Perustelut
Yleistä
Kansallinen energia- ja ilmastostrategia on vuoden 2008 strategian
päivitys, jolla pyritään varmistamaan
vuodelle 2020 asetettujen tavoitteiden saavuttaminen. Selonteon
mukaan päästökaupan ulkopuolisen sektorin
päästövähennystavoitteet saattavat
täyttyä jo päätettyjen kansallisten
toimien avulla edellyttäen, että Durbanissa päätetystä metsäkatojen
päästöjen kompensoimisesta sovitaan Suomea
tyydyttävällä tavalla EU:n sisällä.
Valiokunta korostaa tässäkin yhteydessä sitä,
että näiden täysin laskennallisten päästöjen
täydestä kompensoinnista on päästävä pikaiseen
sopimukseen EU:n kanssa.
Vuonna 2008 valmistuneen ilmasto- ja energiastrategian julkaisemisen
jälkeen on globaalissa energia- ja ilmastopoliittisessa
toimintaympäristössä tapahtunut merkittäviä muutoksia,
joita ovat muun muassa eurokriisi, liuskekaasuvarojen hyödyntämisen
käynnistyminen sekä Kioton pöytäkirjan
toisen velvoitekauden kattavuuden aleneminen. Eurokriisi vaikeuttaa
EU:n kansantalouksien kykyä harjoittaa kunnianhimoista energia-
ja ilmastopolitiikkaa.
Ilmastonmuutos tuo suuria haasteita ja muutoksia myös
maaseudulle ja maaseutuelinkeinoille, mutta luo myös uusia
tulevaisuuden mahdollisuuksia. Valiokunta korostaa voimakkaasti kotimaisen
ruoantuotannon keskeistä merkitystä huoltovarmuuden
sekä kansainvälisen ruokaturvan kannalta. Uusiutuvien
luonnonvarojen ja energian raaka-aineiden kestävän
käytön lisääminen ja energiatehokkuuden
lisääminen ovat myös merkittävässä osassa
rakennettaessa Suomesta vähäpäästöisempää yhteiskuntaa.
Oikeilla toimenpiteillä Suomi voi muodostua uusiutuvan
energian edelläkävijäksi. Valiokunta
korostaa pitkäjänteisyyden erityistä merkitystä energiapolitiikassa.
Valiokunta pitää myös ongelmallisena
sitä, että kivihiilen käyttö on
ollut osin lisääntymässä kivihiilen
halvan hinnan takia. Tästä on esimerkkejä myös
Suomessa.
Valiokunta painottaa energia- ja ilmastopolitiikan tavoitteiden
ja ohjauskeinojen valinnassa ratkaisuja, jotka tukevat Suomen kilpailukykyä, vaihtotaseen
paranemista ja kansalaisten hyvinvointia sekä kestävää kasvua.
Tulevaisuudessa on kaikin keinoin haettava ratkaisuja, jotka turvaavat
kohtuuhintaisen energian saatavuuden metsäteollisuudelle
sekä luovat uusia edellytyksiä kestävälle
kasvulle ja talouden tasapainottamiselle.
Valiokunta katsoo, että biomassojen hyvä saatavuus
ja nykyisen metsäteollisuuden menestyminen yhdessä uusien
biotalouden tuotteiden kehittämisen kanssa ovat tärkeimmät
lähtökohdat biotalouden edistämisessä.
Suomessa on panostettava erityisesti puuston kasvuun, metsänhoitoon,
puun markkinoille saattamiseen sekä metsäteollisuuden
toimintaedellytysten turvaamiseen ja kehittämiseen. Biotaloustuotteille
on luotava etulyöntiasema, jotta kulutus ohjautuu kohti
uusiutuviin luonnonvaroihin perustuvaa tuotantoa. Tämä edellyttää myös
aktiivista EU-politiikkaa ja Suomen erityisolosuhteiden huomioimista
tässä yhteydessä. Valiokunta korostaa
energian hinnan pitämistä metsäklusterin kannalta
kilpailukykyisellä tasolla.
Maa- ja metsätalouden avulla voidaan tuottaa laajasti
ja kestävästi raaka-aineita, joilla voidaan korvata
ilmaston kannalta haitallisempia uusiutumattomia luonnonvaroja.
Uusiutuvien luonnonvarojen kestävän käytön
ja ravinteiden kierrätykseen perustuvien elinkeinojen toiminta-alue
on nimenomaan maaseudulla. Valiokunta korostaa, että energia-
ja ilmastopolitiikkaa tulee ohjata suuntaan, joka tukee pitkäjänteisesti myös
maaseudun elinkeinojen kehittymistä.
