Hallituksen esitys valtion talousarvioksi on erittäin vaillinainen ja riittämätön suhteessa moniin yhteiskuntaa ravistaviin muutoksiin ja uhkaaviin kehityskulkuihin. Hallitusohjelman mukaisesti Suomi on sitoutunut pysäyttämään luontokadon vuoteen 2030 mennessä ja olemaan hiilineutraali vuonna 2035. Kumpaankaan tavoitteeseen ei voida päästä ilman lisäpanostuksia valtion budjetissa. Hallituksen esitys valtion talousarvioksi ei kuitenkaan tällaisia sisällä. Samalla talousarvioesitys jättää vaille huomiota monet maa- ja metsätalouden tulevaisuuden toimintamahdollisuuksia ja kestävyyttä parantavat toimet. Luontokato ja ilmastokriisi ovat suuria riskitekijöitä sekä maataloudelle että metsätaloudelle myös Suomessa. 

Luonnonsuojelu, vesiensuojelu ja ravinnekierrätys 

Luontokadon pysäyttämisen osalta hallituskauden kokonaiskuva on se, että rahoitusta on leikattu merkittävästi. Vuoden 2026 talousarviossa kohdennetaan uusia leikkauksia Metsähallituksen luontopalveluille sekä toimintamenosäästöjä niin ympäristöministeriölle kuin Suomen ympäristökeskukselle. On hyvä, että vuodelle 2026 luonnonsuojelun rahoitukseen ei kohdistu samanlaisia säästöjä kuin aiemmille kahdelle vuodelle. Tämä ei kuitenkaan riitä. Luonnonsuojelun ja ennallistamisen rahoitusta tulee määrätietoisesti kasvattaa, jotta luonnontilan köyhtyminen saadaan pysähtymään ja luonto elpymään niin metsissä kuin maatalousympäristöissä. 

Yksi keskeinen puute on Metso-ohjelman jatkon riittämätön rahoitus. Nykyinen taso ei riitä vastaamaan tarpeeseen, jolla päästäisiin tavoitteeseen 10% tiukasta suojelusta. Metson rahoitusta tulisikin tulevina vuosina merkittävästi kasvattaa. Helmi-ohjelma puolestaan on keskeinen työkalu kansallisen ennallistamissuunnitelman toimeenpanossa ja myös sen rahoitusta tulee kasvattaa nykyisestä, jotta elinympäristöjen ennallistamista voidaan tehdä tarvetta vastaavassa mittakaavassa. Metsähallituksen toimintaan kohdistetut leikkaukset vaikeuttavat Helmi-, Sotka-, ja Nousu-ohjelmien toteuttamista. 

Hallitus on epäonnistunut myös vanhojen metsien suojelussa tekemällä suojelukriteereistä ylitiukat ja jättämällä tekemättä metsätalouden kestävyyden ja metsäluonnon monimuotoisuuden vahvistamisen kannalta tarpeelliset muutokset metsälakiin.  

Vesiensuojelun rahoituksen vähentyminen verrattuna edellisen hallituskauden loppuun on ollut erityisen tuntuva. Vesistöjen tilan parantaminen ei onnistu ilman pitkäjänteistä rahoitusta ja rahoituksen tason kasvattamista nykyisestä. Hallituksen Saaristomeri-ohjelmaan kohdistama lisärahoitus ei riitä kattamaan kuin pienen osan siitä vajauksesta, jonka hallituskauden leikkaukset kokonaisuudessaan ovat jättäneet. Saaristomereen kohdistettu rahoitus on toki tarpeellista, mutta resurssea tarvitaan myös toimiin muiden merialueiden sekä sisävesien tilan parantamiseksi. Lisäksi hallituksen tulisi perua vesientilaa heikentävät päätöksensä kuten karjanlantapoikkeuksen jatkaminen. 

Maankäyttösektori ja ilmastopolitiikka

Talousarvio ei vastaa myöskään Suomen ilmastopolitiikan keskeisiin ongelmiin. Yksi keskeisimmistä puutteista on täysin riittämätön reagointi Suomen hiilinielujen heikkoon tilanteeseen. Pikaennakkotietojen mukaan maankäyttösektori oli vuonna 2024 13,5 Mt CO2-ekv suuruinen päästölähde. Suomen ilmastolain mukaisen hiilineutraaliustavoitteen taustalla oleva arvio maankäyttösektorin hiilinielun tasosta on –21 Mt CO2-ekv, eli ero nykytilan ja tavoitteen välillä on 34,5 Mt Mt CO2-ekv. Kuilu on suuri ja on selvää, että merkittäviä panostuksia hiilinielun vahvistmaiseen tarvitaan, vaikka päästöjä onnistuttaisiin vähentämään jopa ennakoitua enemmän.  

Vuoden 2026 talousarvion rahoitusvajeella Suomi on jäämässä kauas ilmastotavoitteistaan. Suunta olisi käännettävä viipymättä, sillä tavoitteen saavuttamisen kannalta jokainen hukattu vuosi lisää vaikeusastetta. 

