Perustelut

Yleistä

Valiokunta uudistaa asiassa aikaisemmin antamassaan lausunnossa (MmVL 15/2013 vp — U 31/2013 vp) esittämänsä. Tuolloin valiokunta totesi yleisesti, että ehdotettu yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksen vuoden siirtymäkausi on tarpeellinen. Valiokunta piti kuitenkin erittäin tärkeänä, että siirtymäkaudella ei tehdä muutoksia tukijärjestelmien sisältöön. Se on sekä viljelijän että hallinnon etu.

Ottaen huomioon tukien suuri merkitys viljelijöiden toimeentulolle valiokunta katsoo olennaista siirtymäkauden järjestelyissä olevan, että tukijärjestelmien toimeenpanoa voidaan keskeytyksettä jatkaa tulevaa ohjelmakautta koskevan politiikkauudistuksen toimeenpanon viivästymisestä huolimatta. Siirtymävaiheen säädöksissä on tärkeää huolehtia siitä, että ne eivät sisällä viljelijöihin kohdistuvia uusia vaatimuksia tai rajoitteita, joita sovellettaisiin vain yhden vuoden ajan tilanteessa, jossa oletuksena on, että tulevien uusien tukijärjestelmien käyttöönotto tapahtuu arvioidussa aikataulussa vuonna 2015. Tämän lisäksi tulee huolehtia siitä, että Suomessa ei toimeenpanna tulevalle ohjelmakaudelle suunniteltuja tukiehtojen tiukennuksia etupainoisesti tai vaadittavaa minimitasoa ankarampina. Valiokunta pitääkin edellä todetun mukaisesti välttämättömänä, että viljelijätukien tukimuodot säilyvät ehdoiltaan muuttumattomina ja esim. ympäristötuen ja eläinten hyvinvointituen päättyviä sitoumuksia voidaan joustavasti jatkaa yhdellä vuodella. Muutosten viljelijätukien hakumenettelyyn tulee olla viljelijöille ja hallinnolle mahdollisimman vähäiset.

Jatkokirjelmän muistiosta käy ilmi, että suorien tukien kansallinen enimmäismäärä alenisi Suomessa tämän vuoden 570,548 miljoonasta eurosta asetusluonnoksen ehdotuksen mukaiseen 523,247 miljoonaan euroon vuonna 2014. Alenemasta reilu 31 miljoonaa euroa johtuu tuen mukauttamisen eli modulaation poistumisesta ja vastaavan rahamäärän siirtämisestä pysyvästi II pilariin. Loppuosa enimmäismäärän muutoksesta johtuu pääosin Eurooppa-neuvoston 8.2.2013 hyväksymien päätelmien rahoitusvaikutuksista. Koska Suomen maatalouden suorien tukien määrä on hieman alle 90 prosenttia EU:n suorien tukien keskiarvosta, suorien tukien osittaisella tasaamisella jäsenmaiden välillä ei olisi suuria vaikutuksia Suomelle. Viljelijöille Suomessa maksettava suoran tuen määrä alenisi modulaatio huomioon ottaen noin 15 miljoonaa euroa eli noin 3 prosenttia vuodesta 2013 vuoteen 2014. Tuotantosidonnaisiin tukiin käytettävissä oleva suurin sallittu määrä, enintään 10 prosenttia kansallisesta enimmäismäärästä, alenisi ensi vuonna 52,3 miljoonaan euroon nykyisestä 57 miljoonasta eurosta.

Valiokunta on eri yhteyksissä kiinnittänyt huomiota siihen, että nopea tuotantopanosten hintojen nousu, erityisesti rehujen mutta myös työn ja energian sekä koneiden ja rakennustarvikkeiden kallistuminen, on johtanut maatalouden kannattavuuden heikkenemiseen. Valiokunta katsookin, että maatalouspolitiikassa tulee välttää toimenpiteitä, jotka ovat omiaan heikentämään maatalouden kannattavuutta entisestään.

Suorien tukien asetuksen (EY) N:o 73/2009 muutosehdotukset

Valiokunta pitää hyvänä komission ehdotusta mahdollisuudesta maksaa suorien tukien ennakoita. Ennakoiden maksaminen ei olisi kuitenkaan Suomessa mahdollista, koska hallinnolliset tarkastukset ja paikalla tehtävät valvonnat on saatava päätökseen ennen tukien ennakoiden maksamista. Valiokunta on eri yhteyksissä kiinnittänyt huomiota siihen, että ilmastollisten olosuhteidemme takia valvontoja ei voida käynnistää samassa aikataulussa kuin eteläisemmissä jäsenvaltioissa. Näin ollen valvontoja ei saada päätökseen myöskään samalla aikataululla. Tämän vuoksi valiokunta painottaakin uudelleen sitä, että ennakot tulee voida maksaa jo hallinnollisten tarkastusten jälkeen ilman vaatimusta paikalla tehtävien valvontojen loppuunsaattamisesta.

