Yksityiskohtaiset perustelut

2 § Määritelmät.

Ehdotetun 2 §:n 1 momentin 8 kohtaan on kirjoitettu päivämäärä pelkkinä numeroina, mikä ei ole lakiteknisesti oikea tapa. Valiokunta ehdottaa päivämäärän korjaamista lakiteknisesti oikeaan muotoon ja lisäksi sanojen "liitetyn kunnan alueella" kursivoimista lakiteknisistä syistä.

10 § Taksiluvan myöntäminen ja muuttaminen.

Taksiliikennelain 10 §:ssä säädetään siitä, miten lupaviranomainen asettaa luvanhakijat luvan myöntämisen suhteen etusijajärjestykseen. Säännös on tarpeen, koska useimmiten hakijoita on enemmän kuin lupia voidaan myöntää. Kuntakeskusten ulkopuolisten alueiden taksipalvelujen saatavuuden parantamiseksi hallituksen esityksessä on esitetty säännöstä, jonka mukaan taksilupa myönnettäisiin ensisijaisesti lain 6 §:n vaatimukset täyttävälle henkilölle, jos tämä hakee lupaa asemapaikalle, jonka etäisyys kuntakeskuksesta on maanteitse vähintään 20 kilometriä.

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan kuntakeskus eli kunnan pääkeskus on suurimmassa osassa kuntia yksiselitteisesti määritettävissä. Taksiliikennelain soveltamisen kannalta kuntakeskus on yleensä liikenteen kysynnän kannalta merkittävin keskus. Lain etusijajärjestystä soveltaessaan lääninhallitukset, tai jatkossa vastaavat lupaviranomaiset, määrittelevät kuntakeskukset kunkin kunnan osalta.

Asiantuntijakuulemisissa on kuitenkin tuotu esille, että on mahdollista, että esimerkiksi pääkaupunkiseudulle lupaa hakevat voisivat käyttää hallituksen esityksessä esitettyä etusijamahdollisuutta hyväkseen lain tarkoituksen vastaisesti. Hakijoiden tasapuolisen kohtelun vuoksi ja väärinkäytösten ehkäisemiseksi valiokunta ehdottaa, että kuntakeskusten määrää tulisi rajoittaa siten, että suurimpien kaupunkien kuntakeskukset suljettaisiin tämän lainkohdan soveltamisen ulkopuolelle. Tällainen vaihtoehto merkitsisi sitä, että lakia voitaisiin soveltaa muutoin tasapuolisesti koko maassa. Luvan myöntäminen olisi kuitenkin tämän poikkeussäännön perusteella mahdollista esimerkiksi muiden suurten kaupunkien alueille, joissa useissa on laajoja harvaan asuttuja alueita ja kaupunkikeskuksen ulkopuolisia taajamia, joille ei kuitenkaan voitaisi määrätä kuntaliitoksen perusteella omaa lupakiintiötä. Itä-Suomessa tällaisia alueita olisivat muun muassa Kuopion seudulla Vehmersalmi ja Riistavesi sekä Joensuun seudulla lakkautetut Tuupovaaran ja Kiihtelysvaaran kunnat. Tällaisten kuntien reuna-alueille lupaa hakevat voisivat tässä mallissa olla luvan saannissa erityisasemassa. Toisaalta esimerkiksi Länsi-Suomessa esimerkiksi Tampereen seudulla Teiskon alue jäisi soveltamisalan ulkopuolelle. Oulun läänissä harvaan asuttujen alueiden palvelut todennäköisesti paranisivat samalla kun väärinkäytösmahdollisuudet itse Oulun kaupungin alueella vältettäisiin.

Edellä mainituista syistä valiokunta ehdottaa, että etusijajärjestystä koskevaa esitettyä 10 §:n 3 momentin säännöstä muutettaisiin siten, että sen soveltamisen ulkopuolelle jätettäisiin Helsingin, Vantaan, Espoon, Kauniaisten, Turun, Tampereen ja Oulun kuntakeskukset. Tätä pienemmissä kaupungeissa väärinkäyttömahdollisuuteen voidaan puuttua erityisesti ehdotetun 12 §:n asemapaikalla päivystystä koskevan ilmoittamisvelvollisuuden ja valvonnan keinoin. Kyseinen lainkohta velvoittaa kaikkia maaseutumaisissa kunnissa toimivia taksiautoilijoita sekä autoilijoita, jotka toimivat sellaisilla asemapaikoilla, joiden etäisyys kuntakeskuksesta on vähintään 20 kilometriä, ilmoittamaan sopimistaan, hiljaisempien aikojen päivystyksistä lääninhallitukselle vähintään kerran vuodessa. Poikkeuksena olisi ainoastaan tilanne, jossa paikkakunnalle olisi jo vahvistettu ajovuoro, jota autoilija on joka tapauksessa sitoutunut noudattamaan ja jonka noudattamista voidaan jo nyt valvoa lupaviranomaisen toimesta. Mikäli luvanhaltija ei toimittaisi lain vaatimaa ilmoitusta, lupaviranomaisella olisi käytössään lain 22 §:n mahdollisuudet puuttua asiaan. Lupaviranomainen voisi vaatia puutteen korjaamista, antaa varoituksen tai viime kädessä peruuttaa taksiluvan. Ilmoitus pitäisi tehdä ensimmäistä kertaa jo luvan saannin yhteydessä. Myöhemmin lupaviranomainen voisi vaatia ilmoitusta taksiluvanhaltijoilta samassa yhteydessä, kun se lain 21 §:n mukaan kerran vuodessa tarkistaa, että luvanhaltija harjoittaa liikennettä. Vaikka paikkakunnalla olisi vain yksi taksiautoilija, tämä olisi velvollinen hoitamaan sopimusajojen lisäksi hiljaisen ajan päivystykset ja tekemään niistä ilmoituksen.

