Yleisperustelut

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja muutosehdotuksin.

Yleistä

Esityksen tavoitteena on laatia perustason sääntely ja yleiset oikeudelliset puitteet vahvaa sähköistä tunnistamista koskevien palveluiden tarjonnalle Suomessa. Suomessa ei ole voimassa nimenomaisesti sähköistä tunnistamista tai sähköisen tunnistamisen palveluja koskevaa sääntelyä. Yleisesti tätä toimintaa ja palvelujen tarjontaa ohjaavat lähinnä eräät yleislait, kuten henkilötietolaki (523/1999). Esitys sisältää säännökset mm. vahvaan tunnistuspalveluun ja tunnistuspalvelun tarjoajaan kohdistuvista vaatimuksista. Sääntelyn avulla pyritään rakentamaan vahvaa sähköistä tunnistamista koskevaa luottamusta, turvaamaan palvelujen käyttäjien oikeuksien toteutuminen sekä edistämään sähköisen tunnistamisen markkinoiden ja sähköistä tunnistamista hyödyntävien palveluiden kehittymistä.

Monet sähköiset palvelut edellyttävät luottamusta palveluntarjoajan ja palvelunkäyttäjien välillä. Suurin osa sähköisistä palveluista tai sähköisestä asioinnista ei kuitenkaan edellytä sähköisen tunnistamisen tai sähköisten allekirjoitusten käyttöä. Osassa sähköisiä palveluita voidaan kuitenkin muun muassa tehdä erilaisia oikeustoimia tai niiden käyttöön liittyy jokin muu tarve tunnistaa palvelujen käyttäjät. Joidenkin palvelujen käytössä riittävän toimiva ja turvallinen vahvan sähköisen tunnistamisen palvelu voi olla palvelun tarjoamisen edellytys. Tällaisissa palveluissa palveluntarjoajan on voitava luottaa siihen, että etäyhteyden päässä oleva palvelunkäyttäjä on se, joka hän väittää olevansa. Tunnistamisen tarve riippuu kuitenkin täysin palvelun luonteesta.

Sähköisten palvelujen kehittämiseksi ja vahvan sähköisen tunnistamisen hyödyntämiseksi siellä missä sitä tarvitaan, on valiokunnan käsityksen mukaan tarpeellista laatia perustason säännökset vahvan sähköisen tunnistamisen palveluja varten. Palvelujen kehittäjät ja palveluntarjoajat tarvitsevat riittävän määrän oikeusvarmuutta voidakseen investoida palvelujen kehittämiseen, ja sääntelyn kautta voidaan pyrkiä myös vahvistamaan sitä luottamusta, jolle tunnistamista koskevat palvelut perustuvat.

Sähköisellä tunnistamisella on liityntöjä myös tietoyhteiskunnan keskeisiin perusoikeuksiin, kuten yksityiselämän suojaan ja henkilötietojen suojaan. Ehdotettu sääntely koskee vahvan sähköisen tunnistamisen palveluita, joita on mahdollista tarjota jo ennen ehdotetun lain voimaantuloa. Koska nimenomaista, näitä palveluita ja palveluiden käyttäjien oikeuksia suojaavaa lainsäädäntöä ei aiemmin ole Suomessa ollut, valiokunta katsoo, että kansalaisten ja tunnistamisvälineiden haltijoiden oikeuksien turvaamisen kannalta ehdotus merkitsee selvää parannusta ennen kaikkea palveluille ja palveluntarjoajille asetettavien vaatimusten johdosta.

Valiokunta pitää esitystä osin valitettavan vaikeaselkoisena ja monimutkaisena. Lisäksi esitykseen sisältyy kysymyksiä, jotka valiokunnan näkemyksen mukaan olisi ollut toivottavaa ratkaista keskeisten toimijoiden välisin neuvotteluin jo ennen esityksen antamista. Esityksen vaikeaselkoisuus on näkynyt myös asiantuntijakuulemisissa siten, että asiantuntijoiden näkemykset ovat osin eronneet toisistaan huomattavastikin. Valiokunnan käsityksen mukaan tämä johtuu toisaalta sääntelyn kohteen poikkeuksellisen teknisestä ja monimutkaisesta luonteesta, mutta myös siitä, että teknisessä ja nopeasti kehittyvässä toimintaympäristössä on välttämätöntä pyrkiä teknologianeutraaliin sääntelyyn. On selvää, että pyrkimys teknologianeutraaliuteen ei aina edistä sääntelyn täsmällisyyttä ja tarkkarajaisuutta koskevien vaatimusten toteutumista. Lisäksi ehdotuksessa pyritään sääntelemään elämänaluetta, jolla lähivuosina syntyvien palveluiden luonne ja markkinoiden kehitys ei ole kaikilta yksityiskohdiltaan vielä nähtävissä. Sääntelyn kohteen luonne vaikeuttaa etukäteistä vaikutusten arviointia ja tekee osittain ymmärrettäväksi sen, että asiasta on olemassa asiantuntijoidenkin keskuudessa erilaisia näkemyksiä.

