Yleistä
Maailmanlaajuisen ilmastonmuutoksen torjumiseksi valiokunta pitää tärkeänä, että EU ja sen jäsenvaltiot korvaavat fossiilisia energialähteitä ja lisäävät uusiutuvan energian osuutta energian loppukulutuksesta. On hyvä, että komissio on antanut vuoteen 2030 tähtäävän ehdotuksen direktiiviksi uusiutuvista energialähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä. Ehdotuksen mukaan jäsenvaltion uusiutuvan energian osuus energian loppukulutuksesta ei voi vuodesta 2021 eteenpäin olla alempi kuin jäsenmaalle asetettu kansallinen tavoite vuodelle 2020. Suomen uusiutuvan energian osuuden tulee siten olla vähintään 38 prosenttia vuodesta 2021 eteenpäin.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että Suomen uusiutuvasta energiasta noin 2/3 on metsäteollisuussidonnaista. Valtaosa tästä tuotetaan tehtaiden sivuvirtapuuta hyödyntämällä. Metsäteollisuuden tukki- ja kuitupuun käyttö on ratkaiseva tekijä sille, että hakkuutähteitä on käytettävissä uusiutuvan energian tuotantoon. Metsäteollisuuden kasvun myötä myös uusiutuvan energian määrä lisääntyy huomattavasti. Tämä lisäys kattaa noin 2/3 koko Suomen uusiutuvan energian lisäystarpeesta. Puun käytön kasvun ja uusiutuvan energian lisäyksen mahdollistamiseksi on varmistettava raaka-aineen saatavuus (ml. EU:n hiilinielupolitiikka).
Valiokunta on lausunnossaan MmVL 15/2016 vp — U 53/2016 vp (Maankäyttö, maankäytön muutos ja metsätalous, LULUCF) vaatinut ehdotuksessa esitettyjen LULUCF-sektorin laskentasääntöjen ja hiilinielujen huomioon ottamisen muuttamista
Kun bioenergian kestävyyskriteereitä laajennetaan koskemaan myös kiinteitä ja kaasumaisia biomassoja, valiokunta pitää välttämättömänä jo olemassa olevien menetelmien ja järjestelmien hyödyntämistä biomassan kestävyyden todentamisessa. Jatkovalmistelussa tulee varmistaa, että nykyisillä, kestävästi hoidetuilla suomalaisilla pelloilla ja talousmetsissä kasvatetut biomassaerät eivät saa kriteerien takia rajautua kestämättömiksi. On myös välttämätöntä, että kestävyyskriteerien täyttymisen osoittaminen on mahdollista toteuttaa uskottavasti ja luotettavasti ilman tarpeetonta hallinnollista taakkaa ja siitä aiheutuvia kustannuksia. Koska Suomen energiatuotanto nojaa tulevaisuudessakin vahvasti biomassoihin, on myös kriteerien mahdolliset taloudelliset vaikutukset otettava huomioon kaikilta osin.
Valiokunta korostaa, että ehdotettuja kasvihuonekaasupäästövähennyskriteereitä ja kasvihuonekaasulaskennassa käytettäviä menetelmiä sekä oletuskertoimia tulee analysoida jatkotyössä huolellisesti ottaen huomioon myös teknologioiden ja teollisuusprosessien kehittyminen (mm. biojalostamot). Direktiivin täytäntöönpanossa tulee säilyä kansallinen liikkumavara ilman säädösvallan siirtoa.
Sähköntuotanto ja lämmitys
On sinänsä hyvä, että direktiiviehdotuksessa on joitain uusiutuvilla energialähteillä tuotetun sähkön tukijärjestelmiä koskevia yleisiä periaatteita. Valiokunta korostaa kuitenkin sitä, että jäsenvaltion tulee itse voida päättää, onko sillä tukijärjestelmä. Tukijärjestelmien kehittämisen ei pidä johtaa tukitasojen tai ohjauskeinojen harmonisointiin EU:ssa, vaan tukitasoista on voitava päättää kansallisesti.
Valtioneuvoston kannan mukaisesti valiokunta ei kannata sitä, että ehdotuksen mukaan jäsenvaltioiden on osittain avattava uusiutuvilla energialähteillä tuotetun sähkön tukijärjestelmät muissa jäsenmaissa sijaitseville uusiutuvista energialähteistä sähköä tuottaville laitoksille. Tukijärjestelmien avaamisen muissa jäsenvaltioissa sijaitseville laitoksille tulee olla vapaaehtoista ja perustua kyseisten jäsenvaltioiden keskinäisiin sopimuksiin.
