Ehdotus

SEUT 291 artiklan mukaan oikeudellisesti velvoittavien säädösten edellyttäessä yhdenmukaista täytäntöönpanoa kyseisillä säädöksillä siirretään täytäntöönpanovaltaa komissiolle. Yhdenmukaisen täytäntöönpanon vaatimus koskee komission ehdotuksen resitaalien kohdan 5 mukaan alla lueteltuja asioita. Lista noudattaa pitkälti neuvoston asetuksen (EY) N:o 1224/2009 kyseistä asiaa koskevien artiklojen otsikkoja.

– kalastuslisenssit;

– kalastusluvat;

– alusten satelliittiseurantajärjestelmä;

– muuntokertoimet, joilla varastoidun tai jalostetun kalan paino muunnetaan elopainoksi;

– kalastuspäiväkirjojen täyttäminen ja toimittaminen siltä osin kuin kyseessä eivät ole säädösvallan siirron nojalla annetut delegoidut säädökset;

– menetelmät pistokoesuunnitelmia varten kalastusaluksille, joihin ei sovelleta kalastuspäiväkirjaa koskevia vaatimuksia;

– jälleenlaivausilmoitusten täyttäminen ja toimittaminen siltä osin kuin kyseessä eivät ole säädösvallan siirron nojalla annetut delegoidut säädökset;

– purkamisilmoitusten täyttäminen ja toimittaminen;

– menetelmät pistokoesuunnitelmia varten kalastusaluksille, joihin ei sovelleta purkamisilmoitusta koskevia vaatimuksia;

– formaatit, joissa saalis- ja pyyntiponnistustiedot siirretään komissiolle;

– kalastuksen kieltäminen komission toimesta;

– korjaavat toimenpiteet tapauksissa, joissa komissio on kieltänyt kalastuksen;

– jäsenvaltioiden kalastuskapasiteettia koskevat tarkastukset;

– käyttömoottorin tehon varmentaminen ja käyttömoottorin tehon fyysinen tarkistus;

– menetelmät pistokoesuunnitelmia varten konetehon tarkistamiseksi;

– nimettyjen satamien valvontasuunnitelmien hyväksyntä komission toimesta;

– saaliiden kynnystasojen laskenta reaaliaikaista kalastuskieltoa varten;

– reaaliaikainen kalastuskielto;

– pistokoesuunnitelmien laadinta, tiedoksianto ja arviointi virkistyskalastuksen osalta;

– tiedottaminen kalastus- ja vesiviljelytuotteista kuluttajille;

– punnitusta koskevien pistokoesuunnitelmien, valvontasuunnitelmien ja yhteisten valvontaohjelmien hyväksyntä komission toimesta;

– menetelmät pistokoesuunnitelmia, valvontasuunnitelmia ja yhteisiä valvontaohjelmia varten punnituksen osalta;

– myynti-ilmoitusten sisältö ja muoto;

– tarkkailuraporttien muoto;

– tarkastusraportit;

– sähköinen tietokanta tarkastus- ja tarkkailuraporttien tallentamista varten;

– unionin tarkastajia koskevan luettelon laadinta;

– määrien vahvistaminen korjaavana toimenpiteenä purkamis- tai jälleenlaivaus jäsenvaltion jättäessä rikkomuksen käsittelemättä;

– vakavia rikkomuksia koskeva pisteytysjärjestelmä siltä osin kuin kyseessä eivät ole säädösvallan siirron nojalla annetut delegoidut säädökset;

– kalastukset, joihin sovelletaan yksittäisiä valvonta- ja seurantaohjelmia;

– hallinnollisen selvityksen tulosten ilmoittamista komissiolle koskevan määräajan jatkaminen;

– toimintasuunnitelman laadinta tapauksessa, jossa jäsenvaltion valvontajärjestelmässä ilmenee sääntöjenvastaisuuksia tai puutteita;

– unionin rahoitustuen keskeyttäminen ja lakkauttaminen;

– kalastuksen kieltäminen yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteiden noudattamatta jättämisen vuoksi;

– kiintiöiden alentaminen;

– pyyntiponnistuksen alentaminen;

– kiintiöiden alentaminen yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattamatta jättämisen vuoksi;

– väliaikaiset toimenpiteet, jos jäsenvaltion toimenpiteet heikentävät säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä tai uhkaavat meren ekosysteemiä;

– tietojen varmentamisjärjestelmän toteutusta koskevien kansallisten suunnitelmien hyväksyntä komission toimesta;

– tietojen analysointi ja tutkiminen (valvontatoimien kautta saatu tieto);

– yhteisten standardien ja menettelyjen kehittäminen avoimen viestinnän varmistamiseksi;

– verkkosivustojen ja verkkopalvelujen toiminta;

– jäsenvaltioiden ko. asetuksen soveltamisesta laatimien raporttien sisältö ja muoto.

SEUT 291 artiklan 2 kohdan mukaan unionin oikeudellisesti velvoittavien säädösten edellyttäessä yhdenmukaista täytäntöönpanoa kyseisillä säännöksillä siirretään täytäntöönpanovaltaa komissiolle tai eräissä tapauksissa neuvostolle. Artiklan 2 kohtaa sovellettaessa Euroopan parlamentti ja neuvosto vahvistavat tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen annetuilla asetuksilla etukäteen yleiset säännöt ja periaatteet, joiden mukaan jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä. Säännöistä ja periaatteista on annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011.