Valiokunnan näkemyksen mukaan esityksen edellä mainitut piirteet lisäävät olennaisesti sääntelyn jälkikäteisen seurannan ja muutostarpeiden arvioinnin tarvetta. Valiokunta korostaa, että mikäli sääntelyssä ilmenee esimerkiksi teknisen kehityksen myötä ennalta-arvaamattomia vaikutuksia, tulee tarvittavien lainsäädännön muutosten valmisteluun olla olemassa valmiudet nopeallakin aikataululla. Valiokunta korostaa, että lain vaikutusten arvioinnissa tulee hyödyntää ja ottaa huomioon tunnistuspalvelun tarjoajien lisäksi myös tunnistuspalveluja käyttävien toimijoiden asiantuntemus ja näkemykset. Valiokunta edellyttää, että liikenne- ja viestintäministeriön on annettava liikenne- ja viestintävaliokunnalle selvitys lain toimivuudesta ja vaikutuksista viimeistään vuoden 2010 loppuun mennessä (Valiokunnan lausumaehdotus).

Valiokunta pitää tärkeänä tukea tietoyhteiskuntakehitystä ja luoda sähköisten palveluiden kehittymisen edellytyksiä. Vahvaa sähköistä tunnistamista koskeva lainsäädäntö voi omalta osaltaan olla edesauttamassa uudenlaisten ja kansalaisten kannalta tärkeiden palveluiden syntyä.

Soveltamisala

Ehdotettu laki koskee vain vahvaa sähköistä tunnistamista. Heikko sähköinen tunnistaminen jää siten kokonaan sääntelyn ulkopuolelle. Vahvalla sähköisellä tunnistamisella tarkoitetaan henkilön sähköistä tunnistamista, joka perustuu vähintään kahteen seuraavista kolmesta vaihtoehdosta: salasanaan tai johonkin muuhun sellaiseen, jonka tunnistusvälineen haltija tietää, sirukorttiin tai johonkin muuhun sellaiseen, joka tunnistusvälineen haltijalla on hallussaan, tai sormenjälkeen tai johonkin muuhun tunnistusvälineen haltijan yksilöivään ominaisuuteen.

Sääntely koskee luonnollisten henkilöiden vahvaa tunnistamista ja sitä koskevia palveluita, eli sääntely ei sisällä juurikaan säännöksiä työ- tai muussa vastaavassa roolissa tapahtuvasta tunnistamisesta. Valiokunta pitää tärkeänä, että ehdotettu sääntely ei kuitenkaan estä roolitiedon liittämistä tunnistusvälineeseen. Edelleen lakia sovellettaisiin ainoastaan palveluiden tarjoamiseen yleisölle. Sääntelyn ulkopuolelle jäisivät siten myös sellaiset vahvan tunnistamisen menetelmät, joita käytetään suljetuissa ympäristöissä, kuten esimerkiksi tietyn yrityksen omien tietojärjestelmien tunnistamistarpeisiin tai yhteisön omien asiakkaidensa tunnistamiseen sen omissa palveluissa. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että jatkossa tulisi pyrkiä arvioimaan myös vahvan tunnistamisen määritelmän ulkopuolisen ja suljetuissa ympäristöissä käytettävän tunnistamisen mahdollinen sääntelyn tarve.

Asiantuntijakuulemisissa on tuotu esille toiveita laajentaa esityksen soveltamisalaa mm. kaikkeen sähköiseen tunnistamiseen pelkän vahvan tunnistamisen sijasta ja esimerkiksi yhteisöjen sisäiseen sähköiseen tunnistamiseen. Valiokunta pitää esitettyä soveltamisalaa tässä vaiheessa pääosin oikeaan osuneena. Sääntelystä saatavien käytännön kokemusten ja vaikutusarviointien myötä on mahdollista arvioida soveltamisalan laajuutta ja sen tarkoituksenmukaisuutta ilman palvelukehitystä ja menetelmien käytön yleistymistä rajoittavaa ylisääntelyn vaaraa. Valiokunta pitää kuitenkin tärkeänä, että lain vaikutuksia ja markkinoiden kehitystä seurataan jatkuvasti myös lain soveltamisalan kannalta.