Valiokunta katsoo, että myös pienten sähköntuotantolaitosten haltijoiden tulee voida tuottaa sähköä omaan kulutukseensa ilman kohtuuttomia lainsäädännöstä aiheutuvia velvoitteita. On myös tärkeää, että pientuottajat voivat myydä sähkönsä markkinoille avointen sähkömarkkinoiden periaatteiden mukaisesti. Jatkokäsittelyssä tulee valtioneuvoston kannan mukaisesti selvittää ehdotuksen merkitys pientuottajien, muiden sähkönkäyttäjien, verkkoyhtiöiden sekä energia- ja arvonlisäverotuksen kannalta.
Valiokunta pitää uusiutuvan energian osuuden lisäämistä lämmityksessä ja jäähdytyksessä tärkeänä. Jäsenvaltioiden tulee kuitenkin edelleen voida päättää, miten ja minkälaisilla kannustimilla uusiutuvan energian käyttöä lämmityksessä ja jäähdytyksessä lisätään. Ehdotuksen mukaan jäsenvaltion on pyrittävä lisäämään uusiutuvan energian osuutta lämmityksessä ja jäähdytyksessä prosenttiyksiköllä vuosittain vuodesta 2021 alkaen. Valiokunta katsoo, että tavoitteen tulee olla suuntaa ilmaiseva ja sen tulee koskea koko kautta vuosittaisen lisäystavoitteen sijasta.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että Suomessa liittyminen kaukolämpö- tai kaukojäähdytysverkkoon ei ole pakollista. Kuluttajan irtautuminen verkosta tapahtuu sopimusehtojen mukaisesti. Kaukolämpö- ja jäähdytys kilpailee siten muiden lämmitys- ja jäähdytysmuotojen kanssa. Kaukolämpö- ja jäähdytysyhtiöiden intressissä on varmistaa kaukolämpö- ja jäähdytysjärjestelmien tehokkuus ja kilpailukyky kilpaileviin tuotantomuotoihin verrattuna. Valiokunta katsoo, että muiden lämmitys- ja jäähdytysmuotojen kanssa kilpailevaan kaukolämpöön ja -jäähdytykseen ei tule kohdistaa uutta pakollista EU-tason sääntelyä. Uusi pakollinen sääntely vain lisää hallinnollista taakkaa ilman merkittäviä lisähyötyjä.
Esityksessä todetaan, että vain kestävyyskriteerit täyttävä biomassa on laskettavissa maakohtaiseen uusiutuvan energian osuuteen. Kun osa sähkö- ja lämpölaitoksista (alle 20 MW) jää kriteeristöä koskevan raportointivelvollisuuden ulkopuolelle, mikä sinänsä helpottaa hallinnollista taakkaa, on varmistettava, ettei ehdotusta tulkita siten, ettei kyseisiä laitoksia myöskään otettaisi mukaan uusiutuvan energian kokonaismäärän laskentaan.
Biopolttoaineet
Valiokunta pitää erittäin hyvänä, että liikenteen uusiutuvan energian käytölle ja kehittyneille biopolttoaineille ehdotetaan sitovia osuustavoitteita. Näin voidaan turvata biopolttoaineiden ja muiden liikenteen uusiutuvien energialähteiden eurooppalaiset markkinat ja rohkaista yrityksiä teknologian kehittämiseen ja investointeihin. Valiokunta katsoo kuitenkin, että direktiiviehdotuksen kehittyneet biopolttoaineet määrittelevä raaka-aineluettelo ei ole paras tapa määritellä ko. polttoaineita. Biopolttoaineiden määrittelyä ja eri minimiosuusvaatimuksiin sisällytettäviä polttoaineita ja energialähteitä tulee katsoa kokonaisuutena ja sen perusteella määritellä selkeästi, mitä reunaehtoja jäsenvaltioille asetetaan kansallisissa edistämistoimenpiteissä (esim. biopolttoaineiden jakeluvelvoite).
