2. Laki yhdistelmärangaistuksen täytäntöönpanosta.
1 luku. Yleiset säännökset.
2 §. Valvonta-ajan tarkoitus ja sisältö.
Se, että yhdistelmärangaistus koostuu ehdottomasta vankeudesta ja sitä välittömästi seuraavasta vuoden pituisesta valvonta-ajasta, ilmenee 1. lakiehdotuksen 2 c luvun 11 §:stä. Nyt käsiteltävänä olevassa 2. lakiehdotuksessa säädetään erityisesti yhdistelmärangaistuksen valvonnasta ja sen täytäntöönpanosta. Tämä huomioon ottaen valiokunta pitää informatiivisena, että valvonta-ajan pituus ilmenee myös 2. lakiehdotuksesta. Valiokunta ehdottaa tällaisen lisäyksen tekemistä nyt käsillä olevan 2 §:n 1 momenttiin.
2 luku. Valvontaan sijoittamisen valmistelu.
8 §. Rangaistusajan suunnitelma ja aikataulu.
Pykälän 1 momentissa säädetään valvonta-ajan rangaistusajan suunnitelman laatimisesta hyvissä ajoin ennen vangin sijoittamista valvontaan sekä vangin kuulemisesta suunnitelman valmistelussa. Pykälän 2 momentti sisältää luettelon seikoista, joita rangaistusajan suunnitelman tulee sisältää, kuten asunnossapysymis-, päihteettömyys- ja toimintavelvollisuuden sisällöstä, valvontatapaamisista, liikkumisrajoituksista ja muista valvonta-ajan täytäntöönpanon kannalta välttämättömistä velvollisuuksista. Vankeuslaissa (767/2005) tarkoitettua rangaistusajan suunnitelmaa vastaavasti nyt tarkoitettu suunnitelma ei ole valituskelpoinen päätös (ks. uusi 36 §). Valiokunta korostaakin, että suunitelmaan sisältyvien rajoitusten ja määräysten tulee olla välttämättömiä valvonta-ajan täytöntöönpanon varmistamiseksi ja niiden tulee olla suhteellisuusperiaatteen mukaisia. On myös tärkeää, että pykälän 5 momentin mukaisesti vangille tarkoin selvitetään valvonta-aikaan liittyvien määräysten ja velvollisuuksien sisältö sekä seuraamukset niiden rikkomisesta.
9 §. Valvonta-ajan täytäntöönpanon valmistelu.
Pykälän 2 momentin mukaan Rikosseuraamuslaitoksella on oikeus tarpeen mukaan olla yhteydessä valvonta-ajan täytäntöönpanoon liittyviin viranomaisiin ja yksityisiin yhteisöihin valvonta-ajan edellytysten selvittämistä taikka määräysten noudattamista koskevissa asioissa. Yhteydenpidon päämääränä olisi varmistaa, että valvonta-ajan täytäntöönpanolle luodaan mahdollisimman hyvät edellytykset.
Yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanosta annettun lakiin sisältyy säännös Rikosseuraamuslaitoksen ja kunnan välisestä kustannusjaosta (12 §:n 2 mom.). Tällaista säännöstä ei sisälly nyt käsiteltävänä olevaan lakiehdotukseen. Valiokunta pitää eri toimijoiden välisen kustannustenjaon selkeyden vuoksi tällaista säännöstä myös tässä yhteydessä perusteltuna ja tarpeellisena ja siksi ehdottaa tällaisen säännöksen lisäämistä nyt käsiteltävänä olevan pykälän uudeksi 3 momentiksi. Kyseisen säännöksen mukaan yhdistelmärangaistukseen kuuluvan valvonta-ajan tukitoimenpiteitä yhteensovitettaessa kunta vastaa kunnallisten peruspalveluiden kustannuksista ja Rikosseuraamuslaitos yhdistelmärangaistuksen täytäntöönpanoon liittyvien toimintojen kustannuksista. Säännös vastaa vakiintunutta käytäntöä kustannustenjaosta, eikä siitä seuraa kunnille uusia velvollisuuksia eikä Rikosseuraamuslaitokselle uusia määrärahatarpeita. Valiokunnan ehdottaman lisäyksen vuoksi hallituksen esitykseen sisältyvä 3 momentti siirtyy pykälän 4 momentiksi.
