Yleistä
Valiokunta toteaa, että maatalouden kannattavuuden turvaamiseksi kansainvälisiä markkinoita on hyödynnettävä nykyistä enemmän. Lähtökohtaisesti kaupan esteiden purkamisessa tulee suosia monenkeskeisiä neuvotteluita, joissa kaikki osapuolet, esim. WTO:n jäsenmaat, pääsevät vaikuttamaan kauppapolitiikan sisältöön.
EU:ssa ja Suomessa elintarvikeala on yksi säädellyimmistä elinkeinoaloista. Lainsäädäntö edellyttää elintarviketuotannossa tiettyjä tuotantotapoja sekä investointeja tuotantorakennuksiin, -laitteisiin ja -järjestelmiin. Usein vastaavia säädöksiä ei kolmansissa maissa ole lainkaan, mikä tuo kilpailijamaillemme suoran kustannuskilpailuedun. Huomattava on myös, että Suomessa on lisäksi kansallisia säädöksiä, jotka asettavat suomalaiselle tuotannolle vielä EU-tasoakin tiukempia vaatimuksia. Näistä kotimaisen tuotannon kustannustasoa nostavista säädösvaatimuksista esimerkkeinä voidaan mainita kansalliset salmonella- ja eläinten suojelua koskevat lisävaatimukset.
Valiokunta pitää välttämättömänä, että EU huolehtii maatalouspolitiikassaan tuotantonsa kilpailukyvystä. Uusia säännöksiä suunniteltaessa on tehtävä kattavat arviot vaikutuksista elinkeinoelämälle. Valiokunta korostaa lisäksi sitä, että toimijoiden tulee voida luottaa siihen, että EU toimii johdonmukaisesti ja esittää samat vaatimukset tuonnille kuin mitä se asettaa omalle tuotannolleen. Neuvotteluissa tulee varmistaa, että alalle muodostuu reilut kilpailuolosuhteet myös tulevaisuudessa.
EU:n viime vuosina aloittamat monet kauppaneuvottelut, merkittävimpänä niistä Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen väliset neuvottelut kauppa- ja investointisopimuksesta (TTIP), tarjoavat suuria mahdollisuuksia myös maatalousmarkkinoille. Samaan aikaan neuvottelut pitävät kuitenkin sisällään myös lukemattomia haasteita ja jopa uhkakuvia EU:n maataloudelle. Valiokunta korostaa, että elintarvikealan kaupassa EU:lla ja siten myös Suomella on ehdottoman tärkeitä mm. kuluttajansuojeluun ja eläinten hyvinvointiin liittyviä intressejä, jotka vaikuttavat myös alan kilpailukykyyn. On täysin välttämätöntä, että nämä otetaan huomioon käytävissä neuvotteluissa.
Valiokunta toteaa, että TTIP-neuvotteluita on käyty heinäkuusta 2013 lähtien. Neuvoteltavan sopimuksen päämääränä on luoda uutta taloudellista kasvua maailman mittavimman kauppa- ja investointisuhteen avulla. Se loisi syntyessään maailman suurimman vapaakauppa-alueen, koska EU:n ja Yhdysvaltain taloudet muodostavat yhdessä noin puolet koko maailman bruttokansantuotteesta ja kattavat noin kolmanneksen globaaleista kauppavirroista. Sopimusneuvottelut ovat kuitenkin edenneet varsin hitaasti, koska mielipiteet monista asiakohdista, kuten investointisuojasopimukseen liittyvästä välimiesmenettelystä, ovat olleet kaukana toisistaan. Myös ruokaan ja ruokaturvallisuuteen liittyvät näkökulmat ovat osapuolten välillä hyvin erilaisia. Vaikka valiokunta kannattaa nyt käytäviä kauppaneuvotteluita sinänsä, elintarvikeala ei saa jäädä neuvottelujen viime vaiheessa kaupantekovälineeksi, jossa heikennetään EU-tuotannon kustannuskilpailukykyä keskeisiä tuotantovaatimuksia ja tuontikiintiöitä koskevien myönnytysten seurauksena.