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että liikennepolttoaineiden toimittajille ehdotetaan asetettavaksi velvoite saattaa markkinoille kasvava osuus kehittyneitä biopolttoaineita, tiettyjä muita biopolttoaineita ja biokaasua, ei-biologista alkuperää olevia uusiutuvia polttoaineita, uusiutuvaa sähköä ja jätepohjaisia fossiilisia polttoaineita. Tämä osuus on vuonna 2021 vähintään 1,5 prosenttia liikennepolttoaineen toimittajan energiamäärästä nousten 6,8 prosenttiin vuonna 2030. Kuitenkin Suomessa jo nyt liikennepolttoaineiden toimittajat ovat selvästi tavoitteeksi asetettujen tasojen yläpuolella. Esimerkiksi henkilöliikenteessä käytettävästä kaasusta yli puolet on biokaasua, ja sekoitevelvoitteen piirissä olevissa polttoaineissa bioperäistä on nykyisellään noin 13 prosenttia. Siten tavoitteista ei seuraa suomalaisille liikennepolttoaineiden toimittajille juurikaan kannustevaikutusta lisätä uusiutuvaa energiaa liikenteessä Suomessa. Esityksellä olisi kuitenkin eurooppalaisia markkinoita rakentava vaikutus.
Valtioneuvoston kannan mukaisesti valiokunta toteaa, että biopolttoaineiden määrittelyä ja eri minimiosuuksiin sisällytettäviä polttoaineita ja energialähteitä tulee katsoa kokonaisuutena sekä määritellä selkeästi, mitä reunaehtoja jäsenvaltioille asetetaan kansallisissa edistämistoimenpiteissä (esim. biopolttoaineiden jakeluvelvoite). Ottaen huomioon Suomen haastavat kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisvelvoitteet taakanjakosektorilla ja erityisesti liikenteen osalta sekä kunnianhimoiset tavoitteet kehittyneiden biopolttoaineiden osalta on välttämätöntä, että kansallisesti voidaan asettaa EU:n vaatimuksia korkeampia ja laveampia velvoitteita.
Valiokunta toteaa, että komission esityksessä biopolttoaineille ja bionesteille sekä biomassapolttoaineilla tuotetulle sähkölle, lämmölle ja jäähdytykselle on määritelty elinkaaren aikainen kasvihuonekaasupäästövähennystä koskeva kriteeri verrattuna fossiiliseen vertailuarvoon. Esitys ei kuitenkaan sisällä yksiselitteistä tavoitetta kasvihuonekaasuvähennykselle tuotettaessa biokaasua liikennekäyttöön. Näiltä osin jäsenvaltioilla on ehdotuksen mukaan siten käytettävissään harkintavaltaa. Valiokunta katsoo, että liikennebiokaasulle ei tule asettaa tiukempia kasvihuonekaasuvähennysvaatimuksia kuin muille biopolttoaineille tai nesteille verrattuna fossiiliseen vertailuarvoon.
Vaikka lähtökohtaisesti voidaan pitää kannatettavana pyrkimystä perinteisten ruoka- ja rehupohjaisten biopolttoaineiden käytön asteittaiseen rajoittamiseen, valiokunta katsoo valtioneuvoston kannan mukaisesti, että kehittyneet biopolttoaineet määrittelevän direktiiviehdotuksen raaka-aineluettelo ei ole paras tapa määritellä ko. polttoaineita. Esitetyssä muodossaan se rajoittaa liikaa kehittyneiksi katsottavia biopolttoaineita erityisesti jäte- ja tähdepohjaisten biopolttoaineiden osalta.
Valiokunta korostaa, että esitystä tulee muuttaa siten, että ruuantuotannon kanssa kilpailemattomia biomassoja käytettäessä (Suomessa esimerkiksi peltojen markkinattomat rehukasvit ja puu), ei aseteta lainkaan tuotantokattoa vasta kehityksensä alussa olevalle toiminnalle — kuten Suomessa biokaasun tuotannolle. Tuotantokaton asettamisella on kielteinen vaikutus kansallisessa energia- ja ilmastostrategiassa tavoitteeksi asetetulle liikennebiokaasumarkkinoiden kasvattamiselle ja liikenteen päästöjen vähentämiselle kotimaisin keinoin. Esitetyssä muodossaan biopolttoaineiden, bionesteiden ja liikennebiokaasun tuotantokatto palvelee lähinnä fossiilisten tuontipolttoaineiden tuottajien intressiä ja toimii vastoin EU:n ilmastotavoitteita ja maamme huoltovarmuutta.