Hallitus esittää vuodelle 2026 edelleen lisäleikkauksia hiilinieluja elvyttäviin toimiin, kuten joutomaiden metsityksen tuki ja tuhkalannoituksen tuki. Näiden heikennysten paikkaamiseksi olisi väistämättä tarpeen esittää korvaavia lisätoimia ja lisäksi tarvittaisiin paljon kokonaan uusia toimia, jotta hiilinielu saataisiin elpymään. Esimerkiksi kustannustehokkaina pidetyt kosteikkoviljelyn tuet, jotka hallitus päätti lakkauttaa, puuttuvat edelleen myös vuoden 2026 talousarviosta.  

Keskeinen keino metsien hiilinielun kasvattamiseksi on hakkuumäärien maltillistaminen. Vuoden 2026 talousarvioon sisältyvä tavoite Metsähallituksen tuloutustavoitteen kasvattamisesta on täysin väärän suuntainen, koska se kasvattaa painetta hakkuiden lisäämiseen valtion metsissä. Toinen tehokas keino olisi teollisen puunpolton verottomuuden purkaminen. Puunpolton verotukien karsiminen ohjaisi puun käyttöä pois energiakäytöstä ja kohti korkeamman jalostusarvon tuotteita. Samalla valtiontalouteen saataisiin kipeästi kaivattuja lisätuloja. 

Taakanjakosektorilla maatalouden päästöjen lasku on jatkunut hyvin niukkana. Maatalouden ilmastotyötä on tehty ja alalla on valmiutta toimia, mutta siirtymässä on hidasteita, joista pitäisi päästä eroon. Yhtäältä ongelma on tukijärjestelmä, joka ei tunnista eikä palkitse maatalouden kestävyystoimista, toisaalta turvepeltojen kasvavat päästöt ovat kumonneet muualla aikaansaadut päästövähennykset. Maatalouden päästövähennyksissä onnistumisen keskiössä ovat toimet turvepeltojen päästöjen vähentämiseksi. Valtion toimille olisi tarvetta myös esimerkiksi työkoneiden päästöjen laskemiseksi. 

Ruokajärjestelmä ja maatalouden kestävyysmurros

Suomalainen maatalous kaipaa uudistamista, jotta se olisi kestävää niin tuottajan kuin ympäristön kannalta. Valitettavasti talousarvioesitys ei kuitenkaan sisällä keinoja maatalouden kestävyysmurroksen edistämiseksi. 

Maatalouden tukijärjestelmä on edelleen luonteeltaan säilyttävä ja mahdollisuudet tukea muutosta ovat hyvin rajalliset. Siksi maatalouden tukijärjestelmän muutokseen tulee suhtautua suurella vakavuudella. Ilman kestävyystoimia maatalouden toiminnan pohja uhkaa heiketä. Kuten edellä on todettu, ympäristökriisit lisäävät myös maatalouden riskejä. Ilmaston kuumenemisen ja luontokadon seuraukset, kuten sään ääri-ilmiöiden lisääntyminen ja pölyttäjien väheneminen, ovat merkittävä kasvava uhka sadoille. 

Kasvipohjainen ruoka on tulevaisuutta ja jo nykyisellään nouseva trendi. Uudenlaista kasvipohjaista ruokaa kehittävät yritykset keräävät sijoituksia ja monet Suomen verrokkimaat, kuten Tanska ja Hollanti, panostavat suuria summia kasvipohjaisen ruoan edistämiseen. Kasvipohjaisen ruoan potentiaalin hyödyntämiseksi tarvitaan määrätietoisia satsauksia koko arvoketjuun: menetelmien ja lajikkeiden kehittämiseen, viljelijöiden kannusteisiin viljellä monipuolisesti eri proteiinikasveja sekä kasvipohjaisen ruoan tuotantoa vauhdittaviin investointeihin. 

Luomutuotannon rooli osana kotimaista, kriisinkestävää ja huoltovarmuutta vahvistavaa ruokajärjestelmää tulisi tiedostaa nykyistä paremmin. Luomukorvausten kasvattaminen vuodesta 2027 eteenpäin on oikea suunta.  Luomutuotanto kaipaa kuitenkin edelleen vahvistamista. Vuoden 2026 tukitaso ei mahdollista luomualan kasvua. Riippuvuutta ulkomaisista tuotantopanoksista tulee edelleen vähentää ja siksi luomun kehittäminen osana maatalousjärjestelmää kannattaa ottaa järjestelmän strategiseksi painopisteeksi.  

Eläinten hyvinvoinnin parantaminen

Hallitus jatkaa toimettomuuttaan myös eläinten hyvinvoinnin parantamisen saralla. Ilmeinen epäkohta on, että turkistarhaus saa edelleen jatkua, vaikka Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA on kesäkuussa julkaistussa tieteellisssä raportissaan todennut, että nykymuotoinen turkistarhaus tulisi lakkauttaa eläinten kärsimyksen takia. Turkistarhaus tulee ajaa alas hallitusti luopumistukia tarjoten.  

