Yleisperustelut
Hallituksen esityksessä ehdotetaan säädettäväksi
uusi laki ajoneuvojen katsastustoiminnasta, laki ajoneuvojen yksittäishyväksynnän
järjestämisestä, laki katsastustoiminnan
valvontamaksusta sekä ehdotetaan muutettavaksi eräitä muita
katsastustoimintaan liittyviä säädöksiä.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan ehdotuksen tavoitteena on
mm. kilpailun sekä palvelutarjonnan lisääminen,
alalle tulon helpottaminen, katsastustoiminnan kustannusten alentaminen
sekä katsastuspalvelujen alueellinen turvaaminen.
Katsastusalaa on vapautettu kilpailulle asteittain vuodesta
1994 lähtien. Katsastustoiminta on kuitenkin edelleen toimiluvanvaraista,
ja näin olisi esityksen mukaan myös jatkossa.
Katsastusalan yrityksiä on valiokunnan saaman selvityksen
mukaan noin 80—90 ja katsastustoimipaikkoja noin 350 kappaletta.
Aikavälillä 1.1.2010—30.9.2012 alalle
tuli 23 uutta yrittäjää ja katsastusasemien
määrä kasvoi 66 asemalla. Valiokunta
toteaa, että katsastusmarkkinoilla on tapahtunut muutaman
viime vuoden aikana myönteistä kehitystä mm.
palvelujen saatavuuden ja hintakehityksen osalta, ja joillakin paikkakunnilla
katsastushinnat ovat valiokunnan saaman selvityksen mukaan laskeneet
kilpailun lisääntymisen myötä.
Katsastuspalvelujen saatavuus harvaan asutuilla seuduilla ei kuitenkaan saadun
selvityksen mukaan ole ainakaan olennaisesti parantunut. Suurimpien
toimijoiden markkinaosuudet ovat laskeneet selkeästi muutamien
viime vuosien aikana. Tällä hetkellä kahdella
markkinoiden suurimmalla toimijalla on kuitenkin edelleen yhteensä noin
60 %:n markkinaosuus. Lisäksi alueelliset
erot määräaikaiskatsastuksen hinnoissa
ovat tällä hetkellä enimmillään
hyvin suuria, esimerkiksi 10.10.2013 katsastuksen hinta Heinolassa
oli 39 euroa ja Ivalossa taas 115 euroa. Näillä perusteilla
valiokunta pitää esityksen kilpailun edistämistä koskevia
tavoitteita perusteltuina ja kannatettavina.
Valiokunta yhtyy asiantuntijakuulemisessa esille tuotuun näkemykseen
siitä, että esitetty uudistus on monessa suhteessa
eri säännösten osalta yhteen toimiva
kokonaisuus, jossa useat lakiehdotuksen eri säännökset
ovat riippuvaisia toisistaan ja niitä täytyy siten
näiltä osin tarkastella kokonaisuuden näkökulmasta.
Katsastustoiminnan riippumattomuus
Esityksen mukaan jatkossa määräaikaiskatsastusten
ja valvontakatsastusten kohdalla luovuttaisiin nykyisestä luvanhaltijan
varsin tiukasta riippumattomuusvaatimuksesta. Määräaikais-
ja valvontakatsastuksiin voisivat esityksen 11 §:n 1 momentin
mukaan nykyisestä poiketen saada toimiluvan myös
hakijat, jotka harjoittavat tai ovat kaupallisesti, taloudellisesti
tai muuten riippuvuussuhteessa siihen, joka harjoittaa ajoneuvon
tai niiden osien tai varusteiden valmistusta, maahantuontia, kauppaa,
suunnittelua, markkinointia, korjausta tai huoltoa taikka vakuutustoimintaan
liittyvää ajoneuvojen vakuutustoimintaa tai luvanvaraista
liikennettä. Määräaikais- ja
valvontakatsastuksia koskeva toimilupa voitaisiin siten jatkossa
myöntää esimerkiksi huolto- ja korjaamoalan
yrityksille tai muillekin ajoneuvoalalla toimiville. Yhden luukun
periaatetta soveltaen ajoneuvo voitaisiin esimerkiksi huoltaa ja
katsastaa samassa toimipaikassa. Muu ajoneuvoon kohdistuva toiminta
kuin katsastustoiminta tulisi esityksen 23 §:n 3 momentin
mukaan kuitenkin aina järjestää katsastustoiminnasta
erilleen.
Valiokunta pitää asiakkaiden kannalta yhden luukun
periaatetta lähtökohtaisesti hyvänä ja kannatettavana.
Ajoneuvojen haltijoiden oikeusturva, liikenneturvallisuus ja mm.
hyvän hallinnon vaatimukset asettavat kuitenkin katsastustoiminnan
harjoittamiselle riippumattomuutta, luotettavuutta ja toiminnan
muuta asianmukaisuutta koskevia vaatimuksia. Asiantuntijakuulemisessa
onkin nähty huolestuttavana, että katsastustoiminnan
harjoittamista koskevia vaatimuksia ehdotetaan osin lievennettäviksi
perustellen asiaa lähinnä kilpailun lisäämisellä sekä palvelujen
saatavuuden ja markkinoille pääsyn edistämisellä.
Lisäksi kuulemisissa tuotiin esille yhtenä näkemyksenä,
että ainoastaan katsastusalan nykyisen kaltainen riippumattomuus muusta
ajoneuvoalasta takaa katsastustoiminnan puolueettomuuden, laadun
ja läpinäkyvyyden.
Perustuslakivaliokunta arvioi esityksestä antamassaan
lausunnossa PeVL 22/2013 vp mm. katsastusluvan
haltijan riippumattomuusvaatimusta koskevia muutosehdotuksia. Katsastustoiminta
on perustuslakivaliokunnan mukaan luonteeltaan sellainen hallintotehtävä,
jonka yhteydessä oikeusturvan ja hyvän hallinnon
vaatimusten toteutuminen edellyttää toiminnalta
riippumattomuutta ja puolueettomuutta. Perustuslakivaliokunta katsoi,
että nämä näkökohdat
on kaiken kaikkiaan pyritty säännöstasolla
turvaamaan toiminnan luonne huomioon ottaen riittävällä tavalla
ja sääntely ei siten ole perustuslain 124 §:n
vastaista. Perustuslakivaliokunta katsoi kuitenkin, että nimenomaisesta
riippumattomuusvaatimuksesta luopuminen merkitsee sitä, että alalle
on mahdollisesti tulossa nykyiseen verrattuna moninkertainen määrä katsastustoimipaikkoja.