Valiokunta korostaa, että neuvottelujen on tuotettava tasapuolisesti hyötyjä niin eteläisen kuin pohjoisen Euroopan maataloudelle.
Valiokunta pitää välttämättömänä, että neuvottelukysymysten tarkentuessa sillä on tilaisuus ottaa yksityiskohtaisesti kantaa vastuualueelleen kuuluviin kysymyksiin. Kansanedustajien tulee saada tietoa neuvotteluasiakirjoista maamme kansalliskielillä.
Maatalouskauppasuhteet ja markkinoillepääsy
Edellä esitetystä käy ilmi, että Yhdysvallat ja EU tarjoavat toisilleen suuret ja merkittävät maataloustuotteiden vientimarkkinat. EU:n maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden Yhdysvaltoihin suuntautuvan viennin kokonaisarvo oli 19,4 miljardia euroa vuonna 2015. Yhdysvallat on EU:n tärkein vientikohde maatalous- ja elintarviketuotteille. Sen osuus EU:n kokonaisviennistä maailmalle on 15 prosenttia. Viennin arvo Yhdysvaltoihin on lähes kaksi kertaa suurempi kuin Kiinaan, joka on EU:n toiseksi tärkein vientikohde maatalous- ja elintarviketuotteille. EU:n vienti koostuu valtaosin pitkälle jalostetuista elintarvikkeista. Yli puolet EU:n Yhdysvaltoihin menevästä elintarvikeviennistä on erilaisia juomia, kuten oluita, viinejä ja väkeviä alkoholijuomia. Juomien lisäksi tärkeitä vientituotteita ovat kahvi, tee, mausteet, kaakao, maitojalosteet, kasvi- ja eläinrasvajalosteet sekä pidemmälle jalostetut viljatuotteet.
EU vastaavasti tuo Yhdysvalloista maatalous- ja elintarviketuotteita noin 12 miljardin euron arvosta. Merkittävimpiin tuontituotteisiin kuuluvat pähkinät, soija, jalostetut hedelmät ja vihannekset. Näiden lisäksi EU:hun tuodaan Yhdysvalloista myös valmiita elintarvikkeita ja elintarviketeollisuuden jätetuotteita, joita käytetään muun muassa eläinten rehuna. Suomi vei Yhdysvaltoihin vuonna 2015 maataloustuotteita noin 47 miljoonan euron edestä ja toi runsaan 90 miljoonan euron arvosta. Yli puolet viennistä muodostui maito- ja meijerituotteista ja viljasta. Lisäksi Suomesta viedään Yhdysvaltoihin muun muassa vodkaa ja sianlihaa. Suurin tuontituote Yhdysvalloista on erilaiset kasvi- ja eläinperäiset rasvat ja öljyt. Lisäksi tuodaan alkoholijuomia, hedelmiä ja pähkinöitä, elintarvike- ja lihavalmisteita sekä kalaa ja äyriäisiä.
EU:n ja Yhdysvaltain välistä kauppaa ja investointeja koskevat neuvottelut tähtäävät kattavan kumppanuussopimuksen solmimiseen, tulleista luopumiseen sekä standardien ja sääntelyn yhdenmukaistamiseen Atlantin molemmin puolin. Määräysten ja standardien yhteensovittaminen on siten tärkeässä roolissa TTIP-sopimuksesta keskusteltaessa.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että TTIP-neuvotteluissa Yhdysvaltain tavoitteena on maataloustuotteiden tullien täydellinen vapauttaminen sekä myös muihin kuin tulleihin liittyvien kaupan esteiden poistaminen. Tällä tavoin Yhdysvallat haluaa vauhdittaa kuluttajille suunnattujen maatalous- ja elintarviketuotteidensa EU-viennin kasvua ja kuroa umpeen maatalouden kauppataseen vajeensa unionin kanssa.