Valiokunta ehdottaa esityksen soveltamisalaan eräitä muutoksia, joiden myötä lain soveltamisala selkeytyy ja tarkentuu valiokunnan käsityksen mukaan huomattavasti. Samalla ehdotuksilla selkeytetään lain valvonnasta vastaavien viranomaisten tehtäviä.

Tunnistusvälineen haltijan oikeudet

Perustuslakivaliokunnan lausunnon (PeVL 16/2009 vp) mukaan lakiehdotuksessa säänneltyjä sähköisen tunnistamisen palveluita voidaan nykyään pitää eräänlaisina tietoyhteiskunnan peruspalveluina. Niiden tarjoamiseen liittyy useita tietoyhteiskunnan perusoikeuksien — etenkin perustuslain 10 §:n 1 momentissa turvatun yksityiselämän ja henkilötietojen suojan —kannalta merkittäviä piirteitä. Perustuslakivaliokunnan mukaan ehdotettu sääntely on palvelujen laatuvaatimusten kannalta pääosiltaan asianmukaista ja riittävää. Jonkinlaisena puutteena perustuslakivaliokunnan mukaan voidaan pitää sitä, että kohdistuessaan ensisijaisesti palveluntarjoajiin sääntely ei juurikaan sisällä tietoyhteiskunnan perusoikeuksien toteutumiseen kytkeytyviä tunnistusvälineen hakijan tai haltijan kannalta olennaisia oikeuksia. Tällaisiksi voidaan tosin osaltaan nähdä eräät palveluntarjoajien velvollisuuksia koskevat samoin kuin esimerkiksi haltijan vastuuta tunnistusvälineen (27 §) ja allekirjoituksen luomistietojen (40 §) oikeudettoman käytön tilanteessa rajoittavat säännökset. Perustuslakivaliokunnan mielestä palvelujen saatavuuden kannalta keskeistä on kuitenkin lisäksi säätää hakijan oikeudesta saada tunniste tai varmenne siinä tapauksessa, että tämä täyttää niiden saamisen edellytykset. Lausunnossa kiinnitettiin huomiota myös siihen, että tunnistuspalvelun tarjoajan vastuusta tunnistusvälineeseen luottaneelle aiheutuneesta vahingosta on säännelty varsin ylimalkaisesti. Perustuslakivaliokunnan mukaan sääntelyä on näiltä osin vielä syytä pyrkiä täydentämään.

Liikenne- ja viestintävaliokunta pitää tietoyhteiskunnan perusoikeuksia ja kansalaisten tasapuolista kohtelua näiden toteutumisen turvaamiseksi ensiarvoisen tärkeänä. Liikenne- ja viestintävaliokunta katsoo, että tietoyhteiskuntakehityksen myötä saattaa tulevaisuudessa syntyä tilanteita, joissa jokin kansalaisten kannalta tärkeä palvelu on enää saatavilla vain rajoitetusti muutoin kuin sähköisesti, jolloin tunnistamisvälineen tarve esimerkiksi jonkin tietyn hallinnonalan julkisten palvelujen saatavuuden kannalta saattaa korostua nykyisestä. Valiokunta katsoo, että vaikka nyt käsittelyssä oleva esitys koskee kaikkia tunnistamispalvelujen tarjoajia koskevia yleisiä sääntöjä tilanteessa, joka ei vielä lähitulevaisuudessa anna vakavaa aihetta tämänkaltaiseen huoleen, ehdotukseen on myös perustuslakivaliokunnan lausunto huomioon ottaen syytä lisätä säännös tunnistuspalvelun tarjoajan velvollisuudesta kohdella asiakkaitaan syrjimättä ja kohdella tunnistamisvälineiden hakijoita tasapuolisesti tunnistusvälineen liikkeelle laskemista koskevan sopimuksen tekemisen yhteydessä. Vastaava säännös tulee lisätä myös laatuvarmenteita tarjoavan varmentajan velvoitteisiin.

