Perustelut
Yleistä
Valiokunta pitää tärkeänä,
että selonteon yhdeksi tavoitteeksi on otettu liikennepolitiikan
pitkäjänteisyyden lisääminen.
Pitkäjänteisyydellä selonteossa tarkoitetaan
10—15 vuoden aikajännettä. Selonteossa
on todettu, että selonteon näkökulma
kattaa koko liikennejärjestelmän; keskittymistä vain
liikenneväyliin on pyritty välttämään.
Toisaalta selonteosta käy myös ilmi, että matka-
ja kuljetusketjujen ongelmia ei voida ratkaista yksinomaan väyläinvestoinnein
tai yhden hallinnonalan toimin. Valiokunta painottaakin selonteon
mukaisesti sitä, että tarvitaan laaja-alainen
liikennejärjestelmän kehittämisohjelma, jossa
valtion, kuntien ja muiden toimijoiden parhaimmat keinot yhdistetään
mahdollisimman tehokkaaksi ja vaikuttavaksi kokonaisuudeksi.
Liikenne kytkee yhteiskunnan toiminnot yhteen, ja siksi liikennejärjestelmän
laatu vaikuttaa suoraan hyvinvointiin ja talouteen. Valiokunta korostaa
selonteon mukaisesti myös sitä, että Suomelle
liikennejärjestelmä on tärkeä kilpailutekijä,
koska maa on laaja ja kuljetusetäisyydet ovat pitkiä.
Teollisuus ja asutus ovat sijoittuneet koko maahan, ja paljon raskasta
tavaraa kuljettavien metsä- ja metalliteollisuuden yritysten
osuus tuotannon määrästä on
suuri. Pääliikenneyhteyksien riittävä palvelutaso
on koko liikennejärjestelmän toimivuuden ja maan kilpailukyvyn
kannalta olennaista. Hyvät liikenneyhteydet ovat myös
alueiden kehittymisen keskeinen edellytys. Liikenneyhteydet vaikuttavat
yritysten haluun sijoittua alueelle ja pysyä siellä.
Lisäksi yhteydet helpottavat alueiden ja kuntien verkottumista
palvelujen tuottamiseksi yhteistyössä.
Selonteossa on todettu, että liikennettä on Suomessa
eurooppalaisittain vähän, mutta liikennesuoritetta
eli kuljettuja kilometrejä kertyy matkojen pituuden vuoksi
paljon. Valiokunta painottaa sitä, että liikennemääristä riippumatta maan
eri osien elinvoiman säilyminen edellyttää toimivia
valtakunnallisia liikenneyhteyksiä ja joukkoliikennepalveluja.
Toisaalta selonteossakin on tuotu esiin, että kaikkia perusteltuja
liikenneväylä- ja joukkoliikennetarpeita ei kyetä tyydyttämään
käytettävissä olevilla määrärahoilla.
Yhteiskunnalle tarjottavia väylä- ja joukkoliikennepalveluja
on siksi priorisoitava.
Nykyistä toimivamman liikennejärjestelmän merkitys
korostuu, kun fossiilisten polttoaineiden yksikköhinnat
reaaliarvoltaan kohoavat ja polttoaineiden saatavuus vaikeutuu.
Valiokunta korostaa sitä, että toimivan liikennejärjestelmän kustannustehokkuuteen
tulee päästä mahdollisimman lyhyellä aikataululla.
Kokemus on osoittanut, että se vaatii valtiovallan keskitettyä ohjausta.
Liikenneverkon laajuus ja kunto
Valiokunta toteaa selontekoon ja edellä esitettyyn
viitaten, että Suomen suuren pinta-alan ja suhteellisen
tasaisesti jakaantuneen asutuksen vuoksi valtakunnallisten liikenneyhteyksien
toimivuus on maan eri osien elinvoiman säilyttämiseksi
välttämätöntä.
Valiokunta pitää perusteltuna sitä,
että selonteossa on kiinnitetty erityistä huomiota
perusväylänpidon rahoituksen jälkeenjääneisyyteen, alemmanasteisen
tieverkoston yleiskuntoon ja ylläpitoon, kevyen liikenteen
väyliin sekä yksityisteiden merkitykseen osana
toimivaa väyläverkostoa. Tavoitteena tulee olla,
että liikenneväylien hoitoon ja ylläpitoon
osoitetaan rahoitus, jolla turvataan väyläverkoston
palvelutaso ja liikenneturvallisuus. Samalla tulee huomioida perusväylänpidon,
alempiasteisen tiestön ja yksityisteiden merkitys monipuolisen
yritystoiminnan ja elinkeinoelämän edellytysten
turvaamiseksi koko maassa.
