Yleistä komission asetusehdotuksesta
EU:n komission 5.7.2023 julkaiseman ehdotuksen tarkoituksena on kumota nykyinen direktiivi metsänviljelyaineiston kaupasta ja korvata se asetuksella. Asetusehdotus kattaa tiettyjen, liitteessä I lueteltujen, metsänviljelyaineiston tuotannon kannalta tärkeiden puulajien metsänviljelyaineiston eli siementen ja taimien tuotannon ja markkinoinnin. Asetuksessa ei säädettäisi metsänviljelyaineiston käytöstä, joka kuuluu jäsenvaltioiden omaan toimivaltaan. Pääsääntöisesti sektorin toiminta säilyisi nykyisen kaltaisena, sillä komissio ei ole ehdottamassa merkittäviä muutoksia lainsäädännön perusteisiin. Maa- ja metsätalousvaliokunta pitää perusteltuna, että metsänviljelyaineistoa koskevan sääntelyn perusteisiin ei puututa ja säännökset säilytetään omana erillisenä kokonaisuutenaan. Muista kasvien lisäysaineistoista on annettu samanaikaisesti erillinen asetusehdotus, jota koskevasta valtioneuvoston kirjelmästä maa- ja metsätalousvaliokunta on myös antanut lausunnon (MmVL 6/2023 vp — U 45/2023 vp).
Asetusehdotuksella halutaan varmistaa tuleviin ilmastollisiin haasteisiin soveltuvan korkealaatuisen metsänviljelyaineiston tuotanto, saatavuus ja sisämarkkinoiden toiminta unionissa. Asetuksen avulla halutaan tukea puun ja biomateriaalien tuotantoa, ilmastonmuutokseen sopeutumista ja sen hillintää sekä metsäpuiden geenivarojen suojelua ja kestävää käyttöä. Lisäksi tavoitteena on lisätä lainsäädännön selkeyttä ja johdonmukaisuutta sekä yhteensoveltuvuutta muun muassa kasvinterveyttä koskevan lainsäädännön kanssa. Valtioneuvoston tavoin valiokunta kannattaa uudistuksen tavoitteita ja pitää lainsäädännön uudistamista tarpeellisena. Metsänviljelyaineiston tuotannossa ja markkinoinnissa tulee myös huolehtia siitä, että metsien luontaista geneettistä monimuotoisuutta ei vaaranneta.
Suomessa metsänviljelyaineiston pitkäjänteisellä kansallisella kehittämisellä on jo useiden vuosikymmenten perinteet. Jalostetun siemenen saatavuuden parantaminen mahdollisimman kattavaksi takaa paremman kasvun ja laadukkaamman puuaineksen, ja on keskeistä niin metsäteollisuuden puunhankinnan kuin vahvan hiilensidonnan kannalta. Valiokunta pitää tärkeänä, että komission asetusehdotus mahdollistaa uuden tieteellisen ja teknisen kehityksen, kuten innovatiivisten tuotantoprosessien ja tekniikoiden sekä digitaalisten ratkaisujen käyttöönoton. Asetusehdotuksessa on otettu huomioon mahdollisuus soveltaa sekä uusia genomitekniikoita (NGT, new genomic techniques) että perinteistä geenimuuntelua (GMO, genetically modified organisms) korkeimman jalostusasteen aineistojen tuotannossa. Soveltamisen edellytyksenä on kattava testaaminen ja se, että käytettävät aineistot täyttävät EU:n yleiset näitä tekniikoita koskevat vaatimukset. Valiokunta katsoo, että asetusehdotuksen tulee olla linjassa EU-sääntelyn yleisen kehityksen kanssa, vaikka näiden tekniikoiden soveltaminen metsänviljelyaineistojen tuotannossa ei vielä tällä hetkellä ole ajankohtaista.
Puulajikohtaiset valmiussuunnitelmat
Asetusehdotukseen sisältyy jäsenvaltioille uusi velvoite tehdä puulajikohtaiset valmiussuunnitelmat, joilla taataan riittävä metsänviljelyaineiston tarjonta vakavissa metsätuhotilanteissa. Valiokunta katsoo, että muuttuvassa ilmastossa on ensisijaisen tärkeää, että metsien tuhojen kestävyyttä vahvistetaan ja metsien terveyteen ja kasvuun kiinnitetään huomiota esimerkiksi jalostetun taimiaineksen käytöllä sekä lisäksi välttämällä korjuuvaurioita ja vahvistamalla metsien sekapuustoisuutta. Näin vahvistetaan samalla metsien monimuotoisuutta. Metsätuhojen jälkeen tulee lisäksi luonnollisesti huolehtia metsien uudistamisesta mahdollisimman laadukkaalla metsänviljelyaineistolla. On kuitenkin tarkkaan arvioitava, miten metsätuhoihin varautuminen voidaan kansallisesti ja yhteistyössä muiden EU:n jäsenmaiden kanssa toteuttaa mahdollisimman tehokkaasti ja tarkoituksenmukaisesti ja mitä lisäarvoa puulajikohtaiset valmiussuunnitelmat tuovat tässä varautumisessa.
