Yleisperustelut
Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja
saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena
ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin
huomautuksin ja muutosehdotuksin.
Matkapuhelinliittymien puhelinmarkkinointikielto
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan suomalaisilla on keskimäärin
1,5 puhelinliittymää henkilöä kohti.
Tällä hetkellä puhelinmarkkinointi on
teleyrityksillä yksi keskeisimmistä asiakkaiden
hankinnan keinoista, ja vuosittain Suomessa vaihdetaan arviolta
noin miljoona matkapuhelinliittymää puhelinmarkkinoinnin tuloksena.
Matkapuhelinliittymien puhelinmarkkinointiin on kuitenkin valiokunnan
saaman selvityksen mukaan liittynyt ongelmia, joista olennainen
osa on kohdistunut sellaisiin jo ikääntyneisiin
kuluttajiin, joilla saattaa olla vaikeuksia hahmottaa esim. kaikkia
markkinoitavan liittymän sopimusehtoja. Esityksen perustelujen
mukaan liittymäsopimuksissa on kyse monimutkaisesta palvelukokonaisuudesta,
joka ei erityisen hyvin sovellu markkinoitavaksi puhelimitse. Liittymien
puhelinmarkkinoinnissa on saadun selvityksen mukaan saatettu irtisanoa
vanha liittymä jo pelkän puhelinkeskustelun perusteella
ja asiakas on voinut joutua olemaan useita päiviä ilman
toimivaa matkapuhelinliittymää, kun uuden liittymän
toimittaminen postitse on vienyt aikaa. Valiokunnan saaman selvityksen
mukaan matkapuhelinliittymien puhelinmarkkinoinnissa ei ole kaikilta
osin noudatettu mm. viestintämarkkinalain (393/2003)
säännöksiä numeronsiirrosta
ja esimerkiksi numeronsiirtopyyntö on joissakin tapauksissa
tehty jo ennen uutta liittymää koskevan sopimuksen
tekemistä.
Esityksen 1. lakiehdotuksen 65 a §:ssä ehdotetaan,
että matkaviestinverkon puhelinliittymiä ei saa
markkinoida kuluttajille puhelimitse muutoin kuin kuluttajan nimenomaisesta
pyynnöstä. Tämä ei kuitenkaan
koskisi puhelinmarkkinointia omille matkapuhelinasiakkaille. Valiokunta pitää säännöksellä
tavoiteltua
kuluttajien aseman parantamista ja puhelinmarkkinointiin liittyvien
ongelmien ratkaisemista tärkeänä. Asiantuntijakuulemisessa
on kuitenkin tuotu esille, että puhelinmarkkinointikiellolla
voi olla negatiivisia kilpailuvaikutuksia erityisesti uusien markkinoille
tulijoiden aseman kannalta ja tämän lisäksi
myös nykyisten toimijoiden välistä kilpailua
vähentäviä vaikutuksia. Saadun selvityksen
mukaan puhelinmarkkinointia käytännössä hoitavissa
palveluyrityksissä ehdotus voi myös jossain määrin
vähentää tarjolla olevia työpaikkoja.
Perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt lausunnossaan PeVL
6/2012 vp huomiota siihen, että näyttäisi
siltä, että vakavimmat kuluttajille matkapuhelinliittymien
puhelinmarkkinoinnista aiheutuneet ongelmat olisivat poistettavissa
tarkistamalla puhelinmarkkinoinnin nykykäytäntö vastaamaan
paremmin voimassaolevan lain säännöksiä.
Numeronsiirtoa ei voida tehdä ennen uuden liittymäsopimuksen
tekemistä. Perustuslakivaliokunta kiinnitti liikenne- ja
viestintävaliokunnan huomiota mahdollisuuteen korostaa
tätä lähtökohtaa täsmentämällä lain
säännöksiä. Liikenne- ja viestintävaliokunta
on pohtinut mahdollisuutta täsmentää tässä vaiheessa
myös voimassa olevaa numeronsiirtoa koskevaa sääntelyä ja
saada myös sitä kautta parannusta käytännön
ongelmiin. Valiokunta katsoo kuitenkin, että mahdolliset
muutostarpeet on tarkoituksenmukaisinta arvioida jo tällä hetkellä käynnissä olevan
tietoyhteiskuntakaaren valmistelun yhteydessä.