Komissio tunnistaa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1224/2009 SEUT 291 artiklan mukaisen yhdenmukaisen täytäntöönpanon vaatimuksen 43 tapauksessa. Suurin osa täytäntöönpanosäännöksistä ehdotetaan annettavaksi yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklan mukaista tarkastelumenettelyä noudattaen. Ehdotuksessa on kuitenkin säännöksiä, joissa komissiolle ehdotetaan valtuutta antaa täytäntöönpanosäännöksiä ilman jäsenvaltioiden valvontaa.

Tällaisia säännöksiä on esimerkiksi ehdotuksen kohdassa 31, jossa ehdotetaan valvonta-asetuksen 54 artiklan 1 kohtaa muutettavaksi siten, että komissio voi määrätä täytäntöönpanosäädöksellä alueelle väliaikaisen kalastuskiellon, jollei rannikkovaltio ole itse määrännyt kalastuskieltoa. Myös asetuksen 102 artiklaan, joka koskee tilanteita, joissa komissio pyytää tietoja valvonta-asetuksen kansallisesta täytäntöönpanosta tai havaitsee kansallisessa täytäntöönpanossa sääntöjenvastaisuuksia, esitetään komissiolle valtaa antaa täytäntöönpanosäädöksiä ilman jäsenvaltioiden valvontaa jäsenvaltiolle annettavasta lisäajasta ja jäsenvaltion kanssa laadittavasta toimintasuunnitelmasta. Samoin asetuksen 104 artiklaan esitetään täytäntöönpanovaltuutusta, jossa ei ole mainintaa asetuksen 182/2011 soveltamisesta. Artiklassa on kysymys tilanteista, joissa komissio kieltää kalastuksen, kun jäsenvaltio ei noudata monivuotisen suunnitelman täytäntöönpanoon liittyviä velvoitteitaan.

Artiklassa 105 on säännökset jäsenmaiden tulevien kiintiöiden alentamisesta, jos komissio on todennut jäsenmaan ylittäneen sille osoitetut kiintiöt. Ehdotuksessa esitetään säännöksiä, joiden mukaan joissakin tapauksissa kiintiöiden alentamisessa käytetään asetuksen 182/2011 5 artiklan tarkastelumenettelyä ja joissakin tapauksissa ei. Vastaavaa menettelyä ehdotetaan 106 artiklaan, joka koskee jäsenvaltion pyyntiponnistuksen alentamista, jos komissio on todennut jäsenvaltion ylittäneen sille osoitetun pyyntiponnistuksen. Artiklassa 107 säädellään tilanteita, joissa jäsenmaiden kiintiöitä alennetaan yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattamatta jättämisen vuoksi. Jos jäsenmaa ei noudata monivuotisten suunnitelmien kattamia kalakantoja koskevia säännöksiä ja se saattaa johtaa vakavaan uhkaan näiden kalakantojen säilyttämiselle, komissio alentaa jäsenmaan kiintiötä. Samaan artiklaan ehdotetaan valtuutusta antaa delegoituja säädöksiä määräajasta, jonka kuluessa jäsenmaat voivat osoittaa, että asianomaisia kantoja voidaan turvallisesti hyödyntää, aineistosta, joka jäsenmaiden on sisällytettävä vastaukseensa sekä vähennettävien määrien päättämisestä.

Useimmissa edellä referoiduissa artiklojen muutosehdotuksissa on kysymys siitä, että nykyisiin jo olemassa oleviin toimivaltuuksiin lisättäisiin maininta siitä, että kyse on täytäntöönpanotoimesta.

Artikla 108 ehdotetaan korvattavaksi väliaikaisia toimenpiteitä koskevalla artiklalla, jossa komissiolle ehdotetaan oikeutta antaa ilman viittausta asetukseen (EU) N:o 182/2011 väliaikaisia täytäntöönpanosäädöksiä toimenpiteistä, jotka kestävät enintään kuusi kuukautta. Toimenpiteet voivat sisältää muun muassa jäsenvaltion lipun alla purjehtivien alusten kalastustoiminnan keskeyttämisen ja näiden alusten pyytämien saaliiden markkinoille saattamista koskevan kiellon. Luettelo on kahdeksankohtainen. Voimassa olevassa artiklassa asianomaiset jäsenvaltiot voivat saattaa komission päätöksen neuvoston käsiteltäväksi ja neuvosto voi määräenemmistöllä tehdä toisenlaisen päätöksen kuukauden kuluessa. Viittausta asetukseen (EU) N:o 182/2011 ei ole myöskään artiklaan 114 ehdotetussa muutoksessa, jossa komissio voi täytäntöönpanosäädöksillä kehittää yhteiset standardit ja menettelyt, joilla varmistetaan avoin viestintä jäsenvaltioiden kesken ja jäsenvaltioiden, komission nimeämän elimen ja komission välillä.