Uuden ilmoitusvelvollisuuden tarkoituksena on nimenomaan helpottaa ajovelvollisuuden valvontaa sekä ehkäistä väärinkäytösmahdollisuuksia. Säännös tarjoaa valvovalle viranomaiselle työkalun valvonnan tosiasialliseen tehostamiseen. Lääninhallitukset ja jatkossa vastaavat lupaviranomaiset voivat luonnollisesti, lähinnä yhteistyössä poliisiviranomaisten kanssa, tehdä myös niin sanottua täsmävalvontaa. Valiokunta pitää tärkeänä väärinkäytösten ehkäisyn kannalta, että ministeriö ohjeistaisi lupaviranomaisia tarpeen mukaan valvonnan toteuttamisessa.

Valiokunta katsoo, että lisäksi on tarpeen lisätä 10 §:ään uusi 4 momentti, jonka mukaan jos lupa vapautuu haettavaksi liitetyn kunnan alueelta, uusi lupa myönnetään aina vapautuneen luvan viimeistä asemapaikkaa hakeneelle 19 §:n mukaisesti liitetyn kunnan alueelle määrätyn kiintiön puitteissa. Liitetyn kunnan alueelta vapautuva lupa pysyisi siten aina liitetyn kunnan alueella 19 §:n mukaisesti määrätyn kiintiön puitteissa, ja jos luvan viimeiselle asemapaikalle olisi hakija, lupa myönnettäisiin aina ensisijaisesti tällaiselle hakijalle. Viimeisellä asemapaikalla säännöksessä tarkoitetaan juuri tiettyä liitetyn kunnan alueella olevaa asemapaikkaa, joka oli määritelty vapautuneen luvan asemapaikaksi, eikä mitä tahansa liitetyn kunnan alueella olevaa asemapaikkaa.

Hallituksen esityksessä ehdotetaan 10 §:ään lisättäväksi uusi 4 momentti, joka sisältäisi taksinkuljettajana ja palveluammateissa hankitun kokemuksen arvioinnista asetuksella säätämistä koskevan säännöksen. Koska ehdotuksen sanamuodon mukaisesta arvioinnin perusteista voidaan lähtökohtaisesti säätää ainoastaan lain tasolla, valiokunta ehdottaa säännöstä täsmennettäväksi siten, että valtuutus annetaan vain arvioinnista säätämiseksi. Valiokunnan lisättäväksi ehdottaman uuden 4 momentin myötä hallituksen esityksessä lisättäväksi ehdotettu 4 momentti siirtyy 5 momentiksi.

Taksiliikennelain 6 §:ssä säädetään taksiluvan myöntämisen edellytyksistä. Pykälän 1 momentin 4 kohdan mukaan hakijalta edellytetään käytännön kokemusta taksinkuljettajana tai muussa palveluammatissa. Palveluammatin käsitettä ei ole laissa määritelty. Hallituksen esityksessä on todettu, että taksiluvan hakijalta ja liikenteestä vastaavalta henkilöltä edellytettäisiin pääsääntöisesti käytännön kokemusta. Kokemus voisi kuitenkin olla hankittu muustakin palveluammatista kuin taksin kuljettamisesta. Hallituksen esityksessä on lain 10 §:ää esitetty täsmennettäväksi vastaamaan lain 6 §:n 1 momentin 4 kohdan sisältöä siten, että taksinkuljettajana hankitun kokemuksen rinnalle on kirjattu palveluammatissa saatu kokemus. Hallituksen esityksen perusteluiden mukaan palveluammattina voidaan pitää esimerkiksi maaseutumatkailuun tai muuhun vastaavaan toimintaan liittyvää maaseudun palveluammattia, mikä seikka voi olla omiaan kannustamaan luvan hakuun paikkakunnilla, joille ei tähän mennessä ole ollut lainkaan luvanhakijoita.

Valiokunta katsoo, että lupien myöntämistä koskevien periaatteiden selkeyden vuoksi on tärkeää määritellä riittävän tarkasti, mitä palveluammatilla tarkoitetaan ja miten esimerkiksi taksin kuljettamisesta saatu kokemus suhteutetaan muussa palveluammatissa hankittuun kokemukseen. Valiokunta ehdottaa, että esityksen 10 §:n 3 momentin ehdotettua asetuksenantovaltuutta koskevaa säännöstä muutetaan siten, että liikenne- ja viestintäministeriön asetuksella säädetään tarkemmin taksinkuljettajana ja palveluammateissa hankitun kokemuksen arvioinnista. Valiokunta pitää tärkeänä, että kyseisestä seikasta säädetään tarkemmin lain voimaantulon jälkeen.

Valiokunnan mielestä lähtökohtana on se, että taksinkuljettajana hankittua kokemusta on mm. liikenneturvallisuusnäkökulmasta johtuen pidettävä luvan myöntämisen kannalta merkittävämpänä kokemuksena muissa palveluammateissa hankittuun kokemukseen verrattuna.

12 § Velvollisuus harjoittaa taksiliikennettä ja ilmoitusvelvollisuus päivystyksestä.

Valiokunta ehdottaa 12 §:ään lisättäväksi viittaus 10 §:n 4 momenttiin kyseisen momentin lisäämisen vuoksi, jolloin ilmoitusvelvollisuus koskisi myös tämän säännöksen perusteella luvan saaneita.

31 § Siirtymäsäännökset.

Valiokunta ehdottaa siirtymäsäännökseen lisättäväksi 2 §:n ja 10 §:n muutosehdotuksista johtuvat lisäykset.