Nyt käsiteltävänä olevaan E-kirjeeseen (E 120/2018 vp) liittyen valiokunta yhtyy esitettyyn ilmastopolitiikan tilannearvioon ja pitää tärkeänä aktiivista, tasapainoista ja asioita edistävää EU- vaikuttamistyötä. Valiokunta nostaa jäljempänä esille valiokunnan toimialalta eräitä keskeisiä näkökohtia EU-vaikuttamisen näkökulmasta.  

Valiokunta kiinnittää huomiota EU-vaikuttamisen aikatauluihin ja käytettävissä olevaan tietopohjaan. Valtioneuvosto on nostanut tulevalle puheenjohtajuuskaudelle (2019) keskeiseksi ilmastopolitiikan prioriteetiksi EU:n pitkän aikavälin strategian sekä nettonollapäästötavoitteesta sovun saavuttamisen. Valiokunta katsoo, että komission pitkän aikavälin visio ja siihen liittyvät asiakirjat sisältävät erilaisia strategioita, joista osalla voidaan päästä nettonollapäästötavoitteeseen. Valiokunta kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että erityisesti maankäyttösektoria ja metsiä (joissa ovat EU:n suurimmat kasvihuonekaasujen poistumat eli ns. nielut) koskevat komission käyttämä tietopohja ja tulevaisuusarviot ovat olleet varsin yleisellä tasolla eikä niiden yhteensopivuus tai käyttökelpoisuus maakohtaisella tasolla ole ollut erityisen onnistunut. On siis mahdollista, että tuleva poliittinen keskustelu nettonollapäästötavoitteesta vuonna 2019 tulee pohjautumaan puutteelliseen tietopohjaan erityisesti kasvihuonekaasujen poistumia eli nieluja koskien.  

EU:n vuoden 2030 päästövähennystavoitteen noston osalta valiokunta korostaa valtioneuvoston kannan mukaisesti sitä, että komission tulee laatia esitys ja tätä tukeva analyysi. Arvioissa tulee tarkastella mm. sitä, miten tavoitteen nosto voidaan toteuttaa mahdollisimman kustannustehokkaasti ja oikeudenmukaisesti. Keskeisiä ovat myös parhaaseen käytettävissä olevaan tietoon pohjautuvat maakohtaiset ja sektorikohtaiset arviot ml. maataloutta, maankäyttöä ja metsiä koskien. Valiokunta toteaa, että ilmastopolitiikka liittyy useaan muuhunkin politiikkalohkoon, ja pitää tärkeänä, että EU:n ilmastopolitiikan valmistelua tehdään laaja-alaisesti EU:n neuvoston eri kokoonpanoissa, kuten esimerkiksi maatalousneuvostossa sekä erilaisissa työryhmissä.  

EU:n pitkän aikavälin strategian osalta valtioneuvosto nostaa esille 1,5 asteen tavoitteen saavuttamisen tärkeyden, joka EU:n osalta tarkoittaisi nettonollapäästötavoitteen saavuttamista vuoteen 2050 mennessä. Valiokunta pitää keskeisenä, että keskusteltaessa ns. nettonollapäästötavoitteesta (eli nielujen ja päästöjen tasapainosta), nettonieluja (maankäyttöluokan kasvuhuonekaasujen poistumia ja päästöjä) tulee tarkastella raportoitujen tietojen ja lukujen pohjalta, ei laskennallisten lukujen valossa. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että EU:n maankäyttösektoria koskeva ns. LULUCF-asetus ja siihen liittyvät laskentasäännöt eivät ulotu vuoden 2030 jälkeiselle ajalle. Tämän lisäksi valiokunta pitää keskeisenä, että keskusteltaessa nettonollapäästötavoitteesta ja mahdollisesta EU:n tavoitteesta maankäyttösektorin nettonieluja (päästöjä ja poistumia) tarkastellaan jäsenmaakohtaisesti.  

Valtioneuvosto korostaa oikeudenmukaista siirtymää kohti hiilineutraaliutta ja ilmastopolitiikan ja -toimien hyväksyttävyyttä. Sosiaalinen oikeudenmukaisuus tulee ottaa politiikkatoimien valmistelussa huomioon, jottei joidenkin ryhmien maksutaakka nouse kohtuuttomaksi. Valiokunta yhtyy komission arvioihin, että mahdollisuus saavuttaa kustannustehokkaita ja toteuttamiskelpoisia päästövähennyksiä maataloudessa on rajallinen. Päästövähennyksiä voidaan kuitenkin saavuttaa tuotannon kestävällä tehostamisella, kotieläinten jalostuksella ja ruokinnalla sekä lannankäsittelymenetelmiä tehostamalla. Valiokunta korostaa sitä, että maatalouteen kohdistuvien ilmastotavoitteiden tulee olla johdonmukaisia globaalin ruokaturvan ja kannattavan maatalouden toimintaedellytyksien kannalta sekä kansallisen huoltovarmuuden kannalta. Valiokunta viittaa tältä osin myös Suomen kansalliseen ilmastolakiin, jonka mukaan maataloustuotantoon liittyvässä suunnittelussa on varmistettava, että ilmastonmuutoksen hillitsemiseen liittyvät toimet suunnitellaan ja toteutetaan niin, etteivät ne vaaranna kotimaista ruuan tuotantoa tai globaalia ruokaturvaa.  

