Yleistä
Valiokunta toteaa, että hallitustenvälisen ilmastopaneelin (IPCC) puolentoista asteen raportti nostaa esille nopeiden globaalien päästövähennysten tarpeen, jotta nettopäästöt saadaan laskettua nollaan vuosisadan puoliväliin mennessä. Maankäyttösektorin merkitys korostuu, kun Pariisin sopimuksen mukaisesti pyritään rajaamaan lämpötilan nousu alle kahteen asteeseen ja mentäessä kohti puolentoista asteen tavoitetta. Kustannustehokkaiden päästövähennysten jälkeen maankäyttösektorin nieluilla on keskeinen merkitys jäljelle jäävien päästöjen kompensoimisessa.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että maankäyttösektorin toimenpiteillä, kestävästi tuotetulla biomassalla sekä nieluilla voidaan vaikuttaa monella eri tavalla ilmastotavoitteiden saavuttamiseen. Globaali väestökasvu ja siirtyminen pois fossiilitaloudesta lisäävät kestävästi tuotettujen biomassojen tarvetta mm. ruoaksi, rehuksi, kuiduksi sekä tukemaan energia-, teollisuus- sekä rakennussektorin tuotantoa. Tiedonannossa nähdään tärkeäksi, että eri keinoin voidaan vastata biomassan lisääntyvään käyttötarpeeseen sekä samalla ylläpitää ja vahvistaa nieluja. Valiokunta pitää tärkeänä, että maankäyttösektorin nieluja tulee jatkossakin tarkastella jäsenmaakohtaisesti.
Valiokunta korostaa, että ilmastonmuutoksen vaikutukset eri toimialoihin, sopeutuminen ilmastonmuutokseen sekä kestävän kehityksen tavoitteet tulee ottaa vahvemmin osaksi pitkän aikavälin strategioiden valmistelua. Kasvaviin sää- ja ilmastoriskeihin on varauduttava sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä ottaen huomioon ilmaston lämpenemisestä aiheutuvat vaikutukset esimerkiksi talouteen, infrastruktuureihin, elinkeinoihin, ympäristöön, maa- ja metsätalouteen sekä ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin. Paikallisten sää- ja ilmastoriskien lisäksi ilmastonmuutoksen vaikutuksia välittyy epäsuorasti globaalien tavara-, energia- ja ihmisvirtojen kautta.
Erityiskysymyksiä
Tiedonannossa arvioidaan, että kestävästä metsätaloudesta huolimatta EU:ssa metsät eivät yksinään riitä tuottamaan tarvittavaa biomassan määrää ilman, että hiilinielut pienenevät merkittävästi. Valiokunta toteaa, että Suomen osalta puun käyttöä voidaan lisätä nykytasosta sekä samalla ylläpitää ja vahvistaa nieluja pitkällä aikajänteellä. Metsien aktiivisella hoidolla ja käytöllä voidaan turvata puubiomassan saatavuus puuta jalostavan teollisuuden käyttöön, ylläpitää metsien terveydentilaa sekä ennaltaehkäistä metsätuhojen leviämistä ja varmistaa metsien säilyminen hiilinieluna. Valiokunta korostaa kuitenkin sitä, että tulevaisuudessa ilmastonmuutoksen mukanaan tuomien sään ääri-ilmiöiden ja metsätuhojen riskin lisääntyminen edellyttää aktiivista ja monitavoitteista ilmastokestävää metsätaloutta.
Valiokunta korostaa biotalouden merkitystä siirryttäessä kohti hiilineutraalia taloutta. IPCC:n raportin myötä on tullut selväksi, että fossiilisia päästöjä on leikattava rajusti ja maailmanlaajuisesti. Lisäksi biopohjaiset materiaalit tarjoavat vaihtoehtoja esimerkiksi muovin ja kemikaalien, puuvillan, sementin ja teräksen korvaamiseksi yhä useammassa käyttökohteessa. Biopohjaisia ratkaisuja tarvitaan erityisesti silloin, kun päästöjen vähentäminen muuten on erityisen hankalaa tai kallista. Biotalous kytkeytyy tiiviisti kiertotalouteen, ja biotalouden prosesseissa syntyvien sivutuotteiden hyödyntämistä tulee jatkaa ja kehittää edelleen. Biomassa tulee käyttää mahdollisimman tehokkaalla ja kestävällä tavalla. Vuoden 2017 ennakkotietojen mukaan Suomessa biotalouden toimialojen yhteenlaskettu tuotos oli 67,7 miljardia euroa ja niiden tuottama arvonlisäys 23,5 miljardia euroa. EU on ilmastotoimissa edelläkävijä, ja on välttämätöntä saada muu maailma mukaan jo senkin takia, että vältetään epäsymmetrinen kilpailutilanne.