Esityksen kaltainen matkapuhelinliittymien puhelinmarkkinointia
koskeva kielto on hyvin poikkeuksellinen toimenpide. Valiokunta
pitää keskeisenä, että esitetty
säännös ehdotetaan säädettäväksi
määräaikaisena ja että se on
rajattu vain matkapuhelinliittymien puhelinmarkkinointiin. Muut
markkinointikanavat jäisivät siten edelleen myös
mahdollisten markkinoille tulevien teleyritysten käytettäväksi.
Valiokunta kiinnittää kuitenkin huomiota siihen,
että esityksessä olisi ollut syytä tuoda
esille selkeästi kattavammin niitä ongelmia, joita
puhelinmarkkinoinnista on kuluttajille aiheutunut, jotta ehdotuksen
vaikutuksia ja mahdollisia muita käytännön
ongelmien ratkaisukeinoja olisi ollut mahdollista jo esityksen pohjalta
arvioida täsmällisemmin. Kattavien perustelujen
tarve on erityisen tärkeää tilanteissa,
joissa ehdotetaan jonkin toiminnan kieltämistä kokonaan
ja joissa esityksellä voi olla markkinoiden kilpailun toimintaan
kohdistuvia vaikutuksia. Valiokunta toteaa samalla, että esitykseen
sisältyi eräiltä muiltakin osin ennen
kaikkea esityksen perusteluja, mutta myös esityksen viimeistelyä koskevia puutteita.
Edellä mainituista ongelmista huolimatta valiokunta
pitää saamansa selvityksen perusteella esityksessä ehdotettua
matkapuhelinliittymien puhelinmarkkinointia koskevaa kieltoa hyväksyttävänä.
Valiokunta pitää kuitenkin tärkeänä, että kieltoa
koskevan säännöksen erilaisia vaikutuksia
sekä hyötyjä ja haittoja seurataan ja
arvioidaan kattavasti, ja tarvittaessa valmistellaan jo ennen lain
kolmen vuoden voimassaoloajan päättymistä mahdollisesti
tarvittavat säännösmuutokset. Valiokunta
ehdottaa eduskunnan hyväksyttäväksi lausuman,
jonka mukaan
eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto toimittaa
liikenne- ja viestintävaliokunnalle selvityksen matkapuhelinliittymien puhelinmarkkinointia
koskevan kiellon vaikutuksista viimeistään vuoden
2013 loppuun mennessä.
Oman asiakkaan määrittely
Esityksen 1. lakiehdotuksen 65 a §:n mukaan
teleyritys saa matkapuhelinliittymien puhelinmarkkinointia koskevasta
kiellosta huolimatta kuitenkin toteuttaa puhelinmarkkinointia omille matkapuhelinasiakkailleen.
Selvyyden vuoksi valiokunta toteaa, että kyseisen 65 a §:n
säännöksen kannalta asiakkuuden tulee
katsoa kaikissa tapauksissa päättyvän
siihen, kun numeronsiirtopyyntö on tehty. Tämä tarkoittaa
käytännössä sitä, että nykyisin
yleinen ns. win back -toiminta, jossa vanha operaattori pyrkii saamaan
toiselle operaattorille siirtyvän asiakkaan takaisin itselleen,
ei enää jatkossa ole mahdollista.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että kuluttaja
ei aina välttämättä osaa numeronsiirtotilanteessa
hahmottaa, että hän on numeronsiirrosta huolimatta
edelleen sidottu mahdolliseen aiempaan määräaikaiseen
sopimukseensa. Esimerkiksi matkapuhelimen määräaikaiseen
ns. kytkykauppasopimukseen sidottu kuluttaja saattaa joutua maksamaan
sopimukseen liittyviä maksuja vielä varsin pitkäänkin
numeronsiirrosta huolimatta.