Perustuslakivaliokunnan mukaan katsastuksen suorittaminen korjaus-
ja huoltotoimintaa harjoittavien yrittäjien toimesta sekä muun
muassa alan kiristyvä kilpailutilanne ja muut kaupalliset
intressit sisältävät kuitenkin merkittävän
riskin siitä, että toiminnassa ei kaikilta osin
noudateta puolueettomuutta ja riippumattomuutta takaavia säännöksiä.
Tämän vuoksi perustuslakivaliokunta piti lausunnossaan erittäin
tärkeänä, että Liikenteen turvallisuusviraston
harjoittama katsastustoiminnan seuranta ja valvonta on mahdollisimman
tehokasta ja kattavaa. Puolueettomuuden ja riippumattomuuden toteutumista
on perustuslakivaliokunnan mukaan syytä arvioida myöhemmässä vaiheessa
kokonaisvaltaisesti ja tarvittaessa ryhtyä toimenpiteisiin
sääntelyn tarkistamiseksi. Perustuslakivaliokunta
piti lausunnossaan tämänkaltaisen sääntelyn
yhteydessä tärkeänä myös
sitä, että uusille toimijoille tiedotetaan tehokkaasti
näiden asemasta ja velvollisuuksista sekä erityisesti
hallinnon yleislaeista seuraavista vaatimuksista.
Liikenne- ja viestintävaliokunta toteaa, että katsastustoiminnan
luonteesta johtuen on erittäin tärkeää,
että sen luotettavuus varmistetaan myös jatkossa.
Katsastuksella on merkitystä mm. liikenneturvallisuuden
kannalta, vaikka asiantuntijakuulemisessa onkin tuotu esille, että tekniset
viat ovat nykyisin ensisijaisena liikenneonnettomuuksien syynä varsin
harvoin. Toisaalta on selvää, että hyvin
toimiva katsastusjärjestelmä on omiaan vähentämään
teknisistä vioista aiheutuvien liikenneonnettomuuksien määrää.
Esityksessä on ehdotettu useita säännöksiä, joilla
pyritään osaltaan turvaamaan katsastustoiminnan
riippumattomuus ja luotettavuus erityisesti määräaikais-
ja valvontakatsastuksissa, joiden suorittamiseen voisi esityksen
mukaan jatkossa saada toimiluvan myös sellainen toimija, joka
toimii muutoinkin ajoneuvoalalla. Katsastusluvan myöntämisen
edellytyksenä on 1. lakiehdotuksen 7 §:n
perusteella muun muassa, että hakijan toiminta on järjestetty
siten, ettei hakijan harjoittama muu ajoneuvoihin liittyvä toiminta
kuin katsastustoiminta vaikuta katsastuksen lopputulokseen. Esityksen
1.lakiehdotuksen 23 §:n 2 momentin mukaan
katsastustoiminta on järjestettävä myös
siten, etteivät muut seikat kuin ajoneuvon kuntoon sekä säännösten
ja määräystenmukaisuuteen liittyvä arviointi
voi vaikuttaa katsastuksen lopputulokseen. Mainitun 23 §:n
3 momentin mukaan, jos katsastustoimipaikalla tarjotaan
muita ajoneuvoon liittyviä toimenpiteitä katsastuksen
lisäksi, toimipaikalla on oltava saatavissa pelkkä katsastus
erillisenä ja erikseen hinnoiteltuna toimenpiteenä.
Lisäksi 23 §:n 3 momentin
mukaan katsastus ja muu toimenpide on erotettava ajallisesti ja muutoinkin
selvästi toisistaan. Tämä tarkoittaisi säännöksen
perustelujen mukaan mm. sitä, että katsastus olisi
suoritettava yhtenä kokonaisena toimenpiteenä eikä ajoneuvoa
saisi esimerkiksi korjata välillä katsastustoimenpiteen
aikana. Lisäksi katsastustoiminnassa on kyse julkisesta hallintotehtävästä,
jossa on sovellettava pääosin ns. hyvän
hallinnon säännöksiä, kuten
hallintolain (434/2003) esteellisyyssäännöksiä.
Ainoa poikkeus näistä hallintolain säännöksistä olisi esityksen
24 §:n mukainen katsastajan oikeus suorittaa ajoneuvon
määräaikais- ja valvontakatsastus, vaikka
hänen työnantajansa on tuonut ajoneuvon maahan
tai myynyt sen taikka jota tämän yrityksessä on
huollettu tai korjattu. Kyseisellä poikkeuksella mahdollistettaisiin
ns. yhden luukun periaatteen toteuttaminen asiakkaan niin halutessa
siten, että ajoneuvo voitaisiin esimerkiksi sekä huoltaa
että katsastaa yhdellä asiointikerralla. Katsastusluvan
haltijan toimipaikassa ei saisi kuitenkaan esityksen perustelujen
mukaan määräaikais- ja valvontakatsastaa katsastusluvan
haltijan tai hänen omistamansa yrityksen omistamia tai
hallitsemia ajoneuvoja. Vastaavasti ajoneuvon korjannut tai huoltanut henkilö ei
saisi katsastaa korjaamaansa tai huoltamaansa ajoneuvoa.
Esityksen 1. lakiehdotuksen 7 §:n
1 momentissa on lisäksi säädetty yhdeksi
katsastusluvan myöntämisen edellytykseksi hakijan
luotettavuus ja 15 §:ssä taas on säädetty
katsastajan luotettavuuden edellytyksistä. Lisäksi
mainitun 7 §:n 1 momentin 5 kohdan perusteella
katsastusluvan hakijalta edellytetään SFS-EN ISO 9001 -standardin
mukaista laadunhallintajärjestelmää ja
1. lakiehdotuksen 3 luvussa on säädetty katsastajan
ammattitaito- ja koulutusvaatimuksista.