Luonnonvarakeskuksen ja Valtion taloudellisen tutkimuslaitoksen yhteistyönä tehdyt analyysit osoittavat, että TTIP-sopimuksen syntyminen kasvattaisi merkittävästi maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden tuontia Yhdysvalloista EU-maihin. Tämä koskisi erityisesti liha- ja meijerituotteita sekä muita prosessoituja elintarvikkeita. EU:n maatalousvienti Yhdysvaltoihin kasvaisi sitä vastoin selvästi hitaammin. EU-viennin kasvu keskittyisi juomiin, kasviöljyihin, meijerituotteisiin ja muihin prosessoituihin elintarvikkeisiin. Samansuuntaisiin tuloksiin ovat päätyneet myös Euroopan parlamentin ja Yhdysvaltain maatalousministeriön aiemmin teettämät tutkimukset. Maatalous- ja elintarviketuotteiden vapaakauppa yhdistettynä sääntelyn ja standardien yhdenmukaistamiseen nostaisi Yhdysvaltain maataloustuotteiden EU-kauppataseen suuresta vajeesta ylijäämään.
Valiokunta pitää tärkeänä, että EU tunnistaa, minkälainen tukijärjestelmä Yhdysvalloilla on käytössä ja millaisen kilpailuedun järjestelmä tarjoaa suhteessa EU:n nykyiseen yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) tukijärjestelmään. Neuvotteluissa tulee myös varmistaa, että sopimuksen myötä Yhdysvallat luopuu pitkien vientiluottojen ja ruoka-avun käytöstä Yhdysvaltojen viennin tukemiseen, jotta EU on kilpailukykyinen yhteisellä markkina-alueella kolmansissa maissa. Valiokunta toteaa lisäksi, että maataloustuotteisiin liittyy useita ei-tullimuotoisia esteitä, jotka eivät johdu terveys- ja kasvinsuojelutoimista. Tällainen on esimerkiksi Yhdysvaltojen maitotuotteilta perimä markkinointimaksu (dairy assessment), joka tulee poistaa.
Herkät tuotteet
Valiokunta toteaa, että komissiolle annettavan neuvottelumandaatin mukaan neuvottelujen tavoitteena on kaikkien tullien poistaminen kahdenväliseltä kaupalta. Yhteisenä tavoitteena on lisäksi poistaa merkittävä osa tulleista jo sopimuksen voimaan astumisen yhteydessä ja lyhyessä ajassa eliminoida tullit muilta kuin kaikkein herkimmiltä tuotteilta. Neuvotteluissa molemmat osapuolet arvioivat kuitenkin erilaisia vaihtoehtoja herkkien tuotteiden kohtelulle mukaan lukien tariffikiintiöt. Mandaatin mukaan sopimukseen voidaan myös sisällyttää kahdenvälinen suojalauseke.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että EU:n ja Yhdysvaltojen välinen kauppa perustuu tullien osalta WTO-sidottuun MFN (Most favoured nation) -tasoon, ja tavarakaupassa kannettavat tullit ovat jo yleisesti varsin alhaisella tasolla. Maataloustuotteissa tullit ovat kuitenkin joillakin tuotteilla korkeat. Herkillä tuotteilla kauppa perustuu tariffikiintiöihin, joiden puitteissa tapahtuva tuonti toteutuu alhaisemmalla tullilla.
