Minkki vieraslajina
EU:n komissio valmistelee EU:n vieraslajiasetuksen nojalla täytäntöönpanoasetusta. Tarkoituksena on täydentää vieraslajiluetteloa vuoden 2024 lopussa tai alkuvuodesta 2025. Tällä hetkellä vieraslajiluettelossa on 88 vieraslajia. EU:n vieraslajiluetteloon esitettävien lajien joukossa ovat mahdollisesti muun muassa minkki, japaninkauris ja kanadanmajava. Valtioneuvoston selvitys käsittelee vieraslajiluettelon täydentämistä ainoastaan minkin osalta. Minkki on vieraslajinisäkäs, joka vaikuttaa Euroopassa kielteisesti yli kahteenkymmeneen alkuperäiseen lajiin. Se aiheuttaa uhanalaisten lajien taantumista ja ajaa niitä kohti sukupuuttoa. Valtioneuvoston selvityksessä todetaan, että minkkipopulaatioiden laajenemisen johdosta minkin vaikutukset alkuperäisiin lajeihin lisääntyvät edelleen tulevaisuudessa.
Vieraslajiluettelon täydennyksen valmistelussa toteutetun riskinarvioinnin mukaan minkki on muutaman vuosikymmenen aikana levinnyt valtaosaan Eurooppaa. On hyvin todennäköistä, että se jatkaa leviämistään ja leviää alueille, jotka ovat nykyisin asumattomia. Riskinarviointialueella on jo tapahtunut paikallisia sukupuuttoja. Valtioneuvoston kannan mukaan Suomi kannattaa luontoon levinneen minkin leviämisen rajoittamista. Erityisen tehokkaita toimia tarvitaan kosteikoilla ja tärkeiden lintuvesien ympäristössä. Valiokunta toteaa, että Suomen kanta toteuttaa hallitusohjelman kirjauksia, jotka koskevat vieraslajien torjuntaa ja luonnon monimuotoisuuden vahvistamista.
Minkki on sisällytetty tällä hetkellä Suomen kansalliseen vieraslajiluetteloon, ja laji on luokiteltu kansallisesti merkitykselliseksi haitalliseksi vieraslajiksi. Näin ollen minkin pyynnin näkökulmasta mikään ei muutu, jos laji lisätään EU:n vieraslajiluetteloon. Kansallisesta vieraslajiluettelosta säädetään valtioneuvoston asetuksella (704/2019). Mainittuun asetukseen sisältyy säännös, jonka mukaan kansallisten vieraslajien kasvatusta ja pitoa koskevia kieltoja ei sovelleta lajien yksilöihin, joita käytetään turkiseläiminä tai näiden siitoseläiminä. Valtioneuvoston kannan mukaan EU:n tasolla toteutettavat toimet ovat perusteltuja, sillä niiden avulla voidaan laajasti ja koko EU:n alueella tehostaa minkin torjuntaa. Valiokunnan saaman lausuntopalautteen mukaan EU:n tasoiset toimet koskevat myös maita, joissa ei ole riittävän tehokkaita omia kansallisia vieraslajisäännöksiä. Näin ollen kansainvälinen yhteistyö on välttämätöntä haitallisten vieraslajien torjunnassa. Suomessa minkin poistoa luonnosta voidaan kuitenkin jatkaa kuten tähänkin saakka. Minkin kasvatus turkiseläimenä sen sijaan vaarantuu, jollei toimenpiteisiin ryhdytä.
Suhde turkistarhaukseen
EU:n vieraslajiasetuksen mukaan EU:n luetteloon kuuluvia vieraslajeja ei saa tuoda unionin alueelle, pitää, kasvattaa, kuljettaa, saattaa markkinoille, sallia lisäämis-, kasvatus- tai viljelytarkoituksiin eikä päästää ympäristöön. Komission täytäntöönpanoasetukseen sisältyvää vieraslajiluetteloa sovelletaan Suomessa sellaisenaan. Minkin turkistuotannon jatkaminen edellyttää vieraslajiasetuksen 9 artiklan mukaista poikkeuslupaa. Vastaava tilanne oli käsillä, kun supikoira lisättiin EU:n vieraslajiluetteloon. EU:n komissio myönsi Suomelle vuonna 2018 EU:n vieraslajiasetuksen mukaisen poikkeusluvan supikoiran turkistarhauksen jatkamiseksi.
Valtioneuvoston selvityksessä tuodaan valiokunnan käsityksen mukaan asianmukaisesti esille, että EU:n vieraslajiasetus on luonteeltaan luonnon monimuotoisuuden turvaamista edistävä säädös, eikä sitä ole tarkoitettu ratkaisemaan turkistuotannon kohtaloa EU:n alueella. Asiaan otetaan kantaa muussa yhteydessä. Euroopan unionissa on vireillä eurooppalainen Fur Free Europe -kansalaisaloite, johon valiokunnan saaman selvityksen mukaan odotetaan komission kannanottoa vuonna 2026. Lisäksi eduskunnalle on syyskuussa 2024 luovutettu kansallinen Turkistarhaus historiaan -aloite (KAA 5/2024 vp). Näissä aloitteissa kysymys on nimenomaan turkistuotannon jatkuvuudesta.