Valiokunnan käsityksen mukaan valvonnan merkitys kasvaisi
olennaisesti esityksen mukaisessa katsastustoiminnan järjestämismallissa. Esityksen
mukaan Liikenteen turvallisuusvirasto valvoo luvanhaltijan katsastustoimintaa
ja tekee katsastustoimipaikkoja ja jo tehtyjä katsastuksia
koskevia tarkastuksia. Valiokunta toteaa saamansa selvityksen perusteella,
että jatkossa valvonta kohdistuisi aiempaa enemmän
toimiluvan haltijoiden yleisen valvonnan lisäksi myös katsastuksen
käytännön toteuttamisen valvontaan.
Valiokunta katsoo asiantuntijakuulemisen ja saamansa selvityksen
perusteella, että edellä mainitut katsastustoiminnan
riippumattomuutta ja luotettavuutta turvaavat säännökset
täydennettynä tehokkaalla valvonnalla pystyvät
asianmukaisesti sovellettuna ja toteutettuna turvaamaan katsastustoiminnan
yleisen luotettavuuden ja toiminnan muun asianmukaisuuden. Valiokunta
korostaa kuitenkin voimakkaasti katsastustoiminnan valvonnan merkitystä säännösten
noudattamisen varmistamiseksi ja mahdollisten väärinkäytösten
ehkäisemiseksi.
Yksittäishyväksynnän järjestämistä koskevan
2. lakiehdotuksen mukaan yksittäishyväksynnän
myöntäjiltä edellytettäisiin
kuitenkin jatkossa edelleen nykyisen kaltaista riippumattomuutta.
Valiokunta toteaa, että yksittäishyväksynnässä on
kyse toimenpiteestä, joka ajoneuvolle suoritetaan vain
yhden kerran ja jossa ajoneuvo hyväksytään
ylipäätään käytettäväksi
liikenteessä. Määräaikaiskatsastuksessa
taas kyse on ensisijaisesti ajoneuvon kunnossa pysymisen varmistamisesta.
Rekisteröinti-, muutos- ja kytkentäkatsastukset
ovat yksittäishyväksynnän tapaan liikenteeseen
hyväksynnän luontoisia toimenpiteitä.
Näiden erityiskatsastusten osalta valiokunta pitää tarpeellisena
ja tarkoituksenmukaisena edellyttää esityksen
mukaisesti pitkälti nykyisten säännösten
kaltaista toiminnan riippumattomuutta. Valiokunta pitää hyvänä,
että esityksen mukaan edellä mainittuja erityiskatsastuksia
suorittavien toimijoiden tulee myös tarjota näiden
katsastusten lisäksi saman ajoneuvoluokan määräaikais-
ja valvontakatsastuksia, jolloin nykyisen kaltaisia riippumattomia
määräaikaiskatsastuspalvelujen tarjoajia
olisi tätä kautta jatkossakin markkinoilla. Valiokunta
pitää erittäin hyvänä,
että tämä antaa asiakkaille mahdollisuuksia
valita itse, millaisia katsastuspalveluja he haluavat käyttää.
Esityksen 5. lakiehdotuksen 59 §:n 2 momentin mukaan
ns. katsastuksen jälkitarkastus voitaisiin jatkossa tehdä missä tahansa
katsastustoimipaikassa eli tarkastusta ei olisi enää välttämätöntä tehdä ajoneuvon
alkuperäisessä katsastustoimipaikassa. Valiokunta
pitää tätä ehdotusta erittäin
hyvänä ja asiakkaan näkökulmasta
katsastusprosessia joustavoittavana menettelynä.
Katsastustoiminnan valvonta
Esityksen mukaan Liikenteen turvallisuusvirasto myöntäisi
myös jatkossa katsastustoimiluvat ja valvoisi tätä toimintaa
koskevien säännösten noudattamista.
Lakiesityksessä on ehdotettu useita säännöksiä,
joilla pyritään varmistamaan, että Liikenteen
turvallisuusvirastolla on edellytykset hoitaa katsastustoiminnan
valvonta riittävällä tavalla. Esityksen
4. lakiehdotuksen 5 §:n mukaan veronluontoisena maksuna
perittävää katsastustoiminnan valvontamaksua
korotettaisiin 0,80 eurolla, jolloin viraston valvontaresursseja
olisi mahdollista lisätä. Esityksen 1. lakiehdotuksen 40 §:n
mukaan virasto voisi käyttää mm. katsastustoimipaikkojen
tarkastuksiin ulkopuolisia palveluntuottajia ja lisäksi
virastolla olisi myös tehtävien toteuttamisen
vaatimat tiedonsaantioikeudet. Katsastusluvan myöntämisen
edellytysten täyttyminen olisi esityksen 1. lakiehdotuksen
37 §:n 2 momentin mukaan tarkastettava vähintään
viiden vuoden välein. Virasto voisi 1. lakiehdotuksen 6
luvun säännösten perusteella myös
tarkastaa katsastetun ajoneuvon uudestaan tai määrätä ajoneuvon
valvontakatsastukseen. Katsastusluvan haltijalle voitaisiin antaa
1. lakiehdotuksen 43 §:ssä säädetyin
edellytyksin huomautus tai varoitus taikka viime kädessä peruuttaa
katsastuslupa määräajaksi tai kokonaan. Katsastajalle
taas olisi mahdollista antaa huomautus tai varoitus taikka antaa
kielto suorittaa katsastuksia enintään kuuden
kuukauden ajaksi.
Valiokunta pitää erityisen tärkeänä,
että Liikenteen turvallisuusvirastolle taataan jatkossa riittävät
ja laadukkaat resurssit valvonnan toteuttamiseen. Sääntelyn
noudattamisen valvonnalla on osaltaan välttämätöntä varmistaa
jatkossa, ettei uusi katsastuspalvelujen järjestämistapa
aiheuta tarpeettomia lieveilmiöitä tai vaaranna
katsastustoiminnan asianmukaisuutta. Asiantuntijakuulemisissa on
tuotu esille mm. huoli siitä, että ajoneuvoihin
saatettaisiin tehdä myös sellaisia korjauksia,
joita katsastus välttämättä ei edellyttäisi.