Globaali energiamarkkinoiden muutos
Valiokunta toteaa, että viimeisen kymmenen vuoden aikana
maailman energiamarkkinoilla on ollut nähtävissä kaksi
suurta muutosta: kulutuksen kasvun siirtyminen nouseviin talouksiin sekä epätavanomaisten
hiilivetyjen (liuskekaasun ja liuskeöljyn) ja nesteytetyn
maakaasun tulo energiamarkkinoille. Uusiutuvien energianlähteiden
osuuden globaalista sähköntuotannosta vuonna 2035
IEA arvioi nousevan yhteen kolmasosaan teknologian hinnan alenemisen,
fossiilisen energian hinnan nousun ja tukien ansiosta. Uusiutuvien
energialähteiden tuen IEA arvioi globaalisti
olevan 88 miljardia dollaria, kun fossiilisten polttoaineiden tueksi
vuonna 2011 on arvioitu 523 miljardia dollaria.
Tuotantokustannusten pieneneminen on edesauttanut monien uusien öljy-
ja kaasuesiintymien hyödyntämistä viime
aikoina erityisesti Yhdysvalloissa. Tämä on laskenut
erityisesti maakaasun hintaa samalla, kun Euroopassa energian hinta
on säilynyt kalliina. Yhdysvallat on liuskekaasun ansiosta
käytännössä omavarainen maakaasun
suhteen. Liuskekaasun talteenotossa käytettyä tekniikkaa
on pystytty hyödyntämään myös öljyntuotannossa.
Liuskekaasun merkitys on ennen kaikkea paikallista, koska kaasun
kuljetus nostaa sen hintaa merkittävästi. Yhdysvalloissa
uusien energialähteiden, kuten liuskekaasun, kasvanut tuotanto
on esimerkiksi johtanut kivihiilen käytön vähenemiseen,
mutta vastaavasti sen viennin kasvuun ja myös EU:n alueelle.
Pahimmillaan kivihiilen käyttö voi jopa lisääntyä EU:ssa,
jossa sen osuus sähköntuotannossa on aiemmin tasaisesti vähentynyt.
Valiokunta korostaa, että Suomen energiaratkaisujen on
oltava sellaisia, ettei kivihiilen käyttö lisäänny.
Valiokunta toteaa, että selonteossa ei tuoda riittävästi
esiin maailmanmarkkinoiden murrosta, joka voi johtaa toimintaympäristön
nopeaan muuttumiseen tämän vuosikymmenen aikana. Valiokunta
painottaa, että globaaliin ilmaston lämpenemiseen
tarvitaan globaaleja ratkaisuja. Erityisesti tarvitaan kattava ja
tasavertainen kansainvälinen ilmastosopimus.
Metsätalous
Suomi on Euroopan metsäisin valtio. Selonteossa todetaan,
että metsähakkeen käytön lisääminen
monipolttoainekattiloissa on keskeisin ja kustannustehokkain keino
lisätä Suomessa uusiutuvan energian käyttöä sähkön
ja lämmön tuotannossa. Suomen metsien puuston
määrä on kasvanut jatkuvasti viimeiset
50 vuotta. Puuston tilavuus oli vuoden 2010 lopussa yhteensä 2
284 miljoonaa kuutiometriä. Puuston vuotuinen kasvu ylittää poistuman
yli 30 prosentilla. Valiokunta toteaa, että metsätaloudessa
voidaan vaikuttaa hiilen kiertoon ja sitä kautta ilmastonmuutoksen
hillitsemiseen säilyttämällä ja
lisäämällä puustossa sekä maaperässä olevia
hiilivarastoja ja -nieluja ja lisäämällä puupohjaisen energian
käyttöä korvaamaan fossiilisia polttoaineita.
Merkittävän hiilensidontakykynsä vuoksi Suomen
metsillä on keskeinen rooli ilmastonmuutoksen torjunnassa.
Suomen metsien nielu koko maaperä mukaan lukien on vuosina
1990—2010 ollut 23—48 MtCO
2 vuodessa
eli 20—47 % Suomen
kokonaispäästöistä. Arvioidaan, että puuston
sisältämä nielu voidaan pitää metsien
lisääntyvästä käyttöasteesta
huolimatta vuoden 2016 jälkeen yli 27 MtCO2:ssa
vuodessa. Tämä edellyttää kuitenkin
sitä, että metsien hyvästä kasvukunnosta
huolehditaan myös jatkossa. Valiokunta korostaa myös
hiilinieluja ja niiden laskentasääntöjä koskevien
kansainvälisten ilmastoneuvottelujen tärkeää merkitystä Suomelle
sekä näiden neuvottelujen oikeudenmukaisia lopputuloksia.