Valiokunta toteaa, että herkkien tuotteiden lukumäärä jää sopimuksessa todennäköisesti varsin rajalliseksi. Valiokunta korostaa kuitenkin sitä, että maataloustuotteiden kauppaa ei Yhdysvaltojen ja EU:n välillä ole perusteltua eikä mahdollistakaan avata kokonaan ja siten mandaattiin tulee sisällyttää mahdollisuus tariffikiintiöiden käyttöön ja suojalausekkeen soveltamiseen. Valiokunta pitää välttämättömänä, että herkiksi tuotteiksi EU:lle ja Suomelle katsotaan ainakin naudanliha, sianliha, siipikarjanliha, tietyt meijerituotteet ja vehnä. Lisäksi herkäksi tuotteeksi on katsottava perunatärkkelys. Maitotuotteiden kaupassa EU:lla ja Suomella on sekä markkinoiden suojaamiseen että niiden laajentamiseen liittyviä tärkeitä intressejä.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että Suomen elintarvikemarkkinat ovat pienet ja erittäin keskittyneet. Markkinamme on herkkä ulkopuolisille häiriöille. Jo Euroopan mittakaavassa pienetkin erät pystyvät käytännössä aiheuttamaan merkittävän markkinahäiriön minkä tahansa tuotteen markkinoilla. Erityisen herkkiä ovat liha- ja maitomarkkinat. Tämä on otettava huomioon kiintiöitä määrättäessä. Valiokunta painottaa erityisesti sitä, että suojalausekkeet ovat oleellinen osa varautumista markkinahäiriöihin.
Valiokunta toteaa, että herkkien tuotteiden osalta on vielä tarkoin selvitettävä EU:n todellinen kilpailukyky. Maatalouspolitiikkaan hiljakkoin tehty muutos Yhdysvalloissa lisää vielä entisestään yhdysvaltalaisten viljelijöiden kykyä sopeutua muuttuviin markkinoihin.
Edellä esitettyyn viitaten valiokunta katsoo, että EU:n ei tule suostua maataloustuotteiden tullien täydelliseen vapauttamiseen. Maataloustuotteille ja elintarvikkeille asetettu tullitaso on EU:ssa paljon korkeampi kuin Yhdysvalloissa. EU:n tulee jatkossakin säilyttää tullit ainakin tietyissä herkiksi katsomissaan elintarvikkeissa.
Sääntelykysymykset
Edellä esitetystä käy ilmi, että elintarvikeala on EU:ssa ja Suomessa yksi säädellyimmistä elinkeinoista. Esimerkkeinä EU:n tiukasti säädellyistä kokonaisuuksista voi mainita kotieläintuotannon, eläinperäisten tuotteiden valmistamisen ja yleensä tuotannon turvallisuuden, kuluttajansuojelun, hygienian ja vaikutukset ympäristöön. Kotieläinsektorilla EU on myös profiloitunut suuriin kauppakumppaneihinsa verrattuna alkutuotannon vastuullisuuteen ja eettisyyteen, kuten eläinten hyvinvointiin liittyviin kysymyksiin. Valiokunta painottaa sitä, että edellä mainittujen kokonaisuuksien tulee olla vapaakauppaneuvotteluissa selkeästi tunnustettuja neuvotteluaiheita, joissa EU pysyy periaatteissaan. EU:n omalle tuotannolleen asettamat vaatimukset nostavat tuotantokustannuksia EU-maissa, eivätkä kustannukset ole useinkaan helposti perittävissä lopputuotteiden hinnoissa.
Valiokunta toteaa, että EU:n ja Yhdysvaltojen maatalous- ja elintarvikepolitiikat eroavat toisistaan merkittävästi ja niiden välillä on ollut viime vuosikymmenen aikana monia kauppapoliittisia kiistoja. Valiokunta kiinnittää huomiota lainsäädännöissä oleviin eroihin, jotka liittyvät erityisesti eläinten hyvinvointiin ja ympäristön suojeluun. Myös maatalouden tukijärjestelmät poikkeavat toisistaan, ja elintarviketurvallisuuden varmistamisen pariaatteista on erilainen käsitys. EU ja Yhdysvallat suhtautuvat jyrkästi eri tavoin esimerkiksi kasvuhormonien käyttöön lihantuotannossa, lihan patogeenien vähentämistoimenpiteisiin, elintarviketurvallisuusmääräyksiin, muuntogeenisiin elintarvikkeisiin sekä maantieteellisiin alkuperämerkintöihin.