Valiokunta ehdottaa hyväksyttäväksi eduskunnan
lausuman, jossa korostetaan mm. valvonnan tehokkaan ja kattavan
toteuttamisen keskeistä merkitystä (Valiokunnan
lausumaehdotus 1).
Esityksen 1. lakiehdotuksen 36 §:n mukaan Liikenteen
turvallisuusviraston tulee seurata katsastuspalvelujen alueellista
tarjontaa, katsastuksesta perittävien maksujen kehitystä ja
katsastustoiminnan harjoittamista muutoinkin. Viraston on annettava
liikenne- ja viestintäministeriölle vuosittain
selvitys seurannan tuloksista. Valiokunta pitää myös
esityksen vaikutusten tehokasta seurantaa ja arviointia sekä virasto-
että ministeriötasolla erittäin tärkeänä ja
ehdottaa eduskunnan hyväksyttäväksi tätä koskevan
lausuman (Valiokunnan lausumaehdotukset 2 ja 3).
Raskaan- ja kevyen kaluston katsastuksen eriyttäminen
Tällä hetkellä katsastusluvan haltijan
tulee pystyä huolehtimaan sekä raskaan että kevyen
ajoneuvokaluston katsastuksesta. Kaikista katsastuksista tällä hetkellä kuitenkin
ainoastaan noin 6 prosenttia on raskaan ajoneuvokaluston katsastuksia.
Nykyinen velvoite on valiokunnan saaman selvityksen mukaan johtanut
raskaan kaluston katsastustoiminnassa ylikapasiteettiin, katsastusverkoston
päällekkäisyyksiin ja samalla alhaiseen
käyttöasteeseen. Lisäksi alalla on jouduttu
tekemään käytännössä tarpeettomia
laiteinvestointeja. Valiokunta pitää tältä kannalta hyvänä,
että esityksen 1. lakiehdotuksen 6 §:n mukaan
katsastusluvan voisi jatkossa saada erikseen kevyiden ajoneuvojen
katsastuksiin, erikseen raskaiden ajoneuvojen katsastuksiin taikka molempiin.
Asiantuntijakuulemisessa on tuotu esille yhtenä näkemyksenä,
että raskaan kaluston katsastuksen tarjoamisen edellä mainitusta
pakollisuudesta luopuminen voi johtaa raskaan kaluston katsastusverkoston
huomattavaan harvenemiseen. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan raskaan
kaluston katsastuspalvelujen saatavuutta turvaisi jatkossa osaltaan
mm. raskaan kaluston korjaamojen mahdollisuus tulla katsastusalalle.
Lisäksi raskaiden ajoneuvojen katsastuspalveluiden turvaamiseksi
erityisesti haja-asutusalueilla olisi 1. lakiehdotuksen 8 §:n
perusteella mahdollista perustaa raskaiden ajoneuvojen katsastustoimipaikka
tavanomaista kevyemmin edellytyksin. Raskaan kaluston määräaikaiskatsastuksiin
voitaisiin esityksen mukaan myöntää syrjäisimmille
seuduille toimilupa, vaikka toimipaikan tilat ja laitteet eivät
vähäisiltä osin täytä laissa
ja sen nojalla muutoin säädettyjä vaatimuksia.
Liikenteen turvallisuusviraston olisi peruutettava tällainen
lupa, jos seudulle myöhemmin perustetaan kaikki lupavaatimukset
täyttävä katsastustoimipaikka. Peruutetun
luvan nojalla saisi kuitenkin harjoittaa toimintaa vuoden ajan sen
jälkeen, kun seudulla on aloittanut kaikki laissa asetetut
vaatimukset täyttävä katsastustoimipaikka.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan edellä mainituilla
poikkeussäännöksillä ei ole
tarkoitus muuttaa toimipaikassa suoritettavien katsastusten sisältöä eikä ehdotuksella
siten ole valiokunnan käsityksen mukaan liikenneturvallisuutta
heikentäviä vaikutuksia. Valiokunta pitää ehdotettua
8 §:n säännöstä tärkeänä raskaiden
ajoneuvojen katsastuspalvelujen alueellisen saatavuuden turvaamisen kannalta.
Valiokunta pitää kuitenkin myös olennaisena,
että ehdotuksen mahdollistamaa joustonvaraa sovelletaan
eri toimijoiden kannalta tasapuolisesti.
Valiokunta pitää erittäin tärkeänä,
että lakia toimeenpantaessa ja lain vaikutusten arvioinnissa
varmistetaan raskaan kaluston katsastustoimipaikkaverkoston riittävyys.
Raskaan kaluston katsastusverkko ei saa muodostua kohtuuttoman harvaksi,
eikä uudistus saa johtaa raskaan kaluston katsastushintojen
olennaiseen kohoamiseen. Valiokunta pitää hyvin
tärkeänä, että uudistusten jälkeen
seurataan tiiviisti raskaan kaluston katsastusverkostossa ja -hinnoissa
tapahtuvia muutoksia.
Katsastajien koulutusvaatimukset
Esityksen mukaan katsastajan peruskoulutusvaatimuksena olisi
jatkossa insinööri- ja teknikkokoulutuksen rinnalla
myös alalle soveltuva erikoisammattitutkinto. Nykyisen
sääntelyn perusteella katsastajilta vaaditaan
peruskoulutuksena käytännössä insinööritutkintoa.
Esityksessä on lähdetty siitä, että myös
käytäntöön joiltakin osin ehkä konkreettisemmin
keskittyvien ammattitutkintojen kautta tulee olla mahdollista päästä katsastusalalle.
Valiokunta pitää tätä kannatettavana.
Katsastajilta edellytettäisiin esityksen mukaan peruskoulutuksen
lisäksi jatkossakin jatkokoulusta sen varmistamiseksi,
että katsastajilla on riittävät tiedot
ja taidot katsastusten suorittamiseen.