Vuoden 2026 talousarvioesitys sisältää leikkauksia Ruokaviraston toimintamenoihin. Leikkauksia ei tule kohdentaa eläinten hyvinvoinnin edistämistä koskeviin tehtäviin. Hallitus päätti kautensa alussa olla jatkamatta eläinsuojeluasiamiehen tehtävää. Eläinten suojelun ja hyvinvoinnin edistämisen jatkuvuus ja ennakoitavuus edellyttävät, että eläinsuojeluvaltuutetun virka on pysyvä ja että toiminnalle varataan vuosittain riittävät resurssit.  

Yleistä

Maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalle ehdotetaan määrärahoja yhteensä 2,55 miljardia euroa, jossa on vähennystä 74 miljoonaa euroa verrattuna vuoden 2025 varsinaiseen talousarvioon. Hallinnonalan määrärahoista käytetään maa- ja elintarviketalouteen 68 prosenttia, maaseudun kehittämiseen 17 prosenttia, luonnonvaratalouteen ja Metsähallituksen julkisten hallintotehtävien hoitamiseen 7 prosenttia, hallintoon ja tutkimukseen 6 prosenttia sekä maanmittaukseen ja asunto-osakkeiden kirjaamiseen 2 prosenttia. 

Maatalouden tilanne

Maatalouden kannattavuus on vaihdellut vuosina 2020—2025 rajusti. Vuonna 2025 maatalouden kannattavuus kohentuu Luken ennakkotulosten mukaan selvästi edellisvuodesta ja keskimääräisen kannattavuuskertoimen ennustetaan nousevan tänä vuonna arvoon 0,58, kun se viime vuonna oli ennusteen mukaan 0,32. Tämä tarkoittaa, että maatalousyrittäjän tuntipalkka on vuonna 2025 noin 10,2 euroa ja oman pääoman korkotuotto 3,6 prosenttia.  

Maa- ja elintarviketalouden määrärahat vähenevät 17,9 miljoonalla eurolla 1 724,5 miljoonaan euroon vuoden 2025 varsinaiseen talousarvioon verrattuna. Vähennys johtuu pääosin alueellisen ja paikallisen maaseudun kehittämisen hallitusohjelmasäästön toimeenpanoon liittyvistä muutoksista. 

Allekirjoitamme sen, että maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan perustehtävät ruokaturvan, ruokaturvallisuuden ja kilpailukykyisen kotimaisen ruokajärjestelmän, huoltovarmuuden ja puhtaan veden takaamisessa, eläin- ja kasvitautien hallinnassa, luonnonvaratalouden kestävyyden ja niihin perustuvien elinkeinojen kilpailukyvyn varmistamisessa ja maaseudun elinvoimaisuuden kehittämisessä nousevat yhä tärkeämmiksi. Näiden tehtävien merkitys on edelleen korostunut jännittyneen geopoliittisen tilanteen vuoksi. Hallituksen päätös olla leikkaamatta ruokaa tuottavasti maataloudesta on kannatettava. Samaan aikaan hallitus jättää tekemättä selvitykset ja hyödyntämättä tehostamistoimet, jotka myös maataloussektorille ovat perusteltuja ja välttämättömiä.  

Hallituksen panostukset maatalouden kannattavuuden parantamiseksi, tukijärjestelmän oikeudenmukaisemmaksi kohdentamiseksi ja ruokajärjestelmän kestävyyden parantamiseksi ovat kuitenkin riittämättömiä. Hallitus ei toimi lainsäädännön kehittämisen eikä määrärahojen uudelleenkohdentamisen puolella. Toimettomuudesta kärsivät ennen kaikkea suomalaiset tuottajat. Kyse on suomalaisen ruuantuotannon tulevaisuudesta sekä ruokajärjestelmämme kestävyydestä sekä oikeudenmukaisuudesta vaikeassa valtiontalouden tilanteessa.  

Vuonna 2026 viljelijätukia maksetaan talousarvioesityksen mukaan yhteensä 1 718 miljoonaa euroa, eli saman verran kuin vuonna 2025 ja vuosina 2020—2024 keskimäärin. EU rahoittaa vuoden 2026 viljelijätuista 44 prosenttia eli yhteensä 752 miljoonaa euroa ja Suomen valtion osuus on 56 prosenttia eli yhteensä 966 miljoonaa euroa. Maataloustukien perusrakenne on säilynyt jo varsin pitkään ennallaan, eikä vuonna 2023 alkanut EU:n maatalouspolitiikan uudistus tuonut siihen merkittäviä muutoksia. Uusi CAP voi tuoda muutosta pitkään vallinneeseen tilanteeseen, mikä on hyvä.  