Vaikka niin EU kuin Yhdysvallat ovat sitoutuneet Maailman kauppajärjestön WTO:n sopimukseen, jonka mukaan ihmisten, eläinten tai kasvien elämän tai terveyden suojelemistoimenpiteiden tulee olla puhtaasti tieteeseen perustuvia, EU:n politiikkaa ohjaa kuitenkin niin sanottu ’ennalta varautumisen periaate’. EU on tehnyt tästä periaatteesta riskienhallinta-ajattelunsa kulmakiven terveyden ja kasvien suojelua koskevissa asioissa. Yhdysvalloissa sitä pidetään tekosyynä rakentaa sellaisia kaupan esteitä, jotka eivät pohjaudu tieteelliseen näyttöön. Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä on todettu, että sääntelyyn liittyvien kiistakysymysten sovitteleminen on maataloutta koskevien TTIP-neuvotteluiden hankalin osa.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että EU:n elintarvikeasetuksen 178/2002 yleiset periaatteet eivät ole Yhdysvalloille sellaisenaan hyväksyttäviä. EU:ssa tuotantoa valvotaan pellolta pöytään (koko tuotantoketjun tarkastelu turvallisuuden varmistamisessa). Yhdysvalloissa valvonnan periaatteena on tarkastella tieteellisen riskianalyysin perusteella lopputuotteiden laatua. Siihen, mitä on tapahtunut jalostusprosessin aikana, ei kiinnitetä huomiota. Pellolta pöytään periaatteen rinnalla käydään edelleen keskustelua vain lopputuotteisiin liittyvän turvallisuustarkastelun ensisijaisuudesta. Ennalta varautumisen periaate haluttaisiin korvata TTIP-sopimuksessa ”tieteeseen pohjautuvalla” päätöksenteolla, joka siis rajaisi toimiin ryhtymistä silloin, kuin tieteellistä varmuutta terveyshaitoista ei vielä ole.
Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä on todettu, että voimassa oleva EU:n ja Yhdysvaltojen välille solmittu eläinlääkintäsopimus kattaa jo monia keskustelussa esillä olleita asioita. EU:lla on oikeus auditoida Yhdysvaltojen elintarvikeketjua aina tuotantotiloja myöten. On sovittu yhteisistä raja-arvoista elintarvikkeiden ympäristömyrkky- ja eläinlääkejäämiin liittyen sekä menettelystä uusien jäämien arvioinnissa. On sovittu tavasta, jolla estetään sellaisen lihan päätyminen EU-markkinoille, joka on saatu eläimistä, joiden kasvua on edistetty hormonein. Eläinten merkintä- ja jäljitettävyysjärjestelmät ovat myös toisiaan vastaavat. Voimassa oleva EU:n ja Yhdysvaltojen välille solmittu eläinlääkintäsopimus ei kuitenkaan kata eläinten hyvinvointia. Erityistä huomiota ovat herättäneet erot EU:n ja Yhdysvaltojen vaatimuksissa liittyen munituskanojen häkkikokoihin ja vaihtoehtoisiin eläinkoemenetelmiin. Yhdysvalloissa lihan dekontaminointi on normaalikäytäntö.
Yksi merkittävä osapuolten välinen kauppakiista liittyy EU:n edellä mainittuun niin sanottuun ”hormonilihakieltoon”. Kiistan ytimessä on Yhdysvalloissa yleinen tapa käyttää kasvunedistäjiä lihakarjan myöhäisvaiheen ruokinnassa. Menetelmä nopeuttaa kasvua ja tehostaa ruokintaa. Yhdysvallat katsoo, ettei käytäntö aiheuta todellisia terveysriskejä kuluttajille. Toinen esimerkki kauppakiistoista on se, että yhdysvaltalainen siipikarjanliha on käytännössä suljettu Euroopan markkinoilta taudinaiheuttajien vähentämiskäsittelyjen kiellon vuoksi. Ruhojen kloorivesikäsittelyä käytetään Yhdysvalloissa käytännössä kaikessa siipikarjalihan tuotannossa.