3 luku. Valvottavan velvollisuudet ja niiden noudattamisen valvonta.
13 §. Päihteettömyyden valvonta.
Pykälässä säädetään päihteettömyyden valvonnasta puhalluskokein ja sylki- tai verinäyttein. Se ei sisällä vankeuslakia (16 luvun 7 §:n 2 mom.), yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanosta annettua lakia (22 §:n 2 mom.) ja valvotusta koeavapaudesta annettua lakia (629/2013, 19 §:n 2 mom.) vastaavia säännöksiä päihtyneisyyden toteamisesta ilman näytteenottoa. Valiokunta pitää perusteltuna ja tarpeellisena, että pykälän 2 momenttia täydennetään tällaisilla säännöksillä.
15 §. Rangaistusajan suunnitelman muuttaminen.
Pykälässä säädetään tilanteista, joissa rangaistusajan suunnitelmaa voidaan muuttaa. Pykälään ei sisälly säännöksiä valvottavan kuulemisesta eikä rangaistusajan suunnitelman tiedoksiantamisesta valvottavalle. Koska kuulemisesta ja tiedoksiannosta säädetään hallintolaissa, tällaiset säännökset eivät ole ehdottoman tarpeellisia. Ottaen kuitenkin huomioon, että kuulemisesta ja tiedoksiantamisesta on nimenomaiset säännökset rangaistusajan suunnitelman laatimista koskevassa 8 §:ssä, on selkeys- ja johdonmukaisuussyistä perusteltua sisällyttää näitä koskevat säännökset myös rangaistusajan suunnitelman muuttamista koskevaan pykälään (uusi 3 mom.). Niin ikään on perusteltua, että 8 §:ään sisältyviä säännöksiä sovelletaan myös rangaistusajan suunnitelmaan tehtyjen muutosten selvittämiseen valvottavalle.
16 §. Este valvonta-ajan täytäntöönpanolle.
Pykälä koskee valvonta-ajan jatkamisen estettä ja esteen seurauksia. Pykälän 1 momentissa säädetään tilanteista, joissa valvottavan 4 §:ssä tarkoitettu asunto vaihtuu tai olosuhteet muuttuvat siten, ettei valvonta-aikaa voida jatkaa siellä. Tällöin valvottavan pysymiselle rangaistusajan suunnitelmassa määrätyssä asunnossa on este. Säännöksen tarkoittamassa tapauksessa Rikosseuraamuslaitoksen on selvitettävä, voidaanko valvonta-aika panna täytäntöön jossakin muussa asunnossa tai muussa rangaistusajan suunnitelmassa valvottavalle määrättävässä paikassa. Jos valvonta-ajan täytäntöönpanoa ei kuitenkaan voida jatkaa taikka riittävää valvontaa järjestää 1 momentissa tarkoitetun esteen taikka valvottavan laitoshoitoa vaativan sairauden, tapaturman tai muun näihin rinnastettavan esteen vuoksi, hänet tulee 2 momentin mukaan ottaa säilöön ja tuomioistuin voi 3 momentin mukaan muuntaa valvonta-ajan suorittamatta olevan osan ehdottomaksi vankeudeksi. Valiokunta toteaa, että säännöksessä tarkoitettu este valvonta-ajan täytäntöönpanolle voi syntyä valvottavasta riippumattomista syistä. Tällaisissa tapauksissa olosuhteiden muuttumisen tulee estää valvonta-ajan täytäntöönpano vain viimesijaisesti ja vain, jos se on välttämätöntä. Lisäksi valiokunta korostaa, ettei säännöksessä tarkoitettua estettä tule tulkita laajentavasti.