Telelaskun erittely
Valiokunta katsoo, että 1. lakiehdotuksen
viestintämarkkinalain 80 §:n telelaskun
erittelyä koskevien säännösten
täsmentäminen ja täydentäminen on lähtökohtaisesti kannatettava
ja tarpeen tilaajien ja erityisesti kuluttajien oikeuksien turvaamiseksi. Valiokunta ehdottaa kuitenkin
1. lakiehdotuksen 80 §:n ja 2. lakiehdotuksen
24 §:n 5 momentin osittaista yhdistämistä nykyistä laskunerittelyä koskevan sääntelyn
selkeyttämiseksi.
Asiantuntijakuulemisessa on tuotu esille, että maksun
saaja ei ole nykyisin aina teknisestä tai muusta vastaavasta
syystä teleyrityksen tiedossa. Valiokunta ehdottaa, että esityksen
laskunerittelyä koskevien säännösmuutosten
voimaantuloa siirretään eteenpäin siten,
että teleyrityksille jää riittävästi
aikaa toteuttaa tarvittavat järjestelmä- yms.
muutokset.
Laskun täydellinen erittely tilaajalle
Valiokunta pitää tilaajan liittymän
laskun maksamiseen liittyvää tiedonsaantitarvetta
erittäin tärkeänä ja katsoo,
että laskunerittelyä koskevien säännösten
osittainen uudistaminen voi olla omiaan ehkäisemään
asiaa koskevia erimielisyyksiä esimerkiksi työnantajan
ja työntekijän välisessä suhteessa
työsuhdepuhelimien osalta. Matkapuhelin on tietoyhteiskunnassa
yhä useammin erilaisten palvelujen maksuväline,
joten erilaisiin hyödykkeisiin ja palveluihin liittyvän
laskunerittelyn merkitys korostuu jatkossa yhä enemmän.
Esityksen laskun täydellistä erittelyä koskevan
ehdotuksen tavoitteena on parantaa telelaskun informaatiosisältöä ja
tehdä matkapuhelimesta entistä varteenotettavampi
maksuväline. Esityksen perustelujen mukaan tilaajan täydellisen
erittelyn piiriin tulevia muita kuin viestintäpalvelujen
käytöstä aiheutuvia maksuja olisivat
maksullisista lisäpalveluista, kuten tekstiviestillä tai
tiettyyn numeroon soittamalla hankittavista asiointipalveluista,
joukkoliikennelipuista, hyödykkeiden maksuista, kilpailuista
ja muista ajanvietepalveluista, aiheutuvat maksut.
Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan matkapuhelinliittymään
kytkeytyy nykyisin hyvin monenlaisia palvelujen ja hyödykkeiden käyttö-
ja hankintamahdollisuuksia ja uudenlaisia liittymän käyttötapoja
kehitetään edelleen. Tilanteissa, joissa on kyse
puhelinliittymän käyttämisestä yksinomaan
maksuvälineenä automaattisessa palvelussa — kuten
joukkoliikennelipun ostamisessa — eivät maksutapahtuman tunnistamistiedot
nauti luottamuksellisen viestin suojaa samalla tavoin kuin viestinnässä yleensä.
Tällaisissa tilanteissa työsuhteinen puhelinliittymä rinnastuu
lähinnä työnantajan työntekijälleen
antamaan luottokorttiin ja sitä koskeviin laskutustietoihin.
Erilaisiin maksullisiin lisäpalveluihin voi kuitenkin sisältyä maksutapahtuman
lisäksi viestintää, johon liittyvät viestin
tunnistamistiedot ovat yhdistettävissä liittymän
käyttäjän yksityiselämään.
Esimerkkinä perustuslakivaliokunta toi esille erilaiset
kuluttajille tarjottavat keskustelulinjat.