Yhdysvalloissa nähdään myös EU:n kielteisen suhtautumisen muuntogeenisiin tuotteisiin ja niitä sisältäviin elintarvikkeisiin uhkaavan USA:n vientimahdollisuuksia. Erimielisyyksien taustalla ovat Yhdysvaltojen ja EU:n korostuneen erilaiset näkemykset muuntogeenisistä tuotteista ja niiden mahdollisista terveys- ja ympäristövaikutuksista. Yhdysvaltain neuvottelutavoitteena onkin muuttaa EU:n suhtautumista bioteknologisten tuotteiden hyväksyntään ja merkintöihin, mikä tulee estää.
TTIP-sopimusneuvottelun valmistelun yhteydessä on esitetty myös kysymyksiä kasvinsuojeluaineiden käyttöön (EU:ssa edellytetään integroitua kasvintuhoojien hallintaa), antibioottien käyttöön ja mikrobilääkeresistenssiin, tuotantoeläinten kloonaukseen, kemikaalilainsäädäntöön ja siinä erityisesti hormonihäiriköiden (kemialliset aineet, jotka saattavat häiritä hormonijärjestelmän toimintoja) hallintaan sekä ravitsemuskysymyksiin.
Yhdysvallat on huolissaan myös EU:n maantieteellisten alkuperämerkintöjen suojajärjestelmästä ja väittää, että sillä on kielteinen vaikutus siellä tuotettujen, yleisnimiä käyttävien tuotteiden tavaramerkkisuojaan ja markkinoille pääsyyn. EU tarjoaa laajemman kansainvälisen alkuperä-merkintöjen suojan kuin Yhdysvallat ja eräät muut maat. Ydinkysymys asiassa on se, tulisiko tällaisten nimitysten oikeudellinen suoja myöntää vain niiden alkuperäisille tuottajille vai tulisiko niitä käsitellä yleisniminä ja sallia ne kaikkien käyttöön. Yhdysvaltojen mukaan on eri asia nimetä tuote esimerkiksi Kreikan fetaksi tai Lombardian gorgonzolaksi kuin pelkäksi fetaksi tai gorgonzolaksi – jälkimmäisiä voi heidän kantansa mukaan valmistaa kuka tahansa. Valiokunta katsoo, että EU:n tulee edellyttää maantieteellisiä alkuperäsuojamerkintöjä samoin kuin muun muassa luomutuotteiden merkintöjä koskevan sääntelynsä sisällyttämistä kauppasopimukseen. Yhdysvaltoihin tapahtuvassa viennissä tulee olla mahdollista muutoinkin kertoa tuotteessa tuotteen tuotantotavasta.
Yksi neuvotteluissa ratkaistavaksi tulevista kysymyksistä on vaatimus alkuperän merkitsemisestä tuotteisiin. Tähän liittyy maataloustuotteita koskeva ns. kokonaan tuottamisen vaatimus, jota EU edellyttää, ja toisaalta Yhdysvaltojen teurastusvaatimus. Ongelmana on käytännössä se, että EU:ssa eläimen tulee olla kasvatettu ja teurastettu EU-alueella, kun Yhdysvalloissa alkuperämerkinnän ehtona on teurastuspaikka. Valiokunta pitää välttämättömänä, että EU pitää kiinni alkuperämerkintävaatimuksesta ja kokonaan tuottamisen vaatimuksesta.
Valiokunta korostaa, että julkisten hankintojen osalta avoimuus tulee ulottaa myös Yhdysvaltojen osavaltioiden kilpailutukseen liittovaltiotason ohella. Muutoinkin tulee varmistaa, ettei Yhdysvaltojen liittovaltioihin perustuvasta poliittisesta järjestelmästä aiheudu aukkoja sopimusjärjestelmään. Toisaalta myös EU:ta tulee käsitellä yhtenä alueena tuontivaatimuksissa ja hyväksymismenettelyissä, mikä vähentää merkittävästi byrokratiaa.