Selonteossa on todettu, että liikenne valtion ylläpitämällä pientiestöllä vähenee,
kun väestö keskittyy. Valiokunta korostaa kuitenkin
sitä, että pientiet on liikenteen määrästä riippumatta pidettävä liikennöitävässä
kunnossa
kaikkina vuodenaikoina. Ne ovat välttämättömiä pysyvälle
asutukselle ja ovat erittäin tärkeitä maaseudun
palveluille ja maaseutuelinkeinoille sekä palvelevat myös
matkailua, vapaa-ajanasumista ja jokamiehen oikeuksien hyödyntämistä.
Harvaan asutuillakin alueilla on taattava liikkumisen palvelutaso.
Saariston yhteyksien kannalta keskeisessä asemassa on maantielautta-
ja yhteysalusliikenteen riittävyys.
Tällä hetkellä huonokuntoisimpia
teitä ovat seutu- ja yhdystiet. Selonteosta käy
ilmi, että viime vuosina niiden kunnon heikkeneminen on kyetty
pysäyttämään ja paikoitellen
kunto on jopa hieman parantunut. Silti yleistilannetta ei ole pidetty
selonteossa edelleenkään tyydyttävänä.
Monet seutu- ja yhdystiet ovat myös mäkisiä ja
mutkaisia ja nykyiselle kuljetuskalustolle kapeita. Myös
noin yli 14 000 maantiesiltaa on peruskorjauksen tarpeessa.
Valiokunta toteaa, että perusväylänpidon
ja yksityisteiden rahoitusta lisätään
selontekoon sisällytetyn taulukon mukaisesti vaalikauden
aikana yhteensä 165 miljoonalla eurolla. Valtioneuvoston
kanslian asettaman metsäteollisuuden ja metsäsektorin
työryhmän väliraportissaan 15.2.2008
tekemät perusväylänpitoa ja yksityisteiden
avustuksia koskevat esitykset sisältyvät lukuihin.
Lisäpanostus kohdennetaan erityisesti puuhuollon turvaamiseen.
Lisäksi perusväylänpidon vaalikauden
kehyksissä jo olevasta rahoituksesta 60 miljoonaa euroa
kohdennetaan uudelleen puuhuollon turvaamistoimiin.
Edellä esitettyyn viitaten valiokunta toteaakin, että liikennepoliittisessa
selonteossa luetellaan useita hyviä ja kannatettavia asioita
ja hankkeita. Valiokunta pitää kuitenkin tärkeänä, että tavoitteista
muodostetaan selvä tahtotila. Kustannusten nousun kompensoimisen
ohella tarvitaan tasokorotuksia. Perusväylänpidon
rahat ovat nimellisesti lisääntymässä,
mutta laskevat reaalisesti. Kun perustienpidossa ei ole huomioitu
kustannusten nousua, kasvaa korjausvelka entisestään.
Kustannusten nousu vähentää perustienpidossa
ostovoimaa vuositasolla arviolta 25 miljoonaa euroa. Jotta tiestön
kunto ei heikkenisi entisestään, tarvitaan vuosittaisen
kustannusten nousun kompensoimista, mutta myös tuntuvaa
perustienpidon määrärahojen tasokorotusta.
Tässä todettu pätee myös rataverkon
osalta, sillä radanpidossa on huomioitu vain palkkakustannusten
nousu, joka on kokonaiskustannuksista vain muutama prosentti. Rataverkon
ylläpitäminen tasokkaana ja kilpailukykyisenä liikennepoliittisen
selonteon tavoitteiden mukaisesti edellyttää,
että perusradanpitoon on käytettävissä enemmän
rahoitusta. Kun perusväylänpidon rahoista 60 miljoonaa
euroa kohdennetaan uudelleen puuhuollon turvaamiseen,
millä saadaan merkittävä parannus vähäliikenteisten
sorateiden kuntoon, vaikuttaa se muuhun perustienpitoon siten, että alueelliset
investoinnit ja päällystystyöt vähenevät
ja siltojen kunto huononee.