Ottaen huomioon suorien tukien rahoituksen väheneminen ja sen lisäksi mahdollisesti rahoituskurijärjestelyistä seuraava vähennys siirtymäsäännösten muotoilussa ja täytäntöönpanossa on huolehdittava siitä, että Suomi pystyy maksimaalisesti maksamaan viljelijätukina maallemme kirjekuoressa osoitetun summan nk. käyttämättömien varojen ja kansallisen varannon käyttäminen mukaan luettuna. Valtioneuvoston kantaan viitaten valiokunta pitää tärkeänä, että tuotantosidonnaisissa tuissa voidaan vuonna 2014 ylläpitää vuoden 2013 tuotantosidonnaisten tukien taso.

Maaseudun kehittämistä koskevan asetusehdotuksen muutosehdotukset

Ns. maaseutuasetukseen tehtävien muutosten osalta valiokunta pitää tärkeänä, että nykyisiä tukijärjestelmiä voidaan jatkaa ja että myös uusien pinta-alaan ja eläimiin liittyvien sitoumusten tekeminen on mahdollista. Ympäristötuen kohdalla on erityistä huomiota kiinnitettävä siihen, että kun valtaosalla viljelijöistä keväällä 2014 päättymässä olevia sitoumuksia jatkettaneen ensisijaisesti vuodella, viljelijöille taataan mahdollisimman laajat oikeudet mukauttaa sitoumukseen sisältyviä toimenpiteitä jäljellä olevan sitoumuskauden ajaksi. Näin voidaan mahdollistaa se, että mahdollisimman moni nykyisin ympäristötukeen sitoutunut viljelijä pystyy välttämään järjestelmän ulkopuolelle jäämisen. Vuoden 2013 jo jäätyä välivuodeksi uusien eläinten hyvinvointitukisitoumusten ja pääsääntöisesti myös ympäristötukien erityistukisopimusten tekemisessä valiokunta pitää hyvänä komission esitystä siitä, että jäsenmaa voisi siirtymäsäännösten nojalla tehdä vuonna 2014 uusia pinta-alaan ja eläimiin liittyviä sitoumuksia seuraavan ohjelmakauden määrärahoilla rahoitettuina.

Maaseudun kehittämiseen liittyvien toimenpiteiden osalta valiokunta korostaa sitä, että nuorten viljelijöiden aloitustukea ja investointitukia koskevien järjestelmien keskeytyksetön jatkuminen myös siirtymäkaudella on turvattava. Euroopan parlamentin maatalousvaliokunta on kannattanut mahdollisuutta jatkaa aloitustuki- ja investointitukijärjestelmiä nykyisillä säännöillä tulevan ohjelmakauden varoista rahoitettuina. Tämä mahdollisuus komission alkuperäisestä siirtymäsääntöehdotuksesta puuttuu. Maatalouden jatkuvuuden ja tukijärjestelmien ennustettavuuden takia on tärkeää huolehtia niin ikään siitä, että viljelijöiden luopumistukijärjestelmää on mahdollista jatkaa vuonna 2014 ja sen jälkeenkin. Tämä seikka on otettava siirtymäkauden järjestelyissä huomioon.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että jatkokirjelmän lähettämisen jälkeen puheenjohtajavaltio on tuonut hyväksyttäväksi tekstin, jonka mukaan maaseudun kehittämistukien osalta on mahdollista soveltaa kaikkia nykyisen maaseudun kehittämisohjelman viljelijätukia vielä vuonna 2014 vanhojen toimenpiteiden pohjalta, mutta käyttäen uuden rahoituskehyskauden varoja. Komission alkuperäinen ehdotus oli tältä osin huomattavasti rajoittuneempi.