Sijoittajan ja valtion välisen riitojenratkaisumenettelyn (ISDS) osalta valiokunta pitää välttämättömänä Kanadan vapaakauppasopimuksen mukaista ratkaisua. Siten tunnustettaisiin osapuolten oikeus säätelyyn, perustettaisiin pysyvä tuomioistuin osoitettuine tuomareineen ja sille valitusmekanismi vastaten Maailman kauppajärjestön (WTO) riitojenratkaisun mekanismia.
Valiokunta katsoo, että edellä mainituissa kysymyksissä EU:n tulee varmistaa oikeutensa omaan sääntelyyn (sisältäen jäsenvaltioille sisältyvän mahdollisuuden kansallisten tukien maksamiseen).
EU:n elintarviketaloudelle on välttämätöntä pitää kiinni ennalta varautumisen periaatteesta ja asettaa unionin tiukat standardit Yhdysvalloista EU-markkinoille tuotaville tuotteille. Valiokunta edellyttääkin, että TTIP-sopimuksella ei rajata osapuolten oikeutta ylläpitää korkeaa terveys- ja kasvinsuojelun sekä eläinten hyvinvoinnin tasoa. Tämän tulee koskea myös oikeutta laatia uutta lainsäädäntöä uusiin tilanteisiin. Sopimuksen ei tule myöskään rajata Euroopassa nyt sovellettavia voimassa olevan lainsäädännön periaatteita eli koko elintarvikeketjua koskevaa tarkastelua, pellolta pöytään periaatetta sekä ennalta varautumisen periaatetta.
Komissiolta tulee elintarvikkeiden sääntelyn osalta edellyttää neuvotteluissa seuraavaa:
— Euroopan kohtelua yhtenä kauppa-alueena valvontajärjestelmää ja elintarviketurvallisuutta, eläinten terveyttä ja hyvinvointia sekä kasvinterveyttä koskevissa vaatimuksissa — eläin- ja kasvitauteja koskevan alueellistamisperiaatteen noudattamista suojatoimissa — vastavuoroista järjestelmäauditointia yksittäisten toimija- tai tuoteauditointien sijaan — kasvuntehosteiden (hormonit ja antibiootit) käyttökiellon jatkumista eurooppalaisessa kotieläintuotannossa — mikrobilääkeresistenssin vastustamista ja vastuullisen eläinlääkkeiden käytön periaatteiden hyväksymistä — muuntogeenisten kasvien ja eläinten sekä muuntogeenisten tuotteiden markkinoillepääsyä koskevan tiukan sääntelyn jatkumista ja muuntogeenisiä tuotteita koskevien merkintäsääntöjen soveltamista — EU:n eläinten hyvinvointia koskevien periaatteiden hyväksymistä — teurasruhojen dekontaminoinnin kieltämistä — maantieteellistä merkintöjä koskevan eurooppalaisen sääntelyn jatkamista — tuotantoeläinten kloonauksen kieltämistä — hormonihäirikköjen elintarvikeketjuun päätymisen estämistä —EU:n tuotteille asetettujen tuotantovaatimusten ja muiden vaatimusten edellyttämistä myös tuontituotteilta. Metsätalous
(35) Valiokunta toteaa, että mahdollinen EU:n ja Yhdysvaltojen välinen vapaakauppa lisää suoraan ja välillisesti metsäteollisuustuotteiden kysyntää.
(36) Valiokunta katsoo, että sopimuksen metsäkirjauksen pohjana tulee selkeästi olla maininta metsien kestävästä käytöstä. EU:n puutavara-asetus ja Yhdysvaltojen Lacey Act tulee yhtenäistää osana sopimusta. Kansallinen metsäpolitiikka on säilytettävä.
(37) Valiokunta pitää tärkeänä, että Yhdysvaltojen julkisten hankintojen osalta kilpailutus avataan ja sitä viherrytetään. Sopimuksen energiaosion osalta on keskeistä, että energiakauppa vapautetaan. Tällä hetkellä Yhdysvallat tukee kansallisesti mustalipeän polttoa, mikä vääristää globaaleja markkinoita. Vääristävä tukipolitiikka tämän osalta on lopetettava.