitä,
että pääteko tai sen rangaistava
yritys tehdään. Edellä yleisperusteluissa
todetuin tavoin tällainen liitännäisyysvaatimus
ei ole sopusoinnussa yleissopimuksen 8 artiklan kanssa, koska 8
artiklan mukaan teon katsominen yleissopimuksen 5—7 artiklassa
tarkoitetuksi rikokseksi ei edellytä, että terrorismirikos
tosiasiallisesti tehdään.
Edellä todetusta seuraa, että yleissopimuksen 6
ja 8 artiklasta johtuvat kriminalisointivelvoitteet eivät
tulisi hallituksen esityksessä ehdotetulla tavalla asianmukaisesti
voimaansaatetuiksi. Valiokunta pitää tämän
vuoksi perusteltuna, että värväyksestä terrorismirikoksen
tekemiseen muodostetaan itsenäinen rikostunnusmerkistö.
2.3 Laki pakkokeinolain 5 a luvun 2 §:n muuttamisesta
(Uusi lakiehdotus)
2 §. Telekuuntelun edellytykset.
Pykälässä säädetään
telekuuntelun edellytyksistä. Siinä luetellaan
tyhjentävästi ne rikokset, joiden selvittämiseksi
telekuuntelua saadaan käyttää. Pykälän
1 momentin 11 kohdassa mainitaan tällaisena rikoksena mm.
terroristiryhmän toiminnan edistäminen.
Koulutuksen antaminen terrorismirikoksen tekemistä varten
ja värväys terrorismirikoksen tekemiseen eivät
enää vastaisuudessa tule rangaistaviksi terroristiryhmän
toiminnan edistämisenä vaan ovat itsenäisiä rikostunnusmerkistöjä. Jotta
telekuuntelun käyttäminen näiden rikosten selvittämiseksi
on tulevaisuudessakin mahdollista, valiokunta ehdottaa, että nämä uudet
rikosnimikkeet lisätään 1 momentin 11
kohtaan.
2.4 Laki poliisilain 31 d §:n muuttamisesta (Uusi
lakiehdotus)
31 d §. Telekuuntelun edellytykset.
Pykälässä säädetään
siitä, millä edellytyksillä poliisimiehellä on
oikeus käyttää telekuuntelua. Sen 1 momentissa
luetellaan ne rikokset, joiden estämiseksi tai paljastamiseksi
telekuuntelua saadaan käyttää. Tällaisena
rikoksena mainitaan mm. terroristiryhmän toiminnan edistäminen.
Pykälän 1 momenttiin on lisättävä koulutuksen
antaminen terrorismirikoksen tekemistä varten ja värväys
terrorismirikoksen tekemiseen vastaavasta syystä kuin ne
on edellä ehdotettu lisättäväksi
pakkokeinolain 5 a luvun 2 §:n 1 momentin 11 kohtaan.