Asiantuntijakuulemisessa tuotiin esille, että järjestelmän
joustavuuden kannalta olisi tärkeää,
ettei pääsyä katsastajan tehtäviin
kuitenkaan sidottaisi yksittäiseen tutkintoon, tutkintonimikkeeseen
tai koulutusohjelmaan, vaan tarvittava osaaminen voitaisiin saavuttaa
useammalla eri tavalla. Valiokunta pitää tärkeänä,
että katsastajilta vaadittavasta peruskoulutuksesta säädetään
riittävän tarkasti lain tasolla. Valiokunnan saaman
selvityksen mukaan parhaillaan on kuitenkin vireillä muita
koulutusta koskevia säädösvalmisteluhankkeita,
jotka on syytä valiokunnan mielestä ottaa huomioon
katsastajia koskevassa sääntelyssä jo
tässä vaiheessa. Valiokunta ehdottaa tästä syystä eräitä jäljempänä yksityiskohtaisissa
perusteluissa yksilöityjä muutoksia esitettyihin
koulutusta koskeviin säännöksiin.
Valiokunta pitää erittäin tärkeänä,
että koulutuksella pystytään myös
jatkossa huolehtimaan siitä, että katsastusta
koskevaa osaamista löytyy riittävästi
kaikkien ajoneuvoluokkien erityisvaatimusten mukaisesti.
Eräitä muita näkökohtia
Esityksen mukaan katsastusluvan haltijalla tulisi olla SFS-EN
ISO 9001 -standardin mukainen laadunhallintajärjestelmä,
jolla pyritään osaltaan varmistamaan, että katsastustoiminnassa noudatetaan
asetettuja säännöksiä asianmukaisesti.
Esityksen tarkoituksena on, että tämä laadunhallintajärjestelmä toimisi
katsastustoimipaikkojen keskeisenä työkaluna niiden
päivittäisessä toiminnassa.
Asiantuntijakuulemisessa on tuotu esille, että mikäli
katsastustoiminnan riippumattomuusvaatimusta kevennetään
esityksen mukaisesti, toiminnan laatujärjestelmäksi
olisi asetettava ISO 17020 -standardin mukainen akkreditoitu
laatujärjestelmä. Esityksen lähtökohtana
kuitenkin on, että ISO 9001 -standardin mukainen laadunhallintajärjestelmä on
riittävä väline katsastustoiminnan laadun
varmistamiseksi. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan ISO 17020 -standardin
mukaisen akkreditoidun järjestelmän kustannukset
ovat selkeästi suuremmat ja sen hallinnointi on työläämpää kuin
ISO 9001 -standardin mukaisen laadunhallintajärjestelmän.
Valiokunta katsoo, että laadunhallintajärjestelmää koskevan
standardin tason tiukentaminen heikentäisi erityisesti
pienten yritysten mahdollisuuksia tulla katsastusalalle eikä olisi
siten omiaan lisäämään palvelutarjontaa
ja katsastusalan kilpailua mm. harvaan asutuilla alueilla. Valiokunta
katsoo, että asiantuntijakuulemisessa tehty muutosehdotus
merkitsisi pienille yrityksille niiden resursseihin nähden
suhteellisesti suurempia haasteita kuin isoille yrityksille, mikä voisi
vaikuttaa pitkällä aikavälillä katsastusmarkkinoiden
keskittymisen lisääntymiseen.
Valiokunta on pohtinut asian käsittelyn yhteydessä myös
eräänlaista kiertävän katsastajan toimintamallia,
jossa katsastustoiminta perustuisi riippumattomiin katsastustoimipaikkoihin
ja niiden lisäksi esimerkiksi kaupallisia korjaamoja kiertävien
riippumattomien katsastusmiesten käyttöön.
Malli saattaisi mm. edesauttaa katsastuspalvelujen toteuttamista
haja-asutusalueilla. Jo voimassa oleva laki mahdollistaa valiokunnan
saaman selvityksen mukaan sen, että riippumaton katsastusyritys
kiertää paikasta toiseen, mutta yrityksen tulee
tällöin hakea erikseen jokaiselle kierrettävälle
katsastuspaikalle oma toimilupa. Valiokunta toteaa, että ns.
kiertävän katsastajan mallia ei ole ollut mahdollista
arvioida riittävän seikkaperäisesti esityksen
käsittelyn yhteydessä. Valiokunta pitää tärkeänä,
että mallin hyödyntämismahdollisuudet
arvioidaan jatkossa perusteellisesti lain vaikutusten arvioinnin
ja valiokunnan ehdottamassa lausumassa tarkoitetun selvityksen yhteydessä.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että EU-tasolla
on valmisteilla parhaillaan ns. liikennekelpoisuuspaketti, johon
kuuluu myös katsastusdirektiivin uudistaminen. Valiokunnan
saaman selvityksen mukaan nyt käsittelyssä oleva esitys
ei ole ristiriidassa valmisteilla olevien EU-säännösten
kanssa.
Perustuslakivaliokunta kiinnitti lausunnossaan huomiota siihen,
että nykyisen lainsäädännön
perusteella katsastusluvan saanut elinkeinonharjoittaja on saattanut
viime aikoina investoida sellaisiin välineisiin — kuten
raskaiden ajoneuvojen katsastusvälineisiin, joihin ei enää jatkossa
olisi välttämätöntä investoida.
Tämä saattaa lausunnon mukaan ainakin yksittäisissä tapauksissa
ja paikallisesti vaikuttaa haitallisesti toiminnan kannattavuuteen
ja omaisuuden arvoon. Perustuslakivaliokunnan näkemyksen
mukaan elinkeinonharjoittaja ei kuitenkaan voi tällaisessa
asetelmassa perustellusti odottaa lainsäädännön
pysyvän muuttumattomana eikä sääntely
tältä osinkaan ole ongelmallinen perustuslain
kannalta. Perustuslakivaliokunta kiinnitti kuitenkin liikenne- ja
viestintävaliokunnan huomiota tarpeeseen arvioida, voitaisiinko
lainsäädännön muutosten vaikutuksia
tältä kannalta lieventää.