Valiokunta toteaa, että metsäteollisuuden
sivutuotteet käytetään jo täysimääräisesti
energiantuotannossa, joten merkittävimmät
lisäystavoitteet on asetettu metsähakkeelle. Tavoitteeksi
on asetettu metsähakkeen käytön lisääminen 25
TWh:iin (noin 13,5 milj. kiintokuutiometriä) sähkön
ja lämmön tuotannossa vuoteen 2020 mennessä.
Metsätaloudessa keskeinen toimenpide on myös säilyttää metsät
terveinä ja kasvukuntoisina. Tärkeätä on
myös varmistaa metsien sopeutuminen ilmastonmuutokseen
ja muuttuviin olosuhteisiin, kuten mahdollisesti lisääntyviin
myrskyihin ja hyönteistuhoihin. Valiokunta toteaa, että edellä kuvatut
tavoitteet eli metsien toimintaa hiilivarastoina ja -nieluina, puun
käytön lisäämistä rakentamisessa
ja puutuotteissa sekä puuperäisen energian käytön
lisäämistä koskevat tavoitteet ja toimenpiteet
on kirjattu kootusti Kansalliseen metsäohjelmaan 2015 sekä Metsäalan
strategiseen ohjelmaan.
Durbanin osapuolikokouksessa joulukuussa 2011 sovittiin nielujen
laskentasäännöistä Kioton pöytäkirjan
2. kaudelle, joka alkoi vuoden 2013 alussa. Suomen metsänielusta
eli vuotuisesta kasvusta on varattu ns. vertailutasona noin 16 milj.
m3:n määrä (noin 20 milj.
tonnia CO2
ekvivalenttia) pidettäväksi
nielukäytössä. Tämä vastaa
myös Kansallisen metsäohjelman 2012 linjausta,
jonka mukaan 10—20 milj. m3 vuosikasvusta voidaan
asettaa ilmastokäyttöön. Valiokunta korostaa
sitä, että tällä hetkellä metsien puuston
nielu on 30—60 milj. tonnia CO2 ekv. vuositasolla
eikä asetettu vertailutaso estä huomattavaakaan
metsävarojemme käytön lisäämistä.
Koska Durbanin kokouksessa sovittiin myös laskentasäännöstä,
jonka mukaan metsäkatoa eli metsän muuttamista
muuhun maankäyttöön (rakentaminen, väylät,
linjat, viljelymaa) ei enää toisella kaudella
voida hyvittää mittavasta nielustamme, saattaa
metsäkadosta muodostua Kioton pöytäkirjan
2. kaudella Suomelle 2,5—3,5 MtCO2:n vuosittainen
nettopäästö. Valiokunta korostaa Suomen
olevan ainoa EU-maa, jossa laskentasäännön
mukainen vuosittainen nieluhyvitys ei toisella velvoitekaudella
riitä kattamaan metsäkadon ja metsityksen vuosittaista
laskennallista päästöä. EU sitoutui
Durbanissa tämän muutoksen tuoman lisärasitteen
kompensoimiseen Suomelle. Valiokunta toteaa, että Suomi
on neuvotellut komission kanssa joulukuun 2011 ympäristöneuvoston
kokouksesta lähtien eri ratkaisuvaihtoehdoista ympäristöministeriön
johdolla, mutta lopullista ratkaisua ei ole vieläkään saatu.
Valiokunta pitää täysin välttämättömänä, että lisärasitus
kompensoidaan nopealla aikataululla Suomelle täysimääräisesti.
Kesällä 2010 hyväksytyssä Suomen
kansallisessa uusiutuvan energian toimintasuunnitelmassa metsähakkeen
käytön tavoitteeksi vuodelle 2020 sähkön
ja lämmön tuotannossa asetettiin 25 TWh. Tämän
saavuttaminen edellyttää metsähakkeen
käytön kasvavan vuosina 2012—2020 keskimäärin
0,7 milj. m3 vuodessa. Metsähakkeen käytön
tavoitteena sähkön- ja lämmöntuotantolaitoksissa
on noin 13,5 milj. m3 vuoteen 2020 ja noin 16,5 milj.m3 vuoteen
2023 mennessä. Tavoitteeksi on siis asetettu vuoteen 2020
mennessä metsähakkeen käytön
lähes kaksinkertaistaminen nykytilaan verrattuna, joka vuonna
2011 oli 6,8 milj. m3.