17 §. Turvatarkastus.
Pykälässä ehdotetun turvatarkastuksen tarkoituksena on esityksen mukaan varmistaa yhdistelmärangaistukseen kuuluvan valvonta-ajan täytäntöönpanon turvallisuus ja järjestyksen säilyminen (s. 36). Pykälän 3 momentin nojalla Rikosseuraamuslaitoksen virkamies voi ottaa pois turvatarkastuksessa löydetyt aineet ja esineet, joilla voidaan aiheuttaa vaaraa henkilön turvallisuudelle taikka joiden hallussapito on muuten laissa tai lain nojalla kielletty. Esityksen perustelujen mukaan valvottavalta voitaisiin ottaa pois esimerkiksi ilman lupaa pidetty ampuma-ase taikka hänen hallustaan löydetyt huumausaineet, mutta säännös ei sitä vastoin oikeuttaisi ottamaan pois esimerkiksi keittiöveitsiä. Valiokunta kuitenkin toteaa, että esimerkiksi teräaseen tai siihen rinnastettavan välineen, kuten pullon tai pesäpallomailan, tuominen valvontatapaamiseen voi olla ongelmallista valvojan ja yleisen turvallisuuden kannalta. Jos tällainen esine voi aiheuttaa vaaraa turvallisuudelle, valiokunnan mukaan se voidaan ottaa turvatarkastuksessa pois.
19 §. Törkeä velvollisuuksien rikkominen.
Pykälä koskee tilannetta, jossa valvottava valvonta-aikana rikkoo törkeästi velvollisuuksiaan. Jos tuomioistuin toteaa valvottavan toimineen tällä tavoin, se muuntaa valvonta-ajasta suorittamatta olevan osaan ehdottomaksi vankeudeksi.
Pykälän 1 momentissa luetellaan törkeän velvollisuuksien rikkomisen tekotavat. Luettelossa ei mainita, että tällaisena tekotapana pidetään rikoksen tekemistä valvonta-aikana. Tässä ehdotus poikkeaa siitä, mitä on säädetty valvotun koevapauden osalta valvotusta koevapaudesta annetun lain 26 §:ssä. Kyseisen säännöksen 1 momentin mukaan jos koevapauteen sijoitettu syyllistyy rikokseen taikka törkeästi ja tahallisesti rikkoo tässä laissa tarkoitettuja velvollisuuksiaan, koevapaus voidaan peruuttaa määräajaksi taikka kokonaan, kuitenkin enintään siltä osin kuin sitä ei vielä ole suoritettu. Koevapauteen sijoitettu on tällöin palautettava vankilaan suorittamaan peruutettua osaa koevapaudestaan. Se, että ehdotus poikkeaa tässä suhteessa valvotusta koevapaudesta säädetystä, on kuitenkin valiokunnan mukaan perusteltua, sillä valvottua koevapautta ja yhdistelmärangaistuksen valvonta-aikaa ei voida tässä rinnastaa toisiinsa ottaen huomioon, että valvottu koevapaus on muodollisesti edelleen vankeusaikaa, kun taas yhdistelmärangaistuksen valvonta-aika ei. Esityksessä valittu ratkaisu myös korostaa valvonta-ajan pyrkimystä sopeuttaa valvottava yhteiskuntaan. Tätä tukee se, että valvonta-aika suoritetaan yhtäjaksoisesti alusta loppuun. On myös huomattava, että jos valvottava syyllistyy valvonta-aikana uuteen rikokseen, hänet voidaan vangitsemisen edellytysten täyttyessä määrätä tutkintavankeuteen.