Liikenne- ja viestintävaliokunta toteaa, että se on
arvioinut asian käsittelyn yhteydessä perusteellisesti
katsastustoimintaa varten tehtyihin investointeihin ja niiden asemaan
liittyviä kysymyksiä. Valiokunta pitää hyvin
tärkeänä, että mm. raskaan kaluston
katsastustoimintaan tehdyt huomattavat investoinnit eivät
vaarannu kohtuuttomasti. Mahdolliset investoinnit on tehty alun
perin toimintaan, jossa toimiluvat on myönnetty määräaikaisina
viideksi vuodeksi. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan näiden
investointien kuolettamisaika on ollut katsastustoiminnassa tyypillisesti
suhteellisen lyhyt. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan olennainen
osa katsastustoimijoista on vuokrannut raskaan kaluston katsastukseen
tarvittavat tilat tai välineet ainakin osittain joltain
muulta toimijalta. Lakiehdotuksessa esitetään
kohtuullisen pituisia siirtymäaikoja, mutta valiokunta katsoo
tästä huolimatta, että myös
lain hyväksymisen ja lain voimaan tulon väliin
on syytä jättää aikaa vähintään
kuusi kuukautta, jotta toimijoilla on riittävästi
aikaa valmistautua uudistuksiin. Voimassa olevan lain perusteella
toimilupa määräaikaiskatsastukseen edellytti
aina sekä kevyen että raskaan kaluston välineiden
hankkimista, vaikka toimija olisikin tosiasiassa harjoittanut lähinnä kevyen
kaluston katsastusta. Jatkossa sen sijaan lupa voitaisiin myöntää joustavasti
joko erikseen kevyen kaluston tai raskaan kaluston katsastukseen
taikka molempiin. Valiokunnan käsityksen mukaan muutos
ehkäisisi jatkossa tarpeettomia investointeja ja olisi
tässä suhteessa selkeä parannus aiempaan
sääntelyyn verrattuna. Valiokunta pitää tärkeänä,
että uudesta sääntelystä tiedotetaan
alan toimijoille hyvissä ajoin siten, ettei uusia ja jatkossa
mahdollisesti tarpeettomia investointeja enää ennen
uuden lain voimaantuloa pääse syntymään.
Muutoksenhakua koskevaan 4. lakiehdotuksen 13 §:ään
sisältyy säännös, jonka mukaan
valtion puolesta valitusoikeus Liikenteen turvallisuusviraston päätökseen
on Liikenteen turvallisuusviraston hallintoasioista vastaavalla
johtajalla. Tämä merkitsee sitä, että Liikenteen
turvallisuusvirasto voisi valittaa omasta oikaisuvaatimuksen johdosta
tekemästään päätöksestä. Perustuslakivaliokunta
arvioi kyseistä säännöstä lausunnossaan,
päätyi esittämään eräitä muutoksia
säännökseen ja toi esille, että viranomaisen
toimivaltaa valittaa omasta päätöksestään voidaan
pitää edelleen varsin poikkeuksellisena ja perustuslain
21 §:n valossa jossain määrin arveluttavana
menettelynä. Liikenne- ja viestintävaliokunta
ehdottaa kyseisen säännöksen poistamista
kokonaan jäljempänä yksityiskohtaisissa perusteluissa
yksilöidyin perustein.
Siirtymäsäännökset ja lain
voimaantulo
Esityksen 1. lakiehdotuksen 58 §:n mukaan lain voimaan
tullessa voimassa olevat katsastusluvat olisivat voimassa lupien
voimassaoloajan loppuun saakka. Jos uuden lain voimaan tullessa voimassa
olevan katsastusluvan voimassaolo päättyy aikaisemmin
kuin kolmen vuoden kuluttua uuden lain voimaantulosta, luvanhaltija
saa jatkaa luvanmukaista katsastustoimintaa kolme vuotta uuden lain
voimaantulosta, ilmoitettuaan siitä kirjallisesti Liikenteen
turvallisuusvirastolle. Näissä tilanteissa
katsastustoimintaa harjoitettaisiin uuden lain voimaan tullessa
voimassa olleiden säännösten mukaisesti.
Saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää ehdotettuja
siirtymäaikaa koskevia säännöksiä riittävinä myös
alalla nykyisin toimivien kannalta. Valiokunta pitää lisäksi
keskeisenä, että myöskin nykyisillä katsastustoimijoilla
on esityksen mukaisesti jatkossa halutessaan tasapuolinen mahdollisuus
lisätä palvelutarjontaansa esim. ajoneuvojen korjaamopalveluita.
Esityksen tarkoituksena on, että ehdotetut lait tulevat
voimaan vuoden 2014 alussa. Valiokunta kuitenkin korostaa, että mm.
nykyisille katsastusmarkkinoiden toimijoille tulee antaa kohtuullinen
aika uusien säännösten mukaisiin vaatimuksiin
sopeutumiseen. Kuten jo edellä on todettu, valiokunta katsoo,
että esityksen hyväksymisen ja lain voimaan tulon
välille on kohtuullista jättää aikaa
vähintään kuusi kuukautta. Ajoneuvojen
yksittäishyväksyntää koskevan
lain on valiokunnan saaman selvityksen mukaan kuitenkin tarkoituksenmukaista
tulla voimaan vasta 1.1.2015, koska ajoneuvojen yksittäishyväksyntää koskeva
väliaikainen laki on voimassa vuoden 2014 loppuun asti.
Yksityiskohtaiset perustelut
1. lakiehdotus
7 §. Katsastustoimiluvan myöntämisen
edellytykset.
Esityksen 1. lakiehdotukseen sisältyy tietynlaista
katsastustoimijoiden itsevalvontaa koskevaa sääntelyä,
joka perustuu SFS-EN ISO 9001 -standardin mukaisen laadunhallintajärjestelmän
toteuttamiseen ja noudattamiseen.
Esitetty 7 §:n 1 momentin 5 kohdan
muotoilu rajoittaa laadunhallintajärjestelmän
sertifioinnin katsastustoimipaikkakohtaisesti toteutettavaksi ja
voi estää tiukasti tulkittuna sertifiointitoiminnassa
valiokunnan saaman selvityksen mukaan yleisesti käytetyn
ns. multi site -menetelmän käytön. Multi
site -menetelmä tarkoittaa sitä, että mikäli
samalla yrityksellä on useita toimipisteitä ja
toimipisteet ovat toiminnoiltaan vastaavia, niistä voidaan
tarkastaa vain tietty osuus. Otannalle on määritetty
tietyt minimiarvot, ja otannan on perustuttava sekä satunnaisuuteen
että riskiperustaisuuteen.