Metsien kestävän hakkuumäärän
arviot on laadittu vuoteen 2038 asti valtakunnan metsien inventointitietojen
(VMI) pohjalta. Tuoreimpien laskelmien mukaan ainespuun
suurin kestävä hakkuumäärä vuosille
2019—2028 on 73 milj. m3 ja lisäksi
energiapuun (energiarunko, oksat ja juuret) 26,4 milj. m3.
Vastaavat luvut kaudelle 2029—2038 ovat 73,5 ja 26,5 milj.
m3. Energiapuupotentiaali on siten noin kaksinkertainen
perusskenaarion 13,5 milj. m3:n käyttöön verrattuna.
Käyttö edellyttää myös
ainespuun hakkuutavoitteen toteutumista eli noin 20 milj. m3:n
kasvua viime vuosien hakkuisiin verrattuna. Valiokunta huomauttaa
myös vesistökuljetusten kasvavasta merkityksestä metsäbiomassan
kuljetuksessa.
Valiokunta toteaa, että lopullisista aines- ja energiapuun
tavoitteista ja tarvittavista toimenpiteistä päätetään
vuosiin 2030—2050 tähtäävän
metsäpoliittisen selonteon ja siihen perustuvan kansallisen
metsäohjelman (KMO 2025) laadinnan yhteydessä.
Selonteko on tarkoitus antaa eduskunnalle vuosien 2013—2014
vaihteessa. Komissio on ilmoittanut antavansa esityksen kestävyyskriteerien
laajentamisesta myös kiinteiden ja kaasumaisten biomassojen
käyttöön energian tuotannossa. Valiokunta
painottaa tässäkin yhteydessä komission
valmisteluun vaikuttamisen äärimmäisen
tärkeää merkitystä, koska Suomi
käyttää merkittävästi
biomassaa energiantuotannossa. Biomassan kestävyyskriteerit
eivät saa johtaa erilaisiin vaatimuksiin puun käyttökohteesta
riippuen. Järjestelmä ei myöskään
saa johtaa sellaiseen hallinnolliseen taakkaan, joka haittaa biomassan
käytön lisäämistä Suomen
tavoitteiden mukaisesti. Keskeistä on myös turvata
puubiomassan hyödyntämisen laskennallinen hiilineutraalisuus.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että Suomen ilmastopolitiikka ei aiheuta lisäkustannuksia
metsäklusterille, joka ei voi kansainvälisessä kilpailussa
siirtää kustannuksia tuotteiden hintoihin. Uusien
biotaloustuotteiden kehittäminen ja valmistus edellyttää,
että metsäteollisuuden kilpailukyvystä huolehditaan.
Nykyisen tuotannon kannattavuuden kautta voidaan kehittää uusia biotaloustuotteita.
Strategiassa todetaan cleantechin olevan yksi globaalisti nopeimmin
kasvavista aloista. Valiokunta toteaa, että vuonna 2012
cleantech-liiketoiminta oli myös Suomessa yksi voimakkaimmin
kasvaneista aloista; alan yhteenlaskettu liikevaihto oli 24,6 miljardia
euroa ja vuosikasvu 15 %. Merkittävä osa
cleantech-yrityksistä kytkeytyy tavalla tai toisella metsäklusterin
piiriin.
Valiokunta korostaa, että lähes puolella cleantech-yrityksistä liiketoiminta
liittyy uusiutuvan energian tuotantoon, siirtoon tai jakeluun. Näillä aloilla
Suomessa on myös perinteisesti korkean luokan osaamista.
Tulevaisuudessa tarvitaan innovaatiorahoituksen huomattavaa kohdentamista
myös metsäsektoriin liittyvään cleantechiin,
panostuksia tutkimukseen ja tuotekehitykseen, kotimarkkinoiden vahvistamista, kaupallistamisen
tukemista sekä demonstraatio- ja referensssihankkeiden
tehokasta edistämistä.
Puurakentaminen
Ympäristön kuormituksen vähentämiseksi
painopistettä on siirrettävä uusiutuviin
ja kierrätettäviin raaka-aineisiin. Valiokunta
painottaa sitä, että puuta käyttämällä vähennetään
tehokkaasti rakennustuotteiden valmistuksen päästöjä.
Puusta voidaan rakentaa myös vähintään
yhtä energiatehokkaita rakennuksia kuin muistakin materiaaleista.