Pykälän 2 momentin mukaan velvollisuuksien rikkomista pidetään törkeänä myös, jos valvottava rikkoo 12 tai 13 §:ssä säädettyjä velvollisuuksiaan tavalla, joka osoittaa ilmeistä piittaamattomuutta valvonta-ajan suorittamisesta. Hallituksen esityksen mukaan momentissa tarkoitettua ilmeistä piittaamattomuutta osoittaisi esimerkiksi se, ettei valvottava pyri lainkaan noudattamaan hänelle rangaistusajan suunnitelmassa asetettuja velvollisuuksia (s. 37). Valiokunnan näkemyksen mukaan vastaavaa osoittaa se, ettei valvottava lainkaan halua aloittaa valvonta-ajan suorittamista.
Pykälän 4 momentissa säädetään Rikosseuraamuslaitoksen velvollisuuksista epäiltäessä törkeää velvollisuuksien rikkomista. Momentin ensimmäisen virkkeen mukaan Rikosseuraamuslaitoksen on törkeää velvollisuuksien rikkomista epäillessään viivytyksettä ryhdyttävä toimenpiteisiin asian saattamiseksi syyttäjän käsiteltäväksi. Valiokunta ehdottaa, että virkettä täsmennetään siten, että tällaisessa tilanteessa Rikosseuraamuslaitoksen on tehtävä asiasta selvitys ja toimitettava se syyttäjälle, jos velvollisuuksien törkeän rikkomisen katsotaan tapahtuneen. Myös momentin viimeiseen virkkeeseen sisältyvää viittausta 26 §:ssä säädettyyn menettelyyn on aiheellista selventää.
22 §. Valvonta-ajaksi lukeminen.
Pykälän 3 momentin mukaan jos valvottava valvonta-aikana määrätään tutkintavankeuteen epäillyn rikoksen johdosta, tutkintavankeudessa kulunut aika luetaan yhdistelmärangaistuksen rangaistusajaksi. Tutkintavankeusajan lukeminen valvonta-ajaksi johtaa tutkintavankeusajan huomioon ottamiseen ensin osana yhdistelmärangaistusta ja mahdollisesti myöhemmin uuden rikoksen rangaistuksessa vapaudenmenetysaikaa koskevana vähennyksenä. Valiokunta pitää ehdotusta kuitenkin tästä huolimatta perusteltuna ottaen huomioon, että valvonta-aikana syntynyt epäily toisesta rikoksesta ja siitä seuraava tutkintavankeus eivät sisällöllisesti liity tuomittuun yhdistelmärangaistukseen. Se, että toisesta rikosepäilystä seuraava tutkintavankeus keskeyttäisi valvonta-ajan, olisi ongelmallinen myös syyttömyysolettaman kanssa, koska jos rikosepäily ja tutkintavankeus osoittautuisivat myöhemmin aiheettomiksi, tutkintavankeuden huomioon ottaminen vaikuttaisi kielteisesti valvottavan oikeudelliseen asemaan. On myös otettava huomioon, että tutkintavankeus voi kestää pitkään, jolloin valvottava voisi vapautua suorittamasta yhdistelmärangaistusta vasta vuosien kuluttua yhdistelmärangaistukseen kuuluvan vankeusajan päättymisestä. Ehdotettu sääntely on myös yhteensopiva muun sääntelyn kanssa, sillä ehdonalaisen vapauden aika kuluu samanaikaisesti tutkintavankeuden kanssa (tutkintavankeuslaki 768/2005, 1 §:n 1 momentti).
4 luku. Menettelysäännökset ja säilöönotto.
24 §. Valvottavan säilöönotto.