Valiokunnan näkemyksen mukaan esityksen muotoilu katsastustoimipaikkakohtaisesta
sertifioinnista voisi merkitä tiukasti tulkittuna sitä, että jokaisella
katsastustoimipaikalla tulisi olla oma laadunhallintajärjestelmä ja
se olisi sertifioitava jokaiselle toimipaikalle erikseen. Yritysten
laadunhallintajärjestelmät on kuitenkin rakennettu
yleensä siten, että järjestelmä kattaa laajasti
koko yrityksen toiminnan. Jokaisen toimipaikan tarkastaminen erikseen
johtaisi monilta osin päällekkäiseen
työhön ja ylimääräisiin kustannuksiin.
Jotta laissa edellytettävä sertifiointi olisi mahdollista
toteuttaa kustannustehokkaasti niiden toimijoiden kohdalla, joilla
on useita samantyyppisiä katsastustoimipaikkoja, valiokunta
ehdottaa, että 7 §:n 1 momentin 5 kohdan
sanamuotoa muutetaan siten, että sertifiointi voidaan toteuttaa
myös ns. multi site -sertifioinnilla.
Valiokunta korostaa, että huolimatta siitä,
ettei itse sertifiointiprosessissa tarkasteta erikseen jokaista
tietyn luvanhaltijan toimipaikkaa, kaikkien toimipaikkojen tulee
noudattaa laissa edellytettyä laadunhallintajärjestelmää.
18 §. Katsastajan peruskoulutus.
Asiantuntijakuulemisessa on tuotu esille tarve muuttaa
esityksen katsastajien koulutusta koskevia säännöksiä siten,
että näihin koulutussäännöksiin
ei tarvitsisi tehdä muutoksia opetushallinnossa vireillä olevan
ammattikorkeakouluja ja koulutusohjelmia koskevan lainsäädännön
uudistamishankkeen edetessä. Hallitus antoi ammattikorkeakoulu-uudistuksen
ensimmäistä vaihetta koskevan esityksen (HE
9/2013 vp) eduskunnalle helmikuussa 2013, ja
eduskunta hyväksyi esityksen kevään 2013
lopulla.
Valiokunta ehdottaa saamansa selvityksen perusteella muutoksia
1. ja 2. lakiehdotuksen peruskoulutusta koskeviin säännöksiin.
Valiokunta ehdottaa, että 1. lakiehdotuksen 18 §:n 1 momentissa
katsastajalta edellytettynä peruskoulutuksena olevan tutkinnon
nimenä käytetään ammattikorkeakoulusäännösten
mukaista nimitystä tekniikan ammattikorkeakoulututkinto.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan vireillä olevan korkeakoulu-uudistuksen
myötä koulutusohjelmista mahdollisesti ollaan
luopumassa. Valiokunta ehdottaa, että esityksen säännöksistä poistetaan
maininnat siitä, että vaaditun tutkinnon on oltava
suoritettu koulutusohjelmassa. Riittävän peruskoulutuksen
varmistamiseksi säännöksiin on tarpeen
lisätä suoritettaville opinnoille opintojen aiheet
sekä vähimmäismäärät.
Valiokunta ehdottaa, että vaadittaville perus- ja ammattiopinnoille
asetetaan vähimmäisopintopistemäärä,
joka valiokunnan saaman selvityksen mukaan vastaa nykyistä riittävien
perusopintojen määrää. Valiokunta
ehdottaa myös, että vaatimus suoritettavien opintojen
kuulumisesta henkilön suorittamaan tutkintoon poistetaan.
Edellytetyt 30 opintopisteen opinnot voisivat siten sisältyä henkilön
suorittamaan tekniikan ammattikorkeakoulututkintoon, tai ne voitaisiin
suorittaa erillisinä opintoina esimerkiksi sellaisen tekniikan
ammattikorkeakoulututkinnon suorittamisen jälkeen, johon
ei ole sisältynyt näitä opintoja. Vaadittavat
vähimmäisopinnot voitaisiin siten suorittaa joko
kokonaan tai osittain myös erillisinä täydentävinä opintoina.
Lisäksi valiokunta ehdottaa, että 18 §:n
4 momenttiin tehdään 1 momenttia
vastaavat koulutusohjelmia koskevat muutokset. Valiokunta pitää erittäin
tärkeänä, että myös
jatkossa pystytään huolehtimaan koulutuksella
siitä, että katsastusta koskevaa osaamista löytyy riittävästi
kaikkien ajoneuvoluokkien erityisvaatimusten mukaisesti.
Hallituksen esityksen perustelujen mukaan teknillisen oppilaitoksen
autotekniikan opintolinjan tai vastaavan teknikkotason samoin kuin insinööritason
tutkinnot täyttäisivät edelleen kaikkiin
katsastustehtäviin edellytetyn peruskoulutusvaatimuksen,
esityksen siirtymäsäännöksen
mukaisesti.
19 §. Katsastajan jatkokoulutus.
Valiokunta ehdottaa, että pykälän
2 momentissa mainittuja opintojen nimiä muutetaan
vastaamaan valiokunnan 18 §:n 1 momenttiin
ehdottamia muutoksia.
20 §. Poikkeus peruskoulutusvaatimuksesta.
Valiokunta ehdottaa, että pykälää muutetaan vastaamaan
valiokunnan 18 §:n 1 momenttiin ehdottamia
muutoksia.
31 §. Jatkokoulutusluvan hakeminen.
Valiokunta ehdottaa selkeyden vuoksi, että esityksen 1 momentin
5 kohdassa edellytetään koulutuslupahakemuksen
liitteeksi yksityiskohtaisen koulutusohjelman sijasta selvitys koulutuksen
sisällöstä.
39 §. Katsastustoimipaikan ja koulutuspaikan tarkastukset.
Perustuslakivaliokunnan esityksestä antaman lausunnon
mukaan valvontatyyppisten tarkastusten sääntelyssä on
syytä viitata hallintolain 39 §:n säännöksiin
hallintoasian käsittelyyn liittyvässä tarkastuksessa
noudatettavasta menettelystä. Liikenne- ja viestintävaliokunta
ehdottaa kyseisen viittauksen lisäämistä esityksen
1. lakiehdotuksen 39 §:ään.