Puulla voidaan korvata rakentamisessa sementtiä, muovia,
rautaa, alumiinia ja muita energiaintensiivisiä materiaaleja
siten, että hiili sitoutuu pitkäaikaisesti puutuotteisiin.
Puusta valmistetuille tuotteille, jotka sitovat hiiltä,
on tästä syystä synnytettävä uusia
markkinoita lähitulevaisuudessa. Lisäämällä puun
käyttöä rakentamisessa päästään
merkittävästi suurempiin ympäristöhyötyihin
kuin pelkästään parantamalla rakennusten
energiatehokkuutta.
Valiokunta korostaa sitä, että puurakentamisen
lisäämiseen sisältyy Suomessa runsaasti hyödyntämättömiä mahdollisuuksia.
Rakentamista voidaan nopeuttaa esimerkiksi puurakenteisilla tehdastuotannon
puolivalmisteilla, joita on tullut ja tulossa markkinoille. Lisäksi
kaikille rakennusmateriaaleille tulee luoda yhtenäiset standardit,
joissa on otettu huomioon materiaalien koko elinkaari.
Valiokunta toteaa, että puurakentamisen merkitystä tulee
lisätä osana ilmastonmuutoksen hidastamiseen tähtääviä toimenpiteitä,
kuten on jo tapahtunut esimerkiksi Ruotsissa.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että selonteossa
ei ole riittävästi korostettu puupohjaisten rakentamismateriaalien
käytön lisäämismahdollisuuksia
ja puurakentamisen edistämistä sekä tarvittavaa
liiketoiminnan kehittämistä. Valiokunta katsoo
myös, että kaavoituksella ei saa asettaa esteitä maaseuturakentamiselle,
joka on yleensä puurakentamista.
Maatalous
Valiokunta pitää erittäin tärkeänä strategian maatalouspoliittista
linjausta, että energia- ja ilmastostrategialla ei rajoiteta
kotimaista ruoantuotantoa eikä lisätä ruoan
tuontia. Valiokunta katsoo, että pellonkäytön
tarkastelun lähtökohtana tulee olla suomalaisen
ruoantuotannon kotimaisen raaka-aineen saannin varmistaminen. Globaali
kehitys muodostaa jo lähivuosikymmeninä kasvavan
paineen ruoantuotantomme lisäämiselle.
Valiokunta korostaa elintarviketuotannon huoltovarmuuden ylläpitämisen
välttämättömyyttä ilmastonmuutokseen
sopeutumisessa. Maassamme on kuitenkin tällä hetkellä riittävästi
peltoalaa elintarviketeollisuuden raaka-ainekysynnän tyydyttämiseksi
sekä myös pellon vaihtoehtoisten käyttömuotojen
mahdollistamiseksi. Kotimaisen huoltovarmuuden ylläpitäminen
on ensisijaisen tärkeätä ilmastonmuutokseen
sopeutumisen kannalta. Valiokunta toteaa, että ruoantuotanto
on inhimillisen elämän perusedellytys, josta aiheutuu
väistämättä aina jonkin verran
kasvihuonekaasupäästöjä.
Ilmastopolitiikan tulee olla yhdenmukaista kotimaisen maataloustuotannon
turvaamisen kanssa. Jos kulutustottumukset pysyvät Suomessa
ennallaan, maataloustuotannon vähentäminen Suomessa
ei vähennä kasvihuonekaasupäästöjä globaalilla
tasolla tarkasteltuna, koska kotimainen lähiruokatuotanto
korvautuisi tuontielintarvikkeilla. Pidentyneet kuljetusmatkat jopa
lisäävät päästöjä.
Lähiruoan tuottaminen ja sen käytön lisääminen
vähentävät kasvihuonekaasupäästöjä.
Valiokunta korostaa tässäkin yhteydessä ruokahävikin
vähentämisen tärkeää merkitystä. Ruokaketjussa
haaskataan maassamme keskimäärin 330—460
miljoonaa kiloa syömäkelpoista ruokaa vuosittain,
joka vastaa 10—15 % kulutetusta ruoasta. Ruokaketjun
eri osista eniten hävikkiä syntyy kotitalouksissa.
Tehokas keino ruokaketjun kasvihuonekaasujen vähentämiseksi
on hävikin systemaattinen vähentäminen
ketjun kaikissa osissa.
Selonteossa korostetaan ruoaksi kelpaamattoman raaka-aineen
käyttöä. Valiokunnan näkemyksen
mukaan kotimaisten ruoaksi kelpaavien maatalousperäisten
biomassojen käyttö on perusteltua, kun pellon
käyttömuotona on esimerkiksi bioetanolin tuotantoon
viljeltävä ohra. Ohrasta saadaan valkuaisrehua,
eikä kuten soijan viljelyssä ole tarpeen raivata
sademetsiä pelloiksi. Valiokunta korostaa tässäkin
yhteydessä valkuaisaineomavaraisuusasteen parantamisen
tärkeää merkitystä.