Edellä esitetystä käy ilmi, että biomassan käytölle on odotettavissa suurta kasvua. Samalla pitäisi kuitenkin huolehtia esimerkiksi metsien hiilinieluista. Intensiivisempi (puuston kasvua lisäävä) metsätalous on yksi keino huolehtia metsävarojen riittävyydestä. Valiokunta pitää myönteisenä, että Suomen kannassa nielut mainitaan metsiä laajempana kysymyksenä, mutta myös metsityksen mahdollisuudet EU:ssa ja sen ulkopuolella tulee tuoda esille. Metsiä ei pidä valjastaa fossiilisten päästöjen välivarastoiksi vaan käyttää puuta kestävästi ilmastomyönteisten tuotteiden valmistukseen siten, että metsävarat jatkavat samalla kasvuaan.
Valiokunta toteaa, että Suomi on pitkien etäisyyksien maa ja liikenteessä tehtävät päästöjen vähennystoimet ovat tärkeä osa kokonaisuutta. Maaseudun elinkeinojen kannalta on löydettävä malleja, joilla liikennesektorille löydetään toimivia ja kustannustehokkaita päästövähennystapoja takaamaan elintarviketuotannon ja metsätalouden toimintamahdollisuudet. Uusiutuvilla liikennepolttoaineilla on tärkeä rooli pyrittäessä nopeisiin liikenteen päästövähennyksiin.
Valiokunta korostaa, että energiantuotannon osalta kaikissa tiedonannossa esitetyissä skenaarioissa biomassan ja jätteiden hyödyntäminen energiaksi sekä bioenergian käyttö kasvaa nykyisestä. Biopolttoaineet ovat tärkeässä roolissa liikenteessä niissä liikennemuodoissa, joissa ei sähköistämällä voida vähentää päästöjä. Teollisuusrakenteestamme johtuen Suomessa erityisesti puunjalostuksen ja metsänhoidon tähteiden sivuvirtojen (mm. mustalipeä, kuori) merkitys lämmön ja sähkön tuotannossa on merkittävä. Tiedonannossa nostetaan esille myös biokaasun tuotanto erilaisista sivuvirroista. Valiokunta korostaa, että biokaasupotentiaalista valtaosa on sidoksissa maatalouteen. Biokaasun käytön osalta lupaavimmat näkymät ovat liikenteessä ja työkoneiden polttoaineena. Suomessa on hyvät edellytykset edelleen kehittää resurssitehokasta, hajautettua energiantuotantoa.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että mahdollisuus saavuttaa kustannustehokkaita ja toteuttamiskelpoisia päästövähennyksiä maataloudessa on rajallinen. Päästövähennyksiä voidaan kuitenkin saavuttaa tuotannon kestävällä tehostamisella, viljelytekniikoilla, kotieläinten jalostuksella ja ruokinnalla sekä lannankäsittelymenetelmiä tehostamalla. Maatalouteen kohdistuvien ilmastotavoitteiden tulee olla johdonmukaisia globaalin ruokaturvan ja kannattavan maatalouden toimintaedellytyksien kannalta sekä kansallisen huoltovarmuuden kannalta.