Valtioneuvoston kanta

Lissabonin sopimuksen edellyttämät mukautukset on tehtävä neuvoston asetukseen (EY) N:o 1224/2009. Välttämättömiä muutoksia seuraa tavalliseen lainsäätämisjärjestykseen siirtymisestä ja jaottelusta delegoituja ja täytäntöönpanosäädöksiä koskeviin valtuutuksiin.

Nykyisessä, 124-artiklaisessa asetuksessa on lukuisia valtuutussäännöksiä, joissa komissiolle annetaan oikeus antaa yksityiskohtaisia säännöksiä. Säännösten antoalaa ei ole useinkaan tarkennettu riittävästi.

Valtioneuvosto on yhteisen kalastuspolitiikan perusasetuksesta annetun asetusehdotuksen käsittelyssä linjannut, että yhteisen kalastuspolitiikan säädösten hyväksymisjärjestelmässä tulee olla myös mahdollisuus ryhtyä nopeisiin toimenpiteisiin, jos esimerkiksi kalavarojen tilassa tapahtuneet muutokset sitä edellyttävät. Tavallisessa lainsäätämisjärjestystä noudatettaessa ei ole aina mahdollista reagoida muuttuviin tilanteisiin tarvittavan nopeasti. Tällä perusteella Suomi on suhtautunut mahdollisuuteen siirtää komissiolle delegoitua säädösvaltaa periaatteessa myönteisesti, jos säädösvallan siirrolle säädetyt edellytykset täyttyvät ja siirtäminen on kyseessä olevassa tilanteessa tarkoituksenmukaista. Kysymys ei saa olla alan keskeisistä osista, ja säädösvallan tavoitteet, sisältö, soveltamisala ja kesto on määriteltävä nimenomaisesti ja kulloinkin tarvittavalla tarkkuudella. Myös säädösvallan siirron peruutusmahdollisuudesta ja neuvoston ja parlamentin vastustamisen vaikutuksista tulee olla maininnat säädöksessä.

Asetusehdotukseen sisältyy riittävät säännökset säädösvallan siirron peruutusmahdollisuudesta ja neuvoston ja parlamentin vaikuttamismahdollisuuksista. Säädösvallan siirron ehdotetaan kestävän määräämättömän ajan. Jäsenmaat, Suomi mukaan lukien, ovat yleensä suhtautuneet tällaiseen valtuutukseen varauksellisesti. Jatkovalmistelussa tulee pyrkiä säädösvallan siirron rajaamiseen ajallisesti.

Ehdotukseen sisältyy säännöksiä, joissa komissiolle annetaan toimivaltaa toteuttaa toimeenpanotoimenpiteitä myös itsenäisesti ilman jäsenvaltioiden valvontaa. Toimeenpanotoimenpiteet ovat lähes samoja kuin ne, joihin komissiolle on jo annettu valtuudet nykyisessä neuvoston asetuksessa. Valtioneuvosto kannattaa sitä, että jäsenvaltioille turvataan hyvät vaikutusmahdollisuudet myös täytäntäntöönpanoa koskeviin toimenpiteisiin aina, kun se on täytäntöönpanoa koskevan asian kannalta tarkoituksenmukaista. Valtioneuvosto haluaa kuitenkin kuulla muiden maiden kannat komissiolle esitettyihin valtuuksiin ennen kuin se muodostaa lopullisen kantansa.

Ehdotukseen sisältyvät delegointivaltuudet eivät kaikilta osin ole riittävän selkeitä ja yksityiskohtaisia. Valtuuksia on pyrittävä tarkentamaan.

Valtioneuvosto tulee delegointisäännöksiä koskevien valtuutusten osalta artiklakohtaisen arvioinnin yhteydessä kiinnittämään erityistä huomiota siihen, onko kyse valtuutuksen antamisesta perussäännöksen muuttamiseen sen puitteita täydentäen vai onko kyse asian kannalta keskeisestä säännöksestä, jolloin delegointivaltuuden antaminen ei ole mahdollista. Delegointisäännösten osalta kysymyksessä tulee olla myös yleisesti sovellettavan oikeudellisesti sitovan säädöksen antaminen. Menettelysäännösten osalta jäsenvaltioille pyritään turvaamaan mahdollisimman hyvät vaikutusmahdollisuudet. Jos kysymys on perussäännöksen yhtenäisen soveltamisen varmistavasta menettelystä, valtuutuksen tulisi koskea täytäntöönpanosäännöksen antamista. Täytäntöönpanosäännös tulisi tällöin antaa tarkastelumenettelyssä, jotta jäsenmailla on riittävät mahdollisuudet vaikuttaa päätökseen.

Jatkovalmistelussa on pyrittävä säädöstekstin kehittämisellä selkiinnyttämään niitä perusteita, joita komissio on käyttänyt jaotellessaan komissiolle annettavat valtuudet koskemaan delegoituja ja täytäntöönpanosäädöksiä. Artiklakohtaisessa arvioinnissa pyritään myös arvioimaan valtuutusten tarkoituksenmukaisuutta ja valtuutusten perusteella mahdollisesti annettavista säädöksistä aiheutuvia taloudellisia vaikutuksia.