Tuotantoon sidottujen tukien osuus on kaikista viljelijätuista runsas neljännes (noin 450 miljoonaa euroa) ja ne kohdistuvat pääosin maidon- ja naudanlihantuotantoon, mutta niitä maksetaan myös lammas- ja vuohitalouteen sekä tietyille peltokasveille (valkuaiskasvit, tärkkelysperuna, sokerijuurikas). Selkeästi ympäristötavoitteisiin sidotun tuen (sisältäen ympäristö- ja luomukorvauksen sekä ekojärjestelmätuen) osuus on puolestaan runsas viidennes (noin 380 miljoonaa euroa) viljelijätukien kokonaisuudesta. Noin puolet maataloustuesta (noin 850 miljoonaa euroa) maksetaan hehtaariperusteisesti ilman sitoumuksia tuottaa jotain tiettyä kasvia tai tuotetta. 

Tukiriippuvaisuus vaihtelee tuotantosuunnittain. Viljantuotantoon erikoistuneilla tiloilla tukien osuus kokonaistuotoista on ollut keskimäärin 45 prosenttia ja muilla kasvinviljelytiloillanoin 48 prosenttia. Maitotilojen kokonaistuotoista tukien osuus on ollut keskimäärin noin 22 prosenttia ja muilla nautakarjatiloilla noin 36 prosenttia. Sika- ja siipikarjatalous sekä kasvihuonetuotanto ovat selvästi vähemmän tukiriippuvaisia kuin suomalainen maatalous keskimäärin. Sikatiloilla tukien osuus kokonaistuotoista oli vuosina 2021—2025 keskimäärin noin 14 prosenttia, siipikarjatiloilla noin 6 prosenttia ja kasvihuonetuotannossa 4 prosenttia. 

Huoltovarmuutta tulee parantaa erityisesti siltä osin, kun tuotanto on riippuvainen ulkomaisista tuotantopanoksista. Vaikka käytetyistä elintarvikkeista 80 prosenttia on kotimaisia, niiden tuottamiseen tarvitaan monia tuontipanoksia (mm. täydennysvalkuaista, öljyä, lannoitteita ja kasvinsuojeluaineita, koneita ja laitteita sekä niiden varaosia). Esimerkiksi tehokkaampi ravinteiden kierrätys lisäisi huoltovarmuutta ja vähentäisi painetta käyttää tuontilannoitteita. Hallituksen toimenpiteet huoltovarmuuden parantamiseksi ja riippuvuuden vähentämiseksi ulkomaissista tuotantopanoksista ovat vähäisiä. 

Hallitukselta puuttuu rohkeutta uudistaa maataloustukia tai edes selvittää, onko nykyinen järjestelmä oikeudenmukainen, jos tukia voi nostaa myös tila, joka ei tuota rehua tai ruokaa markkinoille ollenkaan, vuodesta toiseen?  

SDP:n mielestä on tärkeää, että maatalouspolitiikan ytimenä on edelleen ja jatkossakin ruoantuotanto mutta tämän tulee myös näkyä maataloustukien kohdentamisessa nykyistä paremmin.  

SDP vaatii sinnikkäästi hallitusta selvittämään tarkemmin passiivisten maatilojen tukipolitiikkaa ja kohdentaa tuet aidosti tiloille, joilla on tuloja ruuan- tai rehun tuotannosta. Tilanteessa, jossa valtiontaloutta sopeutetaan jokaisella sektorilla vuodesta toiseen, ei voi olla niin, että tukia menee jopa 86 miljoonaa euroa vuodessa tiloille, joilla ei ole tuloja maataloudesta. Hallituksen olisi tullut edes selvittää valtiovarainministeriön ehdottama uudistus myyntitulorajan lisäämisestä tiloille ja tukien rajaamisesta päätoimisille tuottajille ja rajaamista esimerkiksi vanhuuseläkettä saavilta viljelijöiltä, joilla yritystoiminta on sivutoimista.  

Valiokunnan jo vuonna 2024 saaman asiantuntija-arvion mukaan maatalouden myyntituloja v. 2020 ei ollut 13 100 tilalla, joista kuitenkin noin 10 000 kpl on vastaanottanut valtion tai muita tukia yhteensä noin 86 miljoonan euron edestä, eli 4,9 prosenttia maataloustukien kokonaissummasta. Miksi hallitus kieltäytyy selvittämästä näiden tilojen ja tukimäärien tasoa tarkemmin? Suomalaisilla on oikeus luottaa, että verovarat käytetään oikeudenmukaisesti. 

Elintarvikeviennin kasvattaminen lisää uudistumista ja huoltovarmuutta

Hallituksen tulee jatkaa kotimaisen maatalouden uudistamista niin, että käytössä on monipuolinen keinovalikoima etenkin kasvinjalostusta ja uusien geeniteknologioiden mahdollisuuksia hyödyntäen. Lisäksi uudistuksia tarvitaan maaperän vesitalouden parantamisen, digitalisaation ja tuotantoeläinten hyvinvoinnin kehittämisen osalta. TKI-toiminta ja uusien ruoantuotantoteknologioiden kehittäminen osana koko ruokajärjestelmää on keskeistä. Kiertotalouden ratkaisut täytyy ottaa keinovalikoimaan laajasti mm. ravinnekierrätyksen alalla samalla huoltovarmuutta parantaen. Olennaista on, että samaan aikaan ruoantuotannon markkinalähtöisyyttä, arvonlisää sekä tukipolitiikkaa kehitetään. 