Pykälän 1 momentissa säädetään säilöönoton edellytyksistä. Momentin mukaan valvottava otetaan rangaistuksen täytäntöönpanon varmistamiseksi turvaamistoimenpiteenä säilöön, jos hänellä on este valvonta-ajan täytäntöönpanolle tai jos hänen todennäköisin syin epäillään törkeästi rikkoneen velvollisuuksiaan eikä turvaamistoimenpidettä ole pidettävä selvästi tarpeettomana. Perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt huomiota siihen, että säilöönoton käyttö on viime kädessä sidottu siihen, ettei turvaamistoimenpidettä ole pidettävä selvästi tarpeettomana (PeVL 10/2017 vp, s. 5). Perustuslakivaliokunnan mukaan säilöönotto saattaa muodostua suhteettomaksi turvaamistoimenpiteeksi, jollei säännöstä täsmennetä, erityisesti silloin, kun säilöönoton perusteena on este valvonta-ajan täytäntöönpanolle. Perustuslakivaliokunnan lausuntoon viitaten lakivaliokunta ehdottaa momentin tarkistamista siten, että säilöönoton käyttö kytketään siihen, että turvaamistoimenpidettä on pidettävänä välttämättömänä esteen vuoksi tai rikkomisen selvittämiseksi.
Pykälän 2 momentissa säädetään Rikosseuraamuslaitoksen velvollisuudesta ilmoittaa käräjäoikeudelle valvottavan säilöönotosta. Valiokunta toteaa, että pykälän yksityiskohtaisissa perusteluissa viitataan tältä osin virheellisesti pidättämiseen oikeutetun virkamiehen velvollisuuteen ilmoittaa säilöönotosta käräjäoikeudelle (s. 41).
Lisäksi momentissa säädetään, että ilmoitus on tehtävä säilyttämispaikkakunnan käräjäoikeudella tai sille käräjäoikeudelle, jonka tuomiopiirissä yhdistelmärangaistusta suorittava asuu tai vakinaisesti oleskelee. Valiokunta ehdottaa momenttia täydennettäväksi siten, että säilöönottoa koskeva ilmoitus voidaan kiireellisessä tapauksessa tehdä myös muulle käräjäoikeudelle sen mukaan kuin tarkemmin säädetään oikeusministeriön vangitsemisasioiden ja muiden kiireellisten asioiden käsittelystä käräjäoikeudessa (953/2013). Lisäksi valiokunta ehdottaa säännöksiä tällaisen ilmoituksen muodosta. Vastaavanlaiset säännökset sisältyvät ulkomaalaislain (301/2004) 124 §:ään.
25 §. Säilöönoton käsittely tuomioistuimessa.
Pykälä sisältää säännökset säilöönoton käsittelystä tuomioistuimessa. Ehdotetut säännökset ovat jossain määrin ylimalkaisia, minkä vuoksi niitä on valiokunnan mukaan aiheellista täydentää ulkomaalaislain säilöönoton käsittelyä koskevia säännöksiä (125 §) vastaavasti seuraavasti.
Valiokunta ehdottaa ensinnäkin, että pykälään lisätään uusi 2 momentti, jossa säädetään Rikosseuraamuslaitoksen velvollisuuksista sekä säilöön otetun asemasta käräjäoikeuden istunnossa. Momentin mukaan Rikosseuraamuslaitoksen on esitettävä käräjäoikeudelle selvitys säilöönoton edellytyksistä. Säilöön otetun tulisi olla läsnä käräjäoikeuden istunnossa, ja häntä kuultaisiin säilöönoton edellytyksistä. Tästä voitaisiin kuitenkin poiketa käräjäoikeuden harkinnan perusteella siten, että säilöön otettuun tai Rikosseuraamuslaitoksen edustajaan voitaisiin olla yhteydessä videoneuvottelua tai muuta soveltuvaa teknistä tiedonvälitystapaa käyttäen. Jotta säilöön otettu pystyisi täysipainoisesti sekä seuraamaan istuntokäsittelyä että itse aktiivisesti osallistumaan siihen koko istuntokäsittelyn ajan, edellytyksenä on sellaisen teknisen tiedonvälitystavan käyttäminen, jossa käsittelyyn osallistuvilla on sekä puhe- että näköyhteys keskenään. Harkintavalta videoneuvottelun tai muun teknisen tiedonvälitystavan käytöstä on momentin mukaan aina käräjäoikeudella. Jos käräjäoikeus pitää säilöön otetun henkilökohtaista läsnäoloa istuntosalissa tarpeellisena, hänet tuotaisiin käräjäoikeuteen. Säilöön otetun oikeusturvan ei voida katsoa edellyttävän kaikissa tilanteissa säilöönotetun fyysistä läsnäoloa käräjäoikeuskäsittelyssä. Videoneuvottelun käyttämistä voivat puoltaa eri syyt, kuten kustannus-, turvallisuus- sekä tarkoituksenmukaisuusnäkökohdat.