Metsäbiomassat
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että biomassan tuotannon osalta kestävyyskriteerit on määritelty erikseen metsäbiomassoille ja maatalousbiomassoille. Tuotannon osalta sovelletaan samoja kriteerejä liikenteen biopolttoaineille, bionesteille ja biomassapolttoaineille. Metsäbiomassaa koskevat artiklan 26 uusi kohta 5, jossa esitetään metsäbiomassan tuotantoa koskeva nk. riskipohjainen menettelytapa, sekä artiklan uusi kohta 6, jossa käsitellään metsäbiomassaan kohdistuvia vaatimuksia maankäyttö-, maankäytön muutos- ja metsätaloussektorin osalta (LULUCF). Metsäbiomassan osalta lähestymistapa on kaksiportainen. Maatasolla edellytetään tiettyjen menettelyjen tai järjestelmien olemassaoloa tai, jos tietoja ei ole saatavilla, samat seikat voidaan todentaa metsälö- tai metsätilatasolla. Valiokunta pitääkin erityisen hyvänä, että metsäbiomassoille esitetty riskipohjainen tarkastelutapa antaa mahdollisuuden hyödyntää metsänhoitoon liittyviä jo olemassa olevia kansallisia instrumentteja, menettelyjä ja järjestelmiä eli kestävyyttä ei tarvitse todentaa yksittäisten energiapuuerien tai korjuukohteiden osalta. Valiokunta pitää välttämättömänä, että komission ehdottama riskipohjainen malli säilyy direktiiviehdotuksen jatkokäsittelyssä.
Suomen näkökulmasta metsätalouden osalta on selvennettävä edellä viimeksi mainitun artiklan kohtaa, jossa käsitellään turvemaita ja niillä tuotettua biomassaa. On varmistettava, että ojitetuilla turvemailla kasvavat metsät ovat jatkossakin kestäviä ja hyväksyttävän raaka-ainehuollon piirissä. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan heikkotuottoisten ojitetuilla turvemailla kasvavien metsien määrän arvio vaihtelee hieman riippuen kriteereistä ja tarkastelun kohteena olevasta maa-alasta, mutta on 605 000 ha — 843 000 ha.
Valiokunta kiinnittää erityistä huomiota siihen, että kestävyyskriteereissä on useita kohtia, joissa määrittely on vielä auki ja joiden lopullinen sisältö on muotoiltava sellaiseksi, etteivät ne rajoita Suomessa harjoitettavaa metsänhoitoa tai aiheuta kohtuuttomasti raportointia ja hallinnollista taakkaa. Näitä ovat "hakkuulupa", "uudistaminen", "vaikutusten minimointi" sekä "pitkä aikaväli" arvioitaessa metsien tuotantokykyä. Lisäksi esimerkiksi ''hakkuiden vaikutukset maaperän laatuun ja luonnon monimuotoisuuteen minimoidaan" mainitaan, mutta ei tarkenneta keinoja, miten kriteerin täyttyminen todennetaan.
Ehdotukseen sisältyy metsäbiomassojen tuotannon kestävyyskriteerien tarkastelu vuoden 2023 loppuun mennessä sekä mahdollisuus tehdä niitä koskevia muutoksia. Valiokunta pitää tärkeänä, että Suomi arvioi ehdotuksen jatkokäsittelyssä tarkastelun tarpeellisuutta ja ajankohtaa.
Valiokunta korostaa sitä, että bioenergian tuottamista koskevilla kestävyysvaatimuksilla tulee varmistaa biotalouden suosiminen suhteessa fossiilitalouteen ja uusiutumattomien luonnonvarojen käyttöön. Puulle ei tule asettaa päästökertoimia, sillä kesäpaketin LULUCF-ehdotuksen mukaisesti päästöt laskettaisiin maankäyttösektorilla eikä energiantuotannossa. On myös varmistettava, että bioenergian tuotannolle esitetyt päästösäästövaatimukset eivät vaaranna suomalaisten CHP-laitosten käytettävyyttä ja kannattavuutta.
Valiokunta pitää välttämättömänä sen arvioimista, ovatko säännökset mahdollisesti ristiriidassa muiden komission antamien ilmasto- ja energiaesitysten kanssa. Suomelle annettiin taakanjakoesityksessä kova 39 prosentin päästövähennystavoite, koska Suomi nähtiin komissiossa lähes Euroopan vauraimmaksi valtioksi. Suomen vauraus, päästövähennysmahdollisuudet ja uusiutuva energia nojaavat kuitenkin vahvasti puunkäyttöön ja lisääntyvään puunkäyttöön. Suomelta ei voi odottaa samanaikaisesti talouden vahvistamista, päästöjen ja energiankäytön vähentämistä, uusiutuvan energian lisäämistä ja puunkäytön rajoittamista nielupolitiikalla.