Valiokunta toteaa, että energiatehokasta, taloudellista
ja ympäristöystävällistä kuljetusmuotoa,
vesiliikennettä, ei ole otettu huomioon selonteossa. Valiokunta
pitää kuitenkin erittäin tärkeänä,
että maamme sisävesikuljetusten ja sisävesireittien
kehittämiseen panostetaan nykyistä voimakkaammin.
On muun ohella selvitettävä uusien kanavointien
toteuttamismahdollisuudet.
Valiokunta pitää myös tärkeänä sitä,
että selonteon mukaisesti saaristoliikenteen lauttojen ja
yhteysalusten palvelut turvataan vähintään nykytasolla.
Selonteossa on myös todettu, että saariston yhteysalus-
ja maantielauttaliikenteen palvelutason turvaamiseksi on tarpeen
välittömästi aloittaa kaluston ja laitureiden
uusiminen.
Haja-asutusalueiden liikenne
Selonteon mukaisesti valiokunta kiinnittää huomiota
siihen, että haja-asutusalueilla on vaikea ylläpitää säännöllisiin
vuoroihin perustuvaa reittiliikennettä, koska asutus on
harvaa ja väestö iäkästä.
Pääosa arjen matkoista tehdään
tulevaisuudessakin henkilöautolla. Autottomat taloudet
ovat näin ollen haaste. Kun joukkoliikenteen edellytykset
heikkenevät, ulkopuolisten tarjoamista henkilöautokuljetuksista
tullaan aiempaa riippuvaisemmiksi. Samalla on tärkeää huolehtia
taksipalveluiden riittävyydestä. Tulee myös harkita
mahdollisuuksia käyttää ajoneuvoverohelpotuksia
haja-asutusalueiden välttämättömän
liikenteen kustannusten keventämiseksi.
Selonteossa on todettu, että kuntakeskusten ja muiden
isojen taajamien välisessä julkisessa liikenteessä tulee
turvata työ-, opiskelu- ja liityntämatkoja palvelevat
yhteydet sekä mahdollisuudet käydä hoitamassa
asioita alueen kaupungissa tai muussa seudullisesti tärkeässä palvelukeskuksessa.
Tavoitteena on, että jokainen voi asioida kuntakeskuksessa
tai muussa palvelukeskuksessa vähintään
kahdesti viikossa. Julkisen liikenteen tarjonnan tulee olla alueellisesti mahdollisimman
kattavaa. Valiokunta kiinnittää kuitenkin huomiota
siihen, että lainsäädännössä valtiolle
tai kunnille ei ole asetettu suoranaisia velvoitteita järjestää edellä kuvatun
palvelutason mukaista liikennettä. Sen sijaan erityislainsäädännössä,
kuten esimerkiksi perusopetuslaissa ja vammaispalvelulaissa, annetaan kuntien
kuljetusten järjestämiseen liittyviä velvoitteita.
Selontekoon viitaten valiokunta toteaa, että nykyinen
käytäntö, jossa linjaliikennettä täydennetään
lääninhallitusten ostamalla liikenteellä, kuntien
ostoliikenteellä ja lähinnä koulukuljetuksissa
vielä tilausliikenteellä, on aiheuttanut sen,
että joukkoliikenne on huonosti yhteen sovitettua. Haja-asutusalueilla
on vaikeaa tyydyttää kohtuullisia, asiointiyhteydet
turvaavia julkisen liikenteen tarpeita. Valtion ja kuntien rahoitusta
onkin kyettävä tarkastelemaan kuntaa suurempana,
mahdollisimman yhtenäisenä ja selkeänä kokonaisuutena.
Valiokunta pitää myös erittäin
tärkeänä sitä, että selvitetään
uusia ratkaisuja joukkoliikenteen järjestämiseksi
haja-asutusalueilla. Sen vuoksi on selonteossa todetun mukaisesti
tarpeen, että esimerkiksi kutsujoukkoliikenteen, kimppakyydin
ja "naapuriavun" mahdollisuudet tyydyttää kansalaisten liikkumistarpeita
arvioidaan liikenne- ja viestintäministeriön asettaman
selvitysmiehen tulevassa raportissa. Valiokunta pitää erittäin
tärkeänä, että riittävän
palvelutasoiset ja kohtuuhintaiset matkat ja kuljetukset harvaan
asutuilla alueilla varmistetaan.