Perustuslakivaliokunta edellytti lausunnossaan, että 2. lakiehdotuksen
24 §:n 5 momenttia tulee tarkistaa siten,
että tilaajalle annettava täydellinen erittely
voi koskea ainoastaan sellaisia yksinomaan hyödykkeen tai
palvelun maksamiseen liittyviä yhteyksiä, joista
aiheutuu tilaajalle ensisijaisesti muita kuin viestintäpalvelun käytöstä aiheutuvia
maksuja. Tämä on edellytys lakiehdotuksen käsittelylle
tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.
Liikenne- ja viestintävaliokunta toteaa perustuslakivaliokunnan
lausuntoon viitaten, että ehdotetussa sähköisen
viestinnän tietosuojalain (516/2004)
24 §:n 5 momentissa tehty rajanveto sellaisiin
yhteyksiin, joista aiheutuu tilaajalle muita kuin viestintäpalvelun
käytöstä johtuvia maksuja ja joista täydellinen
erittely tulisi tilaajalle antaa, ei ole riittävän
tarkkarajainen. Valiokunta ehdottaa kyseisen säännöksen
täsmentämistä perustuslakivaliokunnan
vaatimuksen mukaisesti yksityiskohtaisissa perusteluissa tarkemmin
esitetyllä tavalla.
Yhteyskohtaisen laskun erittelyn maksuttomuus
Asiantuntijakuulemisessa on tuotu esille, että 2. lakiehdotuksen
24 §:n 2 momenttiin olisi tarpeen mm. kuluttajien oikeuksien
turvaamiseksi lisätä maininta yhteyskohtaisen
erittelyn maksuttomuudesta. Valiokunta pitää ehdotusta
erityisesti kuluttajien kannalta tarkoituksenmukaisena ja ehdottaa,
että teleyrityksen on tilaajan sitä pyytäessä annettava
laskun yhteyskohtainen erittely maksutta.
Siirtymäajat
Valiokunta pitää tärkeänä,
että erittelyvelvollisuuksien täytäntöön
panemiseksi mahdollisesti tarvittavat teleyritysten järjestelmä-
yms. muutokset ja mahdolliset Viestintäviraston määräyksiä koskevat
muutokset toteutetaan mahdollisimman pian. Valiokunta pitää kuitenkin
kohtuullisena, että 1. lakiehdotuksen viestintämarkkinalain
80 §:n ja 2. lakiehdotuksen sähköisen viestinnän
tietosuojalain 24 §:n muutokset tulevat voimaan
vasta 1. päivänä kesäkuuta 2013.
Yksityiskohtaiset perustelut
1. lakiehdotus
80 §. Telelaskun erittely.
Valiokunta ehdottaa saamansa selvityksen perusteella, että osa 1. lakiehdotuksen
80 §:n sääntelystä siirretään 2. lakiehdotuksen
24 §:n 5 momenttiin laskunerittelyä koskevien
säännösten selkeyttämiseksi.
Voimaantulosäännös.
Valiokunta ehdottaa, että 1. lakiehdotuksen
voimaantulosäännöstä muutetaan
siten, että lakiehdotuksen 80 § tulee
voimaan vasta 1 päivänä kesäkuuta
2013. Muutoksella varataan mm. teleyrityksille riittävästi
aikaa mahdollisten järjestelmä- yms. muutosten toteuttamiseen.
Lisäksi valiokunta ehdottaa lakiteknisenä muutoksena,
että voimaantulosäännökseen
kirjataan lakiehdotuksen 65 a §:n voimassaoloajan
päivämäärä.
2. lakiehdotus
24 §. Laskun yhteyskohtainen erittely.
Edellä yleisperusteluissa esille tuoduista syistä valiokunta
ehdottaa, että 2. lakiehdotuksen 24 §:n 5 momentin
säännöksiä muiden kuin viestintäpalvelujen
käytöstä aiheutuvien maksujen erittelystä tilaajalle
täsmennetään perustuslakivaliokunnan
edellyttämällä tavalla. Saamansa selvityksen
perusteella valiokunta ehdottaa, että kyseisen momentin
1 kohdan mukaan teleyrityksen on eriteltävä tilaajalle
maksupalvelulaissa (290/2010) tarkoitetuista
matkapuhelimella toteutetuista maksutapahtumista maksun määrä, ajankohta
ja maksun saaja, ellei maksupalvelulaista muuta johdu.