Lisäksi valiokunta ehdottaa, että pykälään lisätään uusi 3 momentti säilöön otetun oikeudesta avustajaan ja puolustajaan. Puolustajan määräämisen ja puolustajaan muutoin sovellettavien säännösten osalta viitattaisiin oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (689/1997) 2 luvun säännöksiin.
Valiokunnan edellä ehdottamien muutosten vuoksi hallituksen ehdottama 2 momentti siirtyy pykälän 4 momentiksi. Valiokunta ehdottaa momenttia täydennettäväksi säännöksellä, jonka mukaan säilöönoton menettelystä on muuten soveltuvin osin voimassa, mitä vangitsemisvaatimuksen käsittelystä säädetään. Tällä viitataan pakkokeinolain (806/2011) 3 luvun säännöksiin, joista merkityksellisiä nyt tarkoitetussa suhteessa ovat muun muassa säännökset vaatimuksen muodosta (3 §) ja vaatimuksen hylkäämisestä (10.2 §).
Momentin mukaan säilöön ottamista koskevaan päätökseen ei saa hakea muutosta. Valiokunta ehdottaa tätä selvennettäväksi siten, että muutosta ei saa hakea valittamalla. Säilöön otetulla on kuitenkin oikeus kannella (oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 §). Kantelumahdollisuus vastaa pakkokeinolain 3 luvun 19 §:n mukaista vangitsemisasiaa koskevaa kantelumahdollisuutta. Valiokunta ehdottaa momenttia tarkistettavaksi ulkomaalaislain 129 §:ää vastaavasti myös siten, että kantelulle ei ole määräaikaa ja se tulee käsitellä kiireellisesti.
26 §. Valvonta-ajan muuntaminen vankeudeksi.
Pykälässä säädetään valvonta-ajan muuntamisesta vankeudeksi ja tätä koskevasta menettelystä tuomioistuimessa. Ehdotuksen mukaan jäljellä oleva valvonta-aika tulisi muuntaa vankeudeksi. Valiokunnan mielestä valvonta-ajan muuntaminen vankeudeksi ei kuitenkaan ole perusteltua eikä tarkoituksenmukaista, jos suorittamatta olevaa valvonta-aikaa on jäljellä vain hyvin vähän. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa, että pykälän 1 momenttiin lisätään säännös, jonka mukaan muunnettavan valvonta-ajan vähimmäismäärä on neljä päivää. Tämä vastaa yhdyskuntaseuraamuksista säädettyä (laki yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanosta, 55 §:n 1 mom.).
Pykälän 2 momentissa säädetään asian käsittelystä käräjäoikeudessa. Momentin mukaan asian käsittelyssä muutoin noudatetaan, mitä oikeudenkäynnistä rikosasioissa säädetään. Tästä seuraa muun muassa, että rikosasioiden oikeudenkäynnistä annetun lain mukaisesti noudatetaan säännöksiä valvottavan kuulemisesta ja hänen oikeudestaan puolustajaan asian käsittelyssä käräjäoikeudessa.
Pykälän 3 momentti koskee muuntopäätöstä koskevaa valitusta. Selvyyden vuoksi valiokunta toteaa, että tällainen valitus hovioikeuteen edellyttää jatkokäsittelylupaa (oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 5 §:n 1 mom.) rangaistuksen pituudesta riippumatta, koska kyse on rangaistuksen täytäntöönpanoa koskevasta muutoksesta.