Maankäyttösektoriin ja erityisesti metsiin liittyen valiokunta ei voi hyväksyä sitä, että ilmastopolitiikan kautta metsätaloudelle ollaan asettamassa EU:ssa epätarkoituksenmukaisia tavoitteita. Ilmastonmuutoksen ongelmana on fossiilisten polttoaineiden käyttö, joten ensisijaista on näiden käytön rajoittaminen mahdollisimman nopeasti. Maankäyttösektorin toimenpiteillä, kestävästi tuotetulla biomassalla sekä nieluilla voidaan vaikuttaa monella eri tavalla ilmastotavoitteiden saavuttamiseen. Globaali väestönkasvu ja siirtyminen pois fossiilitaloudesta lisäävät kestävästi tuotettujen biomassojen tarvetta mm. ruoaksi, rehuksi, kuiduksi sekä tukemaan energia-, teollisuus- sekä rakennussektorin tuotantoa. Valiokunta katsoo komission tiedonannon mukaisesti, että eri keinoin voidaan kestävästi vastata biomassan lisääntyvään käyttötarpeeseen sekä samalla ylläpitää ja vahvistaa nieluja. Valiokunta korostaa sitä, että maankäyttösektorin ja erityisesti metsien nieluja tulee jatkossakin tarkastella jäsenmaakohtaisesti 

Valiokunta katsoo valtioneuvoston kannan mukaisesti, että EU:n kokonaistavoitteen noston     (55 % vuoteen 2030) tuomat lisäpäästövähennykset tulee kohdentaa pääosin päästökauppasektorille. Päästökauppasektorin, taakanjakosektorin ja LULUCF-sektorinvälisten joustojen kasvattamista tulee harkita säädöksiä uudelleen tarkasteltaessa. Valiokunta toteaa, että maankäyttösektoria koskeva EU:n LULUCF-asetus oli Suomelle keskeinen mutta erittäin hankala neuvottelukohta. Parhaillaan arvioidaan jäsenmaiden toimittamia metsien vertailutasoja ja asetusta aletaan soveltaa vuoden 2021 alusta. On mahdollista, että Suomelta tullaan kysymään näkökantoja koskien EU:n LULUCF-asetuksen tai siihen liittyvien joustojen mahdollista avaamista. Mikäli maankäyttösektorin joustoista tulee keskustelua, valiokunta toteaa, että metsille asetettava vertailutasomenetelmä leikkaa merkittävästi metsien hoidosta syntyvää laskennallista hyötyä. Koska maankäyttösektorilta syntyvää laskennallista nieluhyötyä rajoitetaan lisäksi tiukasti taakanjakosektorille, pitäisi valiokunta ensisijaisena sitä, että metsämaan hoidosta syntyvää nettonielun määrää rajoittava 3,5 %:n katto laskettuna perusvuoden päästöistä (LULUCF-asetuksen artikla 8.2) poistettaisiin tai sitä nostettaisiin merkittävästi. Valiokunta korostaa, että ilman tämän kattoluvun poistoa tai merkittävää nostamista metsien nettonielujen vahvistamisella ei Suomen kaltaiselle vähäpäästöiselle metsäiselle jäsenmaalle syntyisi edelleenkään kannustevaikutusta EU:n ilmastopolitiikan kautta. Lisäksi ilman tuon 3,5 %:n kattoluvun poistoa tai merkittävää nostamista, ei LULUCF-sektorin jousto (yksiköiden siirtoa) taakanjakosektorin tai päästökauppasektorin suuntaan olisi merkityksellistä.  

Ilmastopolitiikan ja -toimien kustannustehokkuus on tärkeää, ja EU:lla on tärkeä merkitys kansainvälisen ilmastopolitiikan suunnannäyttäjänä. Valiokunta suhtautuu myönteisesti siihen, että EU tarkastelee myös kansainvälisten joustomekanismien mahdollista käyttöä. Tällöin esimerkiksi kolmansissa maissa toteutettavista maankäyttöön, metsiin ja maatalouteen liittyvistä hankkeista syntyviä päästöyksiköitä voitaisiin kenties käyttää kansallisten tavoitteiden saavuttamiseen.