Valiokunta korostaa, että esityksessä on säädetty laatuvarmenteiden tarjoamisen osalta vahingonkorvausvastuusta yksityiskohtaisesti, koska laatuvarmenteiden tarjoajan ja laatuvarmenteeseen luottavan osapuolen välillä ei ole lainkaan sopimussuhdetta. Tällaisessa tilanteessa on luonnollista, että suurelta osin luottamukseen perustuvan järjestelmän käytön mahdollistaminen ja luottavan osapuolen oikeuksien turvaaminen edellyttävät myös ehdotetunlaisesta vahingonkorvausvastuusta säätämistä. Ehdotuksessa säännellyissä tunnistuspalveluissa sen sijaan tunnistuspalvelun tarjoajan ja tunnistusvälineen haltijan välillä on sopimussuhde tunnistuspalvelun käyttämisestä. Tunnistuspalvelussa tunnistusvälineen haltija on valiokunnan käsityksen mukaan luottavan osapuolen sijasta rinnastettava laatuvarmenteen haltijaan, jonka vastuunrajoituksista allekirjoituksen luomistietojen oikeudettoman käytön osalta säädetään ensimmäisen lakiehdotuksen 40 §:ssä täysin tunnistusvälineen haltijan vastuunrajoituksista 27 §:ssä säädettyä vastaavalla tavalla. Varmentajan ja allekirjoittajan välisessä suhteessa vahingonkorvausvastuu määräytyy lähtökohtaisesti yleisten sopimusperusteista korvausvastuuta koskevien periaatteiden mukaisesti. Valiokunta katsoo, että myös tunnistuspalvelun tarjoajan ja tunnistusvälineen haltijan välisessä suhteessa vahingonkorvausvastuun tulee määräytyä vastaavalla tavalla.

Tunnistusvälineen haltijan vastuu tunnistusvälineen oikeudettomasta käytöstä on esityksen 27 §:ssä rajattu asianmukaisesti vain tiettyihin selkeästi tunnistusvälineen haltijan syyksi luettaviin tilanteisiin. Pääsäännön mukaan vahvan sähköisen tunnistusvälineen haltija vastaa välineen oikeudettomasta käytöstä vain, jos hän on luovuttanut välineen toiselle, jos välineen katoaminen, joutuminen oikeudettomasti toisen haltuun tai oikeudeton käyttö johtuu hänen huolimattomuudestaan tai jos hän on laiminlyönyt ilmoittaa palveluntarjoajalle tai sen ilmoittamalle muulle taholle välineen katoamisesta, joutumisesta oikeudettomasti toisen haltuun tai oikeudettomasta käytöstä ilman aiheetonta viivytystä sen havaittuaan. Ensimmäisen lakiehdotuksen vahvaa sähköistä tunnistamista koskeva 3 luku sisältää kokonaisuutena 20 pykälää. Näistä kahdessa eli ehdotetuissa 23 ja 25 §:ssä asetetaan velvoitteita myös tunnistusvälineen haltijalle. Muut esityksen 18 pykälää sisältävät säännöksiä tunnistuspalvelun tarjoajaan ja sen tarjoamaan palveluun kohdistuvista vaatimuksista ja velvollisuuksista sekä viranomaisvalvonnasta. Näiden säännösten yhtenä keskeisenä tarkoituksena on käyttäjien eli tunnistusvälineen haltijoiden oikeuksien turvaaminen. Säännökset ovat kuluttajan suhteen pakottavia, eli niistä ei voida sopimuksella poiketa kuluttajan vahingoksi. Valiokunnan mielestä on olennaista huomata, että ehdotettu sääntely koskee vahvan sähköisen tunnistamisen palveluita, joita on mahdollista tarjota jo ennen ehdotetun lain voimaantuloa. Koska nimenomaista, näitä palveluita ja niiden käyttäjien oikeuksia suojaavaa lainsäädäntöä ei aiemmin ole ollut, valiokunta katsoo, että kansalaisten ja tunnistamisvälineiden haltijoiden oikeuksien turvaamisen kannalta ehdotus merkitsee selvää parannusta palveluille ja palvelun tarjoajille asetettavien vaatimusten johdosta. Saamansa selvityksen perusteella valiokunta katsoo, että esityksessä on valiokunnan ehdottama syrjimätöntä ja tasapuolista kohtelua koskeva lisäys huomioon ottaen otettu muilta osin riittävällä tavalla huomioon tunnistusvälineen haltijan oikeudet säätämällä kattavasti mm. tunnistuspalvelun tarjoajan velvollisuuksista, palveluntarjonnassa noudatettavista menettelytavoista sekä tunnistusvälineen haltijan vastuuta koskevista rajoituksista.