Siementuotanto on käytännössä riippuvaista viljelysten satomäärästä, työvoiman ja kaluston saatavuudesta ja keräyskausien säästä. Siementen varastoiminen on kallista ja niiden arvo laskee vuosittain itävyyden heikkenemisen myötä. Siemenviljelysten vuotuiset satomäärät vaihtelevat ja tuotannon volyymia on mahdotonta nopeasti lisätä. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan yllättäviin metsänviljelyaineistojen lisätarpeisiin voidaan nopeasti reagoida vain lisäämällä käpyjen metsikkökeräyksiä. Metsäpuiden siementen keruu Pohjois-Suomessa ja varmuusvarastointi on laissa kirjattu Metsähallituksen julkiseksi hallintotehtäväksi. Siemen- ja taimituotanto on suurelta osin kuitenkin markkinaehtoista toimintaa. Koko valtakunnan tarpeista lähtevä ja kaikkia toimijoita koskeva kokonaiskoordinointi jalostetun siemenmateriaalin tuotannossa, varastoinnissa ja varautumisessa voisi näin ollen tarkoittaa puuttumista markkinoiden toimintaan ja lisäisi kaikkien toimijoiden hallinnollista taakkaa. Valiokunta pitää valtioneuvoston tavoin tärkeänä, että jäsenvaltiot saavat itse määritellä, mikä on riittävä taso varautumiselle.
Siemenkeräyskohteiden ennakkohyväksyntä
Komission asetusehdotuksessa merkittävin muutos nykyisiin rekisteröintikäytäntöihin kohdistuu jalostamattoman metsänviljelyaineiston metsikkökeräyksiin. Asetusehdotuksessa esitetään, että kaikkien siemenlähde tunnettu -luokan siemenkeräyskohteiden tulisi jatkossa olla toimivaltaisen viranomaisen ennakkoon hyväksymiä. Nykyisin vaatimus ennakkohyväksymisestä koskee ainoastaan metsänviljelyaineiston korkeampia luokkia valikoitu, alustavasti testattu ja testattu. Ehdotetusta ennakkohyväksymistä koskevasta velvoitteesta olisi mahdollista poiketa sellaisilla alueilla, joissa ilmasto on erityisen ankara ja siitä syystä siemensadot toistuvat harvoin.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan käpyjen metsikkökeräysten toteuttaminen on varsin työlästä. Sopivia keräyskohteita on paikoin harvassa ja osaavien kerääjien määrä on vähentynyt. Jos kerättävät kohteet olisi valittava ja rekisteröitävä ennakkoon toimivaltaisen viranomaisen toimesta, aiheuttaisi se paljon lisää maastotyötä ja koulutustarvetta. Metsikkökeräyksiä tehdään tällä hetkellä pääasiassa vain Pohjois-Suomessa, missä olisi ilmeisesti mahdollista soveltaa asetusehdotukseen sisältyvää ilmastollisesti haasteellisia olosuhteita koskevaa poikkeusta. Tarvetta poikkeuksen soveltamiselle voi kuitenkin sääolosuhteiden vuosittaisista vaihteluista riippuen olla myös laajemmin koko Suomen alueella. Valiokunta katsoo, että asetusehdotusta koskevissa jatkoneuvotteluissa tulee pyrkiä varmistamaan ilmastollisesti haasteellisia olosuhteita koskevan poikkeuksen soveltaminen koko Suomen alueella.
Asetusehdotuksen vaikutuksista ja alemman asteisesta sääntelystä
Esitettyjen arvioiden mukaan ehdotus lisäisi erityisesti toimivaltaisen viranomaisen eli Ruokaviraston hallinnollista taakkaa. Keskeisimmät syyt taakan lisääntymiseen ovat puulajikohtaisten valmiussuunnitelmien laadintavelvoite, siementen ja taimien tuotanto- ja tuontimäärien säännöllinen raportointi komissiolle sekä erilaiset tiedonanto- ja yhteistyövelvoitteet komission ja muiden jäsenvaltioiden kanssa. Valmiussuunnitelmat toisivat todennäköisesti jonkin verran lisää velvoitteita myös muille siemenhuollon toimijoille. Sähköisten kantatodistusten ja virallisten etikettien sekä niihin liittyvien yhteisten EU-tasoisten tietokantojen ylläpito ja tiedonsiirto voi lisätä sekä toimijoiden että viranomaisten hallinnollista taakkaa, jonka määrää on tässä vaiheessa vaikea arvioida. Valiokunta pitää tärkeänä, että asetusehdotuksen jatkovalmistelussa pyritään välttämään kaikkea hallinnollista taakkaa.
Komission asetusehdotus sisältää useita delegoituja ja toimeenpanosäädöksiä, joiden sisällöstä ei ole vielä tarkkaa tietoa. Komissiolle ehdotettujen toimivallan siirtoa koskevien valtuussäännösten tulee olla täsmällisiä ja tarkkarajaisia. Osa delegoiduista säädöksistä on laadittu mahdollistamaan tieteellisen ja teknisen kehityksen joustava huomioon ottaminen sekä unionin tasoisten yhteisten tietokantojen, sähköisten kantatodistusten ja etikettien käyttöönotto. Valiokunta pitää esitettyjä perusteita toimivallan siirrolle lähtökohtaisesti asianmukaisina, mutta korostaa samalla, että myös alemman asteisten säädösten tulee soveltua Suomen ilmasto-olosuhteisiin ja niissä tulee ottaa huomioon Suomen metsänviljelyolosuhteiden erityispiirteet.