Tarvitaan selkeä panostus lisäarvotuotteisiin ja samalla maataloustukien kehittäminen vahvemmin tulosperusteisiksi, jolloin on mahdollista tehostaa tuotantoa kannattavasti (esim. ottamalla heikkotuottoiset viljelymaat pois käytöstä), toteuttaa tehokkaita ilmastotoimia ja ehkäistä metsäkatoa Suomessa. Vaikka tukien uudistaminen on osa laajempaa kokonaisuutta ja ratkaistaan monin osin EU-tasolla, voidaan myös kotimaan ratkaisuilla lisätä tukien kustannustehokkuutta. Talousarviossa on varattu rahaa vienninedistämistoimille, mutta edelleen merkittävä osa ratkaisuista perustuu määräaikaisiin hankkeisiin pysyväluonteisten rakenteiden sijaan, joten hallitusohjelman pitkän ajan tavoitteen toteutuminen on varsin epävarmaa.  

Korostamme, että mikäli elintarvikevientiä halutaan kasvattaa kestävästi ja saavuttaa asetettu kasvutavoite, olennaista on pitkäaikainen sitoutuminen sekä elintarvikeyrityksiltä että valtiolta. Esimerkiksi erilaiset hankemalliset ratkaisut ovat usein lyhytaikaisia ja lyhytnäköisiä. Epävarmuus vienninedistämispalvelujen jatkuvuudesta vaikuttaa negatiivisesti yritysten investointihalukkuuteen.  

Elintarvikeviennin kasvattaminen on tärkeää ja yksi viime kaudella istuneen parlamentaarisen MAK-työryhmän esityksistä. Elintarvikeviennin arvon kasvattamiseen liittyvien toimien toimeenpanon kiirehtiminen on tässä asiassa ensisijaista. 

Hallinnon järkeistäminen ja tehokkuus keskiöön – uusien tukien kustannukset tarkasteluun

Myös maa- ja metsätalousministeriön hallintoon on kohdistunut leikkauksia kuluvalla hallituskaudella osana valtion talouden sopeutusta. Toisaalta samaan aikaan luodaan uusia tukimuotoja tietojärjestelmineen ja hallinnollisine kustannuksineen. Tavoitteena tulisi olla kestävä ja pitkäjänteinen tehostaminen ja kehittäminen myös valtion tuissa ja niihin liittyvissä tukitoiminnoissa. Nyt budjettilakina annetussa hallituksen esityksessä HE 104/2025 vp Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi metsätalouden määräaikaisesta kannustejärjestelmästä annetun lain muuttamisesta todetaan, että Suomen metsäkeskus, joka toimisi tukijärjestelmän valtionapuviranomaisena, on arvioinut pelkästään tietojärjestelmämuutosten maksavan 530 000—600 000 euroa ja tukien hallinnointi 150 000 euroa vuodessa. Kokeilujen onnistunut toteuttaminen edellyttää lisäksi metsäkeskukselta tiedotusta, koulutusta ja neuvontaa tukimahdollisuuksista ja niiden ehdoista. Edellä mainittuihin tehtäviin metsäkeskus on arvioinut kuluvan yhteensä 150 000 euroa vuosina 2026 ja 2027. Tuki on määräaikainen, joten mikäli sitä ei jatketa, menee tietojärjestelmiin, tiedotukseen ja koulutukseen uponnut investointi hukkaan. Kokeiluluonteisesti myönnettäviä tukia varten tehtävät tietojärjestelmämuutokset siirtävät metsäkeskuksen vuodelle 2026 suunnittelemia muita kehitystöitä myöhemmin toteutettavaksi.   

Viime kaudella aloitetun metsittämistuen istuva hallitus lakkautti juuri kun tuen myöntäminen on päässyt vauhtiin. SDP vaatii järkeistämistä verorahojen jakamiseen niukkenevien talousarvioiden todellisuudessa. Kahdeksi vuodeksi tarkoitettu kokeiluluontoinen tuki edellä kuvattuine hallinnollisine kustannuksineen on verorahojen epätarkoituksenmukaista käyttöä. 

Metsähallitus

Metsähallituksen julkisten hallintotehtävien hoitamiseen esitetään maa- ja metsätalousministeriön pääluokan momentille 30.64.50 7,007 miljoonaa euroa. Määräraha on 127 000 euroa vähemmän kuin vuonna 2025. Vähennys aiheutuu lähinnä hallitusohjelman mukaisista toimintamenosäästöistä. Määrärahojen lisäksi Metsähallitus saa käyttää ne Metsähallitukselle kertyvät julkisten hallintotehtävien tulot, jotka kuuluvat maa- ja metsätalousministeriön toimialaan. Kertyvien tulojen määräksi arvioidaan 6 600 000 euroa, joista metsästyksen ja kalastuksen tuloja 6 100 000 euroa ja metsäpuiden siemenen myyntituloja 500 000 euroa. Metsähallituksen julkisten hallintotehtävien perusrahoitus on niukka lisääntyneisiin tehtäviin nähden. Tilanne on haasteellinen erityisesti erävalvonnassa ja kalastuksen hoidon tehtävissä. Maa- ja metsätalousministeriön momentilta rahoitetaan myös ympäristöministeriön vastuulle kuuluvien kansallispuistojen erävalvonta. Uudet kansallispuistot ovat osaltaan lisänneet erävalvonnan tarvetta. 