Eräänä biomassan tuottamisen vaihtoehtona voi
myös olla sähkö- ja lämmöntuotantoon
viljeltävä ruokohelpi tai muu vastaava peltobiomassakasvi,
jos sille laitospäässä syntyisi kasvavaa
kysyntää. Samalla tavoin vesistöjen varsien niittojäte
ja ruovikkojen biomassa olisi mahdollista hyödyntää energiaksi.
Tässä yhteydessä tulisi hyötyjä myös
vesistön pienemmän ravinnekuormituksen muodossa.
Turpeen hyödyntäminen
Turpeen käyttö parantaa Suomen energiaomavaraisuutta
ja lisää huoltovarmuutta. Valiokunta korostaa
turveteollisuuden keskeistä alue- ja työllisyyspoliittista
sekä taloudellista merkitystä Suomessa. Valiokunta
painottaa myös turpeen erittäin suurta merkitystä välttämättömänä metsähaketta
täydentävänä polttoaineena erityisesti
suurissa voimalaitoskattiloissa sekä polttoteknisten ominaisuuksien
että kotimaisen saatavuuden ansiosta. Turpeen ja puun yhteispoltolla voidaan
tehokkaasti välttää tuhkaongelmien syntyä.
Turve on myös merkittävä potentiaalinen
raaka-ainelähde esimerkiksi biodieselin tuotannossa yhdessä puuperäisten
raaka-aineiden kanssa.
Turpeen hyödyntämisen haittapuolina ovat kasvihuonekaasuvaikutukset
ja vesistöpäästöt. Valiokunta
katsoo, että yleisesti tulee pyrkiä turpeen kestävään
hyödyntämiseen ensisijaisesti jo aiemmin ojitetuilta
suoalueilta. Turpeen hyödyntämisen yhteydessä tulee
huolehtia siitä, että turpeennoston haitalliset
vesistövaikutukset estetään tehokkailla
vesiensuojelutoimilla, kuten ympärivuotisilla pintavalutuskentillä ja
tarvittaessa kemikaloinnilla. Valiokunta korostaa hallitusohjelmaan
sisältyvän suoluokituksen tekemistä nopealla
aikataululla, jotta tällä hetkellä liian
hidasta turvetuotannon ympäristöluvitusta voidaan
nopeuttaa myös tältäkin osin.
Valiokunta huomauttaa, että alueita poistuu tällä hetkellä turvetuotannosta
enemmän kuin uusia tuotantoalueita saadaan käyttöön.
Turvetuotannon ympäristöluvitusta onkin jatkossa kyettävä nopeuttamaan
huomattavasti. Ympäristö- ja vesilain mukaisten
lupa-asioiden ratkaisumäärissä tapahtui
aluehallintouudistuksen yhteydessä merkittävä notkahdus
ja sitä kautta lupakäsittelyjen pidentyminen verrattuna
aluehallintouudistusta edeltäneeseen aikaan. Aluehallintovirastojen
ympäristönsuojelu- ja vesilain nojalla annettujen
luparatkaisujen määrä ei ole vieläkään
noussut uudistusta edeltävälle tasolle. Valiokunta
korostaa, että ympäristölupien käsittelyajat
ovat aivan liian pitkiä. Tilanne on saatava nopeasti korjattua
resurssit turvaamalla ja nykyisiä raskaita lupaprosesseja
pikaisesti kehittämällä.
Valiokunta viitaten valtioneuvoston selonteosta aluehallintouudistuksen
toimeenpanosta ja toteutumisesta antamaansa lausuntoon (MmVL 10/2013
vp — VNS 1/2013 vp) pitää välttämättömänä,
että ympäristönsuojelulain valmisteilla
olevassa kokonaisuudistuksessa turvetuotannon lupaprosessit lyhenevät.
Samassa yhteydessä on harkittava myös lupakäsittelyä koskevien
enimmäisaikojen käyttöönottoa,
jos muita tehokkaita ratkaisuja lupaprosessien sujuvoittamiseksi
ei ole löydettävissä.
Biokaasun hyödyntämisen lisääminen
Selonteon mukaan energiakasvien tuotantoa ja käyttöä energiantuotannossa
tehostetaan, kuten myös maatalouden sivuvirtojen ja lannan
käyttöä erityisesti biokaasun tuotannossa.