EU:n yhteisen maatalouspolitiikan uudistamiseen liittyvän horisontaaliasetusehdotuksen muutosehdotukset

Lisäkirjelmän muistiosta käy ilmi, että todentamisviranomaisen työn lisäyksestä ja todentamisviranomaisen uusista tehtävistä, jotka liittyvät lausunnon antamiseen tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja sääntöjenmukaisuudesta sekä moitteettoman varainhoidon periaatteen noudattamisesta, aiheutuu lisäkustannuksia kaksin- tai kolminkertaisesti nykyiseen verrattuna. Jos todentamisviranomaisen lisätyön tuloksena päästäisiin vähentämään paikan päällä tehtävää valvontaa, jonka kustannukset ovat merkittäviä, tulisi tästä säästöjä hyvin alustavan arvion mukaan noin 20 henkilötyövuoden verran. Tällä säästöllä tulisi todentamisviranomaisen lisätyöstä aiheutuva lisäkustannus hyvin katettua. Sinänsä valvonnan kokonaismäärä voisi vähentyä, jos valvonnan vähentämisen edellytykset täyttyisivät, mutta samalle tilalle aiheutuva rasite tarkastuksesta ja sen uusintatarkastuksesta olisi merkittävä. Oletettavaa olisi, että myös komission tarkastukset jäsenvaltioihin voisivat vähentyä, jos komissio saa luotettavan kuvan valvontatilastojen paikkansapitävyydestä. Komission tarkastukset ovat maksajavirastolle hyvin työllistäviä. Tarkastustyön uudelleenorganisoinnista aiheutuu myös taloudellisia kustannuksia ja työhuippuja, jotka vaikuttavat saavutettavaan kustannussäästöön. Tarkastus tulisi olla jatkossa myös valvontaraportin osalta loppuun saatettu aiempaa aiemmin, jotta todentamisviranomainen voisi tehdä uudelleentarkastuksen ja arvioida maksajaviraston tai tahon, jolle maksajavirasto on delegoinut tehtävän, tekemää tarkastusta.

Valiokunta yhtyi jo edellisessä lausunnossaan valtioneuvoston näkemykseen siitä, että horisontaaliasetuksen soveltaminen 16.10.2013 alkaen todentamisviranomaisen työn osalta on erittäin huolestuttava. Valiokunta uudistaa tältä osin aikaisemmassa lausunnossaan esittämänsä.

Etelä-Suomen kansallinen tukijärjestelmä

Edellä esitetystä on jo käynyt ilmi, että lisäkirjelmän toimittamisen jälkeen puheenjohtajavaltio on kehittänyt ehdotusta sekä sisällöllisesti että teknisesti. Siirtymäkauden sääntöjä koskevaan lainsäädäntötekstiin on nyt otettu mukaan säännös siitä, millä edellytyksillä Suomi voi jatkaa kansallisen tuen myöntämistä niille tuotannonaloille, joille on maksettu kansallista tukea liittymissopimuksen 141-artiklan perusteella.

Siirtymäkauden asetukseen artiklaksi 149a sisällytettävän säännöksen mukaan tuen myöntäminen on mahdollista kaudella 2014—2020 komission luvalla edellyttäen, että ensin kaikki yhteisön politiikan mukaiset keinot on käytetty hyväksi ja että tuki on alenevaa siten, että sen taso vuonna 2020 on enintään 30 prosenttia vuoden 2013 tasosta. Teksti pohjautuu Euroopan parlamentin maatalousvaliokunnan hyväksymään muutosehdotukseen 109, mutta sitä on komission ja puheenjohtajavaltion kanssa käytyjen keskustelujen perusteella tarkennettu. Kaikki jäsenvaltiot ovat valmiita hyväksymään tarkennetun tekstin.

Lakiteknisesti muutos toteutettaisiin siten, että nyt käsiteltävänä olevalla siirtymäkauden asetuksella muutettaisiin maatalouden yhtenäistä markkinajärjestelyä koskevaa uutta neuvoston ja Euroopan parlamentin asetusta eli yhtä neljästä yhteistä maatalouspolitiikkaa koskevasta perusasetuksesta. Säännös ei siten ole siirtymäkausiluonteinen vaan uusi määräaikainen oikeusperusta kansallisen tuen maksamiselle Etelä-Suomessa. Muutoksella ei ole vaikutusta liittymissopimuksen 141 artiklaan, joka on edelleen osa Suomen liittymissopimusta ja on Suomen näkemyksen mukaan sovellettavissa, mikäli kyseisessä artiklassa todetut edellytykset täyttyvät.

Valiokunta painottaa sitä, että siirtymäkauden säännöistä tulee päästä sopuun instituutioiden välillä joutuisasti, jotta vuoden 2014 osalta sovellettavat säännöt saadaan mahdollisimman nopeasti viljelijöiden ja hallinnon tietoon.