Maatalous

Vaikka hallitus on julkisesti korostanut, että etenkin ruokaa tuottava maatalous olisi suojassa sopeutustoimilta, ovat sektorin määrärahat kokonaisuutena vähentyneet. Vähenevät määrärahat antavat huonon lähtökohdan maatalouden luvatun kannattavuuskäänteen toteuttamiseksi. Etenkin kun samaan aikaan myös toimialan rakenteelliset uudistukset ovat jääneet toistaiseksi tekemättä. Vuoden 2026 budjettiesitys ei juuri tarjoa konkreettisia ratkaisuja viljelijöiden arjen haasteisiin. 

Kannattavuushaasteiden taustalla on tuotantokustannusten nousu, markkinahintojen epävarmuus ja hallinnollinen kuormitus. Tällä hetkellä erityisen hankalassa tilanteessa ovat viljatilat, joiden keskimääräinen kannattavuuskerroin on painumassa negatiiviseksi. Muilla tuotantosuunnilla kannattavuuskehitys on ennusteiden perusteella hieman parempaa. Maatalouden kannattavuuden kokonaiskuva on kuitenkin voimakkaasti polarisoitunut. Hyvin tai edes kohtalaisesti kannattavia tiloja on liian vähän ja heikosti kannattavia tiloja liian paljon. 

Keskusta on huolissaan heikon kannattavuuskehityksen vaikutuksesta tilojen investointikykyyn ja sukupolvenvaihdoksiin. Investointien määrä ei riitä korvaamaan samaan aikaan lopettavilta tiloilta poistuvaa tuotantokapasiteettia. Alan yleisesti heikon kannattavuuden vuoksi rahoituksen saanti muodostuu liian usein investointien esteeksi. Kehitys tulee jatkuessaan johtamaan ruoan tuotannon omavaraisuuden heikkenemiseen ja tuontiriippuvuuden kasvamiseen. 

Pitkään jatkunut heikko kannattavuuskehitys näkyy hälyttävästi vähenevissä sukupolvenvaihdoksissa. Kotimaisen ruuantuotannon jatkuvuuden turvaamiseksi tarvitaan konkreettisia toimenpiteitä. Valitettavasti hallitus ei ole kyennyt tuomaan niitä eduskunnan käsittelyyn. Sukupolvenvaihdoksia voitaisiin vauhdittaa esimerkiksi lisäämällä verotuksessa huomioidut sivutulot yrittäjätulon laskentaan nuoren viljelijän yrittäjätulosta sekä laajentamalla korkotukilainat ja valtiontakaukset myös osakeyhtiömuotoisille maatiloille. 

Keskeisintä on kuitenkin kannattavuuden parantaminen markkinoilta saatavan tulon kautta. Keskusta on pitkään peräänkuuluttanut elintarvikemarkkinoiden rakenteellista uudistamista. Hallituskausi on jo ylittänyt puolenvälin, mutta toimet markkinoiden epätasapainon korjaamiseksi ovat olleet olemattomia. Elintarvikemarkkinalain ns. II-paketti antaa edelleen odottaa itseään, eikä kilpailulain uudistusta ole edes aloitettu. 

Elintarvikemarkkinoita koskevien lakimuutosten ohella on välttämätöntä varmistaa elintarvikemarkkinavaltuutetun toimiston riittävä rahoitus. Keskusta kiinnittää huomiota siihen, että vaikka valtuutetun toimivaltuuksia on viime vuosina lisätty, ei tämä ole näkynyt lainkaan rahoituksessa. Riittävät resurssit ovat välttämättömiä tehtävien asianmukaiseen hoitamiseen. 

Keskusta peräänkuuluttaa pitkäjänteisiä panostuksia elintarvikevientiin. Elintarvikeviennin hallintoa on uudistettu merkittävästi siirtämällä vienninedistämistoiminnot ulkoministeriön alaisuuteen. Nyt on aika keksittyä tosiasialliseen vienninedistämiseen. Elintarvikevienti nojaa liiaksi hankkeisiin, eikä siitä synny jatkuvuutta. Etenkin lakkautetun Food From Finland -ohjelman tilalle tulee pikimmiten löytää pysyvä ja tehokas ratkaisu. 

Toimivien vienninedistämisrakenteiden lisäksi tulee huolehtia, että viranomaistoiminnan resurssit ovat oikein mitoitettuja ja kohdennettuja. Hallintoon osoitetut sopeutukset ovat perusteltuja, kunhan toimintaedellytykset eivät vaarannu. 