Hallintolain 39 §:n mukaan viranomaisen on mm.
pääsääntöisesti ilmoitettava
asianosaiselle tarkastuksen aloittamisajankohdasta, asianosaisella
on oikeus olla läsnä tarkastuksessa sekä esittää mielipiteensä tarkastukseen
liittyvistä seikoista, tarkastus on suoritettava aiheuttamatta
kohtuutonta haittaa ja tarkastajan on laadittava tarkastuksesta
kirjallinen tarkastuskertomus.
41 §. Katsastetun ajoneuvon tarkastus.
Valiokunta kiinnittää huomiota 1. lakiehdotuksen 41 §:n
1 momentin säännökseen, jolla
Liikenteen turvallisuusvirastolle ehdotetaan annettavaksi valtuudet
pysäyttää ajoneuvo katsastusten valvomiseksi
ajoneuvon poistuessa katsastustoimipaikasta ja tarkastaa ajoneuvo
uudestaan. Valiokunta pitää katsastusten valvontaa
ja tarkastuksia erittäin tärkeänä lain
säännösten noudattamisen varmistamisen
kannalta. Valiokunta pitää ehdotettua sanamuotoa
kuitenkin liian epätarkkana ja katsastuksen asiakkaan kannalta kohtuuttomana.
Esityksen sanamuoto näyttäisi mahdollistavan esimerkiksi
sen, että ajoneuvo voitaisiin pysäyttää katsastusluvan
haltijaan kohdistuvan valvonnan toteuttamiseksi vielä varsin
myöhään katsastuksen jälkeen
eli esimerkiksi katsastustoimipaikalta pois johtavalla läheisellä tiellä.
Valiokunta katsoo, että säännöksessä tarkoitettujen
tarkastusten tarkoituksen kannalta on riittävää,
että tarkastuksia kohdistetaan sellaisiin ajoneuvoihin,
jotka ovat vielä selkeästi katsastustoimipaikassa.
Valiokunta ehdottaa näin ollen, että 41 §:n 1 momenttia
muutetaan siten, että ajoneuvo voitaisiin pysäyttää vain
silloin, kun ajoneuvo vielä on katsastustoimipaikassa.
Liikenteen turvallisuusviraston virkamies voisi siten pysäyttää ajoneuvon
ainoastaan ennen sen poistumista katsastuspaikasta. Valiokunta korostaa,
että Liikenteen turvallisuusviraston tulee antaa tarkastuksen
toteuttamisesta yksittäisille tarkastuksen suorittajille
selkeät toimintaohjeet ja kyseinen menettely tulee toteuttaa
mahdollisimman ripeästi ja muutoinkin siten, että uudelleen
tarkastettavan ajoneuvon kuljettajalle aiheutuu tilanteesta mahdollisimman
vähän vaivaa.
56 §. Tarkemmat säännökset.
Esityksen 1. lakiehdotuksen 7 §:n 1 momentin
5 kohdan mukaan laadunhallintajärjestelmässä on
otettava huomioon katsastustoiminnalle säädetyt
ja määrätyt vaatimukset. Valiokunta katsoo,
että asiasta on tarpeen antaa tarkempia alemman asteisia säännöksiä,
ja ehdottaa näin ollen, että esityksen 56 §:ään
lisätään valtuus antaa liikenne- ja viestintäministeriön
asetuksella myös laadunhallintajärjestelmästä tarkempia
säännöksiä.
2. lakiehdotus
13 §. Yksittäishyväksyjän
peruskoulutusvaatimukset.
Valiokunta ehdottaa, että yksittäishyväksyjältä edellytettävää peruskoulutusta
koskevaa vaatimusta muutetaan vastaamaan valiokunnan 1. lakiehdotuksen
18 §:n 1 momenttiin ehdottamia muutoksia.
4. lakiehdotus
13 §. Muutoksenhaku hallinto-oikeuteen.
Muutoksenhakua koskevaan 4. lakiehdotuksen 13 §:ään
sisältyy säännös, jonka mukaan
valtion puolesta valitusoikeus Liikenteen turvallisuusviraston päätökseen
on Liikenteen turvallisuusviraston hallintoasioista vastaavalla
johtajalla. Tämä merkitsee sitä, että Liikenteen
turvallisuusvirasto voisi valittaa omasta oikaisuvaatimuksen johdosta
tekemästään päätöksestä.
Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan perustuslakivaliokunta
on jo aiemmin katsonut, että viranomaisen mahdollisuus
heti päätöksen tehtyään
riitauttaa oma päätöksensä hakemalla
siihen muutosta on omiaan heikentämään
asian käsittelyn asianmukaisuutta sekä viranomaisen riittävään
selvittämiseen ja valmisteluun liittyvää päätöksentekoa.
Ehdotuksessa valtion valitusoikeus on sinänsä asianmukaisesti
rajattu tilanteisiin, joissa asian saattaminen tuomioistuimen ratkaistavaksi
on oikeuskäytännön yhtenäisyyden
vuoksi tärkeätä. Perustuslakivaliokunnan
mukaan muutoksenhakuoikeus olisi kuitenkin asianmukaista osoittaa
jollekin muulle kuin päätöksen tekevän
viranomaisen palveluksessa toimivalle virkamiehelle. Perustuslakivaliokunnan
lausunnon mukaan viranomaisen toimivaltaa valittaa omasta päätöksestään
voidaan pitää varsin poikkeuksellisena ja perustuslain
21 §:n valossa jossain määrin
arveluttavana menettelynä.
Liikenne- ja viestintävaliokunta katsoo, että edellä mainittu
viranomaisen muutoksenhakua koskeva säännös
on poikkeuksellinen. Vastaavasti muotoiltua säännöstä lentoliikenteen
valvontamaksusta annetussa laissa (1249/2005)
ei ole valiokunnan saaman selvityksen mukaan käytetty kertaakaan.
Valiokunta ehdottaa, että perustuslakivaliokunnan perustuslain
21 §:n kannalta jossain määrin
arveluttavana pitämä muutoksenhakua koskeva säännös
poistetaan. Mahdollisissa ongelmatilanteissa on tarvittaessa käytettävissä tavanomaiset
viranomaisten virheellisten päätösten
korjaamista ja muutoksenhakua koskevat menettelyt.