Valiokunta on kuitenkin pohtinut myös kysymystä siitä, voiko teknisellä ja vaikeasti hahmotettavalla sähköisellä toimintaympäristöllä, uudenlaisilla sähköisillä palveluilla ja vahvan kiistämättömyysvaikutuksen luovilla tunnistamismenetelmillä olla tulevaisuudessa niiden tarjoamien etujen lisäksi myös negatiivisia yhteisvaikutuksia esimerkiksi silloin, jos kansalaisille tehdään hyvinkin helpoksi sitoutua vaikeasti hahmotettavissa olevissa palveluissa sellaisiin sitoumuksiin, joiden seuraamuksia he eivät ole kyenneet täysin arvioimaan. Valiokunnan mielestä on tärkeää, että tietoyhteiskuntakehityksen erilaisia vaikutuksia seurataan jatkossa ja arvioidaan, tarvitaanko tulevaisuudessa, joko yleisesti tai esimerkiksi jollakin tietyllä julkishallinnon sektorilla, sähköisiä palveluita tai tunnistamispalveluita koskevaa tarkempaa sääntelyä tai muita toimenpiteitä kansalaisten oikeuksien ja palvelujen saatavuuden varmistamiseksi.

Ajokortin käyttö ensitunnistamisessa

Ensimmäisen lakiehdotuksen 51 §:n 5 momentin siirtymäsäännöksen mukaan tunnistuspalvelun tarjoaja ja laatuvarmenteita tarjoava varmentaja voivat käyttää ensitunnistamisessa Euroopan talousalueen jäsenvaltion viranomaisen 1 päivänä lokakuuta 1990 jälkeen myöntämää voimassa olevaa ajokorttia 31 päivään joulukuuta 2012 asti. Hallintovaliokunta katsoi lausunnossaan (HaVL 9/2009 vp), että ensimmäistä lakiehdotusta tulee muuttaa siten, että tunnistuspalvelun tarjoaja ja laatuvarmenteita tarjoava varmentaja voivat käyttää ensitunnistamisessa Euroopan talousalueen jäsenvaltion viranomaisen 1 päivänä lokakuuta 1990 jälkeen myöntämää voimassa olevaa ajokorttia vuoden 2012 jälkeenkin. Hallintovaliokunta totesi, että käytännön tilanne on tällä hetkellä se, että ajokortti kelpuutetaan Suomessa yleisesti henkilöllisyyden osoittamiseen ja että tätä oikeustilaa, johon kansalaiset ovat tottuneet, ei ole syytä muuttaa.

Liikenne- ja viestintävaliokunta toteaa, että asiantuntijakuulemisessa on tuotu esille erilaisten ajokorttien käytöstä ensitunnistamisessa hyvin erilaisia näkemyksiä. Toisaalta on tuotu esille ajokortteihin liittyvien turvatekijöiden puutteita ja ensitunnistamisen merkitystä koko tunnistamispalvelun luotettavuuden kannalta. Toisaalta taas on tuotu esille, että ajokortti on tällä hetkellä yleisin ja varsin turvallinen henkilöllisyyden osoittamisen asiakirja, jonka käytön kieltäminen saattaisi olla tunnistusvälineiden hakijoiden kannalta joustamaton ja palvelukehitystä rajoittava tekijä.

Valiokunta korostaa ensitunnistamisen merkitystä tunnistamispalvelun luotettavuuden kannalta, mutta pitää tarkoituksenmukaisena, että ajokortin asema yleisenä tunnistamisasiakirjana otetaan riittävällä tavalla huomioon. Liikenne- ja viestintävaliokunta katsoo, että siirtymäsäännöksessä viitatun kaltaisen ajokortin hyväksymisen ensitunnistamisessa tulisi olla palveluntarjoajille mahdollista ilman siirtymäaikaa. Ehdotetulla muutoksella säilytettäisiin tunnistamispalvelun tarjoajilla myös valinnan mahdollisuus oman palvelunsa osalta siitä, pitääkö se ajokorttia palvelunsa kannalta riittävän turvallisena käytettäväksi ensitunnistamiseen. Valiokunta kuitenkin korostaa, että ajokortin asema ensitunnistamisessa tulee arvioida sääntelystä saatavien käytännön kokemusten myötä perusteellisesti lähivuosien aikana.