Hevosala

Keskusta on huolissaan hevosalan rahoituksen heikkenemisestä, joka uhkaa alan elinvoimaa ja työllisyyttä. Hallituksen esityksessä vuoden 2026 talousarvioksi hevostalouden edistämiseen on varattu lähes 13 prosenttia vähemmän määrärahoja kuin vuotta aiemmin, ja kahdessa vuodessa rahoitus on vähentynyt yli 30 prosenttia. Tämä kehitys on ristiriidassa hallitusohjelman tavoitteen kanssa varmistaa hevostalouden toimintaedellytykset ja turvata suomenhevosen asema kansallisrotuna. 

Leikkaukset uhkaavat paitsi maakuntaraviratojen toimintaa myös koko hevosalan työllisyyttä ja maaseudun elinvoimaa. Hevosala työllistää noin 15 000 ihmistä ja tukee laajasti maataloutta, yrittäjyyttä ja huoltovarmuutta. Keskustan mielestä on välttämätöntä, että hevosalan rahoitus turvataan pitkäjänteisesti ja että suomenhevosen kasvattamiseen vuosi sitten kohdennettu tuki saa jatkoa, jotta alan toimintaedellytykset ja tulevaisuudenusko säilyy. 

Biotalous ja -energia

Keskustan mielestä biotalouden kasvupotentiaalia ei hyödynnetä täysimääräisesti. Biotalouden arvonlisälle tavoitellaan ensi vuodellekin kasvua, mutta metsäteollisuuden tämänhetkiset taloudelliset haasteet tekevät kasvutavoitteen toteutumisesta erittäin vaikean. Keskustan näkee metsäbiotalouden olevan kuitenkin Suomen tulevaisuuden kestävän kasvun perusta. Alan kilpailukyvyn vahvistaminen edellyttää pitkäjänteistä panostusta osaamiseen, tutkimukseen ja innovaatioihin, jotta metsien monipuolinen potentiaali voidaan hyödyntää kestävällä tavalla. 

Suomella on merkittävät mahdollisuudet biogeenisen hiilen talteenotossa ja fossiilivapaassa energiantuotannossa. Siksi on huolestuttavaa, että näihin tarkoituksiin osoitetut määrärahat eivät kasva lainkaan. Olemme jäämässä jälkeen verrokkimaistamme, kuten Ruotsista. Vaarana on, että vihreän siirtymän investointipotentiaali jää meiltä hyödyntämättä. 

Biokaasutuotanto, joka voisi olla maaseudulle merkittävä kasvuala, on kärsinyt hallituksen ristiriitaisista toimista. Hallitusohjelman vastainen rahoituksen vähentäminen ja uusien byrokraattisten velvoitteiden toistuva lisääminen heikentävät investointihalukkuutta. Lisäksi jakeluvelvoitteen muutokset ovat olleet omiaan lisäämään investointiympäristön epävarmuutta. Jo nyt on nähtävissä, että investoinnit karkaavat meiltä Ruotsiin. Keskustan mielestä Ruotsin mallin mukainen verovapaus ja hallinnollinen keventäminen tulisi ottaa tavoitteeksi myös Suomessa. Keskusta katsoo, että biokaasutuotannon kokonaisuutta on tarkasteltava poikkihallinnollisesti ja kannustavasti. Tällä hetkellä biokaasutuotanto on jäämässä hallinnon väliinputoajaksi, josta kellään ei ole omistajuutta. 

Metsätalous ja turve

Panostukset kestävään metsätalouteen ovat riittämättömiä. Metka-tukien leikkaukset ja tukiehtojen heikentäminen vaikeuttavat metsien kasvukunnon ylläpitämistä ja kestävää hoitoa. Keskusta muistuttaa, että investoinneilla metsien kasvuun ja terveyteen tuetaan sekä metsien hyvinvointia, että ilmastotavoitteiden saavuttamista. Nyt esitetty metsätalouden kannustejärjestelmiä uudistava ns. Metka-pilotti on oikeansuuntainen, mutta kokonaisuuden kannalta vaatimaton. Metsitystuesta luopuminen ja vapaaehtoisten suojeluohjelmien (METSO, Helmi) rahoituksen heikentäminen ovat virheitä, jotka on korjattava. 

Keskusta korostaa metsänomistajien omaisuudensuojaa. Harmaata suojelua, jossa suojelusitoumuksia tehdään ilman maanomistajan lupaa ja korvausta, ei voida hyväksyä. Arvokkaiden luontokohteiden suojelu on tärkeää, mutta sen on perustuttava vapaaehtoisuuteen ja täyteen korvaukseen. 

Keskusta kiinnittää huomiota Metsähallituksen kasvaneeseen tuloutustavoitteeseen. Tuloutusten kasvattaminen itsessään ei ole ongelmallista, etenkin jos se voidaan toteuttaa hakkuita lisäämättä. Sen sijaan samanaikaiset merkittävät leikkaukset Metsähallituksen Luontopalveluista eivät ole hyväksyttävä yhtälö. Leikkauksien vuoksi useista luontokeskuksia joudutaan sulkemaan ja retkeilyalueiden palveluja karsimaan. Päätökset ovat omiaan heikentämään metsien käytön sosiaalista hyväksyttävyyttä, minkä Keskusta näkee huolestuttavana kehityksenä. 