28 §. Vankeudeksi muunnetun valvonta-ajan suorittaminen.
Pykälän 1 momentin mukaan Rikosseuraamuslaitos voi päästää tuomitun, jonka valvonta-aika on muunnettu vankeudeksi, uudestaan suorittamaan valvonta-aikaa, jos tuomitun edellytykset suoriutua valvonta-ajasta ovat parantuneet siten, että valvonta-ajan suorittaminen on tarkoituksenmukaista. Perustuslakivaliokunnan mukaan säännöstä tulee täsmentää, jotta siitä ilmenee, milloin yhdistelmärangaistukseen tuomittu, jonka valvonta-aika on muunnettu vankeudeksi, voidaan päästää uudestaan suorittamaan valvonta-aikaa (PeVL 10/2017 vp, s. 5). Lakivaliokunta ehdottaa momenttia täsmennettäväksi siten, että tuomittu voidaan päästää suorittamaan uudelleen valvonta-aikaa, jos hänen voidaan perustellusti olettaa suoritutuvan valvonta-ajasta.
5 luku. Päätösvaltaa koskevat säännökset.
29 §. Päätösvalta.
Pykälä sisältää säännökset päätösvallasta eri tilanteissa. Pykälän 3 momentin 6 kohta koskee päätösvaltaa 19 §:ssä tarkoitetusta esityksestä syyttäjälle. Valiokunta ehdottaa, että kohdan sanamuotoa tarkistetaan ottaen huomioon valiokunnan edellä ehdottamat muutokset 19 §:ään. Lisäksi valiokunta ehdottaa, että momenttiin lisätään uusi 7 kohta, jossa säädetään päätösvallasta 24 §:n 2 momentissa tarkoitetun valvottavan säilöönoton ilmoittamisesta käräjäoikeudelle. Lisäyksen vuoksi hallituksen esitykseen sisältyvä momentin 7 kohta siirtyy momentin 8 kohdaksi.
6 luku. Erinäiset säännökset.
35 §. Oikaisuvaatimus.
Pykälä sisältää säännökset oikeudesta tehdä oikaisuvaatimus, oikaisuvaatimusta koskevasta päätösvallasta sekä oikaisuvaatimuksen käsittelystä. Pykälän 1 momentissa on luetteloitu ne Rikosseuraamuslaitoksen päätökset, joihin valvottava saa hakea oikaisua. Luettelo poikkeaa hallinto-oikeuden yleisestä lähtökohdasta, jonka mukaan muutosta voi hakea viranomaisen antamaan päätökseen, jolla asia on ratkaistu tai jätetty tutkimatta (hallintolainkäyttölaki 586/1996, 5 §). Hallinto-oikeuden yleistä lähtökohtaa ilmentää valiokunnan mielestä täsmällisemmin ja selkeämmin sellainen sääntelytapa, jossa säädetään yhtäältä yleisestä muutoksenhakuoikeudesta sekä toisaalta niistä päätöksistä, joihin ei saa hakea muutosta. Tällaista sääntelytapaa on käytetty muun muassa vankeuslaissa (20 luvun 1 ja 2 §). Valiokunta pitää vastaavan sääntelytavan käyttämistä myös tässä yhteydessä perusteltuna ja tämän vuoksi ehdottaa, että nyt käsiteltävänä olevan 35 §:n 1 momentissa säädetään yleisesti muutoksenhakukelpoisista päätöksistä. Lisäksi valiokunta ehdottaa, että lakia täydennetään jäljempänä selvitettävällä uudella muutoksenhakukieltoa koskevalla pykälällä (uusi 36 §).