Anonyymit sähköiset palvelut ja sähköinen asiointi

Valiokunta pitää tärkeänä, että sähköisissä palveluissa ja asioinnissa mahdollistetaan palvelun tyypin niin mahdollistaessa myös anonyymi palvelujen käyttö ja asioiminen. Esityksellä säänneltävät vahvan sähköisen tunnistamisen menetelmät mahdollistavat myös käyttötilanteita, joissa tunnistuspalvelun tarjoaja toimittaa tunnistuspalvelua käyttävälle palveluntarjoajalle vain tietyt palvelunkäytössä tarvittavat tiedot. Tällaisissa tilanteissa palveluntarjoaja ei välttämättä tarvitse palvelunkäyttäjästä muuta tietoa kuin esimerkiksi tiedon siitä, onko palvelun käyttäjä täysi-ikäinen. Valiokunta pitää tärkeänä, että kuvatunlaisten palveluiden kehittämiselle ja yleistymiselle ei ole olemassa lainsäädännössä perusteettomia esteitä. Valiokunnan käsityksen mukaan esitys mahdollistaa niin sanottujen anonyymien tunnistuspalvelujen kehittämisen ja tarjoamisen.

Viestintäviraston maksut

Asiantuntijakuulemisessa on tuotu esille huoli siitä, että Viestintäviraston ehdotetun lain noudattamisen valvonnasta perimät maksut ovat liian korkeita tunnistuspalvelun tarjoajien ja markkinoiden koon näkökulmasta ja että maksuilla voi olla tästä syystä myös palvelujen tarjontaa ja kehittämistä rajoittavia vaikutuksia. Toisaalta taas asiantuntijakuulemisissa on tuotu esille valvovan viranomaisen resurssien turvaamisen tärkeys. Valiokunta pitää saamansa selvityksen perusteella tärkeänä, että maksujen tasoa ja maksuista aiheutuvia vaikutuksia seurataan jatkossa ja arvioidaan sekä palvelujen ja markkinoiden toiminnasta että viranomaisvalvonnan toiminnasta saatujen käytännön kokemusten pohjalta, tulisiko maksujen tasoa tai määräytymistä arvioida tarvittaessa pikaisellakin aikataululla uudelleen. Valiokunta korostaa, että luottamukseen perustuvia tunnistamispalveluita koskevan viranomaisvalvonnan toimintamahdollisuuksien ja riittävien resurssien varmistaminen on erittäin tärkeää sääntelyllä tavoiteltavien vaikutusten saavuttamiseksi ja tunnistusvälineen haltijoiden oikeuksien turvaamiseksi.

Kansainvälinen näkökulma

Viestintäverkot, joiden kautta sähköistä tunnistamista hyödyntäviä sähköisiä palveluja tarjotaan, ovat tyypillisesti luonteeltaan valtioiden rajat ylittäviä. Asiantuntijakuulemisessa on tuotu esille myös huolenaiheita siitä, että esitetty kansallinen sääntely kansainvälisessä toimintaympäristössä saattaa olla rajoittava tekijä kotimaisten palvelukehittäjien ja yritysten kannalta. Valiokunta näkee kuitenkin, että esityksen kaltainen, ei liian rajoittava, mutta oikeusvarmuutta luova perustason sääntely on ennemminkin etu kotimaisille toimijoille, joiden tarjoamille palveluille luodaan pelisäännöt huolehtien kuitenkin samalla riittävästi palveluiden käyttäjien tarpeista ja oikeuksista. Valiokunta pitää kuitenkin tärkeänä, että esityksen vaikutuksia seurataan tältäkin osin ja osallistutaan aktiivisesti sekä EU-tason että muun kansainvälisen tason mahdolliseen tulevaan aihetta koskevaan lainsäädäntö- ja muuhun vastaavaan yhteistyöhön.

Sähköiset allekirjoitukset

Laatuvarmenteiden tarjontaa ja sähköisiä allekirjoituksia koskevien ensimmäisen lakiehdotuksen 4 luvun säännösten osalta esitys vastaa lähes täysin voimassa olevaa lakia. Tältä osin valiokunta pitää ehdotusta saamansa selvityksen perusteella tarkoituksenmukaisena. Esityksen 4 §:ään ja 5 §:n 1 momenttiin sisältyvät säännökset mm. siitä, että tunnistusvälineitä voidaan käyttää myös sähköisten allekirjoitusten tai oikeustoimien tekemiseen. Valiokunta pitää saamansa selvityksen perusteella selvänä, että täsmälleen samanlaisia teknisiä välineitä voidaan käyttää sekä tunnistamiseen että sähköisten allekirjoitusten laatimiseen. Valiokunta pitää myös selvänä, että 4 ja 5 §:ssä säädetty koskee varsinaisten oikeustoimien lisäksi myös erilaisten asiakirjojen, pöytäkirjojen ja vastaavien dokumenttien allekirjoittamista.