Tiedonannossa nostetaan esille maatalousmaiden hiilensidonnan mahdollisuudet ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, mutta tunnistetaan myös siihen liittyviä epävarmuuksia, kuten maaperän rajallinen kyky sitoa hiiltä sekä hiilen pysyvyys maaperässä. Valiokunta pitää tärkeänä, että Suomessa selvitetään mahdollisuuksia lisätä maatalousmaiden hiilensidontaa. Suomen olosuhteissa merkittävimmät ilmastovaikutukset maatalousmailla voidaan saavuttaa toimilla, jotka vähentävät turvemaiden viljelystä aiheutuvia päästöjä sekä ehkäisevät uusien turvemaiden siirtymistä viljelykäyttöön. EU:n maatalousuudistuksen jatkokäsittelyssä on varmistettava, että maataloudella on käytettävissä vaikuttavia ja tilatasolla sovellettavia työkaluja ilmastonmuutoksen hidastamiseen ja muutokseen sopeutumiseen. Valiokunta korostaa sitä, että toimien käyttöönotossa on tärkeää huomioida ympäristövaikutusten lisäksi myös alueelliset, sosiaaliset ja taloudelliset vaikutukset.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että kuluttajien ruokatottumuksilla on merkittävä vaikutus maataloustuotannon päästöihin tulevaisuudessa. Ruokavalion muutokseen ja sen vaikutukseen puolestaan vaikuttavat vallitseva ruokavalio, ruokakulttuuri ja mahdollisuudet tuottaa korvaavia kasviproteiineja. Valiokunta pitää välttämättömänä, että ruokahävikin ehkäisemiseen suunnattuja toimia edelleen vahvistetaan ja kehitetään.
Lopuksi
Valiokunta korostaa, että siirtyminen vähähiilitalouteen, bio- ja kiertotalouden kehittäminen sekä kannattava ja ilmastokestävä maa- ja metsätalous vaativat laaja-alaisen ja poikkitieteellisen tutkimuksen vahvistamista sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Tutkimuksella tulee tuottaa ennakoivasti päätöksenteon tueksi tietoa, osaamista ja innovaatioita uusiutuvien luonnonvarojen kestävän käytön turvaamiseksi, elinkeinojen kilpailukyvyn kehittämiseksi sekä maaseudun elinvoimaisuuden edistämiseksi.
Valiokunta pitää tärkeänä ilmastopolitiikan ja -toimien kustannustehokkuutta. Päästökauppa-, taakanjako- sekä LULUCF-sektorin välisten joustojen kasvattamista tuleekin arvioida, kun EU-tason säädöksiä tarkastellaan uudelleen. Lisäksi tulee arvioida kansainvälisten joustomekanismien käytön mahdollisuuksia ilmastotoimien kustannustehokkuuden lisäämiseksi sekä kansainvälisesti että EU-tasolla. Tällaiset mekanismit tulee ulottaa myös kehittyviin maihin, muun muassa pääomaköyhään Afrikkaan, jonka väestön, kulutuksen ja kasvihuonepäästöjen on ennustettu lisääntyvän voimakkaasti seuraavien vuosikymmenien aikana. Keskittyminen pelkästään EU:n sisäisiin toimenpiteisiin voi johtaa lopputulokseen, jossa EU on saavuttanut omat tavoitteensa vuonna 2050, osin ehkä tarpeettoman korkein kustannuksin, mutta globaalit kasvihuonepäästöt eivät ole vähentyneet odotetulla tavalla erityisesti köyhimpien maiden vähemmän suotuisan kehityksen takia.
Valiokunta toteaa, että EU:lla on tärkeä merkitys kansainvälisen ilmastopolitiikan suunnannäyttäjänä. Pariisin sopimuksen tavoitteen saavuttaminen edellyttää, että kaikki sopimukseen sitoutuneet maat ovat valmiita asettamaan kunnianhimoisia päästövähennystavoitteita ja pitämään niistä kiinni. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että maankäyttösektoria koskevien tarkastelujen aikajänne on pidempi ja vaikeammin hahmotettavissa kuin muun muassa energia- ja teollisuussektoreilla, mistä syystä lyhyttä aikaväliä painottavat kannustimet voivat johtaa nielujen pienenemiseen pitkällä aikavälillä. Maankäyttösektorin tavoitteiden asettamisessa ja niiden toimeenpanossa tulee laskennallisten nielujen sijaan siirtyä tarkastelemaan luonnontieteellisiä nieluja.
Valiokunta pitää myönteisenä, että komission julkaiseman vähähiilisyysvision tarkoitus ei ole avata vuotta 2030 koskevaa EU:n energia- ja ilmastopakettia, joka koostuu useasta vastikään valmistuneesta tai pian valmistuvasta lainsäädännöstä. Suomen tulee pitää tätä näkökulmaa esillä EU-elimissä käytävien keskustelujen yhteydessä.