Asian arviointia
Valiokunta yhtyy valtioneuvoston näkemykseen minkin sisällyttämisestä EU:n vieraslajiluetteloon. Suomessa vallitsee laaja yhteisymmärrys tarpeesta rajoittaa minkin aiheuttamia tuhoja luonnon monimuotoisuudelle. EU:n laajuisia toimia pidetään perusteltuina. Lisäksi valtioneuvoston selvityksessä pidetään tärkeänä, ettei minkin sisällyttäminen EU:n vieraslajiluetteloon estä sen turkistarhaamisen jatkamista Suomessa. Näin ollen Suomi tulee hakemaan poikkeuslupaa, jotta minkin turkistarhaus voi jatkua. Tässä kohtaa lausuntopalautteessa esitetyt näkemykset poikkeavat toisistaan. Valiokunta toteaa, että valtioneuvoston kanta ottaa asianmukaisesti huomioon turkiselinkeinon harjoittajille kuuluvat perusoikeudet, jotka on turvattava samalla kun edistetään luonnon monimuotoisuuden suojelua vieraslajien torjuntaa tehostamalla. Valiokunnan käsityksen mukaan alan tulevaisuutta koskevat ratkaisut tulevat perusoikeudet ja taloudelliset näkökulmat huomioon ottaen kattavasti ja asianmukaisesti käsiteltyä muussa yhteydessä.
Valtioneuvoston kannan mukaan Suomi voi kannattaa minkin lisäämistä EU:n vieraslajiluetteloon, mutta pitää samalla erittäin tärkeänä sitä, että poikkeuslupa myönnetään Suomelle. Valiokunta pitää tätä lähtökohtaa perusteltuna. Valiokunnan saaman lausuntopalautteen sisältö ja johtopäätökset ovat keskenään ristiriidassa useiden turkisalaa koskevien väitteiden osalta. Turkisalaa edustavat ja toisaalta eläinsuojelunäkökulmia vahvasti puolustavat tahot käsittelevät eri tavalla muun muassa turkisalan merkitystä Suomen taloudelle, alan tulevaisuutta ja kannattavuutta sekä minkin luontoon leviämisen syitä. Tämä on ymmärrettävää ottaen huomioon elinkeinon hyväksyttävyyttä koskeva kansainvälinen ja kansallinen yhteiskunnallinen keskustelu sekä lausunnonantajien täysin erilaiset painotukset. Kuten edellä on todettu, valiokunnan käsityksen mukaan näiden kysymysten käsittely ei kaikilta osin kuulu tämän valtioneuvoston selvityksen yhteyteen. Turkistarhaus on Suomessa sallittu elinkeino, jonka rajoittaminen edellyttää — mikäli tähän päädytään — lainsäädäntötoimia, joiden yhteydessä tarkastellaan myös perusoikeutena turvatun elinkeinon harjoittamisen vapauden asettamia edellytyksiä. Valiokunta korostaa, ettei rajoittaminen voi tapahtua EU:n komission täytäntöönpanoasetuksella, jonka varsinaisena tarkoituksena tai sisältönä ei ole ottaa kantaa elinkeinon sallittavuuteen.
Edellä todetun lisäksi valiokunta pitää erittäin tärkeänä, että turkistarhaajat toteuttavat tehokkaita toimia turkiseläinten luontoon pääsyn estämiseksi, bioturvallisuuden parantamiseksi ja turkiseläinten hyvinvoinnin parantamiseksi. Tätä myös poikkeusluvan hakeminen EU:n komissiolta edellyttää. Elinkeinon hyväksyttävyydestä käytävä keskustelu ja sen lakkauttamista koskevat aloitteet tuovat epävarmuutta elinkeinonharjoittajille. Tämä puolestaan vaikuttaa investointihalukkuuteen. Tästä huolimatta on myös elinkeinon etu kehittää aktiivisesti tuotantoa paremmin vastaamaan kuluttajien muuttuneita arvoja ja uutta eläinten hyvinvointia koskevaa lainsäädäntöä. Maa- ja metsätalousministeriöltä odotetaan yksityiskohtaisempaa, uuden eläinten hyvinvointilain nojalla annettavaa turkisasetusta. Valiokunnan arvion mukaan tällainen lainsäädäntö tuo selkeyttä alan toimijoihin kohdistuviin vaatimuksiin ja mahdollistaa vaatimusten täyttämiseen tarvittavat investoinnit. Turkisalan itsensä toteuttamat, lakisääteiset vaatimukset ylittävät toimet ovat edelleen tärkeitä alan tulevaisuuden kannalta.
Käsillä olevan asian kannalta merkityksellisiä ovat erityisesti ne toimenpiteet, joilla rajoitetaan minkin leviämistä luontoon. Minkkejä on aikanaan vapautettu luontoon eläinaktivistien toimesta. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan nykyiset turkistilat on pitkälti rakennettu estämään eläinten pääsy luontoon joko aitaamalla tai pakovarmoin varjotaloin. Villiminkin saalismäärät ovat valiokunnan saaman selvityksen mukaan olleet paljon turkistarhoja sisältävillä alueilla laskussa viime vuosina, joten turkistarhaus ei kasvata luonnossa tavattavaa minkkipopulaatiota.