Maatalousbiomassat
Valiokunta toteaa, että ehdotuksessa maatalousbiomassoille asetettavat kriteerit säilyvät pääosin ennallaan. Poikkeuksena on turvemaita käsittelevä kohta, jossa ei mainita enää kuivatusta (artikla 26 kohta 4). Tämä muutos on erittäin merkittävä ja voi johtaa siihen, että turvemailla tuotettu peltobiomassa katsotaan kestämättömäksi. Valiokunta pitää välttämättömänä vaikuttamista asian jatkovalmistelussa komissioon siten, että turvemailta tuleva biomassa katsotaan kestäväksi. Suomen peltopinta-alasta yli 10 prosenttia on turvemaita, ja näillä mailla tuotetulla raaka-aineella voi tulevaisuudessa olla merkitystä uusiutuvan energian edistämisessä Suomessa. Lisäksi tule huomata alueellinen merkitys, sillä Suomessa on kuntia, joissa lähes koko peltopinta-ala on turvemaata. Vaikka maatalousperäisten biomassojen energiakäyttö on tällä hetkellä hyvin vähäistä, tulevaisuudessa esimerkiksi nurmen käyttö biokaasun tuotannon raaka-aineena saattaa lisääntyä myös isomman kokoluokan laitoksissa, ja silloin ehdotetut kriteerit tulevat aiheuttamaan ongelmia.
Komission ehdotuksessa todetaan, että biomassa, joka on korjattu tammikuun 2008 jälkeen pelloksi raivatulta alueelta, ei ole kestävää. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että jos metsä on pysyvästi raivattu pelloksi tammikuun 2008 jälkeen, niin tämän jälkeen pellolla kasvatettu peltobiomassa ei ole biopoltto-aineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden (kiinteät ja kaasumaiset sähkön- ja lämmöntuotannossa käytettävät biomassat) tuotannossa kestävää. Tammikuun 2008 jälkeen raivattujen peltojen selvittäminen ja niillä tuotettujen satojen käyttökohteiden seuraaminen on suuritöistä. Lisäksi on epävarmaa, pystytäänkö selvittämään, onko uusi käyttöön otettu pelto ollut aiemmin metsää, niittyä, joutomaata tai luokitukseltaan jotain muuta aluetta. Valiokunta pitää välttämättömänä, että tämä taannehtivia vaikutuksia sisältävä säännös poistetaan.
Komission ehdotuksesta käy myös ilmi, että biomassa, joka on korjattu tammikuussa 2008 turvemaana (peatland) olleelta pellolta, ei ole kestävää. Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä on todettu, että sen selvittäminen, oliko pelto turvemaata tammikuussa 2008, on suuri, ellei mahdoton työ. Valiokunta katsoo, että kestävyyskriteerit eivät saa rajoittaa sellaisten biomassojen energiakäyttöä, jotka on viljelty nykyisillä, turvemailla sijaitsevilla pelloilla. Turvemaa-termin tulee käsittää vain suot ja ylipäänsä rajata kestämättömiksi tuotantoalueiksi vain sellaiset suot, jotka on uudisojitettu vuoden 2008 jälkeen. Tämä rajaus on nykyisessä direktiivissä.
Valiokunta toteaa, että Suomessa on luontaisesti runsaasti turvemaata ja sitä on myös muihin EU:n jäsenvaltioihin verrattuna huomattavasti enemmän viljelykäytössä. Kestävyyskriteerien tavoite on vaikuttaa erityisesti kolmansissa maissa tuotetun biomassan kestävyyteen. Komission ehdotus asettaa kuitenkin EU:n omat jäsenvaltiot eriarvoiseen asemaan.
Ehdotuksen mukaan biomassan tuotantoa koskevia kestävyyskriteerejä ei sovelleta, kun käytetään jätteitä tai tähteitä. Tämä ei kuitenkaan koske esim. maa- ja metsätalouden jätteitä ja tähteitä. Valiokunta toteaa, että siten komissio asettaa mm. fossiiliset jäteöljyt kilpailuasetelmassa parempaan asemaan kuin puhtaat maa- ja metsätalouden jätteet ja tähteet, mikä ei ole hyväksyttävää.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että komission ehdotus sisältää absoluuttisen katon joidenkin jätteiden käyttämiselle biopolttoaineiden raaka-aineina (kategorian 1 ja 2 jäte-eläinrasvat ja käytetyt paistorasvat). Tämä katto esitetään asetettavaksi 1,7 prosenttiin tie- ja raideliikenteen energiasisällöstä polttoainejakelijoille asetettavan jakeluvelvoitteen täyttämisessä. Valiokunta pitää rajoitusta perusteettomana, sillä nämä raaka-aineet on hyväksytty jätteiksi lähes kaikissa EU-maissa ja niiden käyttöön on kannustettu.