Valiokunta korostaa sitä, että yksityistiet
ovat tärkeä osa liikennejärjestelmää.
Yksityisteitä on kaikkiaan noin 350 000 kilometriä,
joista valtionapuun oikeutettuja on noin 55 000 kilometriä.
Niiden riittävä kunto on tärkeää paitsi
teiden varsilla asuville myös maaseutuelinkeinoille. Raakapuun
kuljetukset lähtevät pääsääntöisesti yksityisteiden
varsilta. Tieosakkaat hallinnoivat tiekuntien ylläpitämiä yksityisteitä.
Metsäautoteiden rakentamisesta ja ylläpidosta
vastaavat metsien omistajat. Selonteosta käy
ilmi, että valtion avustuksia yksityisteiden kunnossapitoon
ja parantamiseen vähennettiin huomattavasti 1990-luvun
puolivälissä. Valtion ja kuntien yhteenlasketut
avustukset ovat lähes puoliintuneet tämän jälkeen
siitä huolimatta, että kunnat ovat lisänneet
yksityisteiden avustamista. Valiokunta pitääkin
välttämättömänä,
että yksityisteiden avustusten tasosta huolehditaan. Samalla
valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että esitettyjen arvioiden
mukaan tiekuntien vuosittain maksaman arvonlisäveron määrä on
suurempi kuin vuotuinen valtionapu yksityisille teille.
Valiokunta toteaa, että ilmaston muuttuessa ja routakauden
lyhentyessä sekä sateisuuden lisääntyessä yksityistiet
vaativat erityistoimia, jotka edellyttävät rahoituksen
ohella uutta osaamista kunnossapitoon. Valiokunta kiinnittää myös
huomiota siihen, että yleisten teiden liittymien määrän
vähetessä yksityisteiden määrä ja pituus
ovat kasvaneet aiheuttaen lisärasitteita tieosakkaille.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että selonteossa
esitetyt toimenpiteet keskittyvät pelkästään
fyysisen infrastruktuurin kehittämiseen. Maaseudulla toimivien
yritysten, maaseutuelinkeinojen ja maaseudun asukkaiden tärkeä työväline,
tietoyhteydet, on jätetty huomion ulkopuolelle. Maaseutuelinkeinojen
kannalta harvaan asuttujen alueiden tehokkaiden tietoliikenneyhteyksien
turvaaminen on kuitenkin välttämätöntä.
Valiokunta kiinnittääkin huomiota siihen, että nämä yhteydet
eivät tälläkään hetkellä kata
koko maata, eivät edes kaikkia taajaanasuttuja seutuja.
Jatkossa on vaarana, että nopea tietoliikenneverkko
kattaa vain suurimmat taajaan asutut alueet, jolloin muun muassa
puuhuollon kannalta tärkeät syrjäseudut
jäävät ulkopuolelle. Onkin välttämätöntä,
että haja-asutusalueilla on nopeat ja ajantasaiset laajakaistayhteydet.
Valiokunta katsoo, että kattavien tietoyhteyksien
turvaaminen edellyttää niiden saattamista julkisen
palvelun velvoitteen piiriin.
Metsäteollisuus ja puuhuollon turvaaminen
Valiokunta toteaa selonteon mukaisesti, että kustannustehokas
logistiikka ja toimiva liikenneinfrastruktuuri ovat tärkeä kilpailutekijä Suomen
metsäteollisuudelle. Logistiikan toimintaedellytykset heijastuvat
suoraan metsäteollisuuden tuotannon kehittymiseen, työllisyyteen
ja investointeihin. Metsäteollisuuden logistiikkajärjestelmät
ovat suurten volyymien vuoksi vaativia ja monitahoisia kokonaisuuksia,
joiden kehittämistä ja tarvittavien muutosten
toteutusta helpottaa toimintaympäristön ennakoitavuus.
Valiokunta painottaa selontekoon viitaten, että Venäjän
asettamat raakapuun vientitullit ovat akuutti uhka metsäteollisuuden
raaka-ainehuollolle. Kaikki toimet korvaavan kotimaisen raaka-aineen
saannin turvaamiseksi ovat siksi kiireellisiä. Kotimaisen
puun hakkuita tulee lisätä kestävästi
10—15 miljoonalla kuutiometrillä vuodessa. Kotimaisen
puun hankinnan lisääminen edellyttää toimia
liikenneverkon eri osissa: yksityis- ja metsäteiden kuntoa
on parannettava, alemmanasteista tiestöä kohennettava
ja eräitä vähäliikenteisiä ratoja
on peruskorjattava ja niiden sähköistämistä jatkettava.