Edellä tarkoitettujen muutosten vuoksi nyt käsiteltävänä olevan pykälän otsikkoa ja 1 momentin johtolauseen sanamuotoa on tarpeen tarkistaa. Samalla valiokunta ehdottaa, että momentin loppuun lisätään vankeuslakia vastaava uusi kohta, jossa säädetään muutoksenhakuoikeudesta muihin tämän lain nojalla tehtyihin päätöksiin, jotka ovat hallintolainkäyttölain 5 §:n nojalla muutoksenhakukelpoisia. Poikkeuksen muodostaisivat kuitenkin jäljempänä uudessa 36 §:ssä säädetyt muutoksenhakukiellot. Säännöksen tarkoituksena on turvata pääsääntönä voimassa oleva muutoksenhakuoikeus.
Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan muutoksenhakukelpoinen on 13 §:n 2 momentissa tarkoitettu verinäytteen ottaminen. Valiokunta ehdottaa kohdan poistamista tarpeettomana. Verinäytteen ottamisesta vastoin henkilön tahtoa säädetään vastaavasti yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanosta annetussa laissa (22 ja 30 §), valvotusta koevapaudesta annetussa laissa (19 ja 32 §) ja vankeuslaissa (16 luvun 17 §), eikä verinäytteen ottaminen ole näiden lakien mukaan muutoksenhakukelpoinen päätös (yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanosta annetun lain 86 §, valvotusta koevapaudesta annetun lain 40 § ja vankeuslain 20 luvun 1 §). Kohdan poistamisen vuoksi hallituksen esitykseen sisältyvien muiden kohtien numerointi muuttuu yhtä pienemmäksi.
36 §. Muutoksenhakukielto. (Uusi)
Edellä 35 §:n perusteluihin viitaten lakivaliokunta ehdottaa uutta muutoksenhakukieltoa koskevaa pykälää, jossa säädetään päätöksistä, joihin ei voi hakea muutosta oikaisuvaatimuksella eikä valittamalla. Vankeuslakia vastaavasti tällaisia päätöksiä ovat 8 §:ssä tarkoitettu rangaistusajan suunnitelma ja 15 §:ssä tarkoitettu rangaistusajan suunnitelman muuttaminen. Lisäksi tällainen päätös on 28 §:ssä tarkoitettu päätös valvonta-ajan suorittamisen jatkamisesta tai muunnetun vankeuden jatkamisesta. Tältä osin muutoksenhakukielto perustuu siihen, että valvonta-ajan suorittaminen on osa tuomiota. Jollei valvottava suoriudu valvonta-ajasta, hänen oikeusturvastaan huolehditaan muunnettaessa valvonta-aika ehdottomaksi vankeudeksi 26 §:n mukaisessa menettelyssä. Valvottavalla ei siten ole oikeutta valvonta-ajan suorittamisen jatkamiseen eikä muunnetun vankeuden jatkamiseen.
Uuden pykälän lisäämisen vuoksi hallituksen esitykseen sisältyvien 36—38 §:n numerointi muuttuu yhtä suuremmaksi.
37 §. Valitus hallinto-oikeuteen.
Pykälän 1 momentin viimeisen virkkeen mukaan täytäntöönpanojohtajan päätöksestä valitus tehdään Helsingin hallinto-oikeuteen. Pykälän perusteluista ei ilmene, mihin lainkohtiin säännöksessä tarkoitetut täytäntöönpanojohtajan päätökset perustuvat. Tältä osin valiokunta toteaa, että täytäntöönpanojohtajan päätösvaltaan kuuluu tehdä vankeuslain 3 luvun 7 a §:ssä säädettyjä määräaikaista vankeusrangaistusta ja sakon muuntorangaistusta suorittavalle annettavia päätöksiä rangaistusajasta. Päätösvallasta säädetään vankeuslain 3 luvun 8 §:ssä ja Rikosseuraamuslaitoksesta annetun valtioneuvoston asetuksen (1739/2015) 11 §:ssä. Täytäntöönpanojohtaja ratkaisee myös vankeuslain 20 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan rangaistusaikaa koskevasta päätöksestä tehdyn oikaisuvaatimuksen.