Valiokunta toteaa, ettei selonteossa ole määritelty
riittävän yksityiskohtaisia tavoitteita biokaasun
käytön lisäämiselle. Valiokunta
katsoo, että Suomessa on erittäin suuri ja laaja-alainen
biokaasupotentiaali, jota ei ole vielä riittävästi
saatu hyödynnettyä. Biokaasuteknologia on toistaiseksi levinnyt
Suomessa erittäin hitaasti. Biokaasun poltto alentaa merkittävästi
kasvihuonekaasupäästöjä verrattuna
fossiilisten polttoaineiden käyttöön.
Biokaasutuotannon potentiaalin arvioidaan olevan yli 2 TWh eli
noin tuhatkertainen vuoden 2005 tuotantoon verrattuna. Biokaasua
voidaan valmistaa monipuolisesti erilaisista orgaanisista jätteistä,
metsähakkeesta ja peltobiomassasta. Biokaasuprosessiin
soveltuvat esimerkiksi lanta, olki, viherruoho sekä teuras-
ja orgaaniset yhdyskuntajätteet. Biokaasun suuria laskennallisia potentiaaleja
sisältyy maataloudessa esimerkiksi lietteisiin, naudanlantaan
sekä sianlantaan. Valiokunta toteaa lisäksi, että puukaasun
(häkäkaasu) jalostamiseen liittyy mahdollisuuksia.
Biokaasun sisältämä metaani on polttoaine, jota
voidaan erittäin monipuolisesti hyödyntää sähkön-
ja lämmöntuotannossa sekä ajoneuvojen
ja työkoneiden polttoaineena. Biokaasulla voidaan korvata
fossiilisten polttoaineiden käyttöä,
ja biokaasuprosesseissa tuotettu metaani on useissa elinkaarianalyyseissa
todettu energiatehokkaaksi ja ympäristöystävälliseksi
tavaksi tuottaa liikenteen biopolttoainetta. Valiokunta korostaa,
että biokaasua on alueellisesti tarkoituksenmukaisinta
tuottaa siellä, missä mädätykseen
soveltuvaa orgaanista materiaalia on riittävästi
saatavilla. Lietelannan mädätyksessä orgaanista
ainetta hajotetaan hapettomissa olosuhteissa toimivien mikro-organismien
avulla, jolloin lopputuloksena saadaan kiinteää ja
nestemäistä mädätettä sekä pääasiassa
metaanista ja hiilidioksidista muodostuvaa biokaasua. Biokaasua
voidaan käyttää suoraan maatilalla sähkön
ja lämmön tuotantoon sekä puhdistuksen
jälkeen liikennepolttoaineena. Lisäksi biokaasua
voidaan siirtää myös putkistoissa käyttökohteeseen.
Lietelannan mädätys vähentää kasvihuonekaasujen
kokonaispäästöjä.
Pienimuotoinen biokaasutuotanto, pääasiassa maatalouden
lannankäsittely esimerkiksi biokaasutusmenetelmällä lisää hajautettua
energiantuotantoa, korvaa fossiilista energiaa ja lisää energiaomavaraisuutta.
Samassa yhteydessä lannan aiheuttamat vesistöhaitat
ja hajuhaitat vähenevät. Koska biokaasulaitosten
syöttötariffi koskee nykyisin vain yli 100 kVA:n
laitoksia, eivät tilakohtaiset laitokset saa käytännössä mitään
tukea. Valiokunta korostaa, että investointi- tai muita
tukia tulee edistää tavoitteena kannustaa energiaomavaraisuutta
lisäävään hajautettuun energiantuotantoon
investoimista. Syöttötariffijärjestelmän
selvittämistä tulee pikaisesti jatkaa.
Vesi- ja tuulivoima
Valiokunta toteaa, että vesivoima on bioenergian
ohella merkittävin uusiutuva energialähde. Energiajärjestelmän
toimivuuden ja käyttövarmuuden kannalta vesivoimalla
on lisäksi erityinen asema säätöominaisuutensa
vuoksi. Valiokunta katsookin, että säätövoimatarvetta
on turvattava vesivoiman avulla. Ympäristövaikutukset
huomioon ottavalla tulvavesien paremmalla hallinnalla voidaan pienentää tulvariskejä
ja
lisätä energiantuotantoa. Lisäksi valiokunta
pitää tärkeänä selvittää esimerkiksi
ns. mikrovoimaloiden käyttömahdollisuuksia, jolloin
vesivoimaa ei välttämättä tarvitse
padota.