Metsähallituksen haasteet näkyvät myös julkisten hallintotehtävien perusrahoituksessa, joka on niukka lisääntyneisiin tehtäviin nähden. Tilanne on haasteellinen erityisesti erävalvonnassa ja kalastuksen hoidon tehtävissä. Erävalvonnan tarvetta on lisännyt kävijämäärien voimakas kasvu Metsähallituksen ylläpitämissä luonto- ja virkistyskohteissa. Keskustan mielestä rahoituksen tason tulee taata kaikkien lakisääteisten tehtävien asianmukainen toteuttaminen. 

Hallituksen linjaus turvetuotannon alasajosta on Keskustan mielestä virhe. Kasvu- ja kuiviketurpeen saatavuuden turvaamiseen osoitettu määräraha on vain hätäapua. Turpeella on yhä merkittävä rooli huoltovarmuuden ja maatalouden kasvualustatarpeiden kannalta, eikä sille ole olemassa täysipainoista korviketta. Keskusta katsoo, että turvetuotannon lupaprosesseja on nopeutettava, jotta kotimaisen kuivike- ja kasvuturpeen saatavuus voidaan varmistaa myös tulevaisuudessa. 

Kalastus ja riistanhoito

Keskusta on huolissaan kotimaisen kalastuselinkeinon heikosta tilanteesta ja sen vaikutuksista huoltovarmuuteen. Kotimaisen pyydetyn kalan osuus kulutuksesta on pudonnut vain noin kuuteen prosenttiin, ja yhä suurempi osa kalasta on tuontitavaraa. Kalastusyritysten toimintaedellytyksiä heikentävät korkeat energiakustannukset, lisääntyvä byrokratia sekä meriluonnon käyttöön kohdistuvat paineet, kuten merituulivoiman laajentuminen kalastusalueille. 

Hallitusohjelman hyvistä kirjauksista huolimatta kalastuselinkeinoa ja kotimaista kalankäyttöä edistäviä esityksiä ei ole käytännössä edistetty. Kotimaisen kalan edistämisohjelmaa on toimeenpantava tehokkaammin. Kalastuslaivaston uudistamiseen, vähäpäästöisiin energiaratkaisuihin ja kalan laadun parantamiseen on kyettävä löytämään kannustumia. Samalla on vähennettävä hallinnollista taakkaa, joka on viime vuosina kasvanut kestämättömäksi. 

Keskusta vaatii myös konkreettisia toimia hylje- ja merimetsokantojen hallintaan, jotka aiheuttavat merkittäviä vahinkoja kalastajille ja kalakannoille. Hylkeiden aiheuttamien vahinkojen korvausjärjestelmä on palautettava aiemmalle tasolle, ja ongelmayksilöiden poistamista on helpotettava. Merimetsokannan rajoitustoimiin on voitava ryhtyä pikimmiten. 

Suurpetovahinkojen määrä on kasvanut ennätystasolle, ja korvauskustannukset lähestyvät 12 miljoonan euron rajaa. Tilanne on kestämätön. Keskusta katsoo, että kannanhoidollinen metsästys on välttämätöntä sekä eläinkantojen hallinnan että valtiontalouden näkökulmasta. 

Maa- ja metsätalousministeriön valmistelussa oleva esitys suden kiintiömetsästyksestä tuo toivon mukaan parannusta nykytilanteeseen. Keskusta huomauttaa tämän edellyttävän, että kiin-tiöstä tulee riittävän suuri. Vastaavan kaltainen kiintiömetsästys tulee ulottaa myös muille suurpetolajeille. 

Maaseutupolitiikka

Maaseudun elinvoima on kokonaisuus, joka ei rajoitu vain maa- ja metsätalouteen. Hallituksen leikkaukset yksityisteihin, laajakaistarakentamiseen, jakelutukeen ja maaseudun palveluihin heikentävät alueiden kehitysedellytyksiä. Maaseudun rahoitusta tulee tarkastella poikkihallinnollisesti ja varmistaa, että alueelliset vaikutukset arvioidaan päätöksenteossa. 

Keskusta pitää vääränä ensi vuoden budjettiin esitettyä leikkausta kylätoiminnan valtionavusta. Kylätoiminta on keskeinen osa maaseudun resilienssiä ja varautumista poikkeustilanteisiin. Se toimii osana kansallista huoltovarmuusverkostoa ja turvaa arjen sujuvuutta siellä, minne kuntien ja hyvinvointialueiden palvelut eivät yllä. Euromääräisesti pienellä leikkauksella saadaan aikaan paljon vahinkoa. 

Keskusta muistuttaa, että maaseudun peruspalvelut, kuten tieverkko, terveyspalvelut ja tietoliikenneyhteydet, ovat myös maatalouden ja metsätalouden toimintaedellytyksiä. Tämän syyskauden aikana eduskunnan käsittelyyn tulevassa maaseutupoliittisessa selonteossa on aidosti huomioitava nämä yhteydet.