Maksupalvelulakia koskevasta hallituksen esityksestä HE
169/2009 vp antamassaan mietinnössä TaVM
4/2010 vp talousvaliokunta toi esille, että maksupalvelulain
piiriin kuuluvia niin sanottuja mobiilimaksuja ovat mm. elokuva-,
pysäköinti- ja matkalippujen ostaminen matkapuhelinta
käyttäen. Mainitun lain soveltamisalaan ei sen
sijaan kuulu maksun välittäminen tilanteissa,
joissa maksun välittävä palveluntarjoaja
tarjoaa maksun välittämisen lisäksi lisäarvoa
palvelukokonaisuudessa, ja kyseistä tavaraa tai palvelua
voidaan käyttää vain digitaalisten laitteiden
kautta. Näin ollen esimerkiksi soittoäänien,
taustakuvien ja pelien ostamiseen liittyvien maksujen välittäminen
ei ole maksupalvelulain tarkoittamaa maksupalvelua. Maksutapahtumia
koskevien tietojen antamisesta säädetään
maksupalvelulain 19 §:ssä ja pienmaksuvälineen
osalta kyseisen lain 20 §:ssä. Ehdotuksen
tarkoituksena on, että tietojen antamiseen maksupalvelulaissa
tarkoitetuista maksutapahtumista sovelletaan ensisijaisesti maksupalvelulain
säännöksiä siltä osin
kuin ne poikkeavat sähköisen viestinnän
tietosuojalain säännöksistä.
Momentin 1 kohdan nojalla tilaajalle annettavaan erittelyyn ei saa
sisältyä käyttäjän
yksityisyyden suojan piiriin kuuluvaa viestintää koskevia
tietoja.
Lisäksi valiokunta ehdottaa saamansa selvityksen perusteella
mainitun momentin 2 kohdaksi säännöstä siitä,
että tilaajalle on eriteltävä maksun
määrä, ajankohta ja saaja sellaisista
ensisijaisesti muista kuin viestintäpalvelun käytöstä aiheutuvista
maksuista, jotka aiheutuvat yksinomaan maksupalvelulain soveltamisalaan
kuulumattoman hyödykkeen tai palvelun maksamisesta automaattisessa
palvelussa ja joista aiheutuu tilaajalle ensisijaisesti muita kuin viestintäpalvelun
käytöstä johtuvia maksuja. Ensisijaisuudella
kyseisessä säännöksessä tarkoitetaan
sitä, että teleyrityksen täydellisen
erittelyn antamista koskeva velvollisuus ei poistu sellaisissa tilanteissa,
joissa yhteydestä aiheutuu muusta kuin viestintäpalvelusta
aiheutuvan maksun lisäksi esim. tekstiviestiä koskeva
maksu.
Automaattisessa palvelussa hyödykkeen tai palvelun
tilaamisessa ja maksamisessa toisena osapuolena on tekninen järjestelmä,
esim. jonkin sisältöpalvelun tilaamiseen ja maksamiseen liittyvä järjestelmä.
Tällaisia palveluja ovat lyhytsanomapalvelunumeroihin lähetettävin
tekstiviestein tai vastaavalla automatisoidulla tavalla tilattavat
digitaalisessa muodossa toimitettavat video-, musiikki- ja muut
palvelut, ohjelmien ja sovellusten maksaminen, pelit, äänestyksiin
ja visailuihin osallistuminen, taksin tilaaminen ja muut vastaavat
yleishyödylliset asiointi-, ajanviete- ja aikuisviihdepalvelut.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että eriteltävät hyödykkeet
tai palvelut saattavat olla luonteeltaan sellaisia, että käyttäjä ei
välttämättä haluaisi tilaajan
saavan tietää niiden maksamisesta. Valiokunta
pitää kuitenkin saamansa selvityksen perusteella
tärkeänä, että tilaajalla on
mahdollisuus saada edellä mainittu laskunerittely automatisoidulla
tavalla maksettavista hyödykkeistä ja palveluista.