Metsäteollisuudelle tärkeitä liikenneverkon
kehittämistoimia ovat lisäksi vanhentuneiden ja
onnettomuusalttiiden päätiejaksojen uusiminen
ja pääratojen kantavuuden nosto. Valiokunta korostaa
myös sitä, että edellä todettu
vesitiekuljetusten (erityisesti sisävesien alusliikenne)
sisällyttäminen kehittämiskohteisiin
on erityisen perusteltua sekä teollisuuden ainespuu- että energiabiomassakuljetusten
lisääntymisen vuoksi.
Metsistä saatavan uusiutuvan energian käytön
lisääminen edellyttää metsähakkeen
(hakkuutähteiden, kantojen ja pienpuun) nykyistä suurempaa
hyödyntämistä. Valiokunta katsoo selonteossa
todetun mukaisesti, että metsähakkeen korjuu on
taloudellisinta, kun se integroidaan teollisuuden puuraaka-aineen
hankintaan. Puun ja hakkeen korjuun ajoittaminen mahdollisimman
laajasti sulan maan kauteen tarjoaa mahdollisuuden tasata talvipainotteista
teollisuuspuun hankinnan kausivaihtelua. Valiokunta kiinnittää myös
huomiota siihen, että korjuukaluston siirrot
lisäävät puu- ja hakekuljetusten ohella
alemman tieverkon rasitusta. Kun teiden ympärivuotinen
käytettävyys tulee entistä tärkeämmäksi,
on sekä alemman maantieverkon että metsäteiden
ja muiden yksityisteiden kuntoa parannettava kestämään
raskaita kuljetuksia myös syys- ja kevätkelirikon
aikana.
Valiokunta on lausunnossaan valtioneuvoston selonteosta valtiontalouden
kehyksistä vuosille 2009—2012 (MmVL 6/2008
vp — VNS 2/2008 vp)
todennut, että liikenneväylien rahoituksen osalta
hallituksen kehyspäätöksessä on metsätalouden
kannalta myönteistä puuhuollon turvaamiseen kohdistettu
lisärahoitus sekä perustienpidossa että perusradanpidossa.
Myös yksityistieavustusten merkittävä lisäys
on puukuljetusten kannalta oikean suuntainen. Valiokunta kiinnitti
kuitenkin huomiota siihen, että perusväylänpidon
rahoituksen taso esitettiin pidettäväksi lähes
entisellään, huolimatta esimerkiksi kansallisessa
metsäohjelmassa todetusta lisäystarpeesta. Valiokunta
pitikin erittäin tärkeänä niin
maaseudun asukkaiden kuin maaseudun yritystoiminnan kannalta yleisestikin,
että liikenneväylien yleistä kuntoa ja
palvelutasoa nostetaan. Valiokunta totesi, että erityisesti
alempiasteisen tieverkoston taso on laskenut ja vaatii kohentamista.
Selonteossa on todettu, että Suomessa työmarkkinoilta
poistuvien kuljettajien tilalle arvioidaan kuorma-autoliikenteessä tarvittavan vuosittain
3 000 uutta kuljettajaa ja linja-autoliikenteessä 700
kuljettajaa. Kuljettajien perus- ja ammattitutkinnon suorittamisen
vuosittain aloittavien määrä vastaa kuitenkin
vain noin puolta vuotuisesta lisätarpeesta. Valiokunta
toteaa, että puutavara-autojen kuljettajapula rajoittaa
jo nyt puunhankintaa. Lisäksi metsäteollisuuden
puukuljetukset maassamme tulevat lisääntymään. Valiokunta
pitääkin välttämättömänä,
että alan ammattitaitoisen työvoiman saatavuus
turvataan. Opetusministeriö on vuodelle 2008 lisännyt
ammatilliseen peruskoulutukseen 2 200 opiskelijapaikkaa,
ja vuodelle 2009 on tulossa vielä 2 000 uutta
opiskelijapaikkaa, jotka kohdennetaan muun muassa työelämän
tarpeen mukaisesti. Valiokunta korostaa sitä, että riittävän suuri
osa opiskelijapaikoista tulee suunnata kuljettajakoulutukseen.