Valiokunta toteaa, että tuulivoimaa koskevan nykyisen
vuodelle 2020 asetetun 6 TWh:n tavoitteen saavuttaminen on osoittautumassa
haasteelliseksi, joten strategiassa vuodelle 2025 asetettua korotettua
9 TWh:n tavoitetta voidaan pitää tällä hetkellä erittäin
vaikeana saavuttaa. Tavoitteen saavuttaminen edellyttäisi
tuulivoiman rakentamiseen liittyvien lukuisten ongelmien ratkaisemista.
Monimutkainen ja kankea lupamenettely on ollut eräs syy
tuulivoiman lisärakentamisen hitauteen. Jos tuulivoimaa
saadaan lisätyksi, Suomessa tarvitaan myös riittävästi säätövoimaa.
Sähkön pientuotanto
Energia- ja ilmastostrategian kohdat 63—69 koskevat
sähkön pientuotannon edistämistoimenpiteitä.
Valiokunta toteaa, että sähkön pientuotanto
ei ole yleistynyt Suomessa, vaan sähkön pientuotannon
määrä on Suomessa tällä hetkellä EU:n
alhaisimpia.
Selonteon mukaan verkkoyhtiöt velvoitetaan ratkaisemaan
pientuottajan liittymiseen liittyvät seikat annetun aikajänteen
puitteissa, luodaan hallinnollisesti yksinkertaiset liittymistä ja
verotusta koskevat menettelyt sekä yhtenäiset
ohjeistukset, selvitetään nettolaskutukseen liittyvät ongelmat,
julkaistaan tiedot pientuottajien sähköä ostavista
sähköyhtiöistä ja arvioidaan
markkinoiden kehitystä. Lisäksi on tarkoitus tarvittaessa
valmistella esitys ostovelvoitteesta, jos toimet osoittautuvat riittämättömiksi,
sekä asetetaan työryhmä selvittämään
mahdollisuudet edistää pientuotantoa.
Valiokunta huomauttaa, että pientuotannon merkitystä on
Suomessa tähän asti aliarvioitu eikä sen
edistämiseksi ole toimittu yhtä tehokkaasti kuin
monissa muissa maissa. Valiokunta pitää oikeansuuntaisina
mainittuja pientuotannon edistämisen linjauksia, mutta
kiirehtii niiden nopeaa ja tehokasta käytännön
toteutusta. Pientuotannon vauhdittamisella edistetään
samanaikaisesti sekä kuluttajien energiatietoisuuden kasvua
että kotimarkkinoiden kysyntää ja siten
ns. puhtaan teknologian liiketoiminnan kasvualustaa. Yksi pien-
tai mikrotuotannon mahdollinen tuotantomuoto on myös aurinkosähkö. Pientuotantoon
liittyvä palvelu-, asennus- ja huoltoliiketoiminta lisää sähköalan
työmahdollisuuksia varsinkin maaseudulla. Pientuotannolla onkin
monipuolisesti hyödyllisiä vaikutuksia uusiutuvan
energian lisäämiseen, omavaraisuuden parantamiseen
ja maaseudun aluetalouteen.
Uusiutuvan energian käytön lisäämiseen
liittyvien esteiden poistaminen
Valiokunta korostaa, että maaseudun uusiutuvan energian
tehokkaampi hyödyntäminen edellyttää poliittisia
päätöksiä edistämistoimenpiteistä ja
byrokratian vähentämistä. Valiokunta pitää keskeisenä jatkossa
myös eri ministeriöiden ja viranomaisten yhdensuuntaisia
päätöksiä, jotka liittyvät
lupakäytäntöjen yksinkertaistamiseen,
vaikutusarviointeihin sekä kaavoitukseen liittyvien hallinnollisten
esteiden poistamiseen. Erilaisia lupaprosesseja on ehdottomasti
tarkasteltava ja kehitettävä kokonaisuutena myös
toimijanäkökulmasta niin, että lopputuloksena
ovat nykyistä tehokkaammat, nopeammat ja laadukkaammat
järjestelmät.
Lisäksi tarvitaan myös riittäviä ohjauskeinoja,
jotta taloudellisestikin kilpailukykyistä uusiutuvaa energiaa
saadaan tuotettua. Kotimaisen energian pientuotannon esteet esimerkiksi
sähköverkkoon liittymisen osalta on poistettava. Maaseudun
bioenergiaosaamista tulee systemaattisesti kehittää sekä edistää samalla
bioenergiaosaajien ja yritysten verkostoitumista.