Lyhytsanomapalveluiden numeroilla tarkoitetaan numeroita, joilla
teksti-, kuva- ja multimediaviestit ohjataan teleyrityksen lyhytsanomapalveluihin.
Palvelut tuotetaan Viestintäviraston myöntämien
lyhytsanomapalvelunumeroiden avulla, ja palvelun laskuttaa teleyritys
puhelinlaskun yhteydessä. Numeron saatuaan palvelun tuottaja
sopii numeron käyttöönotosta, numeroon
liitettävistä palveluista ja palvelun avaamisesta
teleyrityksen kanssa. Lyhytsanomanumerot on numeroitu Viestintäviraston
teknisten määräysten mukaisiin palveluryhmiin
(yleishyödyllisiin asiointi-, ajanviete- ja aikuisviihdepalveluihin).
Valiokunta pitää itsestään selvänä, että vaikka
lyhytsanomapalvelut voivat periaatteessa koskea myös äänestämistä,
täydellinen erittely ei voi koskea äänestämistä presidentinvaaleissa,
eduskuntavaaleissa, kunnallisvaaleissa tai muissa vastaavissa vaaleissa.
Esityksen 24 §:n 5 momentin 3 kohdan
mukaan tilaajalle tulee eritellä palvelutyypeittäin
ja käyttäjälle täydellisesti
muut kuin momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut yhteydet,
joista aiheutuu tilaajalle muita kuin viestintäpalvelun
käytöstä johtuvia maksuja. Tällaisia
yhteyksiä ovat esimerkiksi lisämaksullisiin neuvonta-
ja asiantuntijapuhelinpalveluihin, hengellisiin palveluihin sekä keskustelulinjoille
otettujen puheluiden yhteydet, joihin sisältyy käyttäjän
yksityisyyden suojan piiriin kuuluvaa viestintää.
Käyttäjälle annettavalla täydellisellä erittelyllä tarkoitetaan maksun
määrää, ajankohtaa ja saajaa
koskevaa erittelyä.
Valiokunta toteaa perustuslakivaliokunnan lausuntoon viitaten,
että tilaajalle 24 §:n 4 momentin
nojalla annettavasta laskunerittelystä ei tule voida tunnistaa
viestinnän toista osapuolta silloin kun kyse on muusta
kuin yksinomaan hyödykkeen tai palvelun maksamiseen liittyvästä viestinnästä,
josta aiheutuu tilaajalle ensisijaisesti muita kuin viestintäpalvelun
käytöstä aiheutuvia maksuja.
Valiokunta pitää erittäin tärkeänä,
että asian poikkeuksellisen teknisestä luonteesta
ja palvelujen moninaisuudesta johtuen Viestintäviraston
määräyksellä tulee voida antaa
asiasta tarkempia määräyksiä,
joissa määritellään täsmällisemmin,
mistä kaikista palveluista erittelyt voidaan käytännössä tilaajalle
antaa. Valiokunta toteaa, että jo tällä hetkellä käynnissä olevan
tietoyhteiskuntakaaren valmistelun yhteydessä on mahdollista
arvioida sääntelyn vaikutuksia ja palvelujen ja
mm. mobiilimaksamisen kehittymistä sekä siitä johtuvia
mahdollisia sääntelyn muutostarpeita.
Lisäksi valiokunta ehdottaa, että lakiehdotuksen
24 §:n momenttijakoa muutetaan siten, että esityksen
2 ja 3 momentti yhdistetään, jolloin esityksen
5 momenttiin sisältyvä viittaus kohdistuu
oikeaan momenttiin ja esityksen 5—7 momentti siirtyvät
4—6 momentiksi.
Voimaantulosäännös.
Valiokunta ehdottaa, että 2. lakiehdotuksen
voimaantulosäännöstä muutetaan
siten, että lakiehdotuksen 24 § tulee
voimaan vasta 1 päivänä kesäkuuta
2013.