Perustelut
Valiokunta on tarkastellut hallituksen esitystä maaseudun
elinkeinotoimintaan liittyviltä osilta.
Valiokunta toteaa, että lakiehdotus pohjautuu Euroopan
parlamentin ja neuvoston rakennustuoteasetukseen (EU) N:o 305/201,
joka tulee kokonaisuudessaan voimaan 1.7.2013. Voimaan tullessaan
asetus korvaa aikaisemman rakennustuotedirektiivin. EU:n asetus
on jäsenmaissa suoraan sovellettavaa velvoittavaa lainsäädäntöä,
jonka kanssa päällekkäinen kansallinen lainsäädäntö on
kumottava. Suomessa aikaisemmin muutamaa tuotetta lukuun ottamatta
vapaaehtoisesta CE-merkinnästä tulee rakennustuoteasetuksen
voimaantulon myötä pakollinen ns. harmonisoidun
tuotestandardin soveltamisalaan kuuluville rakennustuotteille. Esityksessä ehdotetaan
säädettäväksi uusi laki rakennustuotteiden
tuotehyväksynnästä ja samalla nykyinen
laki rakennustuotteiden hyväksynnästä ehdotetaan kumottavaksi.
Hallituksen esitys koskee käytännössä rakentamisessa
käytettävien rakennustuotteiden hyväksymistä silloin,
kun tuote uuden EU:n rakennustuoteasetuksen mukaan ei kuulu harmonisoidun
tuotestandardin soveltamisalaan.
Suomea, Ruotsia, Englantia ja Irlantia lukuun ottamatta muussa
Euroopassa rakennustuotteiden CE-merkintä on ollut pakollista
jo rakennustuotedirektiivin aikana parinkymmenen vuoden ajan. Suomessa
nykyinen vapaaehtoinen CE-merkintäjärjestelmä on
säilytetty pienten toimijoiden suuren määrän
takia. Maaseudulla esimerkiksi pienimuotoinen sahaustoiminta on maatalouden
tärkeä sivuelinkeino, mutta kyse on lisäksi
muustakin rakentamiseen liittyvästä elinkeinotoiminnasta.
Rakennustuotteita erityisesti vientiin valmistaneet suuremmat yritykset
ovat jo aikaisemmin CE-merkinneet tuotteitaan vapaaehtoisesti. Valiokunta
korostaa, että uudesta CE-merkinnästä aiheutuu
lisätyötä ja byrokratiaa sekä ylimääräisiä kustannuksia
erityisesti pienille toimijoille, jotka eivät ole aikaisemmin käyttäneet
vapaaehtoista CE-merkintää. Uhkana on, että osa
pienistä sahoista lopettaa tässä yhteydessä toimintansa.
Sahatavaraa koskevat uudet harmonisoidut tuotestandardit ovat
EN 14081-1 (lujuusluokiteltu sahatavara) ja EN 14915 (massiivipaneelit ja
verhouslaudat). Muulle sahatavaralle ei ole harmonisoitua tuotestandardia
eikä myöskään CE-merkintävelvoitetta.
Niille rakennustuotteille, joita ei ole edelleenkään
tarpeen CE-merkitä, ehdotetaan hallituksen esityksessä kolmea
kansallisen tason vaihtoehtoista ja vapaaehtoista hyväksymismuotoa.
Rakennusalan tyyppihyväksyntään ympäristöministeriö on
jo aikaisemmin valtuuttanut VTT:n. Vaihtoehtoja tyyppihyväksynnälle
ovat varmennustodistus ja valmistuksen laadunvalvonta. Kaikkia näitä mainittuja
hyväksymismuotoja voidaan käyttää maatalous-
ja maaseutuyritysrakentamisessa. Lisäksi rakennustuoteasetuksen
5 artiklan mukaisissa poikkeustilanteissa rakennustuotteille
ei tarvitse laatia suoritustasoilmoitusta, eikä niitä silloin
tarvitse myöskään CE-merkitä.
Esimerkiksi rakennustuotetta, joka valmistetaan rakennuspaikalla kyseistä rakennuskohdetta
varten, ei tarvitse CE-merkitä lainkaan.
Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman 2007—2013
valtakunnallisten hankkeiden avulla on tiedotuksen ja koulutuksen
keinoin pyritty tukemaan yritysten valmistautumista CE-merkintään.
Sahatavaran osalta lujuuslajitellun sahatavaran CE-merkinnän
edellyttämä sahan alkutarkastus on valiokunnalle
toimitettujen arvioiden mukaan kustannuksiltaan noin 3 000
euroa ja tämän jälkeen vuosittainen sahan
toiminnan tarkastus noin 1 500 euroa. Ylimääräistä työtä aiheuttaa
myös sahan sisäisen laadunvalvonnan toteuttaminen
ns. FPC-manuaalin edellyttämässä laajuudessa.
Valiokunta katsoo, että rakennustuotteiden hyväksymisprosessi
aiheuttaa pienellä liikevaihdolla toimiville pienyrityksille
toiminnan kokoon nähden suhteettoman suuria lisäkustannuksia,
jotka tulee pyrkiä minimoimaan. Valiokunta pitää myös
tärkeänä, että mahdollisuudet
piensahojen ryhmäsertifiointiin tai vastaavaan yksinkertaiseen
järjestelmään selvitetään
vielä pikaisesti. Valiokunta ei ole saamansa selvityksen
perusteella riittävästi vakuuttuunut siitä,
ettei ryhmäsertifiointia tai muuta vastaavaa yksinkertaista
järjestelmää voida hyödyntää pienimuotoisessa
toiminnassa.
EU:n rakennustuoteasetuksen 37 artiklassa säädetään
yksinkertaisten menettelyjen käytöstä mikroyrityksissä.
Valiokunta korostaa, että näiden yksinkertaisempien
menettelyjen tehokkaalla käyttöönotolla
tulee helpottaa maaseudun pienten yritysten edellytyksiä jatkaa
toimintaansa. Valiokunta pitää valitettavana epäselvää EU-asetuksen
tulkintaa siltä osin, miten tulkitaan jatkossa rahtisahauksen
harjoittamista tai tilannetta, jossa metsänomistaja vie
puuta sahattavaksi naapurin sahalle. Mikäli siirtosahalla
sahataan esimerkiksi kiinteistönomistajan puuta hänen
omaan käyttöönsä, ei sahatavara
ole markkinoilla eikä sen siten tule olla CE-merkinnän
piirissä. Myöskään korjausrakentamiseen
käytettävää rakennustuotetta
ei tarvitse CE-merkitä, jos se on valmistettu perinteisin
menetelmin tai muuten rakennuksen suojelun kannalta asianmukaisella
tavalla muuten kuin tehdasvalmisteisesti.
Valiokunta pitää edellä todettuun
viitaten välttämättömänä ratkaista
esitykseen liittyvät pienimuotoisen maaseutuelinkeinotoiminnan harjoittamisen
käytännön ongelmat siten, että nykyisiä toimivia
käytäntöjä jatketaan mahdollisimman
laajasti. Valiokunta pitää välttämättömänä,
ettei esimerkiksi perinteiseltä rakennuspaikkakohtaiselta
kenttäsahaukselta tai oman puun käyttämiseltä edellytetä tulevaisuudessakaan
CE-merkintää. Lisäksi pienyrittäjien
uudet CE-merkintään liittyvät lisäkustannukset
tulee saada kohtuullisiksi esimerkiksi ryhmäsertifioinnin
tai muun järjestelmän kautta.